PÄÄSIVULLE - KOLUMNEJA


26.12.2005
Ilkka Pönkänen:
MAAILMANTALOUDEN KOVA LAKI
(kirjoitusta päivitetty 27.12.)

Kasvu on jumala. Vain kulutuksen ja tuotannon jatkuva kasvu takaa vaurauden. Vauras ihminen on onnellinen, köyhä ihminen on onneton. Jatkuvan kasvun tuottamiseksi tarvitaan yhä enemmän energiaa, halpaa työvoimaa ja halpoja raaka-aineita.

Kasvu tarvitsee elääkseen globaalin talousjärjestelmän, jossa kaupan esteet on poistettu. Globalisaation käytännön toteutus tapahtuu niin, että pääomaköyhälle maalle myönnetään Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kautta laina. Tällaisen lainan ehtoihin kuuluu, että lainansaajavaltio ostaa infrastruktuurinsa rakentamisen kehittyneiden teollisuusvaltioiden teollisilta yrityksiltä.

Lainan myöntämisen edellytyksenä olevat laskelmat laaditaan konsulttien toimesta näyttämään siltä, että infrastruktuurin kehittäminen nostaa kansantalouden tuottoastetta niin paljon, että lisätuotoilla voidaan maksaa pois lainan korot ja pääoma. Johtuen ao. laskelmien liiallisesta optimismista näin ei koskaan käy. Eikä halutakaan käyvän. Lainansaajavaltio velkaantuu raskaasti ja joutuu käytännössä lainanantajien maaorjaksi. Harvalukuinen eliitti lainaajavaltiossa rikastuu ja väestön sosiaalinen asema romahtaa. Tällaisista maista esimerkkejä ovat Kolumbia, Ecuador, Indonesia, Vietnam, Brasilia, Peru ja Bolivia.

Normaalisti luottotappioista syntyisi lainanantajalle ongelma. Tässä tapauksessa ongelmaa ei synny, koska lainat ovat dollarimääräisiä ja dollareita riittää määrättömästi joukkovelkakirjalainoina. Niin kauan kun luottamus dollariin ja USA:n talouteen on olemassa ei runsauden sarvi tukkeudu. Vain kilpailevan kansainvälisen valuutan kuten euron nousu kiistämään dollarin asema voisi uhata tätä. Tämä on kuitenkin vain teoreettinen uhka, koska USA on maailman ainoa globaali sotilaallinen mahti. USA:n sotavoimat toimivat tarvittaessa dollarin takuumiehinä.

Valtiot, joilla on (öljy)tuloja omasta takaa, otetaan kontrolliin takaamalla niille sotilaallista suojelua, kehittynyt infrastruktuuri ja yhteiskunnan kriittisten järjestelmien ylläpito palkkioksi siitä, että öljy- ja kaasuvarannot saadaan kansainvälisen talousjärjestelmän käyttöön dollarimääräisillä kaupoilla. Esimerkkeinä Saudi-Arabia, Kuwait ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Järjestelyyn kuuluu tietysti myös epädemokraattisten vallanpitäjien pitäminen vallassa.

Käsikassaroina globalisaatiojärjestelyissä ovat pankkeihin ja teollisiin suuryrityksiin sidoksissa olevien konsulttifirmat ja niiden ekonomistit, jotka laativat laskelmat ao. kansantalouden kehittämisestä. Dollarimääräiset lainat myöntää Maailmanpankki ja IMF. Raha kanavoidaan yhtiöille, jotka saavat urakat tehdäkseen kuten Bechtel, Halliburton, Stone & Webster ja Kellogg Brown & Root. Käytännössä n. 75% rahoista ei koskaan poistu USA:sta. Raportit lainojen perusteluiksi ja päätökset lainoista tehdään useimmiten yhdessä ja samassa kaupungissa, eli Washingtonissa. Siitä rahasta, joka siirtyy kohdemaahan, lähes kaikki päätyy pienen konservatiivisen valtaeliitin haltuun. Väestön asema huononee, pl. pientä osaa väestöstä, joka palkataan symbolisella palkalla monikansallisten yritysten tehtaisiin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämisen myötä pääosalla väestöä ei ole varaa niihin. Sama koskee koulutusta ja jopa puhdasta vettä.

Joissain tapauksissa ao. kohdemaan johto ei suostu näihin järjestelyihin. Tällöin käynnistetään väkivaltaiset toimet. Tästä esimerkkinä on Irakin haltuunotto. Irakin asema voisi nykyisin muistuttaa Saudi-Arabiaa jos vastaavaan sopimukseen olisi päädytty 1980-luvun lopulla. Iranin ja Venezuelan maaperässä on yhteensä 17,6% maailman kaikista tunnetuista öljyvarannoista. Molemmat niskuroivat maat ovat teollistuneen maailman tähtäimissä ja lähivuosina niiden tilanne ratkaistaan. Keinovalikoima on monipuolinen. Poliittinen ja taloudellinen painostus, sodalla uhkaaminen, salamurhat ja sota. Yleensä sotilaallista toimintaa edeltää voimakas disinformaatiokampanja, jolla ao. maiden hallinto demonisoidaan. Tyypillisiä demonisoinnin keinoja ovat: terroristiksi leimaaminen, terrorismin suojelija, ydinaseohjelma, biologisetaseet, demokratian puute, korruptio, jne.

"War on Terror" on maailmanhistorian onnistunein disinformaatiokonsepti. Konseptia tarvitaan toteutumisen näennäiseksi perusteeksi. War on Terrorin lähtölaukaus ammuttiin 11.9.2001.

Globalisoitunut talousjärjestelmä on itseään ruokkiva. Ihminen ei sitä pysäytä, sen ainoa pysäyttäjä on Luonto. Luonto poistaa oravanpyörästä oravan. Tällöin pyörä pysähtyy. Oravanpyörässähän ei ole moottoria.

-end-

Tämän kirjoituksen innoittajana toimivat seuraavat kirjailijat ja heidän erinomaiset teoksensa:

Zbigniew Brzezinski: The Grand Chessboard
Paul Hawken: The Ecology of Commerce
Michel Chossudovsky: Köyhyyden globalisointi
John Perkins: Confessions of an Economic Hit Man