PÄÄSIVULLE - KOLUMNEJA



31.12.2006

Ilkka Pönkänen
LÄHI-ITÄ, TULEVA YDINSODAN NÄYTTÄMÖ

 
Ottomanien imperiumin hajoaminen alkoi v. 1908 ja päättyi I Maailmansodan jälkeen. Imperiumi jaettiin mandaatteihin, joita hallitsivat Ranska, Iso-Britannia ja Turkki. Lisäksi sopimuksessa oli pykälä, jossa tunnustettin Armenian tasavalta.
 
Sopimus käytännössä kumottiin Lausannen sopimuksessa v. 1923. Britannia päätyi Lähi-Idän hallitsijaksi. Seurasi Turkin itsenäisyyssota johtajanaan Mustafa Kemal (Atatürk). Tässä vaiheessa otettiin Turkin osaksi mm. Armenian tasavalta. Turkkilaiset saivat myös haltuunsa Istanbulin ja Välimerelle johtavat Bosborin salmet.

Brittien kiinnostus sionismiin liittyi Suezin kanavaan, joka mahdollisti nopeimman meritien Etelä-Aasiaan. Brittiläisten intresseissä oli voimakkaasti sionismin ja juutalaisten palaaminen Lähi-Itään johtuen juuri Suezin kanavan strategisesta merkityksestä Britannialle. Egypti ja Islam nähtiin Britannian vihollisena. Britannia teki parhaansa saadakseen mm. Turkin vaikuttamaan Israelin valtion syntyyn johtuen em. syistä. Turkin ja Israelin nykyiset hyvät suhteet ovat perua tältä ajalta.

 
Britit olivat jo v. 1917 Balfourin julistuksessa luvanneet tehdä Palestiinasta juutalaisten kansallisen kodin. San Remon kokouksessa Kansainliitto lupasi Britannialle seuraavat alueet: Palestiina, Gaza, Länsiranta, osa Golanin kukkuloista ja Jordania. Palestiinan alueella asui tällöin n. 750 000 ihmistä, jotka olivat pääosin arabiaa puhuvia muslimeja. Näistä 750 000 ihmisestä vain 11% oli juutalaisia. Kesäkuussa 1922 Kansainliitto vahvisti Iso-Britannialle Palestiinan mandaatin. Siinä vaadittiin mm. kaikkien alueella asuvien väestöryhmien aseman turvaamista ja juutalaisen kotimaan perustamista
 
United Nations Partition Plan for Palestine hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa vuonna 1947. Suunnitelman ydinkohdat olivat: Länsi-Palestiina jaetaan juutalaiseen ja arabiosaan ja Jerusalemin alue tulee kansainvälisen valvonnan alle.

Iso-Britannia, YK ja hashemiittien kuningas Abdullah eivät päässeet yhteisymmärrykseen Palestiinan jaosta. Israelin valtio perustettiin toukokuussa 1948. Tämä johti Arabien ja Israelin väliseen sotaan v. 1948.

Missä ei ole puhdasta kasteluvettä pelloille ja eläinten juomavedeksi, ei ole elämää. Vuonna 1964 Israel alkoi käyttää Jordan-joen vettä peltojen kasteluun  ja vastavetona arabit alkoivat suunnitella samaisen veden käännyttämistä Banias-jokea pitkin Mukhaiban patoalueelle, josta se vuodatettaisiin edelleen Jordaniaan ja Syyriaan. Suunnitelmaan kuului myös Libanonin läpi virtaavan Litani-joen veden johdattaminen arabialueille. Vuonna 1965 Israel hyökkäsi kaivuutyömaata kohtaan ja aiheutti suunnitelman kaatumisen ja sitä kautta epäilemättä vaikutti vuoden 1967 sodan syttymiseen.

 
Kuuden päivän sota alkoi 5.6.1967. Israelin menestys oli täydellinen. Sodan ensimmäisen päivän kuluessa arabimaiden ilmavoimat tuhottiin, jonka jälkeen Israelin panssarivoimien käyttö oli turvallista jos sitä verrataan vastustajaan, jolla olisi ollut toimivat ilmavoimat. Kuuden päivän sodan aikana Israel valtasi Golanin kukkulat, Gazan, Jerusalemin, Länsirannan ja Jordan-joen. Israelin maa-alue kasvoi kolminkertaiseksi ja n. miljoona arabia tuli Israelin hallinnon alle.
 
N. 300 000 palestiinalaista pakeni Jordaniaan ja n. 600 000 jäi Länsirannalle.
"Mustana syyskuuna" 1971 Jordanian kuningas Hussein murskasi palestiinalaisten yrityksen kaataa hänen kuningaskuntansa. Karkoitetut palestiinalaiset päätyivät Libanoniin ja ovat merkittävä tekijä edelleen Israelin ja Palestiinalaisten välisessä konfliktissa.
 
Israel aloitti välittömästi v. 1967 sodan jälkeen omien tukikohtiensa (settlements) rakentamisen Länsirannan alueelle, paikoille jotka olivat tärkeillä strategisilla paikoilla. Nykyinen sopimus Gazasta "Palestiinana" ei ole oikea, koska Palestiina ei ole millään mittarilla suvereeni valtio, lähinnä Gazaa voitaneen pitää suurena vankileirinä tai vähintäänkin eristysleirinä.

Israel ei ole  ottanut huomioon YK:n resoluutiota 242, joka edellyttää Israelin vetäytymistä rauhansopimusta vastaan.

 
V. 1973 Jom kippur -sodassa arabimaaat onnistuivat yllättämään Israelin ja olivat saada haltuunsa Golanin kukkulat, joka hallitsevana maastokohtana olisi mahdollistanut hyökkäyksen edelleen Genesaretin alueelle ja siitä syvälle Israeliin. Egyptin puoleisella rintamalla israelilaiset kärsivät sodan alkuvaiheessa huomattavia tappioita johtuen mm. Neuvostoliiton Egyptille toimittamista ilmatorjuntaohjuksista. Kenraali Ariel Sharonin panssarivoimillaan tekemä saartoliike Egyptissä teki hänestä tämän sodan sankarin.
 
Iso-Britannian, Kansainliiton ja YK:n päätökset koettiin palestiinalaisten piirissä epäoikeudenmukaisina, juutalaisten exodus Euroopasta ajoi tieltään siellä asuneet palestiinalaiset. Arabimaiden hyökkäykset Israelia vastaan ovat kaikki epäonnistuneet. Poisluettuna v. 2006 Hizbollahin menestys Israelin hyökättyä Libanoniin.
 
Israel ei tule missään nimessä luopumaan makean veden lähteistä, jotka se on saanut haltuunsa (Mt. Hermonin rinteet, Golanin rinteet, Jordan-joki ja sopimus Libanonin kanssa "vettä-sähköstä").
 
Tuskin menee kauaa aikaa ennenkuin Irakista, joka on "kaksoisvirran maa" vedetään Jordanian kautta vesijohdot Israeliin. Irakin merkitys alueen makean veden haltijana saattoi olla tärkeimpiä syitä hyökätä sinne v. 2003. Ilmaston lämpeneminen takaa makean veden kasvavan strategisen merkityksen alueella.

Arabimaat haluavat pitää tilanteen Gazassa ja Libanonin pakolaisleireillä räjähdysalttiina, jotta vihaa Israelin valtiota vastaan voidaan ylläpitää. USA ja muuuta länsivallat eivät tule antamaan Israelin valtion luhistua, koska Israel on "USA:n laivaston suurin lentotukialus" ja takuumies öljyn ja maakaasun saamiseksi läntisen teollisuuden tarpeisiin.

Israelin Mossad-vetoinen lobby Washingtonissa on erittäin voimakas ja oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa 11.9.2001 tapahtumia, joista saatiin tekosyy War on Terroriin ja mm. hyökkäykseen Afganistaniin ja Irakiin.
Kaikki USA:n hallinnon ilmoittamat syyt Irakin valtamiseksi ovat osoittautuneet valheiksi. Irakin osalta tavoite on saavutettu. Yhtenäistä Irakin valtiota ei enää ole vaan maa on saatettu anarkian valtaan ja siitä ei ole enää mitään uhkaa Israelille.
 
Saddam Hussein oli alunperinkin USA:n luomus. USA toimitti Saddamille mm. taistelukaasut, joita käytettiin Irakin ja Iranin välisessä sodassa 1980-88. Saddam Hussein halusi v. 1990 kurittaa Kuwaitilaisia, jotka varastivat öljyä Irakilaisista öljykentistä n. 300 000 barrelin päivävauhdilla. Saddam Hussein kysyi USA:n Irakin suurlähettiläältä April Glaspielta v. 1990 lupaa Kuwaitin kuriin saattamiseen. Suurlähettiläs ilmoitti Saddamille, että että asia on arabimaiden sisäinen asia ja että Kuwait ei ole USA:n liittolainen. Saddam Husseinille asetettu ansa laukesi ja seurasi Gulf War. Lähi-Idän "uudelleenjärjestelyt" alkoivat silloin. Iranin kohtalo puolestaan sinetöitiin jo v. 1979 tapahtuneessa islamistisessa vallankaappauksessa.

Saddam Hussein, USA:n luomus, hirtettiin 30.12.2006.

 
Israel on ainoa valtio, jolla on massatuhoaseita (WMD) Lähi-Idässä, USA:n laivaston lisäksi. Missään vaiheessa kansainvälinen yhteisö ei ole vaatinut Israelia luopumaan ydinaseistaan sen yli 40 vuoden aikana kun Israelilla niitä on ollut. Maita, jotka auttoivat Israelia saamaan ydinaseensa olivat ainakin Iso-Britannia, Norja, Ranska ja Etelä-Afrikka. Presidentti J.F. Kennedy oli voimakkaasti Israelin ydinasetta vastaan. Hänen vuonna 1963 tapahtuneen murhansa jälkeiset USA:n presidentit ovat tukeneet Israelin ydinaseohjelmaa. Israel on voimakkaana ydinasevaltana niin vahvassa asemassa, että sen ei tarvitse kuunnella ketään päätöksenteossaan. Käytännössä USA on Israelin taskussa liittyen Lähi-Idän öljy- ja kaasuvarantoihin. Yksikään USA:n hallinto ei pysty tai uskalla asettua Israelia vastaan.
 
Koska Irak on nyt luhistettu on seuraava looginen askel tuhota Iranin ydinenergiaohjelma/ydinaseohjelma. Sellainen geopoliittinen tilanne, jossa Iran jäisi paikalliseksi suurvallaksi Irakin luhistamisen jälkeen ei ole todennäköinen. Iranin ydintuotantolaitosten tuhoaminen voidaan tehdä ilma-aseen avulla, ilman maavoimien osallisuutta. Luultavasti tarvitaan toinen 11.9.2001 luokkaa oleva tekosyy, joka "antaa oikeutuksen" iskuun. Vuosi 2007 voi hyvin olla ydinsodan vuosi, koska ainostaan ydinaseilla päästään tuhoamaan satojen metrien syvyydessä olevat Iranin ydintutkimuskeskukset. G.W.Bushin hallinnolla on aikaa v. 2007 hoitaa asia, joko yksin tai jonkinlaisen liittouman voimin. Se tuleeko Israel osallistumaan tähän operaatioon aktiivisena osapuolena on arvailujen varassa. USA ja sen liittolaiset ovat toki käyneet ydinsotaa jo vuoden 1991 Gulf Warista lähtien kylväen tonnikaupalla köyhdytettyä uraania Irakiin, Kuwaitiin, Afganistaniin ja Kosovoon. Ilmeisesti myös kesällä 2006 Libanoniin.