Alla oleva avoin kirje on lähetetty kansanedustajille
ja samansisältöinen tiedustelu valtioneuvoston kanslialle.
Seitsemän kysymystä hallituksen
Afganistan-selonteosta 2.12.2007 Valtioneuvosto antoi 1.11.2007 eduskunnalle selonteon (pdf) Suomen osallistumisesta Afganistanin ISAF-operaatioon, EU:n sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon Tshadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa (EUFOR TCHAD/RCA) sekä sotilasosaston asettamisesta korkeaan valmiuteen osana Ruotsin, Suomen, Viron, Irlannin ja Norjan muodostaman EU:n taisteluosaston valmiusvuoroa 1.1.–30.6.2008. Toivomme kansanedustajien perehtyvän seuraavaan kriittiseen arvioon selonteosta ja kysymyksiin joita olemme laatineet valtioneuvostolle. Samansisältöinen teksti ja kysymykset on toimitettu valtioneuvoston kanslialle vastattavaksi.
Sivulla 2 selonteko mainitsee: Afganistan luisui 1990-luvulla Taliban-hallinnon myötä kansainvälisen terrorismin koulutus- ja tukialueeksi. Samaan teemaan selonteossa palataan sivulla 4. Millaiseen historialliseen kontekstiin hallitus asettaa Talibanin nousun Afganistanissa? Selonteon mainitsema ”luisuminen” juontaa juurensa Nato-maiden ja niiden liittolaisten kuten Pakistanin ja Saudi-Arabian vuonna 1979 alkaneeseen voimakkaaseen rahalliseen, aseelliseen ja koulutukselliseen tukeen kun islamisteja tarvittiin sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Afganistanin sotahan oli tarkoin harkitun anglo-amerikkalaisen geopoliittisen suunnittelun tulos. Bernard Lewis laati suunnitelman Arc of Crisis, jossa Muslimiveljeskuntaa hyväksikäyttäen oli tarkoitus luoda Neuvostoliiton haavoittuvaiselle etelärajalle kriisien vyöhyke. Silloisen presidentti Carterin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Zbigniew Brzezinskin aloitteesta CIA aloitti Afganistanin destabilisoinnin kesällä 1979, minkä tarkoitus oli houkutella Neuvostoliitto miehittämään maa, jolloin se saisi ”oman Vietnaminsa”[1]. Neuvostoliitto astui Brzezinskin asettamaan ansaan. Tämä anglo-amerikkalainen manipulointi syöksi Afganistanin kurimukseen jossa maa on edelleen. Nimitys al-Qaida juontaa juurensa tuolta ajalta tarkoittaen alun perin tietokantaa Afganistaniin värvätyistä ulkomaisista taistelijoista[2]. 1990-luvulla Nato-maat käyttivät uudelleen islamisteja sijaistaistelijoinaan Jugoslavian hajoamissodissa[3]. Selonteossa todetaan seuraavaksi: Yhdysvaltoihin kohdistuneiden terrori-iskujen seurauksena talibanien vastaiset sotilaalliset toimet käynnistyivät lokakuussa 2001. Missä ovat todisteet siitä, että Taliban tai Osama bin Laden olivat jollain tavoin sekaantuneet syyskuun 11:nnen iskuihin? Edes FBI ei etsi bin Ladenia syyskuun 11:nnen takia; etsintäkuulutuksessa mainitaan hänen tärkeimpänä rikoksenaan vuoden 1998 iskut Yhdysvaltojen lähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa[4]. FBI:n tiedottaja Rex Tomb kertoi asiaa tiedusteltaessa, ettei FBI:lla ole kovia todisteita jotka liittäisivät bin Ladenin syyskuun 11:nnen iskuihin[5]. Toisaalta tiedämme Yhdysvaltojen käyneen pitkin 1990-lukua neuvotteluja Taliban-hallituksen kanssa kaasu- ja öljyputken rakentamisesta maan poikki Turkmenistanista Intian valtamerelle[6]. Pakistanin silloinen ulkoministeri Niaz Naik on kertonut amerikkalaisten tehneen lopulta heinäkuussa 2001 suorasukaisen ilmoituksen Talibanin edustajille: ”Joko hyväksytte tarjouksemme kultaisesta matosta tai hautaamme teidät pommimaton alle”[7]. Yhdysvaltojen johdossa nähtiin Keski-Aasian energiavarojen hallinta hyvin tärkeänä ja esim. vaikutusvaltaisen amerikkalaisen geostrategin Zbigniew Brzezinskin mukaan alueen hallinta on keskeistä mikäli Yhdysvallat haluaa olla johtava supervalta[8]. Bushin hallinnossa sittemmin asemiin nousseet uuskonservatiivit vaativat hyökkäystä Afganistaniin jo alkuvuodesta 2001[9]. Nykyinen Afganistanin presidentti Hamid Karzai sattuu olemaan öljy-yhtiö UNOCALin putkihankkeen entinen konsultti. Sivulla 2 selonteossa jatketaan: ISAFin alkuperäinen mandaatti koski turvallisten olosuhteiden luomista Kabuliin ja sen ympäristöön. Lokakuussa 2003 YK:n turvallisuusneuvosto laajensi ISAFin mandaatin kattamaan koko Afganistanin alueen, luoden pohjan operaation laajentumiselle. Lokakuussa 2006 ISAF toimeenpani laajentumisen viimeisen vaiheen, ottaen komentoonsa myös itäisen Afganistanin Yhdysvaltain johtamalta koalitiolta. Naton ISAF-operaatio on erillään ja erilainen edelleen jatkuvasta Yhdysvaltain johtamasta OEF-operaatiosta (Operation Enduring Freedom). ISAFin tehtävät liittyvät vakauden ja turvallisuuden luomiseen, kun taas Yhdysvaltain johtama koalitio keskittyy terrorisminvastaiseen toimintaan. ISAF-operaatiossa on käytännössä kyse siitä, että ISAF hoitaa miehityksen ja vapauttaa näin OEF-operaatioon osallistuvien maiden (lähinnä Yhdysvaltojen ja Britannian) voimia taistelutoimintaan. Kysymys 1: Miten hallitus voi tietää olevansa Afganistanissa mukana aidossa terrorismin vastaisessa operaatiossa eikä myötäsotijana ja miehittäjänä hankkeessa, jonka todellinen agenda liittyy geopolitiikkaan ja energiavarojen hallintaan?
Mikäli hallitus katsoo, että väitetty Taliban-hallinnon antama turvapaikka ”terroristeille” on peruste pitää OEF-operaatiota terrorismin vastaisena, niin miten tulisi suhtautua tietoihin joiden mukaan operaation tärkeä osanottaja Britannia on itse kunnostautunut antamalla turvapaikan tunnetuille kansainvälisille terroristeille ja antanut terroristijärjestöjen pitää päämajaansa maaperällään?[10] Vertailtaessa Britannian ja Afganistanin rooleja terroristien turvapaikkoina syntyy vaikutelma, että joko terrorismin vastainen sota on väärin kohdennettu tai sitten kyse on aivan muusta. Seuraavassa eräitä esimerkkejä Britannian terroristien suojelusta 1990-luvulta, siis samalta ajanjaksolta kun (väitetysti) Afganistanin maaperältä käsin valmisteltiin syyskuun 11:nnen iskuja. Britanniassa oleskelleista terroristeista ja terroristijärjestöistä mainittakoon esimerkkeinä[11]:
Ahmed Omar Sheikh,
kashmirilainen terroristi, tuomittu Intiassa kidnappaamisesta.
Selonteko toteaa sivulla 4: Afganistanin taloudellista ja poliittista kehitystä jarruttaa laajalle levinnyt korruptio, huumetalous ja edelleen jatkuva viranomaisiin ja kansainvälisen yhteisön edustajiin kohdistuva aseellinen toiminta. ja Poliittiset haasteet säilyvät kuitenkin huomattavina. Taliban rahoittaa vastarintaansa etelän maakunnissa räjähdysmäisesti kasvaneen huumetuotannon avulla, mutta vastaavasti pohjoisessa huumetuotanto on saatu paremmin kuriin. Afganistanin huumetalouden historiasta voidaan todeta että se syntyi varsinaisesti Neuvostoliiton vastaisen sodan aikana CIA:n keinona rahoittaa sodankäyntiä (vrt. contra-sodan rahoittaminen Nicaraguassa) ja toisaalta välineenä demoralisoida neuvostojoukkoja levittämällä huumeita heidän keskuuteensa. On totta että huumetuotanto jatkui Taliban-hallinnon aikana, mutta toisaalta on todettava että juuri Taliban ajoi v. 2001 tuotannon alas, kuten YK:n raportti toteaa[14]. Tuona vuonna Afganistan tuotti oopiumia lähinnä Pohjoisen liiton hallinnoimilla alueilla. Yhdysvaltojen OEF-operaation seurauksena huumetuotanto on joka vuosi lyönyt edelliset ennätykset[15]. Hallitus näkee ilmeisesti huumetuotannon johtuvan siitä että talibanit rahoittavat sillä vastarintaansa. Kuitenkin kokonaistilanne viittaa siihen että juuri OEF on syy huumetuotannon ryöstäytymiseen käsistä. Tarkkailtaessa Yhdysvaltojen suorittamien sotilaallisten interventioiden tuloksia Afganistanin lisäksi Kosovossa[16] ja Irakissa[17], huomataan erityinen kehityskulku: huumetuotanto, -kauppa ja/tai kauttakuljetus kääntyvät räjähdysmäiseen kasvuun. Herää kysymys onko tämä itse asiassa tarkoituskin? Viittaamme tässä esim. George H. W. Bushin hallinnon apulaisasuntoministerinä toimineen Catherine Austin Fittsin tutkimuksiin siitä miten huumedollarit ovat nykyisin välttämättömiä pörssikurssien suotuisalle kehitykselle[18]. Kysymys 3: Miten hallitus on varmistunut siitä, ettei se osallistu operaatioon, jossa tosiasiallisesti turvataan huumausaineitten tuotantoa?
Selonteossa jatketaan: Toiminnan luonne saanee entistä enemmän terrorismin piirteitä ja Irakin vastarintaryhmien tehokkaiksi havaittuja toimintamalleja tullaan todennäköisesti käyttämään enenevissä määrin myös Afganistanissa. Kansainvälisen näkyvyyden saamiseksi ja Afganistanin hallinnon horjuttamiseksi talibanit pyrkivät tehostamaan iskujaan erityisesti Kabulissa. Taliban-liike kiihdyttänee toimintaansa myös Länsi-Afganistanissa pyrkiessään hajottamaan Afganistanin asevoimien ja ISAF – joukkojen voimia. Pohjoiset alueet säilynevät maan rauhallisimpina. Eikö Suomessakin ole totuttu ajattelemaan, että kutsumattomat vieraat sotilaat omalla maaperällä ovat miehittäjiä ja näiden vastainen sotilaallinen toiminta on merkki isänmaallisuudesta? Tilanteen hämärtäminen kutsumalla miehittäjiä ”kansainvälisen yhteisön edustajiksi” ei muuta tätä perusasetelmaa miksikään. Kysymys 4: Mitä hallitus tarkoittaa ”terrorismin piirteillä” ja mihin hallitus viittaa ottaessaan esimerkiksi Irakin vastarintaryhmien toimintamallit? Pyydämme hallitukselta määritelmää terrorismista ja kannanottoa siihen, onko aseistautuneita ISAF-joukkoja vastaan hyökkääminen terrorismia.
Sivulla 5 selonteossa todetaan: Uutena elementtinä esitetään osallistumista Afganistanin asevoimien kouluttamiseen ja varustamiseen. Kysymys 5: Aikooko hallitus osallistua Afganistanin hallituksen joukkojen aseistamiseen? Miten hallitus voi varmistua siitä, ettei käy kuten Irakissa, jossa 30% Yhdysvaltojen Irakin hallituksen joukoille toimittamista aseista katosi ja mahdollisesti päätyi vastarintataistelijoille?[19]
Sivulla 6: Ostopalvelujen saatavuus ja aikataulujen epävarmuus ovat niiden varassa operoivan johtovaltion kannalta päivittäistä toimintaa haittaavia tekijöitä. Mahdollinen PRT-johtovastuun ottaminen vaatii lisäselvityksiä ja edellyttäisi toteutuessaan merkittäviä lisäresursseja. Hallitus viittaa tässä mahdollisesti tarpeeseen hankkia kuljetuskoneita. Miten osallistuminen kaukaisiin ”kriisinhallintaoperaatioihin” edistää Suomen kansallista turvallisuutta? Miten hallitus voi varmistua siitä, ettei kyse ole pikemminkin johtavien läntisten suurvaltojen geopoliittisten ja taloudellisten intressien edistämisestä? Kysymys 6: Mistä syystä hallitus näkee tarpeellisena Suomen osallistumisen sotilaallisiin interventioihin maamme rajojen ulkopuolella?
Darfur (EUFOR TCHAD/RCA) Kysymys 7: Onko hallitus selvittänyt, mitkä tahot (suurvallat suoraan tai välikäsien kautta) aseistavat, kouluttavat ja rahoittavat Darfurissa ja sen ympäristössä taistelevia osapuolia ja miten tilanne liittyy suurvaltojen taisteluun energiavaroista? Onko hallituksen tavoite tässä(kin) asiassa liittää Suomi selkeästi Yhdysvaltojen rinnalle maailmanlaajuisessa sodassa resursseista. Viitteet:
[1]
Scott Thompson, Jeffrey Steinberg: British Svengali Behind
Clash Of Civilizations, Executive Intelligence Review,
30.11.2001,
http://www.larouchepub.com/other/2001/2846b_lewis_profile.html
;
[2]
Britannian entisen ulkoministerin Robin Cookin kolumni The
Guardian-lehdessä
http://www.guardian.co.uk/terrorism/story/0,12780,1523838,00.html;
[3]
Nafeez Mosaddeq Ahmed: Terrorism and Statecraft: Al-Qaeda
and Western Covert Operations after the Cold War, The Hidden
History of 9-11-2001, Research in Political Economy, Volume
23, Elsevier, 2006, toimitus Paul Zarembka; [5] The Muckraker Report: FBI says, “No hard evidence connecting Bin Laden to 9/11”. http://www.teamliberty.net/id267.html [6] Brisard, Jean-Charles & Dasquié Guillaume : Forbidden Truth: U.S.-Taliban Secret Oil Diplomacy and the Failed Hunt for bin Laden, Nation Books 2002
[7]
Brisard & Dasquié 2002, s. 43; [8] Brzezinski, Zbigniew: The Grand Chessboard, American Primacy and its Geostrategic Imperatives, Basic Books, 1997 [10] “Britain has long offered a haven to exiled dissidents and in recent years has become an international centre for Islamic militancy.” Philip Johnston: Al-Qa'eda link hides multitude of suspects,The Telegraph, 7.8.2005, http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2005/07/08/nterr08.xml&sSheet=/news/2005/07/08/ixnewstop.html [11] Executive Intelligence Review, Volume 27, Number 3, 21.1.2000, http://www.larouchepub.com/lar/2000/terror_memo_2703.html [12] CBC Fifth Estate: Conspiracy theories, Originally Broadcast on October 29, 2003, http://www.cbc.ca/fifth/conspiracytheories/saudi.html [13] Nick Fielding, Dipesh Gadhery: Bin Laden called UK 260 times, The Sunday Times, 24.3.2002, kopio: http://forums.canadiancontent.net/international-politics/33270-bin-laden-called-uk-260-times.html
[14]
Afghanistan Opium Poppy Survey 2001,
http://www.unodc.org/pdf/publications/report_2001-10-16_1.pdf
; [15] Michel Chossudovsky: Who benefits from the Afghan Opium Trade? 21.9.2006, http://www.globalresearch.ca/index.php?context=viewArticle&code=CHO20060921&articleId=3294 [16] Imer Mushkolaj: Drug dealers flourish in post-war Kosovo, New York University 2000, http://www.bu.edu/globalbeat/syndicate/Imer062200.html
[17]
Christian Caryl: Iraqi Vice. Locals are calling it 'the bad
side of freedom': pills, porn, prostitution and booze are
rampant now. And it's not only the radicals who blame
America. Newsweek, 22.12.2006,
http://www.msnbc.msn.com/id/3706289/ ; [18] Catherine Austin Fitts: Narco-Dollars for Beginners, "How the Money Works" in the Illicit Drug Trade, Special to the Narco News Bulletin, 2001, http://www.ratical.org/co-globalize/narcoDollars.html [19] Glenn Kessler: Weapons Given to Iraq Are Missing GAO Estimates 30% of Arms Are Unaccounted For, The Washington Post, 6.8.2007, http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2007/08/05/AR2007080501299.html
|
Kyselyyn ei saatu vastausta Valitettavasti kävi ilmi, että ulkoasiainministeriöllä, jonne kysely oli välitetty valtioneuvoston kanslialta, ei ollut aikomustakaan vastata siihen. Kun tiedustelin valtioneuvoston kanslialta kuka kyselyä hoitaa, sain seuraavan 11.4.2008 päivätyn viestin ulkoasiainministeriön Timo Kantolalta: Hei,
Ilmoitin Kantolalle, ettei saatu selitys tyydytä, vaan haluamme selkeät vastaukset laatimiimme ja taustoittamiimme kysymyksiin. Viestiini ei enää vastattu. |