Reijo Yli-Karjanmaa 28.8.2005
KOLUMNI: NIST JA WTC
Kauan odotettu National Institute of Standards and Technologyn (NIST) raportti Kaksoistornien tuhoutumisesta ilmestyy syyskuun 11. päivän tapahtumien neljännen vuosipäivän tienoilla. Kesäkuussa 2005 julkaistiin jo raportin tekstiluonnokset yleistä kommentointia varten. Raportin linjauksiin tuskin tulee enää muutoksia, joten sen arviointia voidaan suorittaa jo nyt.
1.10.2002 säädetty laki ”National Construction Safety Team (NCST) Act” valtuutti NISTin perustamaan tutkimusryhmiä rakennustuhojen tutkimuksia varten. Lain mukaan ryhmien tutkimuksien tarkoituksena on ”parantaa rakennusten turvallisuutta ja rakenteellista yhtenäisyyttä Yhdysvalloissa” ja tehtävänä ”määrittää todennäköinen tekninen syy tai syyt rakennusten luhistumiseen” sekä muun muassa ”antaa suosituksia uusiksi rakennusmääräyksiksi”.
NIST:in tutkimussuunnitelma julkaistiin elokuussa 2002. Siinä päätavoitteena oli selvittää ”miksi ja miten Kaksoistornit (WTC 1 ja WTC 2) sortuivat lentokoneiden törmäysten vuoksi”. Loppuraportin piti tulla julkisuuteen jo joulukuussa 2004, mutta julkaisemista on jouduttu lykkäämään monta kertaa. Raportti WTC 7:n, johon ei osunut edes lentokonetta, tuhoutumisesta julkaistaan vasta joulukuussa 2005.
NIST hakee siis syytä tornien sortumiseen vain lentokoneiden törmäyksistä alkaneista tapahtumaketjuista. Selvää on, että törmäykset aiheuttivat vaurioita rakennusten kantaviin teräsrakenteisiin ja vaurioittivat myös rakenteiden palosuojauksia. Kerosiini syttyi törmäyksessä ja oli alkusyynä toimistopaloihin monessa kerroksessa. NISTin mukaan kaikkien edellä mainittujen tekijöiden yhteisvaikutus oli alkusyynä tornien sortumiselle.
NIST käyttää melkoisen sivumäärän raportistaan näiden ilmiöiden käsittelyyn. Kuumuudessa keskirungon pilariston kantokyky pieneni ja keskirunko painui kassan. Tällöin ulkokehän pilaristo joutui kantamaan suurenevan osan yläpuolisen rakennusmassan painosta. Sortuman lopullisena laukaisijana oli NISTin mukaan se, että muutamat tulipalojen heikentämät välipohjat painuivat notkolle ja vetivät ulkokehän pilaristoa sisäänpäin, kunnes pilaristo petti yhdellä sivulla. Tämä periksiantaminen sitten levisi ympäri rakennusta. Ja sitten: ”Pettäneiden pilarien yläpuolisen rakennusmassan vapautuva potentiaalienergia ylitti määrältään sen, mitä alapuoliset rakenteet pystyivät absorboimaan. Seurauksena oli täydellinen luhistuminen (global collapse)”. Tämän väitteen tueksi ei esitetä liikemäärä- tai energialaskelmia. Eräässä toisessa kohdassa luonnehditaan em. potentiaalienergiaa vain”valtavaksi (tremendous)”.
Tutkijat kehittelivät rakennuksen kokonaismallin (global model) yhdistelemällä keskirunko-, ulkokehä-, lattia- jne. mallit. Sitten analysoitiin, miten tämä malli reagoi muuttujiin, joita ovat rakennevauriot, palosuojauksen puuttuminen ja lämpötilasta riippuvat materiaalien ominaisuudet. Johtopäätökseen sanotaan sitten päädytyn suorittamalla tämän kokonaismallin ”laajoja tietokonesimulaatioita erilaisilla lähtöarvoilla”. Sortumiseen päädyttiin käyttämällä äärimmäisiä mahdollisia lähtöarvoja lämpötilan yms. suhteen (”most severe”). Kun tämä kokonaismalli ulottuu vain viitisen kerrosta vauriokohdan alapuolelle, käsittäen WTC 1:ssä kerrokset 91-110 ja WTC 2:ssa kerrokset 77-110, niin näin ollen NIST:in ”täydellinen luhistuminen” tarkoittanee mainittujen ylimpien kerroksien sortumista täydellisesti. Täysin vaille selitystä jää, miten mallinnetuissa kerroksissa alkanut sortuma saattoi muuttua kiihtyvällä vauhdilla kymmenien, rakenteiltaan ehjien kerrosten läpi maahan saakka jatkuvaksi sortumiseksi.
Raportista löytyy maininta, että ”Kaupungeissamme ei ole tapahtunut yhtäkään tämän suuruusluokan katastrofia, eikä yhtäkään, missä pilvenpiirtäjän totaalinen sortuminen on tapahtunut näin lyhyen ajan kuluttua (tulipalon alkamisesta?) ja niin yllättäen”. Tämän perusteella voi harhautua luulemaan, että totaalisia sortumisia on kuitenkin tapahtunut, mutta ei tornien sortumisten kaltaisia. Tiettävästi teräsrakenteisten pilvenpiirtäjien totaalisia sortumisia ei ole ennen syyskuun 11. päivää eikä sen jälkeenkään tapahtunut, ei vaikka tulipalot ovat olleet paljon vakavampiakin. Tämän NIST unohtaa mainita. Jatkuvan sortumisen (progressive collapse) estämisestä puhutaan sitten annettaessa suosituksia uusiksi rakennusmääräyksiksi.
Eräs skeptikoiden vankimmista todisteista pelkästään painovoimaista sortumista vastan on se, että sortumisaika oli vain jonkin verran pitempi kuin tornin huipulta vapaasti putovan kappaleen putoamisaika. NIST ei käsittele lainkaan sortumisaikaa.
NIST puhuu vain sortumisesta so. kantavien teräsrakenteiden pettämisestä. Mutta tapahtuma oli paljon perusteellisempi tuhoutuminen. Siihen liittyi hauraiden materiaalien lähes täydellinen pulverisoituminen ja pölypilven aluksi symmetrinen leviäminen kaikkiin suuntiin. Myös metallirakenteet pilkkoutuivat lähes alkuperäisiksi osiksi. Uloimmat osat sinkoutuivat symmetrisesti kaikkiin suuntiin yli sadankin metrin päähän. Tällainen symmetrisyys tornin pystyakselin suhteen, mikä jää selittämättä, on painovoimaiselle tapahtumalle vierasta, sillä eivät rakennevauriot eivätkä tulipalot olleet symmetrisiä. Pölypilvi mainitaan vain sen ”estäessä näkyvyyden keskirunkoon”, mutta sivuutetaan esim. betonipulverin syntymekanismi kokonaan. Sanaa ”pulverisoituminen” ei esiinny raportissa ollenkaan.
Myös ihmetystä herättäneet kuumat ja kolme kuukautta sammutusyrityksistä huolimatta kärynneet rauniot jäävät mainitsematta raportissa.
Mitä raportista pitäisi ajatella? Kun NIST nimenomaan ilmoittaa rajaavansa tarkastelunsa lentokoneen törmäyshetken ja sortumisen alkamishetken väliseen aikaan, niin itse sortuman aikaiset ja sen jälkeiset ilmiöt jäävät selittämättä. Näiden joukossa ovat em. painovoimaiselle sortumiselle vieraat piirteet. Näin NIST tunnustaa epäsuorasti, että että tornien tuhoutumiset eivät olleet pelkästään painovoimaisia tapahtumia.
NIST on tarkasteluaikaa rajatessaan ja myös sanavalinnoissaan varovainen. Jo taannehtivasti säädetyssä NCST-laissa tehtäväksi annetaan selvittää ”todennäköinen syy tai syyt..”. NIST myös ilmoittaa itsellään olevan syytesuojan: ”No part of any report resulting from a NIST investigation into structural failure or from an investigation under the National Construction Safety Team Act may be used in any suit or action for damages arising out of any matter mentioned in such report (15 USC 281a; as amended by P.L. 107 – 231”.
On viitteitä siihen suuntaan, että raportti julkistetaan vähin äänin, mutta NIST:in suosittelemista muutoksista rakennusmääräyksiin pidetään näyttävä konferenssi syyskuun 13. –15. päivinä. Tuskinpa tiedotusvälineidemme uutiskynnys edes ylittyy raportin julkistamisen yhteydessä. Vielä epätodennäköisempää on raportin analysointi julkisuudessa asiantijain toimesta.