WTC:n sortuminen - pääsivu

Kommentti WTC:n sortumista käsitelleeseen kirjoitukseen
kirjoittaja haluaa pysytellä nimettömänä

(ruskea teksti: Hannu Yli-Karjanmaa)

Kirjoituksessanne on havaittu ongelma sulan teräksen kanssa, mutta kukaan joka tietää ei ehkä ole uskaltanut kertoa pienistä uusista ydinaseista. Siviilien mielikuvat aihepiiristä lienevät 50 vuoden takaa, Hiroshimasta ja Bikini-saarten räjäytyksestä. Seuraavassa on kommenttia asiaan Hannu Yli-Karjamaan tekemää sivustoa luettuani.

Ajattelin, että voisitte ehkä täydentää teoriaanne WTC-sortumien todellisesta syystä, ja mielellään levittää tietoa myös eteenpäin, sinne missä salaisen poliisin pelko on jo tukkinut suut ("land of the free") ja missä kiero media heittää outoja teorioita keskusteluun asian pitämiseksi hämäränä. Lopputuloksena voi olla samanlainen satu kuin Oklahomassa -kadulle pysäköity lannoitepommi ei ikinä katkaisisi kantavia palkkeja talon sisältä, mutta kun suuri yleisö ei tätä tiedä -eikä voi tietää- ja media ei ole "tutkivaa", satu uhkaa ajan saatossa jäädä totuudeksi. Sortuman ja kuolleet oikeasti aiheuttaneita ei edes etsitä.

Kommentti: Miksi World Trade Centerin tornit sortuivat?

Torneihin törmänneillä Boeing 767 matkustajakoneilla ei ollut mitään vaikutusta tornien luhistumiseen. Näitä koneita tarvittiin, jotta teosta voitaisiin syyttää ”kaappaajia” ja sitä kautta sopivia, sotatoimien kohteeksi joutuvia valtioita. Nuo törmänneet 767 koneetkin saattoivat olla USA:n ilmavoimien sopivasti varusteltuja tankkereita matkustajakoneen väreihin maalattuna. Oikea salaliitto ei operoi epävarmoilla elementeillä, kuten löytävätkö arabit oikeaan koneeseen, ehtiikö Atta vaihtaa konetta, saako mattoveitsen kanssa pullistelemalla ohjaamon luodinkestävän oven auki, osaavatko arabit lentää, entä löytyykö New York ja sieltä Manhattan, onko kanttia viedä törmäys loppuun saakka, osuuko toinenkin kone omaan torniinsa jne. Se jälkimmäisen koneen viimeinen kaartokin oli liian tiukka, oikean matkustajakoneen oma tietokone olisi sen estänyt. Radiomajakka WTC7:n sisällä on paljon varmempi tekniikka. Koska taustalla aina on vähäinen riski, että salaliitto paljastuu, ja päitä putoilee (aivan kirjaimellisesti), mediassa kuvatulla tavalla ei toimita. Kun tornit ja WTC7 oli panostettu, ne oli pakko räjäyttää, muuten käry olisi ajan mittaan käynyt varmasti. Joku rehellinen olisi kaivanut pari radiolaukaistavaa panosta esiin.

”Syylliset” löydettiin vuorokaudessa, ja epämääräinen, hyvin laaja ”oikeutus” sotatoimiin lähinnä öljyä omistavia arabimaita vastaan oli luotu. Mikään juridisesti pätevä todiste ei luonnollisestikaan liitä näitä ”lentokonekaappauksia” mihinkään rikollisryhmään, saati mihinkään arabivaltioon. Sitä ei edes haluta, koska pätevä rikostutkinta paljastaisi salaliittolaiset maan johdossa, ja mikä tahansa rikostutkinta kumoaisi "avoimen valtakirjan" hyökätä ketä vastaan hyvänsä.

Tornit sortuivat, koska ne oli panostettu sopivasti, käyttäen tuhansia räjähdyspanoksia ja räjäyttämällä ne oikea-aikaisesti siten, että syntyi vaikutelma tulipalon heikentämän rakennuksen jatkuvasta sortumasta. Suuri määrä räjähdyskaasuja nopeasti laajenevissa pilvissä ja betonin pulverisoituminen aivan mikroskooppisiksi hiukasiksi ovat tästä selviä, näkyviä ja kiistattomia todisteita. Tyypillisesti ainakin osa räjähteistä laukaistaan radiolla; osassa voisi olla jokin lähellä tapahtuvaan räjähdykseen reagoiva yksinkertaisempi sytytin (lämpö-, valokenno tms). Teoria salaisen palvelun tiloista WTC7:ssä räjäyttämisen komentokeskuksena on nähdäkseni järkevä (ja todistusaineiston hävittämiseksi myös sen rakennuksen piti tuhoutua, komentokeskuksen kohdalta vielä erittäin täydellisesti).

Tämä ”hallittu tuhoaminen räjähteillä” -teoriakin sisältää ongelmallisia kohtia: tornin keskustassa olevaa, hissikuilujen ympäri rakennettu ydin ”central core” rakennelmaa on hyvin vaikea tuhota siten, että rakennus sortuu symmetrisesti itsensä päälle. Rakennuksen olisi odottanut jossain kohdassa sortuvan epäsymmetrisesti, kaatuen poispäin lujasta ytimestä. Hissikuilujen pohjilla oli sulan teräksen muodostamia lammikoita, samalla kun tornien juuren paksuista teräspilareista (teräksen paksuus kellarissa noissa pilareissa oli 10cm) oli sulanut teräs yli 20 metrin matkalta. Korkealaatuisella räjähdysaineellakin (RDX, HDX) katkaisupanokseksi muotoiltuna pystytään lähinnä katkaisemaan tällainen palkki, ei suinkaan sulattamaan metrikaupalla palkin terästä. Osa teräsrakenteista oli hyvin kuumia vielä 7 viikkoa räjäytysten jälkeen. Valokuvissa myös näkyy räjähdyskaasuja tornin juurella hetkellä, jolloin ”hallittu räjäytys” vasta eteni alaspäin yli 200 metrin korkeudessa, eikä mikään kappale ollut vielä ehtinyt pudota maahan asti. Tornin ala-aulaan saapuneet palomiehet kertoivat aulan odottamattomasti olleen kuin räjähdyksen jäljiltä.

Teoriasta puuttuu yksi osa: maan alla, ”central core” rakennelman alaosassa on ollut nykyaikainen, tähän tarkoitukseen suunniteltu ydinase. Fuusiopommi on suunnattu siten, että sen pieneksi säädetyn räjähdysvaikutuksen pääosa on kulkenut tornia pitkin ylöspäin. Kantava rakenne on hetkessä muuttunut kuumentuneeksi betonipölyksi sekä suliksi tai lähes sulamispisteeseen kuumennetuiksi teräskappaleiksi. ”Central coren” menettäessä tukemiskykynsä ja muuttuessa ”kuolleeksi painoksi” symmetrinen sortuma keskustan suuntaan muuttuu hyvin todennäköiseksi. Tuhansien katkaisupanosten päätehtäväksi jää nyt ulkokuoressa olevan toisen teräskehikon oikea-aikainen pilkkominen.

Miksi tästä fuusio-hävityspanoksesta ei ole ollut puhetta aikaisemmin? USA:ssa ”kansallisen turvallisuuden” nimissä mahdolliset paljastukset lienevät tulleet torjutuiksi ja potentiaaliset maanpetturit asianmukaisella tavalla hiljennetyiksi. Lyhyt katsaus ydinaseen historiaan on paikallaan.

1941 USA:ssa aloitetaan atomipommin suunnittelu. 1944 ensimmäinen koepommi räjäytetään. Elokuussa 1945 tuhotaan Hiroshima ja Nagasaki. 1949 venäläinen atomipommi. 1952 ensimmäinen fuusiopommi, tuhat kertaa atomipommia voimakkaampi. 1954 käyttökelpoinen fuusiopommi. 1962 voimakkain koskaan räjäytetty fuusiopommi, 60 megatonnia, NL:n Novaja Zemljalla. Valtava kilpavarustelu suurvaltojen kesken. Kehitetään myös taktisia, 203-305 mm kanuunoilla jopa 50 km päähän ammuttavia ydinaseita (USA:n M-110). 1970-luvulla mm. salkkupommi. 1980-luvulla ydinkärki mahtuu 155mm tykin kranaattiin (USA:n M-109), mutta vieläkin pienempää tavoitellaan (NATOn taistelupanssarivaunujen pääase on 120 mm kanuuna, esim. M-1, Leopard, Chieftain). Myös syvälle maahan tunkeutuva taktinen ydinohjus on 1980-luvulta. Laser-pohjaista sädeasetta kehitellään, ja 1990 amerikkalaisilla lienee ydinkärjellä laukaistava ”Star Wars” laser- tai hiukkassädease. Neuvostoliitto häviää varustelukilpailun ja hajoaa. Laserilla käynnistyvä fuusio on mahdollinen, ja myös ihmisiä tappava, rakenteet säästävä neutronipommi perustunee pienen fuusiopommin säteilevään muunnelmaan ilman fissiopommi-sytytintä.

Uudentyyppinen ydinpommi sopii erittäin pieneen tilaan. Pommissa tarvitaan virtalähde, kuumia lasereita ja fuusiokelpoista ainetta (nestemäistä vetyä tai vedyn isotooppia deuteriumia). Fuusiossa vety-ytimet sulavat yhteen helium-ytimiksi kymmenien miljoonien asteitten kuumuudessa. Säätämällä fuusiokelpoisen aineen määrää säädetään räjähdysvoimakkuutta. Pilvenpiirtäjää ajatellen muutaman sokeripalan tilavuus saattaa olla oikeaa kokoluokkaa. Fuusioaineen muotoa ja sytytystapaa säätämällä vaikutetaan räjähdyskuvioon (tulipallo vai pitkulainen lieska). Luolia, kallioon haudattuja komentokeskuksia ja näitä torneja ajatellen tarvitaan suihkutyyppinen, voimakkaasti suuntaava räjähdys. Virtaa tarvitaan hetkellisesti paljon, ja siihen soveltunee tekniikka (pommi-generaattori), jonka avulla nykyisin tuotetaan elektroniikkaa tuhoavia EMP-pulsseja tavanomaisen räjähdysaineen avulla. WTC:ssä on ehkä ollut ajateltavissa myös torneihin menevän sähkönsyötön hyväksikäyttö.

Tällaiset ydinaseet ovat erittäin vaarallisia maailman vakautta ajatellen, ja juuri näiden yleistymistä vastaan ydinkieltosopimus on olemassa. Tämä pommi näyttää harmittomalta elektroniikalta, eikä myöskään ole tuntuvasti radioaktiivinen. Riippuen virtalähteestä se ei ehkä edes jää pommi-ilmaisimissa kiinni. Uskon kuitenkin, että voimakas virta yhä synnytetään räjäyttämällä, jolloin tämä keksintö antaa vaikutelman johonkin erikoiskäyttöön suunnitellusta räjäytyspanoksesta. Huhujen mukaan venäläisillä on salkkupommeja hukassa. 911-tapahtumien jälkeen on ilmeistä, että USA:lla on ainakin 3 pientä fuusiopommia kateissa, tai tullut kootuksi viralliseen kirjanpitoon niitä viemättä.

Tällä hetkellä asekehittelijät miettivät jo antimateriapommia, joka myös on pienikokoinen, mutta paljon fuusiopommia voimakkaampi. Olettaisin, ettei antimateriaa kuitenkaan vielä ole niin paljoa, että sitä olisi muutaman pommin verran hukassa.

Aiemmin minulla oli maininta mahdollisesta mikroydinaseesta, mutta poistin sen, koska se tuntuu turhan spekulatiiviselta kun ei oikein konkreettisia todisteitakaan ole. Tekstisi antaa aika paljon lisätietoa ja joitan argumentteja voisin sieltä poimia omaan esitykseeni. Niistä seismogrammeista on aikoinaan päätelty ydinaseen mahdollisuuden puolesta. Ja että keskirunko mahdollisesti tipautettiin alkajaisiksi. Mutta olisiko se voitu tehdä myös termiitillä? http://physics911.ca/modules/news/article.php?storyid=22
Tietoliikennehän myös pimeni, oliko kyseessä sähkömagneettinen pulssi? Mitä muita viitteitä olisi ydinaseen puolesta?


Tuolla tavalla kun tohtori Grimmer asian kuvaa, jos termiitti lisätään rakennuksen aineosiin se onnistuisi, mutta se näkyisi analyyseissä ja tulisi uskomattoman kalliiksi. Mikä tahansa teräksen hitsaus ja muutostyö aiheuttaisi katastrofaalisia seurauksia, jos termiittiä olisi paksu kerros lattiaterästenkin päällä. Silti ne central coren pystysuorat pohjapalkit, 4" terästä, mikä on enemmän kuin sodan aikaisissa kovatasoisissa panssarivaunuissa (Sherman 45-65 mm, Tiger 82 mm) -tuskin edes sulaisivat suositellulla alle 3" termiittipäällysteellä, joka sitäpaitsi oli laskettu helpommalle rautapalkille (ei teräs-). Pystyasento vaikeuttaa vielä oleellisesti sulatusyritystä (lämpöä pakenee ylöspäin, ja haittaa siellä myös olevan termiitin vaakatason sulatustyötä).

Jos ampuu ontelopanoksen (vastaa siis katkaisupanosta suunnilleen) em. panssarivaunuun, niin teräs kyllä sulaa, ja miehet panssarissa kuolisivat, mutta kun itse ehtii paikalle, se teräs on jo jäähtymässä ja se aukko joka oli sekunnin murto-osan ajan reikä panssarissa, on jo muurautunut umpeen ontelopanoksen loppusuihkun hitaamman ja sen metallisemman, raskaan sisällön avulla.

Jotta saataisiin pitkäikaisia, sulia teräslammikoita, teräs täytyy kuumentaa paljon yli sulamispisteen. Ydinpommin keskustassa on ainakin kymmenen miljoonaa astetta C; siitä tietysti vain osa ehtii absorpoitua teräksiin, mutta kuitenkin aivan eri tavalla kuin termiittiräjäytyksessä. Jos vielä ajatellaan asiaa salaliiton kannalta, niin termiittivuoraus missä vaiheessa tahansa on niin työvaltaista ja vaatii niin paljon materiaaliakin, että asiasta tietävien joukko tulee turhan suureksi. Termiitti on sodanaikaista tavaraa ( sitä oli jo 70 vuotta sitten); Grimmerkin vihjaa, että laskelmia voitaisiin tarvittaessa uusia nykyaikaisemmille aineille. Ydinpommi on silti niin paljon parempi selitys havaintoihin, että asetan panokseni sen puolelle.

Ne kuumentuneet betonihiukkaset videolla olivat liian agressiivisia ollakseen pelkän räjähdyksen synnyttämiä. Olen nähnyt kohtalaisia räjähdyskenttiä -koko maisema on kaasusumun peitossa, mutta se kaasu ei ole kovaa vauhtia laajenemassa tai menossa minnekään, se jää lillimään ja hitaasti hälvenee ehkä puolessa tunnissa. Se ei ole läheskään noin kuumaa. Yksi armeijan kenttä oli trotyylipohjainen, ei se paljoa eroa noista tienrakennuksessa tapahtuvista suurista kallioleikkauksista (joissa lienee kesympiä aineita). Sortumia näkee maanjäristyspaikoilta otetuissa videoissa joskus -pölyä on paljon vähemmän, ja sortumakasat jäävät suhteellisen korkeiksi verrattuna WTC:ssä tapahtuneeseen.

Ja kuten sanotkin, EMP viittaa yleensä ydinräjähdykseen. Tosin nykyisin on olemassa tavallisia, pieniä pommeja, joilla saadaan sama vaikutus pienelle aluelle, ja sopivin antennirakentein vielä suunnattua vaikutusta. WTC:ssä ei liene ollut mitään syytä asentaa vielä tällaisiakin hi-tech asekeksintöjä.

On olemassa kuvia, joissa maan alta tunkeutuu jo näkyviin räjähdyskaasuja, vaikka "sortuma" on vasta 80.kerroksessa. Epäilen myös, että se ihmisiä heitellyt paineaaltokin liittyy ydinpommiin, vaikka sitä yritetään selittää "pölypilven raskaalla etureunalla".

On aivan oleellista pystyä selittämään kaikki aitoina pidetyt havainnot. Vastapuoli nähdäkseni vaientaa kokonaan tämän suuntaavan mikroydinräjähteen -kukaan amerikkalainen ei voine sitä kuvata, koska hänet vietäneen heti kuulusteluihin, kun voidaan väittää, että kyseessä täytyy olla tiedon vuotaminen jostakin, vaikka niin ei olisikaan. Sellaista on varmuudella tutkittu, ja kuvaamani käyttötarpeet ovat todellisia. Esim. Neuvostoliitolla on/oli yli 500 pintapommin kestävää komentokeskusta. Tämä aihepiiri on kovan luokan turvaluokitusten (sap) suojaama.


Tuossa tekstissäsi viitattiin betonin pulverisoitumiseen, mutta hissikuilun pohjalla ylöspäin suunnatusti räjäytetty mikroydinlataus ei kai voi pulverisoida kerroslaattoja, joissa oli suurin osa betonista. Mitä mieltä olet niitten pulverisoitumismekanismista? Viittaat siihen, että ulkosivujen palkisto tuhottiin tuhansilla panoksilla. Kykenivätkö ne pulverisoimaan kerroslaatat?Voisiko olla mahdollista, että räjähdys kulkee shokkiaaltona betonin läpi ja sen puristumislujuus ylittyy ja pulverisoituminen tapahtuu. Kai se keskirunkokin täytyy pilkkoa, vaikka se ensin tipautetaankin? Muutenhan siitä jää valtava kaatuva ranka. Jeff King on ihmetellyt rangan käyttäytymistä http://st12.startlogic.com/~xenonpup/New_Spire/
Entä "counter flow"-ilmiö?
http://www.plaguepuppy.net/public_html/letters/counterflow.htm


En ollut nähnytkään noita rankajuttuja, näköjään tutkittavaa riittää. Ydinpommi ilman muuta pulverisoi suuren osan vaakatason kerroslaatoista, ja kuumentaa niitä tukeneet teräspalkit havaitulla tavalla. Pystyseinissä ajattelen huomattavan osan pulveroitumisesta menevän katkaisupanosten tiliin. Ne myös pulveroivat vaakasuorien laattojen reuna-alueita. Olettaisin panosten olleen vaaka- ja pystyseinien liitoskohdissa. Panoksia on lisäksi täytynyt olla keskirungon 47:ssä kantavassa pilarissa muutaman kerroksen välein (lopputuloshan oli mitoitettu rekkakuormiin sopivan mittaiseksi). Shokkiaalto voi olla hyvä idea, en odottaisi että aivan kaikki betoni menee niin hienojakoiseksi. Jos keskusta lähtee painumaan alaspäin hiukan ennen muuta rakennusta, siihen saattaa syntyä vähän imua. Sortumathan alkoivat ydinräjähdyksillä kellareissa, maanjäristyksen pystykomponentilla 2.1 ... 2.3 Richteriä(?)

Kova työ panostaa ulkosivut. Eikö hommaa olisi voitu hoitaa panostamalla vain keskirunko. On ollut huhuja hissikuiluremontista, joka kesti pitkään. Panostustyö olisi tuolloin ollut helpompi, eikä olisi tarvinnut häärätä muitten toimistoissa. Ainoa tiedossa oleva mahdollisuus ulkosivujen panostamiseen olisi ollut 90-luvun puolivälissä tehty paloeristeiden ajanmukaistaminen, edellyttäisi pitkäjännitteistä suunnittelua. (Näitä panostusasioita meiltä aina kysytään)


Siellä järjestettiin tietääkseni sähkökatko 40. kerroksesta ylöspäin kolme viikkoa ennen räjäytystä, ja toimistojen väki ajettiin ulos. Siinä yhteydessä on hyvä panostaa alakattojen sivut tms. paikat missä myös sähkökaapelit kulkevat. Näin panoksia ei tarvinnut kantaa pahimmillaan sataa kerrosta ylöspäin portaikossa. Varmaan joku hissi saatiin sitten käyttöön ylempänäkin, kun asiattomat oli häädetty katsomasta. Sen korjaus onnistui ennen muita sähkölinjoja.

Sähkökatko oli edellisenä viikonloppuna (48h) , mutta vain toisessa tornissa. Täytyisi kyetä arvioimaan panostusoperaation mittavuus: yksittäisen panoksen koko ja paino, lukumäärät, kuljetuskaluston tarve, henkilöstön tarve, asennusaika ym. Näppituntumani on, että sähkökatko soveltuisi paremmin viimeisen tarkistuksen suorittamiseen. Hoffmanin sivuilla esitetään mielenkiintoinen teoria koko operaation suorittamiseksi: http://911research.wtc7.net/sept11/analysis/pyramid.html Siinä henkilöstön tarve on minimoitu.

Tuota olen katsonutkin, ja minusta tuntuu että henkilöstö ei riitä. Ei heti juolahtanut mieleen, mutta koska siellä oli osa toimistoja tyhjillään, (ajoittain kai jopa 40%), tätä on voitu valmistella päivittäin pari tyhjää toimistoa kerrallaan, ja välivarastonakin on varmasti käytetty muutamia toimistoja (joita ei vuokrata ollenkaan).

Se 1993 pommi-iskuhan oli oikea, ja FBI painosti tunnontuskiin tullutta terroristia jatkamaan vakavissaan räjäytyksen valmistelua. Terroristit todistivat epäpätevyytensä, eli tuolloin varmaan tajuttiin, etteivät oikeat terroristit ikinä saa aikaan riittävän näyttävää iskua. En usko niin pitkäjännitteiseen suunnitteluun. Paljastumisen riski kasvaa ajan funktiona. Ydinase, jonka vaikutuksia ja olemassaoloa ei tunneta, soveltuu hyvin käytettäväksi sekä työmäärän minimoinnin että jälkien sotkemisen kannalta. Operaation suunnittelun kannalta tässähän on nähtävissä tarve saada valtakirja sotiin ja sortokoneistolle, ei tappaa mahdollisimman montaa amerikkalaista. Heitähän olisi kuollut ainakin 40 000, jos pommit olisi vain räjäytetty -nyt odoteltiin niin pitkään kuin voitiin, tulen yhä palaessa. Matkustajakuormitus 20% kun se yleensä on 75% rannikolta rannikolle lennoilla lienee järjestetty tekemällä tietokoneella ylibuukkauksia noihin lentoihin. Koneet tekevät välilaskun jonnekin ja nuo poloiset ~260 mukana olijaa tapetaan (jos ei tapettu, he ovat orjina jossain ja toivoisivat olevansa kuolleita). Seuraavana yönä koneet lennetään Atlantin ylle ja haudataan mereen.
Operaatio on tietysti vielä helpompi, jos kaikki lennot eivät olleet oikeita. Ilmavoimien koneet (2xtankkeri 767, Global Hawk ja ehkä 757) leikkaavat todellisten lentojen reitit ja siirtyvät kuvaamaan kaapattua matkustaja- konetta. Epäilen nyt, että se neljäs, Pennsylvaniaan pudotettu 757 olisi ilmaantunut valmiiksi panostetun WTC7:n kimppuun, ellei kaappaukseen olisi ilmaantunut ongelmaa (siis toinen, kauko-ohjattava inkarnaatio tästä lennosta). Nyt sitä ei voitu toteuttaa, ja siksi WTC7 jäi heti herättämään kysymyksiä todella oudolla sortumisellaan.

Tässä muuten mainitsemani teräsanalyysi, osaatko sanoa siitä mitään? http://www.tms.org/pubs/journals/JOM/0112/Biederman/Biederman-0112.html
Abolhassan Astanesh-Asl on myös ihmetellyt haihtunutta terästä. Hän on tutkinut samoja wtc7:n palkkeja ja ihmetellyt 5-7 tuumaa paksun teräksen haihtumista, niin että syntyy reikiä ja reunat aivan ohuita ja teräviä. Radiohaastattelu:
http://www.npr.org/templates/story/story.php?storyId=1131460


Palataan asiaan, en näköjään ole vielä nähnyt kaikkea outoa, mitä tähän asiaan liittyy. Päälinjat lienevät kuitenkin aika selviä, ja pidän tärkeänä, ettei huijaus taas kerran jää lopulliseksi totuudeksi (99%:lle ihmisistä). Lähes kaikki USA:n sotaan "joutumiset" noin 150 vuoden ajalta ovat olleet jonkinlaisen vallan pitäjien vehkeilyn tulosta. Tästä sodasta tulee helposti kaikkein pahin, asevaikutukset ovat nykyisin omaa luokkaansa. Täysimittainen kolmas maailmansota ei jätä ketään "kylmäksi".

-------

Yritän vielä pelkistää miniydinaseen:

Sädeasetta on kehitelty alkaen viimeistään vuodesta 1960, kun Laser-säde "keksittiin" (epäilen keksimistä, mutta kuten CD-asemista ilmenee, niitä on olemassa). Puhdasta fuusiopommia on yritetty kehittää myös (ongelma: monen miljoonan asteen kuumuus käyttämättä fissio- eli atomipommia). On vielä yritetty kehittää vastaavaa fuusioreaktoria sähkönvoimalaa varten.

Todistamaton väite: kuuma säde saatiin aikaan 1980-luvun lopulla (viitteitä: maahan tunkeutuva bunkkerintuhooja-ydinase, rakennukset ehjiksi jättävä neutronipommi, ydinaseella liipaistava monisäteinen "Star Wars" sädease). Siitä seuraa, että voitaisiin valmistaa lähes rajattoman pieniä vety- eli fuusiopommeja. Pienimmän mahdollisen pommin tehoa ei ole julkistettu, mutta sama mekanismi sopinee siviilifuusioreaktoriin jos rakenteet saadaan kestämään hyvin pieni, mutta koko ajan jatkuva fuusioräjähdys. Tätä reaktoria ei olisi yritetty vuosikymmenien ajan rakentaa kaikissa johtavissa teollisuusmaissa, jos se hallinta tuntuisi täysin toivottomalta. Siis todella pieni ydinräjähdys on odotettavissa, kun fuusioidaan epätäydellisesti nuppineulan pään kokoinen säiliö vetyä. Atomipommissa oli rajana ehkä 5 kg puhdasta uraania, kriittinen massa, pienempi määrä ei räjähdä ollenkaan. Ja pienin uraanipommin räjähdys ilman hi-tech parannuksia on 20 KT luokkaa, vastaten siis 20 000 tonnia trotyyliä. Se räjähdys olisi tasannut puoli Manhattania ja aika lailla muuta ympäristöä myös.

Räjähteen muotoilu ja sytytystapa vaikuttavat syntyvän räjähdyksen ominaisuuksiin. Tämä lienee ollut tiedossa noin 100 vuotta. Ontelopanos panssarin läpäisyyn vuodelta 1936 (suunnilleen) perustuu siihen. Ydinpommissa raaka-aine on vaikeampaa, nestemäistä vetyä, ja ajoituksissa puhuttaneen mikrosekunneista. Vaikeaa, mutta riitävin resurssein ei mahdotonta. Teoriassa jonkin tyyppinen heijastin (teräksinen puolipallo tms.) voisi auttaa myös; osittainen heijastuminen on suuntaamista sekin.

Ydinaseen todistelu havaintoihin perustuen:
väestönsuojelualan ja armeijan julkisissa lähteissä kerrotaan ydinaseella olevan poltto- paine- ja säteilyvaikutuksen sekä EMP:n.
Polttovaikutus: meillä on vahvaa näyttöä (sulaneita teräslammikoita hyvin kuumia betonipölyn hiukkasia jne)
Painevaikutus: meillä on selvää näyttöä sekä sisältä että ulkoa
EMP: on havaittu (sinulla pitäisi olla tietoa?)
Säteilyvaikutus: Ei ole toistaiseksi huomattu.
Liian lähellä olleissa ihmisissä tullee esiintymään säteilysairauksia, kuten syöpää ja ehkä verisolujen heikkoja pitoisuuksia.

Koska pommi oli suuntaava (torni haluttiin tuhota) ja kun pommi räjäytettiin kellarissa, vahinkoa ympäristössä tuskin oli nähtävissä. Betoni, teräs, maa-aines ja asfaltti suojelivat tornin lähistöllä olleita. Paine kuitenkin purkautui siellä täällä näkyviin, ala-aula kärsi ja tornin juuressa purskahti pölyä ja kaasuja. Tornin juurella ei ollut täysin turvallista seistä räjähdyshetkellä.

Tämän yksin pitäisi riittää kaatamaan kukkuujutut kamelikuskin poikien seikkailuista. Heillä ei ole aikaisempaa näyttöä, he eivät ole osanneet eivätkä edelleenkään osaa. Israelilla, USA:lla, Englannilla on näyttöjä vastavista operaatioista ja yleensä ne ovat onnistuneet.

YLÄLAITAAN