VALUUTTAPOLITIIKKA, GEOSTRATEGIA JA ILMASTONMUUTOS SYYSKUUN 11:NNEN TAPAHTUMIEN TAUSTALLA

Ilkka Pönkänen


Toisen maailmansodan jälkeen USA oli sotaa käyneistä maista ainoa, jonka maaperä ja tuotannolliset resurssit olivat säilyneet vahingoittumattomina. Neuvostoliiton v. 1990 tapahtuneen romahduksen jälkeen ei USA:n suurvaltahegemonialle löytynyt enää vastavoimaa. Pitkällä aikavälillä ainoastaan Kiinalla näyttäisi olevan potentiaalia USA:n maailmanlaajuisen hegemonian haastajaksi.

Viimeisen sadan vuoden valtava taloudellinen kehitys maailmassa on perustunut halpaan fossiiliseen energiaan. Energiaa on ollut runsaasti ja sitä on ollut saatavissa
kohtuuhintaan. Teollisuusmaat ovat huolehtineet asevoimiensa ja talouspolitiikkansa turvin fossiilisten energiavarantojen saatavuudesta. Yhteispeli valtioiden ja energiayhtiöiden välillä on ollut saumatonta. Mitä kauppapolitiikalla ei ole saatu, on otettu sotavoimin (esim. Britannian toiminta Persiassa maailmansotien välisenä aikana ja toisen maailmansodan jälkeen).

Maailma on voimakkaasti riippuvainen fossiilisesta energiasta. Öljyn ja maakaasun yhteenlaskettu osuus energiakulutuksesta oli vuonna 2004 mantereittain seuraava (lähde: BP Statistical Review of World Energy 2005): Pohjois-Amerikka 67%, Etelä-Amerikka 69%, Eurooppa ja Euraasia 67%, Lähi-Itä 98%, Afrikka 60%, Aasia/Tyynenmeren alue 46%. Hiilen merkitys on suuri erityisesti Aasian/Tyynenmeren alueella, jossa sen osuus energiakulutuksesta on 46%. USA:n, Euroopan ja Euraasian energian kulutuksesta hiili edustaa n. 20 prosenttia. Ydinvoiman ja vesivoiman osuus maailman energiankulutuksesta on marginaalinen.

USA kuluttaa 25% maailman öljyntuotannosta. Tästä 70% tuodaan ulkomailta. Väestöä USA:ssa on 4,6% maailman väestöstä. Öljytuotteiden kysynnän suurin kasvu tapahtuu kuitenkin Kiinassa johtuen Kiinan voimakkaasta taloudellisesta kasvusta, joka lisää voimakkaasti mm. kuljetustarpeita.

Teollisuusmaiden strateginen intressi on taata fossiilisen energian saatavuus tilanteessa, jossa niiden loppuminen on näköpiirissä. Öljyn pumppaamisen hyötysuhde huononee koko ajan ja n. 40-50 vuoden kuluessa nykyisellä kulutustrendillä tuotanto marginalisoituu ja loppuu vähitellen kokonaan. Kehittyneet maat turvaavat strategiset intressinsä öljyntuotantoalueilla (öljy- ja maakaasukentät) ja öljyn ja maakaasun kuljetusreiteillä (putket, satamat ja laivausreitit) sopiviksi katsomillaan tavoilla, joita ovat kauppapolitiikka, (taloudellinen tuki, taloudellinen painostus) ja sota.

Suurimmat öljyvarannot olivat vuoden 2004 lopulla (lähde: BP Statistical Review of World Energy 2005) seuraavissa maissa:

Saudi-Arabia 22,1%
Iran 11,1%
Irak 9,8%
Kuwait 8,3%
Yhdistyneet arabiemiirikunnat. 8,2%
Venezuela 6,5%
Venäjä 6,1%

Näiden 7 maan alueella oli yhteensä 72,1% maailman öljyvarannoista. 62% maailman öljy- ja 41% maakaasuvarannoista on Lähi-idässä.

Viimeisen runsaan sadan vuoden teollistumisen aikana käytetty fossiilinen energia on aiheuttanut voimistuvan ilmastomuutoksen, jonka vaikutukset eivät enää ole ihmisvoimin pysäytettävissä. Merenpinnan nousu, aavikoituminen ja pula kastelu- ja juomavedestä uhkaavat aiheuttaa viimeistään tämän vuosisadan lopulla kokonaisten kansakuntien menehtymisiä, kansainvaelluksia ja kasvavaa epäjärjestystä. Jotkut lähteet ennustavat maailman väestön voimakasta laskua jopa 2-3 miljardilla ihmisellä nykyisestä. Taistelu makeasta vedestä tulee olemaan suurin kansainvälisten konfliktien syy tällä vuosisadalla energian lisäksi. Vauraat teollisuusvaltiot tulevat varmistamaan asemansa voimakeinoin antaen entisestään heikkojen eteläisen pallonpuoliskon kehitysvaltioiden surkastua. Realistinen skenaario on sellainen, jossa vauraat pohjoiset valtiot tiivistävät entisestään yhteistyötään maailman nälkäisten massojen pitämiseksi vaurauden ulkopuolella, koska jaettavaa ei riitä.

ASETEOLLISUUDEN JA DOLLARIN LIITTO

Maailman ainoan supervallan, USA:n valta-asema seisoo kahdella voimakkaalla tukijalalla, jotka ovat sotateollisuus/sotavoimat ja USA:n dollari.

USA käyttää asevoimiinsa enemmän rahaa kuin 15 seuraavaa valtiota yhteensä. Budjetti vuodelle 2005 on 399,1 miljardia dollaria, joka on peräti 43% maailman kaikkien asevoimien budjetista (lähde: SIPRI). Vuodelle 2006 budjetoidaan 441,6 miljardia, joka ei sisällä Irakin ja Afganistanin operaatioihin budjetoitua 41,9 miljardia ja Homeland Securitylle budjetoitua 41,1 miljardia. Nämä tekevät yhteensä yli 500 miljardia dollaria vuodessa.

Maailman öljykauppa taas on ollut 1970-luvulta lähtien täysin dollarimääräistä. Dollarimääräisestä öljykaupasta sovittiin ensin USA:n ja Saudi-Arabian välillä v. 1974 ja vuonna 1975 OPEC sitoutui myymään öljyä vain dollareissa. Voidakseen ostaa öljyä täytyy öljyntuojamaiden edelleen ostaa ensin dollareita. Paitsi USA:n, jonka ei tarvitse sitä tehdä. USA voi laskea liikkeelle dollarimääräisiä joukkovelkakirjalainoja. Tämän asiaintilan pysyminen voimassa on USA:lle sen tärkein intressi. Maailmankaupasta n. 70% käydään dollarimääräisenä. Mikäli dollarin asema ja uskottavuus öljykaupan ja muun kansainvälisen kaupan valuuttana heikkenisi, olisi se fataalia USA:lle, jonka vuotuinen vaihtotaseen vajauksen kasvu on luokkaa 500 miljardia dollaria. Vuonna 1999 USA:n ulkomaanvelka oli 1 400 miljardia, nyt se lähestyy 4 000 miljardia dollaria. USA velkaantuu joka vuosi samalla summalla mitä se käyttää asevoimiinsa. USA rakentaa sotilaallista hegemoniaansa ja käy sotiaan luotolla, lähinnä japanilaisten ja kiinalaisten myöntämällä luotolla. Tästä syystä euron nousu öljykaupan valuutaksi olisi USA:n kansantaloudelle katastrofi.

Marraskuussa vuonna 2000 Ranskan suostuttelulla Saddam Hussein suostui tekemään ruokaa öljystä -kauppaa euromääräisenä, ja tätä varten avattiin ranskalaiseen Paribas-pankkiin erityinen euromääräinen YK:n valvoma selvittelytili. Tämä USA:n OPEC:in kanssa tekemän sopimuksen rikkominen oli käytännössä sodanjulistus “petrodollaria” vastaan. Kun Irak oli vallattu keväällä 2003 kävi kansainvälisissä pankkiiripiireissä helpotuksen huokaus. Potentiaalinen häiriötilanne oli korjattu. Joukkotuhoase, jota etsittiin Irakista olikin euro.

Iran, joka on Kiinan suurin öljyntoimittaja, on aiemmin ilmoittanut käynnistävänsä europohjaisen öljypörssin toiminnan vuonna 2006. Kiinalla on 650 miljardilla dollarivarantoja ja USA:n Iraniin kohdistuva uhoaminen ei ole uskottavaa kun ymmärtää millaiset vaikutukset dollarin asemaan voisi olla USA:n tai sen vasallin Israelin hyökkäyksellä Iranin ydinvoimalaitoksia kohtaan. Kiinalla on käytössään dollariase, jota se voi käyttää esim. laskemalla dollarivarantonsa nopeasti markkinoille. Kulissien takana akselilla USA-Kiina-Iran käydään epäilemättä kovaa kädenvääntöä.

“WAR ON TERROR” VAI “WAR FOR DOLLAR”

11.9.2001 murhattiin New Yorkissa ja Washingtonissa n. 3 000 ihmistä. Operaation suunnittelijoiden mielessä 3 000 hengen tappiot oli vain pieni hinta verrattuna siihen kaaokseen, joka seuraisi dollarin valta-aseman heikkenemisestä. Tietystikään nämä 3 000 murhattua ihmistä eivät itse tienneet olleensa valittuja sotilaita vapauden, demokratian ja dollarin puolesta käytävässä sodassa. Mutta sehän oli vain kiusallinen yksityiskohta suuremmassa suunnitelmassa. Irakin miehityksen miestappiot ovat samaisessa suuressa suunnitelmassa niin ikään mitättömän pienet.

Jos tarkastelee tapahtumia 11.9.2001 ja syksyllä 2001 julkistettua viestintäkonseptia, War on Terroria, edelläkuvattuja valuuttapoliittisia näkymiä vasten niin niistä tulee ymmärrettäviä. 11.9.2001 oli action movien ensi-ilta. War on Terrorille, eli “War for Dollarille” tarvittiin moraalinen oikeutus. Tämän elokuvan tuotantokoneisto loi parhaan Hollywood-tradition mukaisen show’n, jossa oli komeata pyrotekniikkaa, roistoja ja sankareita.

Toivotan suomalaisille 9/11-aktivisteille sitkeyttä ja menestystä elokuvan tekijöiden tuomiseksi julkisuuden valokeilaan. Sen he ansaitsevat.


YLÖS