PÄÄSIVULLE


Ote Griffinin kirjan johdantoluvusta

 

USA ulkoisen terrorihyökkäyksen kohteena – Totta vai tarua? Vanha ylioppilastalo, Helsinki 11.9.2004

David Griffinin The New Pearl Harbor ja kumulatiivinen argumentti
Jorma Anttila

 

Virallinen selostus 11.9.01 tapahtumista ei ole mahdollinen, ja sen hyväksyminen vaatii suurta hyväuskoisuutta.

Virallisen selostuksen puolesta ei ole olemassa kunnollisia todisteita. Näyttö tekijöistä ja tekotavoista on uutisohjailtua johdattelua, jonka uskottavuus nojaa siihen, että "kaikkihan ovat asian TV:stä nähneet ja lehdestä lukeneet". FBI:n johtaja Mueller totesi CNN:ssä syyskuussa 2001: "Ei ole laillisia todisteita jotka osoittaisivat itsemurhakaappaajien henkilöllisyyden." ("There is no legal proof to prove the identities of the suicidal hijackers." Hän toisti saman 19.4.2002 San Franciscon Commonwealth Clubilla.1)

Filosofi David Griffinin vertailee teoksessa "The New Pearl Harbor - Disturbing Questions About the Bush Administration and 9/11" sitä, mitä 11.9. -iskuista on (1) väitetty tapahtuneen, mitä todisteita noiden väitteiden puolesta on esitetty  (2) siihen, millaiset seikat puhuvat tuota virallista selostusta vastaan ja mitkä seikat ovat suoranaisessa ristiriidassa virallisen selostuksen kanssa.

Griffinin esittämässä kumulatiivisessa argumentissa on kyse todisteiden joukon esittämisestä, joista kukin osoittaa virallisen selostuksen virheellisyyksiä sen eri kohdissa. Virheellisyydet ovat toisistaan riippumattomia. Yksittäisen virallisen selostuksen kiistävän väitteen pätemättömäksi osoittaminen ei merkitse sitä, että muutkin kiistävät väitteet olisivat pätemättömiä.

Kaiken virallisen teorian kiistävän todistusaineiston ei siis tarvitse välttämättä olla perusteellista tarkastelua kestävää jokaisessa vääräksi osoittamisen kohdassa. Sen sijaan ns. deduktiiviset argumentit ovat yhtä kestäviä kuin niiden heikoin lenkki. Esim. virallinen teoria tiivistettynä, "terroriteon toteuttivat islamistit ja vain islamistit", osoittautuisi vääräksi, jos jossain alakohdassa ilmenisi muita aktiivisia teon tekijöitä tai mahdollistajia. Jos yksittäinen väite todetaan vääräksi, koko argumentti pettää.

Väite Yhdysvaltojen virallisen tason jonkin asteisesta osasyyllisyydestä (official complicity) tapahtuneeseen, jota Griffin myös arvioi ainona varteenotettavana vaihtoehtoisena selitysmallina, on kumulatiivinen argumentti. Se siis koostuu useista toisistaan riippumattomista väitteistä. Kukin argumentti tukee toisia. Kyse ei ole siis ketjusta heikoimpine lenkkeineen vaan köydestä, joka koostuu useista säikeistä. Jokainen säie vahvistaa köyttä. Silloin kun on paljon säikeitä, köysi kestää, vaikka osa säikeistä olisikin katkennut.

Virallisen osasyyllisyyden tai "rikoskumppanuuden" teoriaa puoltaa hyvin moni säie. Jos ilmenisikin - päinvastoin kuin kriitikot ovat osoittaneet - että terroritekoihin epäiltyjen rikostutkintaa ei olisikaan tarkoituksenmukaisesti estetty, tämä ei poista evidenssiä siitä, että WTC -tornit ja WTC-7 sortuivat hallituin räjäytyksin. Se, että presidentti olisikin nähnyt Sarasotan koululla TV:stä koneen törmäämisen ennen tavaustunnille menoaan – mikä on ajallinen mahdottomuus, ei heikentäisi evidenssiä siitä, että ilmavalvonta ei toiminut normaalien rutiinitoimenpiteiden mukaisesti. Jotkin säikeet, kuten se että Pentagoniin ei osunut lennon 77 lentokonetta, riittäisivät yksinkin, ilman muun evidenssin tukea, ns. virallisen totuuden kumoutumiseen. Griffinin esiintuomat spekulatiivisuutta välttävät säikeet kestävät ankaran kriittisen tarkastelun.

Virallisen teorian kriitikoita vastaan käytävässä väittelyssä koetetaan yleensä ottaa esiin jokin kriitikoiden yksittäinen heikolta vaikuttava väite ja saatetaan se tavalla tai toisella epäuskottavaksi. Esimerkkinä vakavammin otettavasta kuin vain pelkkään kriitikoiden halventamiseen nojautumisesta on Political Research Associatesin Publiceye -sivustolla kirjoittavan Chip Berletin asialliseen muotoon kirjoitettu, mutta sisällöllisesti epäasiallinen hyökkäys Giffininin esitystä vastaan (http://www.publiceye.org/conspire/Post911/dubious_claims.html).

Berlet liittää ensin Griffinin tarkastelun salaliittoteorian taantumuksellisen perinteen osaksi. Sitten Berlet ottaa heikoilta näyttäviä kohtia Griffiniltä, muotoilee ne uudelleen ja osoittaa ne loogisiksi virheiksi. Esimerkiksi Pentagonin törmäyksestä Berlet väittää Griffinin todistavan, että "Pentagonin räjähdyksen rakettimoottoriin viittaavan törmäyksessä syntyneen tulipallon erilaisuus WTC:n törmäyksen kerosiinitulipalloon nähden osoittaa, että kyseessä on ohjus". Berlet antaa ymmärtää, että Griffinin argumentaatio lepää epämääräisellä ja virheellisellä pohjalla, kun tulipallon laatu on tälle riittävä todiste ohjuksesta. 2)

Griffin muistuttaa vastauksessaan Berletille (http://www.publiceye.org/conspire/Post911/Griffin1.htm), että ei ole esittämässä mitään suoraa todistusta ohjuksesta, vaan todisteita siitä, että kyseessä ei ollut Boeing-757. Ohjus on muussa tarkastelussa esille tuotu, sinänsä perusteltu olettamus. Tulipallojen laadun ero oli vain yksi eikä kovin keskeinen osaväite.

"Ei todista mitään" on usein esitetty kommentti yksittäisiä väitteitä vastaan. Monet väitteet eivät todellakaan yksinään todista mitään lopullista mutta ne antavat kokonaisyhteydessä lisävähvuutta virallisen tahon osasyyllisyydelle. Vankimmat väitteet kierretään kokonaan. Berlet ei huomauta mitään siihen omituisuuteen, että jälkikäteen esitetyn tulipallokuvan palosta ei ole jälkeäkään tulen alla olleessa täysin vahingoittumattomassa nurmikossa.

Selvittämisessä kuuluisi olla avoin kaikille mahdollisuuksille. Miksei Yhdysvaltojen hallitus ole tutkinut sitä mahdollisuutta, miten Osaman johtamat muslimifanaatikot onnistuivat laukaisemaan Arlingtonin hautausmaalta räjähtävän lentävän laitteen Pentagonin seinään? Siis sellaisen joka olisi mahtunut sisään syntyneestä 18 jalan levyisestä aukosta? Miksei tutkita sitä, miten Osama panosti WTC -tornit ja 7:n, kun tämä oli räjäyttämässä torneja jo vuonna -93? Viralliselle teorialle arabikaappareista saataisiin tuolta selvää näyttöä. Mutta viranomaisten selvittelyssä on yksi selvä poissuljettu suunta, viranomaisten ja poliittisen johdon toiminta rikoksen mahdollistajana.

Virallinen selostus virheistä ja kyvyttömyydestä on ns. sattumateoria. Eri vaiheissa on tehty suuria virheitä ja monenlaisia outoja ja selittämättömäksi jääneitä asioita sattui tapahtumaan. Kaikki epäselvyydet selitetään kokonaisuudessaan "niin vain kävi" -tyyppisin selityksin, joita ei kyetä täsmentämään ilman että selityksen uskottavuus muilta osin heikkenee. Turvaudutaan eräänlaiseen toiveajatteluun: "Ei ole mikään ihme, että tornit sortuvat lentokoneen törmäyksestä." "WTC7 sortui jotenkin yhtäkkiä tornien sortumisen seurauksena vajaan seitsemän tunnin jälkeen, koska yleisessä sekasorrossa tornien sortumisen siirtyminen jotenkin WTC7:ään, on odotettavissa".

Mutta se on tapahtunut tavalla, jota ei ole mahdollista täsmentää. Virallisen teoria kaatuu siihen, että se ei kestä täsmentämistä. Se ei kestä lähempää tarkastelua.

Tapahtumien kulkua parhaiten selittävä kokonaisteoria on virallisen osasyyllisyyden teoria, jota voidaan nimittää myös sivumerkitykseltään halventavasti "salaliittoteoriaksi". (Virallisen totuuden puolustajat kokevat helposti, että virallisen osasyyllisyyden teoria saadaan pätemättömäksi, jos se voidaan sijoittaa salaliitoteorioiden luokkaan. "Salaliittoteoriat ovat aina vääriä, omituisia ja naurettavia.") Kyse on yksinkertaisesti siitä, mitkä tahot kykenisivät tapahtuneen toteuttamaan ja mitkä eivät. Kyse ei ole toki loppuun asti varmaksi väitetystä ratkaisusta, kuka tarkalleen teki ja mitä. Kiertämättömät, vastausta huutaviin kysymyksiin vaativat perusteellisen tutkimuksen.

Johdonmukainen ja loogisena päätelmänä vaikeasti torjuttava selitysmalli on, että Yhdysvaltojen turvallisuusorganisaatiot toteuttivat iskut itse. Kaikki kummallisuudet ja suoranainen asian tutkimisen estämiset selittyvät. – Näyttö puhuu: Iskuja ollaan oltu jotenkin mukana edistämässä. -- Mutta kaikkein varminta on hoitaa asia itse, alusta loppuun, ilman arvaamattomien ja taitamattomien arabikaapparilentäjien varaan laskemista. Kaikille mukavammat, helpommin nieltävät välimuodot eivät ole ilmeisiä. Kuten että arabien annettiin tietoisesti toteuttaa ennalta paljastunut salainen operaationsa, koska se olisi esille tulleena tilaisuutena myöhemmin poliittisesti hyödynnettävissä. Samalla näiden annettiin panostaa tornit. Tämä ei ole oikein uskottavaa.

Kylmän järjellisesti vaikeasti torjuttava päätelmä kokonaan itse masinoidusta operaatiosta, on tunteiden tasolla ja sosiaalisen hyväksyttävyyden kannalta hyvin torjuttava. Se on sitä myös niille, jotka ovat valmiiksi suhtautuneet epäluulolla Yhdysvaltojen hallituksen pyrkimyksiin. USA:n politiikan arvostelu ei tarvitse teorioita salaliitosta.

Rikoksista pitää tutkia niitä, jotka niistä hyötyvät päämääriensä edistäjinä. Oli selvästi lausuttuja ajatuksia siitä, miten uusi Pearl Harbor edesauttaisi uuden amerikkalaisen sotilaallisen vallankumouksen ja maailman hallinnan tavoitetta. Myöhemmin keskeiseen asemaan nousseiden uuskonservatiivien aivoriihen American Enterprise Instituten (AEI) yhteydessä toimivan PNAC:n asiakirja "Rebuilding America's Defenses" esittää syyskuussa 2000 seikkaperäisten USA:n maailmanhallinnan tavoitteidensa etenevän huomattavasti "jonkin katastrofaalisen ja katalysoivan tapahtuman kuten uuden Pearl Harborin" tapahduttua 3).

Salaliitto on kaikin puolin epämiellyttävä ajatus. Salaliiton ajatuksen torjumisesta selitysmallina joutuu nyt kuitenkin "maksamaan kovan hinnan". Joudutaan hyväksymään jokaisessa yksityiskohdassa uskomattomien sattumien ja ristiriitaisuuksien ketju. Sattumateoria pitäisi saada uskottavaksi tai todistetuksi malliksi. jokaisessa 38 Griffinin erikseen esille nostamassa, virallisen teorian suurta hyväuskoisuutta vaativassa ja mahdottomuuksia sisältävässä kohdassa. Ne liittyvät ilmavalvonnan ja puolustuksen rutiinikäytäntöjen vastaiseen lamaannukseen, WTC -sortumisiin, Pentagonin iskuun, mitä ilmeisimmin alasammuttuun lentoon 93, ennakkotietojen aktiiviseen poissulkemiseen ja myöhempiin rikostutkinnan estämisiin, siihen miten "uutta Pearl Harboria" käytettiin hyväksi haluttuun sotapolitiikkaan sekä epäonnistuneiden viranomaisten ylennyksillä palkitsemisiin.

Salaliittoteoriaa vastaan puhuvat väitteet ovat erilaisten retoristen kysymysten muodossa: "Miksi viranomaiset olisivat niin taitamattomia ja ajattelemattomia, että toimisivat tietyllä oudolla tavalla, kun helpompaa olisi ollut toimia yksinkertaisemmin? "Miksi räjäyttää WTC7, mikä olisi vain omiaan herättämään epäluuloja virallista selitystä kohtaan? Jos terroria tarvittiin, eikö helpompaa olisi räjäyttää pommi tai talo ilman lentokoneita? Miksi viranomaiset osallistuisivat omien kansalaistensa murhaamiseen? Miten laaja salaliitto voisi pysyä salassa ilman, että joku sen paljastaa?"

Virallisen osasyyllisyyden teoriaa vastaan esitettäviin kyseenalaistuksiin on kuitenkin mahdollista löytää vastaukset. Kritiikin kyseenalaistavat kysymykset ("Onko uskottavaa, että …?") eivät ole sellaisenaan mitään kiertämättömiä todisteita siitä, etteivätkö viranomaiset voisi ja kykenisi olemaan mukana terrori-iskujen toteutuksessa.

Virallista selostusta vastassa on taas selviä ja kiertämättömiä tosiasioita. Ne vaativat tietenkin lisäselvitystä. Selvitystä kuuluu odottaa ensisijassa niiltä, joilla on keinot ja valtuudet siihen.

Griffinin johtopäätös on: "Kun katsotaan tosiasioita, virallisen selityksen edellyttämä sattumateoria vaatii paljon suurempaa hyväuskoisuutta kuin se, mistä 'salaliittoteorioiden' kehittelijöitä syytetään." 4)

Viitteet
1  FBI:n johtaja Mueller 19.4.2002: "In our investigation, we have not uncovered a single piece of paper - either here in the U.S. or in the treasure trove of information that has turned up in Afghanistan and elsewhere - that mentioned any aspect of the September 11th plot."
http://www.fbi.gov/pressrel/speeches/speech041902.htm

2 Berlet tuo esiin myös Griffinin ihmetyksen siitä, että koneen nokan on väitetty puhkaisseen Pentagonin kolmannen kehän seinän. Berlet väittää Griffinin harhaanjohtavan väitteillään uskomaan, että "nokan hauraan kärjen" olisi pitänyt mennä Pentagonin kolmen kehän läpi. Berletin mukaan koneen koko etuosa, ei vain nokka meni läpi tuosta reiästä. Selitys, johon Berlet vetoaa, on vielä epäuskottavampi kaikkea esille tuotua tietoa vasten (esim. ASCE:n raportti, ks. http://members.surfeu.fi/11syyskuu/asce.html ). Berlet siis muotoilee jälleen itselleen sopivan väitteen, jonka "epäuskottavuuden" voi torjua omalla väitteellään, joka tosin on vieläkin epäuskottavampi  

3 Rebuilding America's Defenses: Strategy, Forces, and Resources for a New Century.   September 2000 The Project for the New American Century (PNAC) - Uuskonservatiivinen aivoriihi, jonka jäsenistä tuli Bushin hallinnon sisäpiiri - Dick Cheney, Donald Rumsfeld, Paul Wolfowitz (Rumsfeld's deputy at the Defense Department), and Lewis "Scooter" Libby (Cheney's Chief of Staff), John Bolton (under secretay at the department of state (apulaisulkoministeri))

Chapter V 'Creating tomorrow's dominant force' Call for the completion of the "revolution in military affairs," through which a Pax Americana, or "American Peace," can be more efficiently established. "The process of transformation,is likely to be a long one, absent some catastrophic and catalyzing event - like  a new Pearl Harbor." (p.51)

Huomisen maailmaa hallitsevaksi voimaksi "muuttumisen prosessi, on todennäköisesti pitkä, ellei sitten tapahdu jokin katastrofaalinen ja katalysoiva tapahtuma - kuten uusi Pearl Harbor".

"The United States has for decades sought to play a more permanent role in Gulf regional security. While the unresolved conflict with Iraq provides the immediate justification, the need for a substantial American force presence in the Gulf transcends the issue of the regime of Saddam Hussein." (p. 14) http://www.newamericancentury.org/RebuildingAmericasDefenses.pdf

"Before 9/11, this group ... could not win over the president to this extravagant image of what foreign policy required," said Ian Lustick, a Middle East expert at the University of Pennsylvania. "After 9/11, it was able to benefit from the gigantic eruption of political capital, combined with the supply of military preponderance in the hands of the president. And this small group, therefore, was able to gain direct contact and even control, now, of the White House." http://www.channel4.com/news/2003/special_reports/pnacletter.html

4 Griffin (p. 146) "But the coincidence theory requires even greater credulity. To accept it requires holding not only that each conjunction of events on the above list -- which a conspiracy theory could explain by regarding each one as part of a pattern of events that had been planned — was purely coincidental.

It also requires holding that the fact that there are so many events related to 9/11 that involve coincidences—at least 38 such events—is itself purely coincidental. Seen in this light, the fact that a complicity theory may not at this time be able to answer all the questions it evokes, revisionists can say, is a relatively trivial problem. Once the relevant facts are put before us, the official account involves a coincidence theory that would require far greater credulity than that of which "conspiracy theorists" are accused."

   

THE NEW PEARL HARBOR Disturbing Questions about the Bush Administration and 9/11 David Ray Griffin (sisällys suomeksi)

Osa 1. 11.9 tapahtumat
1. Lennot 11 ja 175: Kuinka kaappaajat saattoivat onnistua tehtävässään?
2. Lento 77: Osuiko Pentagoniin todellakin matkustajakone?
3. Lento 93: Ammuttiinko lento alas?
4. Presidentin käyttäytyminen: Miksi hän käyttäytyi nähdyllä tavalla?

Osa 2 Laajempi konteksti:

5. Oliko US-viranomaisilla etukäteistietoa 9/11:sta?
6. Estivätkö US-viranomaiset tutkimuksia ennen 9/11:ta?
7. Oliko US-viranomaisilla syitä sallia 9/11:n tapahtua?
8. Estivätkö US-viranomaiset epäiltyjen kiinniottamisia sekä rikostutkimuksia 9/11:n jälkeen?

Osa 3: Johtopäätös
9. Onko viranomaisten osallisuus rikokseen paras selitys tapahtuneeseen?
10. Perusteellisen tutkimuksen tarve