PÄÄSIVU


Alla oleva avoin kirje on lähetetty kansanedustajille ja samansisältöinen tiedustelu valtioneuvoston kanslialle.
Tekstin laadinta: Hannu Yli-Karjanmaa
Muokkaus: 11.9.-toimintaryhmä


 

Seitsemän kysymystä hallituksen Afganistan-selonteosta
Avoin kirje kansanedustajille

2.12.2007

Valtioneuvosto antoi 1.11.2007 eduskunnalle selonteon (pdf) Suomen osallistumisesta Afganistanin ISAF-operaatioon, EU:n sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon Tshadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa (EUFOR TCHAD/RCA) sekä sotilasosaston asettamisesta korkeaan valmiuteen osana Ruotsin, Suomen, Viron, Irlannin ja Norjan muodostaman EU:n taisteluosaston valmiusvuoroa 1.1.–30.6.2008.

Toivomme kansanedustajien perehtyvän seuraavaan kriittiseen arvioon selonteosta ja kysymyksiin joita olemme laatineet valtioneuvostolle. Samansisältöinen teksti ja kysymykset on toimitettu valtioneuvoston kanslialle vastattavaksi.

 

Sivulla 2 selonteko mainitsee: Afganistan luisui 1990-luvulla Taliban-hallinnon myötä kansainvälisen terrorismin koulutus- ja tukialueeksi. Samaan teemaan selonteossa palataan sivulla 4.

Millaiseen historialliseen kontekstiin hallitus asettaa Talibanin nousun Afganistanissa? Selonteon mainitsema ”luisuminen” juontaa juurensa Nato-maiden ja niiden liittolaisten kuten Pakistanin ja Saudi-Arabian vuonna 1979 alkaneeseen voimakkaaseen rahalliseen, aseelliseen ja koulutukselliseen tukeen kun islamisteja tarvittiin sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Afganistanin sotahan oli tarkoin harkitun anglo-amerikkalaisen geopoliittisen suunnittelun tulos. Bernard Lewis laati suunnitelman Arc of Crisis, jossa Muslimiveljeskuntaa hyväksikäyttäen oli tarkoitus luoda Neuvostoliiton haavoittuvaiselle etelärajalle kriisien vyöhyke. Silloisen presidentti Carterin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Zbigniew Brzezinskin aloitteesta CIA aloitti Afganistanin destabilisoinnin kesällä 1979, minkä tarkoitus oli houkutella Neuvostoliitto miehittämään maa, jolloin se saisi ”oman Vietnaminsa”[1]. Neuvostoliitto astui Brzezinskin asettamaan ansaan. Tämä anglo-amerikkalainen manipulointi syöksi Afganistanin kurimukseen jossa maa on edelleen. Nimitys al-Qaida juontaa juurensa tuolta ajalta tarkoittaen alun perin tietokantaa Afganistaniin värvätyistä ulkomaisista taistelijoista[2]. 1990-luvulla Nato-maat käyttivät uudelleen islamisteja sijaistaistelijoinaan Jugoslavian hajoamissodissa[3].

Selonteossa todetaan seuraavaksi: Yhdysvaltoihin kohdistuneiden terrori-iskujen seurauksena talibanien vastaiset sotilaalliset toimet käynnistyivät lokakuussa 2001.

Missä ovat todisteet siitä, että Taliban tai Osama bin Laden olivat jollain tavoin sekaantuneet syyskuun 11:nnen iskuihin? Edes FBI ei etsi bin Ladenia syyskuun 11:nnen takia; etsintäkuulutuksessa mainitaan hänen tärkeimpänä rikoksenaan vuoden 1998 iskut Yhdysvaltojen lähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa[4]. FBI:n tiedottaja Rex Tomb kertoi asiaa tiedusteltaessa, ettei FBI:lla ole kovia todisteita jotka liittäisivät bin Ladenin syyskuun 11:nnen iskuihin[5].

Toisaalta tiedämme Yhdysvaltojen käyneen pitkin 1990-lukua neuvotteluja Taliban-hallituksen kanssa kaasu- ja öljyputken rakentamisesta maan poikki Turkmenistanista Intian valtamerelle[6]. Pakistanin silloinen ulkoministeri Niaz Naik on kertonut amerikkalaisten tehneen lopulta heinäkuussa 2001 suorasukaisen ilmoituksen Talibanin edustajille: ”Joko hyväksytte tarjouksemme kultaisesta matosta tai hautaamme teidät pommimaton alle”[7]. Yhdysvaltojen johdossa nähtiin Keski-Aasian energiavarojen hallinta hyvin tärkeänä ja esim. vaikutusvaltaisen amerikkalaisen geostrategin Zbigniew Brzezinskin mukaan alueen hallinta on keskeistä mikäli Yhdysvallat haluaa olla johtava supervalta[8]. Bushin hallinnossa sittemmin asemiin nousseet uuskonservatiivit vaativat hyökkäystä Afganistaniin jo alkuvuodesta 2001[9]. Nykyinen Afganistanin presidentti Hamid Karzai sattuu olemaan öljy-yhtiö UNOCALin putkihankkeen entinen konsultti.

Sivulla 2 selonteossa jatketaan: ISAFin alkuperäinen mandaatti koski turvallisten olosuhteiden luomista Kabuliin ja sen ympäristöön. Lokakuussa 2003 YK:n turvallisuusneuvosto laajensi ISAFin mandaatin kattamaan koko Afganistanin alueen, luoden pohjan operaation laajentumiselle. Lokakuussa 2006 ISAF toimeenpani laajentumisen viimeisen vaiheen, ottaen komentoonsa myös itäisen Afganistanin Yhdysvaltain johtamalta koalitiolta. Naton ISAF-operaatio on erillään ja erilainen edelleen jatkuvasta Yhdysvaltain johtamasta OEF-operaatiosta (Operation Enduring Freedom). ISAFin tehtävät liittyvät vakauden ja turvallisuuden luomiseen, kun taas Yhdysvaltain johtama koalitio keskittyy terrorisminvastaiseen toimintaan.

ISAF-operaatiossa on käytännössä kyse siitä, että ISAF hoitaa miehityksen ja vapauttaa näin OEF-operaatioon osallistuvien maiden (lähinnä Yhdysvaltojen ja Britannian) voimia taistelutoimintaan.

Kysymys 1: Miten hallitus voi tietää olevansa Afganistanissa mukana aidossa terrorismin vastaisessa operaatiossa eikä myötäsotijana ja miehittäjänä hankkeessa, jonka todellinen agenda liittyy geopolitiikkaan ja energiavarojen hallintaan?

 

Mikäli hallitus katsoo, että väitetty Taliban-hallinnon antama turvapaikka ”terroristeille” on peruste pitää OEF-operaatiota terrorismin vastaisena, niin miten tulisi suhtautua tietoihin joiden mukaan operaation tärkeä osanottaja Britannia on itse kunnostautunut antamalla turvapaikan tunnetuille kansainvälisille terroristeille ja antanut terroristijärjestöjen pitää päämajaansa maaperällään?[10] Vertailtaessa Britannian ja Afganistanin rooleja terroristien turvapaikkoina syntyy vaikutelma, että joko terrorismin vastainen sota on väärin kohdennettu tai sitten kyse on aivan muusta.

Seuraavassa eräitä esimerkkejä Britannian terroristien suojelusta 1990-luvulta, siis samalta ajanjaksolta kun (väitetysti) Afganistanin maaperältä käsin valmisteltiin syyskuun 11:nnen iskuja. Britanniassa oleskelleista terroristeista ja terroristijärjestöistä mainittakoon esimerkkeinä[11]:

Ahmed Omar Sheikh, kashmirilainen terroristi, tuomittu Intiassa kidnappaamisesta.
Jama al-Islamija al-Muqatila, libyalainen Afganistan-veteraaneista koostunut al-Qaida -ryhmä jota MI6 rahoitti murhauttaakseen Muammar Gaddafin v. 1996. Ryhmä oli kytköksissä Osama bin Ladeniin, mistä syystä Libya lähetti Interpoliin ensimmäisen koskaan tehdyn pidätysmääräyksen bin Ladenista v. 1998.
Mohammed al-Massari, otti brittimediassa vastuun v. 1996 Saudi-Arabian Dharanissa tehdystä iskusta Yhdysvaltojen kasarmia vastaan. (Al-Massari oli Osama bin Ladenin liittolainen ja silti bin Ladenien perheen rakennusliike sai urakan kasarmin jälleenrakentamisesta[12].)
Al-Gamaa al-Islamiya, vastuussa mm. v. 1997 Egyptin Luxorissa tehdystä joukkomurhasta.
Samana vuonna Yhdysvaltojen ulkoministeriö julkaisi listan 30 ulkomaisesta terroristijärjestöstä, joiden toiminta oli kielletty Yhdysvalloissa. Kuusi näistä järjestöistä piti päämajaansa Britanniassa. Islamic Group ja sen alajärjestö Islamic Jihad pitävät päämajaansa Lontoossa ja v. 1997 Abel Abdel Majid ja Adel Tawfiq al Sirri saivat virallisen luvan Britannian viranomaisilta perustaa varainkeruuorganisaation ja mediatoimiston nimillä International Bureau for the Defense of the Egyptian People ja Islamic Observatory. Miehistä ensin mainittu on Egyptin viranomaisten mukaan kytkeytynyt presidentti Anwar Sadatin murhaan ja tuomittu poissaolevana kuolemaan Egyptin Islamabadin suurlähetystöön tehdystä pommi-iskusta, jossa 15 diplomaattia kuoli. Al Sirri puolestaan on tuomittu poissaolevana kuolemaan Egyptin pääministerin Atif Sidqin murhayrityksestä. Molemmat miehet saivat Britanniasta turvapaikan. Britannia on antanut myös Tamilitiikerien itsemurhaiskuihin erikoistuneitten alajärjestöjen johtajien ja varainhankkijoitten toimia vapaasti maaperällään. Samoin kurdien PKK:n ja Perun Loistavan polun. Kuuden Britanniassa päämajaansa pitävän terroristijärjestön lisäksi ainakin 16 muuta järjestöä on saanut Britanniassa sijaitsevilta järjestöiltä apua rahoituksessa, sotilaskoulutuksessa tai logistiikassa. Myös Osama bin Ladenin tiedetään soittaneen satelliittipuhelimellaan ylivoimaisesti eniten juuri Britanniaan[13].

Kysymys 2: Miten hallitus suhtautuu Britannian rooliin terrorismin suojasatamana?

 

Selonteko toteaa sivulla 4: Afganistanin taloudellista ja poliittista kehitystä jarruttaa laajalle levinnyt korruptio, huumetalous ja edelleen jatkuva viranomaisiin ja kansainvälisen yhteisön edustajiin kohdistuva aseellinen toiminta. ja Poliittiset haasteet säilyvät kuitenkin huomattavina. Taliban rahoittaa vastarintaansa etelän maakunnissa räjähdysmäisesti kasvaneen huumetuotannon avulla, mutta vastaavasti pohjoisessa huumetuotanto on saatu paremmin kuriin.

Afganistanin huumetalouden historiasta voidaan todeta että se syntyi varsinaisesti Neuvostoliiton vastaisen sodan aikana CIA:n keinona rahoittaa sodankäyntiä (vrt. contra-sodan rahoittaminen Nicaraguassa) ja toisaalta välineenä demoralisoida neuvostojoukkoja levittämällä huumeita heidän keskuuteensa. On totta että huumetuotanto jatkui Taliban-hallinnon aikana, mutta toisaalta on todettava että juuri Taliban ajoi v. 2001 tuotannon alas, kuten YK:n raportti toteaa[14]. Tuona vuonna Afganistan tuotti oopiumia lähinnä Pohjoisen liiton hallinnoimilla alueilla. Yhdysvaltojen OEF-operaation seurauksena huumetuotanto on joka vuosi lyönyt edelliset ennätykset[15]. Hallitus näkee ilmeisesti huumetuotannon johtuvan siitä että talibanit rahoittavat sillä vastarintaansa. Kuitenkin kokonaistilanne viittaa siihen että juuri OEF on syy huumetuotannon ryöstäytymiseen käsistä. Tarkkailtaessa Yhdysvaltojen suorittamien sotilaallisten interventioiden tuloksia Afganistanin lisäksi Kosovossa[16] ja Irakissa[17], huomataan erityinen kehityskulku: huumetuotanto, -kauppa ja/tai kauttakuljetus kääntyvät räjähdysmäiseen kasvuun. Herää kysymys onko tämä itse asiassa tarkoituskin? Viittaamme tässä esim. George H. W. Bushin hallinnon apulaisasuntoministerinä toimineen Catherine Austin Fittsin tutkimuksiin siitä miten huumedollarit ovat nykyisin välttämättömiä pörssikurssien suotuisalle kehitykselle[18].

Kysymys 3: Miten hallitus on varmistunut siitä, ettei se osallistu operaatioon, jossa tosiasiallisesti turvataan huumausaineitten tuotantoa?

 

Selonteossa jatketaan: Toiminnan luonne saanee entistä enemmän terrorismin piirteitä ja Irakin vastarintaryhmien tehokkaiksi havaittuja toimintamalleja tullaan todennäköisesti käyttämään enenevissä määrin myös Afganistanissa. Kansainvälisen näkyvyyden saamiseksi ja Afganistanin hallinnon horjuttamiseksi talibanit pyrkivät tehostamaan iskujaan erityisesti Kabulissa. Taliban-liike kiihdyttänee toimintaansa myös Länsi-Afganistanissa pyrkiessään hajottamaan Afganistanin asevoimien ja ISAF – joukkojen voimia. Pohjoiset alueet säilynevät maan rauhallisimpina.

Eikö Suomessakin ole totuttu ajattelemaan, että kutsumattomat vieraat sotilaat omalla maaperällä ovat miehittäjiä ja näiden vastainen sotilaallinen toiminta on merkki isänmaallisuudesta? Tilanteen hämärtäminen kutsumalla miehittäjiä ”kansainvälisen yhteisön edustajiksi” ei muuta tätä perusasetelmaa miksikään.

Kysymys 4: Mitä hallitus tarkoittaa ”terrorismin piirteillä” ja mihin hallitus viittaa ottaessaan esimerkiksi Irakin vastarintaryhmien toimintamallit? Pyydämme hallitukselta määritelmää terrorismista ja kannanottoa siihen, onko aseistautuneita ISAF-joukkoja vastaan hyökkääminen terrorismia.

 

Sivulla 5 selonteossa todetaan: Uutena elementtinä esitetään osallistumista Afganistanin asevoimien kouluttamiseen ja varustamiseen.

Kysymys 5: Aikooko hallitus osallistua Afganistanin hallituksen joukkojen aseistamiseen? Miten hallitus voi varmistua siitä, ettei käy kuten Irakissa, jossa 30% Yhdysvaltojen Irakin hallituksen joukoille toimittamista aseista katosi ja mahdollisesti päätyi vastarintataistelijoille?[19]  

 

Sivulla 6: Ostopalvelujen saatavuus ja aikataulujen epävarmuus ovat niiden varassa operoivan johtovaltion kannalta päivittäistä toimintaa haittaavia tekijöitä. Mahdollinen PRT-johtovastuun ottaminen vaatii lisäselvityksiä ja edellyttäisi toteutuessaan merkittäviä lisäresursseja.

Hallitus viittaa tässä mahdollisesti tarpeeseen hankkia kuljetuskoneita. Miten osallistuminen kaukaisiin ”kriisinhallintaoperaatioihin” edistää Suomen kansallista turvallisuutta? Miten hallitus voi varmistua siitä, ettei kyse ole pikemminkin johtavien läntisten suurvaltojen geopoliittisten ja taloudellisten intressien edistämisestä?

Kysymys 6: Mistä syystä hallitus näkee tarpeellisena Suomen osallistumisen sotilaallisiin interventioihin maamme rajojen ulkopuolella?

 

Darfur (EUFOR TCHAD/RCA)
Darfurin kriisin taustat hallitus näkee ilmeisesti puhtaasti etnisinä erimielisyyksinä joilla ei ole kytkentöjä suurvaltapolitiikkaan. Kuitenkin alue on kasvavan geopoliittisen mielenkiinnon kohde erityisesti öljyvarojensa vuoksi. Kiinan ja Yhdysvaltojen edut ovat alueella vastakkain.

Kysymys 7: Onko hallitus selvittänyt, mitkä tahot (suurvallat suoraan tai välikäsien kautta) aseistavat, kouluttavat ja rahoittavat Darfurissa ja sen ympäristössä taistelevia osapuolia ja miten tilanne liittyy suurvaltojen taisteluun energiavaroista? Onko hallituksen tavoite tässä(kin) asiassa liittää Suomi selkeästi Yhdysvaltojen rinnalle maailmanlaajuisessa sodassa resursseista.


Viitteet:

[1] Scott Thompson, Jeffrey Steinberg: British Svengali Behind Clash Of Civilizations, Executive Intelligence Review, 30.11.2001, http://www.larouchepub.com/other/2001/2846b_lewis_profile.html ;
Interview of Zbigniew Brzezinski, Le Nouvel Observateur Jan 15-21, 1998, p. 76, kopio: http://www.globalresearch.ca/articles/BRZ110A.html

[2] Britannian entisen ulkoministerin Robin Cookin kolumni The Guardian-lehdessä http://www.guardian.co.uk/terrorism/story/0,12780,1523838,00.html;
Juha-Antero Puistola, Janne Herrala: Terrorismi Euroopassa, Tammi, 2006

[3] Nafeez Mosaddeq Ahmed: Terrorism and Statecraft: Al-Qaeda and Western Covert Operations after the Cold War, The Hidden History of 9-11-2001, Research in Political Economy, Volume 23, Elsevier, 2006, toimitus Paul Zarembka;
Clinton-Approved Iranian Arms Transfers Help Turn Bosnia into Militant Islamic Base, United States Senate Republican Policy Committee, 16.1.1997, http://www.senate.gov/~rpc/releases/1997/iran.htm

[5] The Muckraker Report: FBI says, “No hard evidence connecting Bin Laden to 9/11”. http://www.teamliberty.net/id267.html

[6] Brisard, Jean-Charles  & Dasquié Guillaume : Forbidden Truth: U.S.-Taliban Secret Oil Diplomacy and the Failed Hunt for bin Laden, Nation Books 2002

[7]  Brisard & Dasquié 2002, s. 43;
Pakistanin silloisen ulkoministerin Niaz Naikin kertomus:
George Arney: US 'planned attack on Taleban', BBC, 18.9.2001 http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/south_asia/1550366.stm ;
Profile: Niaz Naik http://www.cooperativeresearch.org/entity.jsp?id=1521846767-982

[8] Brzezinski, Zbigniew: The Grand Chessboard, American Primacy and its Geostrategic Imperatives, Basic Books, 1997

[10] “Britain has long offered a haven to exiled dissidents and in recent years has become an international centre for Islamic militancy.” Philip Johnston: Al-Qa'eda link hides multitude of suspects,The Telegraph, 7.8.2005, http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2005/07/08/nterr08.xml&sSheet=/news/2005/07/08/ixnewstop.html

[11] Executive Intelligence Review, Volume 27, Number 3, 21.1.2000, http://www.larouchepub.com/lar/2000/terror_memo_2703.html

[12] CBC Fifth Estate: Conspiracy theories, Originally Broadcast on October 29, 2003, http://www.cbc.ca/fifth/conspiracytheories/saudi.html

[13] Nick Fielding, Dipesh Gadhery:  Bin Laden called UK 260 times, The Sunday Times, 24.3.2002, kopio: http://forums.canadiancontent.net/international-politics/33270-bin-laden-called-uk-260-times.html

[15] Michel Chossudovsky: Who benefits from the Afghan Opium Trade? 21.9.2006, http://www.globalresearch.ca/index.php?context=viewArticle&code=CHO20060921&articleId=3294

[16] Imer Mushkolaj: Drug dealers flourish in post-war Kosovo, New York University 2000, http://www.bu.edu/globalbeat/syndicate/Imer062200.html

[17] Christian Caryl: Iraqi Vice. Locals are calling it 'the bad side of freedom': pills, porn, prostitution and booze are rampant now. And it's not only the radicals who blame America. Newsweek, 22.12.2006, http://www.msnbc.msn.com/id/3706289/ ;
Opium: Iraq''s deadly new export, KUNA, 23.5.2007, http://www.kuna.net.kw/NewsAgenciesPublicSite/ArticleDetails.aspx?id=1747424&Language=en

[18] Catherine Austin Fitts: Narco-Dollars for Beginners, "How the Money Works" in the Illicit Drug Trade, Special to the Narco News Bulletin, 2001, http://www.ratical.org/co-globalize/narcoDollars.html

[19] Glenn Kessler: Weapons Given to Iraq Are Missing

GAO Estimates 30% of Arms Are Unaccounted For, The Washington Post, 6.8.2007, http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2007/08/05/AR2007080501299.html

 

 

Kyselyyn ei saatu vastausta

Valitettavasti kävi ilmi, että ulkoasiainministeriöllä, jonne kysely oli välitetty valtioneuvoston kanslialta, ei ollut aikomustakaan vastata siihen. Kun tiedustelin valtioneuvoston kanslialta kuka kyselyä hoitaa, sain seuraavan 11.4.2008 päivätyn viestin ulkoasiainministeriön Timo Kantolalta:

Hei,

Vastauksena tiedusteluunne vahvistan, että Hannu Yli-Karjanmaan lähettämä kysely on tullut perille, ja siihen on tutustuttu. Eduskunnassa käytiin vilkas keskustelu selonteosta, samoin sen jälkeen esillä olleesta laaja-alaisemmasta Afganistania koskevasta selvityksestä, ja ulkoasianvaliokunta on esittänyt tähänkin oman lausuntonsa. Kummastakin eduskuntakäsittelystä ja erilaisista esille tulleista näkemyksistä löytyy tietoa eduskunnan nettisivuilta.

Minusta selonteko ja käyty keskustelu puhuvat puolestaan ja antavat pitkäli vastauksia myös esittämiinne kysymyksiin. Välitän vastaukseni alueyksiköllemmekin, mikäli se haluaa täydentää vastaustani.

Ystävällisin terveisin,
Timo Kantola

Timo Kantola
Director
Unit for Security Policy/Political Department
Ministry for Foreign Affairs
Helsinki, Finland
Tel +358-9-16055480, Mob +358-40-3537549

 

Ilmoitin Kantolalle, ettei saatu selitys tyydytä, vaan haluamme selkeät vastaukset laatimiimme ja taustoittamiimme kysymyksiin. Viestiini ei enää vastattu.