Hannu Yli-Karjanmaa 8.1.2006
webmaster
www.11syyskuu.org

Tämä kirjoitus on saatavilla myös .doc-versiona tästä

Kriittinen analyysi Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Toby Archerin raportista "Kansainvälinen terrorismi ja Suomi"
http://www.upi-fiia.fi/doc/UPI-raportti7.pdf

 

Sisällys:

Osa 1

Johdanto

Kommentit Archerin raporttiin

Osa 2 käsittelee eräitä terrorismiin ja "terrorismin vastaiseen sotaan" liittyviä asioita,
jotka Archerin raportissa jäävät joko kokonaan käsittelemättä tai liian vähälle huomiolle.

Terrorismin määritelmästä ja valtioista terrorismin lähteenä

Operaatio Gladio ja "jännitteen strategia"

Viimeaikaisista terroriteoista

"Terrorismin vastaisen sodan" taustaa - uuskonservatiivien aatemaailma

"Terrorismin vastainen sota" - kansainvälisesti hyväksytty viestintäkonsepti?

Terrorismi ja joukkotuhoaseet

Islamilaiset taistelijat suurvaltojen salaisten palvelujen apuvoimana

Miten totuus voitaisiin selvittää?

 

Johdanto

Syyskuun 11:nnen tapahtumat Yhdysvalloissa synnyttivät maassamme uuden tutkijoiden ryhmän; terrorismitutkijat. Terrorismi on koettu ilmiöksi, josta tarvitaan lisää tietoa ja siten myös rahoitusta on ollut saatavilla. Moni nuori tutkija onkin erikoistunut tähän aiheesen. Terrorismin tutkimuksessa on kuitenkin sisäänrakennettuna sudenkuoppia, joihin tutkijoiden on helppoa ja miellyttävää langeta.

Terrorismi on ilmiö, joka on suurvaltojen propagandasodan polttopisteessä ja tämä asettaa suuria paineita ja odotuksia myös tutkijoiden työlle. Aihe on korostetun poliittinen ja kriittisen puolueettoman otteen säilyttäminen tutkimustyössä lienee hyvin vaikeaa, etenkin kun otetaan huomioon rahoittajien mahdolliset intressit. Suurvaltojen virallista tiedotusta myötäilevästä linjasta poikkeaminen näyttää olevan vaikeaa.

UPI:n tutkijan Toby Archerin raportti "Kansainvälinen terrorismi ja Suomi" on syntynyt puolustusministeriön tilauksesta. Sisäasiainministeriöstä saamani tiedon mukaan raportti on taustapaperi, johon eri viranomaiset pohjaavat osaltaan mm terrorismin vastaiset lakiesityksensä. Raporttia voidaan pitää eräänä keskeisenä valtionhallinnon taustaselvityksenä terrorismin ilmiöstä.

Esitän kysymyksen: tarjoaako Archerin raportti jotain oleellista ja puolueetonta tietoa terrorismin ilmiöstä vai toistaako raportti pikemminkin sotaakäyvien maiden propagandaa?

 

Esitin muutamia kysymyksiä raportista puolustusministeriön tiedotukselle:
1) Minkä vuoksi tällainen raportti tilattiin?
Tarkoituksena oli selvittää kansainvälisen terrorismin luonnetta suhteessa sen mahdollisesti Suomeen aiheuttamaan uhkaan sekä kartoittaa tekijöitä kansainvälisen terrorismintorjunnan ja Suomen suhteesta. Tutkimus oli osa normaalia ministeriön harjoittamaa turvallisuusympäristön analyysiä. Archerin raportti oli osa laajempaa kokonaisuutta.

2) Päättikö puolustusministeriö tilata sen tutkija Archerilta, vai valitsiko joku muu taho raportin tekijän?
Kokonaisuus tilattiin alkuselvityksen jälkeen UPI:lta, jossa Archer työskentelee.

3) Paljonko raportti maksoi puolustusministeriölle?
Normaalin tutkijapalkkion mukaisen laskutuksen. Kuten aikaisemmin totesin, Archerin osuus oli osa laajempaa kokonaisuutta, jossa UPI oli tiedontuottajana.

4) Onko puolustusministeriö ollut tyytyväinen saamaansa raporttiin? Onko siinä joitain erityisiä ansioita tai puutteita?
Raportti täytti sille asetetut odotukset.

5) Katsooko puolustusministeriö kyseisen raportin valottavan terrorismin ilmiötä kattavalla ja puolueettomalla tavalla?
Se tuo oman lisänsä tematiikkaan, jossa arvioidaan Suomen ja kansainvälisen terrorismin välistä suhdetta.

Lisäksi puolustusministeriön Juha Martelius kertoi, että "Laajempi kokonaisuus toimi materiaalina mm. strategisen suunnitelmamme valmistamiseen. Siitä ollaan parhaillaan tekemässä myös julkista versiota, joka valmistuttuaan löytyy varmasti myös ministeriön internet-sivuilta. Ajankohtana lienee vuoden alkupuoli."

Odotan mielenkiinnolla mainittua julkista versiota.

 

Kommentit raporttiin

Seuraavassa tarkastelussa käyn läpi raportin tarkoituksenani punnita sen esittämiä asioita kriittiseen sävyyn. Alaotsikot raportista.

 

Kiitokset

Raportin alussa Archer kiittää eri tahoja, jotka "ottivat meidät vastaan ja vastasivat kysymyksiimme". Näitä tahoja on luetteloitu 26 kpl. Erittely alla:

Yhdysvaltojen ulkoministeriö
Yhdysvaltojen puolustusministeriö
Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusneuvosto
United States Congressional Research Service
Ison-Britannian ulkoministeriö
Ison-Britannian sisäministeriö
Ruotsin puolustusministeriö
Ruotsin keskusrikospoliisi
Ruotsin puolustusvoimien puolustusinstituutti
Ruotsin valmiusviranomaiset
Euroopan komissio
Euroopan neuvoston pääsihteeristö
European Union Institute of Security Studies
Naton sotilasesikunta
Naton kansainvälinen sihteeristö
Ranskan atomienergian tutkimuslaitos
Strategiantutkimuslaitos, Pariisi
Kings College, Lontoo
RAND, Britannia
CSIS startegian tutkimuslaitos, Washington
RAND, Washington
Heritage Foundation
The Cato Institute
American Enterprice Institute
ANSER Institute for Homeland Security
National Defence University

Tahot edustavat:

Yhdysvaltojen ja Britannian ministeriöitä ja muita elimiä, 6 kpl.
Nato, 2 kpl
EU, 3 kpl
Ruotsi 4 kpl
Ranskalaisia tutkimuslaitoksia 2 kpl
Tutkimuslaitoksia ja vastaavia (think tank)Yhdysvalloissa ja Britanniassa 9 kpl, monet näistä ovat erityisen lähellä ideologisesti Yhdysvaltojen valtaeliittiä ja siten tämä kategoria voitaisiin laskea yhteen ensimmäisen kategorian kanssa, jolloin saadaan 15 kpl (58%).

Nato-maiden hallitusten näkemyksiä (painottuen akselille Yhdysvallat-Britannia) edustaa 11 kpl (42%). Muodollisesti puolueettoman, mutta "terrorismin vastaiseen koalitioon" kuuluvan ja Yhdysvaltoihin myönteisesti suhtautuvan Ruotsin viranomaistahoja edustaa 4 kpl (15%). Nato-maa Ranskan tutkimuslaitoksia 2 kpl (7,5%) ja Yhdysvallat-Britannia -akselin tutkimuslaitoksia 9 kpl (35%). Eurooppalaisia ja amerikkalaisia hallituksia, viranomaistahoja ja tutkimuslaitoksia 26 kpl (100%).

Edustavatko nämä tahot monipuolisesti varteenotettavia tahoja, jotka kykenevät tarjoamaan terrorismin ilmiöstä tietoa? Vai edustaako otanta päinvastoin tarkoin rajatusti tietyn Yhdysvaltojen johtaman "terrorismin vastaisen liittouman" näkemyksiä? Esimerkiksi suuria maailmanpoliittisia vaikuttajia Kiinaa, Venäjää ja Intiaa ei ole huomioitu.

Suurin puute on kuitenkin islamilaisen maailman näkemysten ja länsimaisten riippumattomien ja hallituksiin kriittisesti suhtautuvien tahojen puuttuminen listalta.

Näin ollen raporttia voidaan jo lähtökohdiltaan pitää ideologisesti vinoutuneena ja puolueellisena. Meneillään on ns. "terrorismin vastainen sota". Sodassa tunnetusti ensimmäinen uhri on totuus. Tämä olisi myös tutkijoiden syytä muistaa. Erityisen suurta lähdekriittisyyttä olisi sovellettava sotaa käyvien maiden viranomaisten tarjoamaan tietoon.

 

Terrorismi ja Suomi (s.10)

Raportissa todetaan 3000 ihmisen menehtyneen "al-Qaidan käsien kautta" New Yorkissa, Washingtonissa ja Pensylvaniassa. Missä on julkaistu todisteet, että todellakin arabiterroristit suorittivat nuo joukkomurhat? 19:sta nimetystä kaapparista useat löytyivät iskun jälkeen elossa, mutta FBI:n listaa ei silti vaivauduttu muuttamaan. Tuleeko meidän yhä uskoa, että iskun jälkeen elossa löytyneet arabit olivat itsemurhaterroristeja?

Yhdysvaltojen johto lupasi julkaista ns valkoisen kirjan, jossa al-Qaidan syyllisyys osoitetaan. Sellaista kirjaa ei ole julkaistu. Todistusaineisto sitävastoin on suurimmalta osin julistettu salaiseksi. Yleinen käsitys "al-Qaidan" syyllisyydestä perustuu Yhdysvaltojen viranomaisten ilmoitukseen. Sama taho vakuutti maailmalle hieman myöhemmin, että Irakin joukkotuhoaseet ovat välitön uhka koko maailmalle ja tilanne edellyttää sotilaallista interventiota. Sodan perusteluna käytettiin mm. väärennettyjä asiakirjoja Irakin uraaniostoista Nigeristä (yellowcake forgery). Britannia puolestaan julkaisi raportin, joka paljastui julkisista lähteistä kirjoitusvirheitä myöden kopioiduksi ja perustuen osin 10 vuoden takaiseen tilanteeseen (dodgy dossier).

Syyskuun 11:nnen iskuista on tietenkin tehty myös virallisia selvityksiä, kuten kongressin tutkimus, jota presidentti Bush ja varapresidentti Cheney halusivat rajoittaa mahdollisimman paljon, sillä tutkimisen nähtiin vievän voimavaroja "terrorismin vastaiselta sodalta". Myöhemmin terrori-iskun uhrien omaisten sitkeän yli vuoden kestäneen painostuksen johdosta perustettiin ns. 9/11 komissio, jonka johtoon nimettiin ensin Henry Kissinger. Kissingerin tilalle nimitettiin pian Thomas Kean ja komission raportti julkaistiin lopulta kesällä 2004. Raportin teki käytännössä virkamiestyöryhmä, jota johti Condoleezza Ricen pitkäaikainen ja läheinen työtoveri Philip Zelikow. Raporttia ei voida pitää puolueettomana selvityksenä tapahtuneesta ja sen pätevyys on kyseenalaistettu mm. uskonnonfilosofian emeritusprofessori David Ray Griffinin kirjassa: The 9/11 Commission Report: Omissions and Distortions. (Professori Griffinin artikkeli: The 9/11 Commission Report: A 571-Page Lie)

 

Archerin raportti määrittelee terrorismin käsitteen seuraavasti: "ei-valtiollisten toimijoitten väkivalta, jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskuntaan tai valtioon .... päämäärän saavuttamiseksi".

Sekä:

"...valtiovallan käyttämä väkivalta oman tai jonkin muun maan asukkaita vastaan vaikuttaisi kuuluvan toiseen funktionaaliseen luokkaan kuin terrorismiin".

 

Jos raportin määritelmä olisi pätevä, se tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi seuraavaa: Moskovassa räjäytettiin syyskuussa 1999 kerrostaloja asukkaineen. Jos teon suorittaneet henkilöt olivat tshetsheenejä, niin kyseessä oli terroriteko, mutta jos kyseessä olikin turvallisuuspalvelu FSB:n operaatio, niin kyseessä ei ollutkaan terrorismi. Archer korostaa käyttävänsä termiä terrorismi funktionaalisesti. Miten kerrostalon räjäyttäminen voi funktionaalisesti siirtyä toiseen luokkaan, jos paljastuu että räjäyttäjät olivatkin turvallisuuspalvelun agentteja?

Toisaalta raportti ei rajaa terrorismin määritelmän ulkopuolelle valtiovallan tukemaa terrorismia. Näin ollen Venäjän esimerkkitapauksessa kerrostalojen räjäytys olisi terroriteko siinä tapauksessa, jos räjäyttäjäryhmä olisi peräisin Pohjois-Kaukasukselta, mutta olisi saanut tukea Venäjän turvallisuuspalvelulta tekonsa suorittamiseen.

Otetaan toinen esimerkki: Lockerbien kylän yläpuolella Skotlannissa 1988 pommiattentaatilla tuhottiin Pan Amin lento 103. Virallisesti syyllisenä pideään Libyaa, mikä raportin käyttämän määritelmän mukaan rajaa tapauksen terrorismin ulkopuolelle. Ihmettelenkin mihin funktionaaliseen kategoriaan tämä tapaus tulisi Archerin mielestä sijoittaa. Todettakoon, että Libyan syyllisyys kyseiseen tekoon on kiistanalainen.

Nämä käytännön esimerkit osoittavat, miten mielivaltaista on rajata valtiolliset toimijat terrorismin käsitteen ulkopuolelle. Se on perusteltua vain, jos erityisesti halutaan antaa valtiollisille toimijoille lupa käyttää terrorismin keinoja politiikan tekemiseen.

Seuraavaksi raportti kiinnittää huomiota Hamas-järjestön toimintaan (s. 11). Aivan oikein sinänsä, mutta tässä yhteydessä voitaisiin myös muistuttaa lukijaa Israelin roolista Hamasin perustamisessa ja tukemisessa. Israelin näkökulmasta Hamas oli oivallinen työkalu heikentämään PLO:ta (1). Tämä on yksi terrorismin perusongelmista; se hyödyttää usein valtiota, joka nimellisesti on sen uhri.

Sivuilla 12 ja 13 raportti pyörittelee ääri-islamilaisen terrorismin käsitettä. Ääri-islamilaisuus sinänsä on tosiasia, mutta sen kytkeminen terrorismiin yksipuolisella tavalla saattaakin olla propagandaa. Kristityillä, juutalaisilla, marxisteilla, nationalisteilla, äärioikeistolaisilla ym. on omia terroristijärjestöjään, joilla on aivan yhtä verinen historia takanaan. Islamilaisen terrorismin korostaminen on ongelmallinen linjaus, varsinkin kun ei samassa yhteydessä pohdita islamilaisten terrorijärjestöjen ja puolisotilaallisten ryhmien suhteita valtiollisiin tiedustelupalveluihin. Kylmän sodan ajalta tiedämme läntisten tiedustelupalveluiden käyttäneen terrorismia sisäpoliittisen tilanteen manipulointiin monissa Euroopan maissa. Raportti ohittaa kokonaan tämän hyvin laajan ja vakavan ongelman.

 

Poliittinen väkivalta, terrorismi, globalisaatio ja Suomi (s. 14)

Raportissa viitataan mm kylmän sodan aikaiseen vasemmistoterrorismiin Italiassa. Miksi tässä yhteydessä ei mainita operaatio Gladiota? Britannia ja Yhdysvallat kouluttivat, aseistivat ja johtivat salaisten armeijoitten verkoston Euroopassa ja eräissä maissa, kuten Italiassa ne käyttivät näitä armeijoita verisiin terrorismikampanjoihin, jotta vasemmiston suosion kasvu saataisiin padottua. Tämä on valtiollisten elinten poliittista väkivaltaa, joka raportin määritelmän mukaan "vaikuttaisi kuuluvan toiseen funktionaaliseen luokkaan kuin terrorismiin". (Naton stay behind -armeijoitten ja operaatio Gladion kronologia)

Raportissa todetaan algerialaisten tuoneen sotansa Ranskaan. Siirtolaisten suhteen Ranskalla toki on ongelmia ja viimeaikaiset tapahtumat Ranskassa vahvistavat tämän. Kyseessä tuskin on Algerian sodan tuominen Ranskaan. Ongelmat liittynevät enemmän yleisiin siirtolaisuuden ongelmiin, sopeutumisvaikeuksiin, työttömyyteen, syrjintään jne.

Algeriaan liittyen paljon vakavampi ongelma Ranskalle oli sen oma äärioikeisto, joka ei hyväksynyt Ranskan vetäytymistä Algeriasta. Tilanne johti lähes sisällissotaan, jossa laskuvarjojääkärien eliittiyksikkö 11. du Choc näytteli keskeistä osaa kapinoinnissa de Gaullea vastaan. Terrori-iskut seurasivat toistaan ja tilanne johti lopulta Ranskan vetäytymiseen Naton sotilaallisen yhteistyön ulkopuolelle, sillä Yhdysvallat oli tukenut Ranskan hallitusta vastaan taistelevia armeijan ääriaineksia, joilla oli yhteyksiä Naton salaisiin stay behind -yksiköihin. (Tri Daniele Ganser: Nato´s Secret Armies, Operation Gladio and Terrorism in Western Europe; luku The Secret War in France)

 

Merkkejä "uudesta" poliittisesta väkivallasta kylmän sodan jälkeisessä Suomessa (s. 18)

Raportti käsittelee globalisaation vastaista liikehdintää ja skinhead-ilmiötä. Se jättää huomiotta mm Seatlen ja Genovan mielenosoituksissa havaitut provokaattoriryhmät, joita poliisi käytti saadakseen tarkoituksellisesti mielenosoitukset näyttämään väkivaltaisilta ja saadakseen oikeutuksen väkivaltaisille vastatoimille. (2)

Myös skinhead-ilmiöön liittyy eräissä maissa viranomaisohjailua. Venäjällä sisäministeriön OMON-erikoisjoukot ovat kouluttaneet skinejä ja heitä on käytetty eräänlaisena viranomaisten likaisen työn tekijöinä, esim ulkomaalaisten pahoinpitelyssä (3). Myös Saksassa on havaittu yllättäen, että turvallisuuspalvelun vasikat ovat johtaneet uusnatsiryhmiä (4).

Raportissa todetaan sivun 19 alalaidassa, että "Suomi on kansainvälisesti katsottuna erittäin tasa-arvoinen yhteiskunta, joten mielenosoittajien suosima jako ihmisiin, joilla "on" ja "ei ole", on pitkälti teennäinen ja heijastuu siinä, etteivät mielenosoittajat juurikaan ole saaneet laajaa sympatiaa yhteiskunnalta". Archerin kannattaisi ehkä suhteuttaa tilanne yhteiskunnalliseen muutokseen ja keskusteluun, jossa jo pitempään tuloerojen kasvua on pidetty tärkeänä taloudellisen kasvun edellytyksenä ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin, jossa ahneudesta on tehty hyve (vrt. optioista käyty keskustelu).

 

Ääri-islamilaisen terrorismin historiallinen tausta (s. 23)

Ääri-islamilaisuudesta voidaan varmasti kehitellä monenlaisia teorioita. On syytä muistaa, että tarvittaessa sama voidaan tehdä myös vaikkapa juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Esim Talmud sisältää hyvin kyseenalaisia tekstejä. Kun tämä yhdistetään siionistijärjestöjen synkkään historiaan terrorismin saralla, niin voitaisiin vastaavalla tavalla vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä juutalaisuudesta terrorismin uskontona. Lisätietoja "juutalaisesta terrorismista" 1, 2

Kristityt ovat tyypillisesti pitäneet "pakanoita" alempiarvoisina joukkomurhaten ja orjuuttaen heitä. Vaikkapa Yhdysvaltojen evankelisen liikkeen piiristä on löydettävissä piirteitä, jotka näyttäisivät oikeuttavan tekemään vastaavia johtopäätöksiä kristinuskosta. Kosovon sodan aikana amerikkalaiset Serbiaa pommittaneet lentäjät kertoivat olevansa jumalan nyrkki ja presidentti George W. Bush on kertonut hyökänneensä Afganistaniin, koska "jumala käski". Artikkeleita Yhdysvaltojen uskonnollisesta oikeistosta

Myös katolisen kirkon lähempi tarkastelu paljastaa verisen historian inkvisitiosta aina natsismin aktiiviseen tukemiseen. Jopa nykyisellä paavilla Benedictus XVI (Joseph Alois Ratzinger) on natsimenneisyys. Hän oli Hitler-jugendin jäsen ja hänen pappisvihkimisensä suoritti keskeisellä tavalla natsien kanssa yhteistyötä tehnyt Münchenin arkkipiispa Michael von Faulhaber.

Teoretisointi Islamista on siten kovin tarkoitushakuista. Sivun 13 marginaalissa Archer kirjoittaakin: "Uskontoon liittyvää väkivaltaa on esiintynyt mm. Israelissa, Yhdysvalloissa ja Intiassa, mutta harvoin kuulee puhuttavan juutalaisesta terrorismista, kristillisestä terrorismista tai hinduterrorismista, vaikka tällaisten termien käyttö olisi yhtä mielekästä kuin nimityksen "islamilainen terrorismi"."

Herääkin kysymys miksi Archer keskittyy käsittelemään raportissaan juuri islamilaista terrorismia? Raportin tiivistelmässä sivulla 7 todetaan: "Al-Qaidan ja siihen liittyvien ryhmien nykyisissä terrorismin vastaisissa toimissa saaman laajan huomion vuoksi raportissa keskitytään toimintaan, jota kutsutaan yleisesti islamilaiseksi (Islamic) terrorismiksi, mutta jonka nimitykseksi kuitenkin sopisi paremmin ääri-islamilainen (Islamist) terrorismi."

Archer siten keskittyy siihen, mikä on ollut median huomion kohteena eli kuten johdannossa totesin suurvaltojen propagandasodan polttopisteessä. Archer ei tee itsenäistä analyysiä terrorismin ilmiöstä, vaan tyytyy toistelemaan suurvaltojen propagandateemoja, mikä on tietenkin turvallinen vaihtoehto, eikä silloin tarvitse astua minkään merkittävän tahon varpaille. Ratkaisu on opportunistinen.

 

Afganistanin Jihad (s. 30)

Raportti ei kerro, miten Afganistanin sota suunniteltiin jo presidentti Carterin aikana. Silloinen turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Zbigniew Brzezinski on kertonut, miten hänen aloitteestaan kehiteltiin Afganistanin destabilisointisuunnitelma, jonka tarkoitus oli houkutella Neuvostoliitto miehittämään maa. Jo kesällä 1979 CIA aloitti provosoinnin Afganistanissa, suorittaen hallituksen virkamiesten murhia eri puolilla maata. Joulukuussa Neuvostoliitto miehitti maan. Siitä alkoi CIA:n ja MI6:n ja eräiden muiden tiedustelupalveluiden massiivinen kampanja, jossa muslimivapaaehtoisia eri puolilta maailmaa värvättiin Afganistaniin taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan. (5)

Raportti aivan oikein toteaa, että nimitys al-Qaida tarkoitti alunperin tietokantaa noista islamilaisista taistelijoista. On selvää, että huomattava osa noista miehistä oli läntisten tiedusteluorganisaatioitten värväämiä agentteja ja osa heistä oli koulutettu Yhdysvalloissa. Näitä Afganistan-veteraaneja käytettiin myöhemmin mm entisen Jugoslavian alueella edistämässä länsimaiden agendaa.

Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ei ole olemassa järjestöä tai edes verkostoa nimeltä al-Qaida. (6)

Osama bin Ladenista puhuttaessa ei tule unohtaa hänen rooliaan Britannian tiedustelun MI6:n liittolaisena salaisessa sodassa Libyan Muammar Gaddafia vastaan. 90-luvun puolivälissä bin Laden oleskeli Sudanissa ja hänen libyalaisista Afganistan-veteraaneista koostuva ryhmänsä Jama al-Islamija al-Muqatila yritti murhata Gaddafin lokakuussa 1996. Gaddafi suuttui lopulta niin paljon, että lähetti Interpoliin ensimmäisen ja alkuperäisen pidätysmääräyksen bin Ladenista 15.5.1998. (Interpolin alkuperäinen pidätysmääräys, lähde: Brisard, Dasquié: Forbidden Truth, 2002).

On huomattava, että Libyan tekemä Interpolin pidätysmääräys tuli kaksi vuotta sen jälkeen, kun Osama bin Ladenin tekemäksi väitetty pommi-isku oli tapahtunut Saudi-Arabian Dharanissa Yhdysvaltojen ilmavoimien varuskuntaa vastaa. Yhdysvallat ei kuitenkaan itse ollut ryhtynyt toimiin bin Ladenia vastaan Interpolin kautta. Sudan tarjosi bin Ladenia Yhdysvalloille 1996, mutta Madeleine Albrightin ulkoministeriö kieltäytyi.

Bin Ladenin suvulla on ollut pitkäaikaiset ja läheiset yhteydet Bushin sukuun Yhdysvalloissa. George W. Bushin 1979 perustama Arbusto Energy sai alkupääomaa myös bin Ladeneilta. (8) Molemmat suvut ovat lisäksi olleet osakkaina aseteollisuuden sijoittajayhtiössä Carlyle Group. Presidentin isä George H. W. Bush oli yhdessä Osaman veljen kanssa Carlyle Groupin kokouksessa Washingtonin Ritz-Carlton -hotellissa 11.9.2001 juuri kun terrori-iskut Yhdysvalloissa tapahtuivat. Bin Ladenin suvun ja Yhdysvaltojen suhde on hyvin erikoinen ja kysymyksiä herättävä. Kun Yhdysvaltojen asevoimien varuskunnan luona Dhahranissa Saudi-Arabiassa räjäytettiin kuorma-autopommi 1996 virallisten tietojen mukaan Osama bin Ladenin toimesta, niin Saudi bin Laden Group sai jälleenrakennusurakan. (cbc.ca)
CBCNews dokumenttifilmi (40 Mb)
Lyhyt katkelma filmiltä (3 Mb)

Muslimiveljeskunta on näiden islamilaisten taistelijoiden viitekehys. Veljeskunta on kiistatta merkittävä tekijä arabimaissa. Sen historia on kuitenkin keskeisellä tavalla ollut kytköksissä ensin natsi-Saksaan ja sen jälkeen Britanniaan. Veljeskunta oli Britannialle oivallinen työkalu itsenäisiä nationalistisia arabijohtajia vastaan. (7)

 

Vihollinen "lähellä" ja "kaukana" - Yhdysvalloista tulee kohde (s. 32)

Luvussa käsitellään bin Ladenin yhteyksiä islamistijärjestöihin kuten Algerian GIA (Armed Islamic Group). GIA ja Algerian tapahtumat 1990-luvulla ansaitsisivat enemmän valotusta, sillä julkisuudessa on esiintynyt väitteitä Algerian sotilashallinnon väkivaltaelinten sekaantumisesta laajamittaiseen false flag -toimintaan, jossa islamistimilitanttien nimissä joukkomurhattiin ihmisiä, monesti vieläpä islamistien kannattajia. Algerian tapahtumat olivat poikkeuksellisen raakoja. Joukkomurhissa arvioidaan kuolleen 150 000 henkeä.

 

Ei yksin al-Qaida (s. 34)

Sivulla kerrotaan vuoden 1993 pommi-iskusta World Trade Centeriin. Raportti luonnollisesti jättää mainitsematta, että pommihanketta oli keskeisellä tavalla viemässä eteenpäin FBI:n soluttama vasikka entinen Egyptin armeijan upseeri Emad Salem. Salemin ja hänen FBI-kontaktinsa John Anticevin välisten keskustelujen nauhoituksista voidaan kuulla, että pommi rakennettiin FBI:n ohjauksella. On väitetty, että tarkoitus oli juuri ennen iskua vaihtaa pommi vaarattomaan ja että koko operaatio olisi ollut FBI:n juoni saada terroristeja vangittua. Jostain syystä pommia ei kuitenkaan vaihdettu, eikä terroritekoa estetty. Ääninauha Anticevin ja Saleemin keskusteluja.

 

Itä-Afrikan tilanne ennen syyskuun 11. päivää (s. 35)

Luvussa kuvaillaan "onnistumisia ja epäonnistumisia" terrorismin vastaisessa taistelussa. Terrorismin vastaisen toiminnan epäuskottavuutta lisää se ilmeinen seikka (jota raportti ei mainitse), että monet "islamilaiset terroristit" ovat nauttineet suojelua Yhdysvaltojen viranomaisten taholta. Yhdysvallat on jopa kouluttanut monia heistä. Hyvä esimerkki on vuoden 1998 Nairobin ja Dar es Salaamin suurlähetystöräjäytyksiin yhdistetty Egyptissä syntynyt Ali Mohamed.

Vuonna 1984 Mohamed erotettiin Egyptin armeijan erikoisjoukoista ääri-islamistina. Hän tarjosi palveluksiaan CIA:lle, mutta häntä pidettiin epäluotettavana. Hän sai kuitenkin viisumin Yhdysvaltoihin ja myöhemmin avioiduttuaan amerikkalaisen kanssa myös kansalaisuuden. Vuonna -86 hän oli Yhdysvaltojen armeijassa kersantin arvolla ja -89 opetti Fort Braggissä Yhdysvaltojen erikoisjoukkoja Lähi-Idän asioista.

Lomillaan Mohamed kävi joitain kertoja Afganistanissa, missä sota neuvostojoukkoja vastaan oli meneillään ja oli yhteydessä myös Osama bin Ladeniin. Monet tarkkailijat pitävät Mohamedia CIA:n yhteysmiehenä Afganistanin taistelijoihin. Mohamedin asepalvelus loppui -89 ja hän siirtyi reserviin, jossa hän oli vuoteen 1994 asti. Tänä aikana Mohamed matkusteli tavaten bin Ladenia ja hänen avustajiaan ja koulutti al-Qaidan jäseniä Yhdysvalloissa. Raportit Mohamedin toiminnasta eivät johtaneet viranomaisten taholta toimenpiteisiin.

Mohamed koulutti eräitä WTC -93 iskun tuomittuja, mutta edes tämä seikka ei johtanut toimiin häntä vastaan. Vuosina 1996-98 Mohamed oli toistuvasti puhelinyhteydessä elokuun 7:nnen 1998 lähetystöpommeista syytetyn Wahid el-Hagen kanssa. Mohamedin uskotaan olleen paitsi CIA:n yhteysmies, niin myöskin FBI:n vasikka. Syyskuussa 1998 Mohamed pidätettiin. (Nafeez Mossaddeq Ahmed: The War on Truth, 2005, sivut 47-53)

Sivulla 37 mainitaan Balin pommi-isku v. 2002. Australialaisen SBS's Dateline -TV ohjelman "Inside Indonesia´s War on Terror" (lähetettiin 12.10.2005) mukaan Jemaah Islamiah -järjestö oli Indonesian armeijan agentin perustama ja johtama ja Indonesian entisen presidentin Abdurrahman Wahidin mukaan Balin pommi-iskun takana olivat Indonesian poliisivoimat. Entuudestaan on tiedetty, että Indonesian armeija on tukenut kyseistä järjestöä. (9)

 

Ääri-islamilainen radikalismi Euroopassa (s. 50)

Sivulla 52 kerrotaan "Zaccaria Moussaouin" osallistuneen Tšetšenian sotaan. Monet lähteet kertovat Moussaouin matkustaneen Tšetšeniaan ensimmäisen sodan loppuvaiheessa ystävänsä Xavier Jaffon (Massod al-Benin) kanssa. Tšetšeenit kokivat kuitenkin Moussaouin hyödyttömäksi ja lähettivät hänet pois, kun taas Jaffo sai jäädä videokuvaamaan taisteluja. Jaffo kuoli helmikuussa 2000.

Sinänsä on totta, että Tšetšeniassa on toiminut n. vuodesta 1995 pieni kansainvälinen osasto muslimitaistelijoita eri maista. Osaston johtajina ovat toimineet jo edesmenneet komentajat Hattab ja Abu Walid. Näitä miehiä on yritetty kytkeä "al-Qaidaan", koska he ovat Afganistanin sodan veteraaneja. Jos "al-Qaida" käsitetään merkityksessä "tietokanta", niin tämä tulkinta on oikea. Näiden miesten lojaliteeteistä ei ole olemassa luotettavaa tietoa. Eräät lähteet kertovat Hattabin olleen äitinsä puolelta Jordanian tšetšeenidiasporaa. Useat Tšetšeniassa toimineet sotakirjeenvaihtajat ovat kertoneet tšetšeenien riveissä taistelleen huomattavasti enemmän venäläisiä, ukrainalaisia ja turkkilaisia, kuin arabeja. "Al-Qaida Tšetšeniassa" on Venäjän ja Yhdysvaltojen propagandan luoma myytti.

 

Al-Muhajiroun (s. 61)

Oliko mainittu muslimijärjestö itse asiassa Britannian luoma apuvoima Kosovon operaation tarpeeseen?

Yhdysvaltojen oikeusministeriön entinen syyttäjä ja terrorismiasiantuntija JOHN LOFTUS Fox Newsille:
The US government's doing a great job. We arrested the New York branch of Al-Muhajiroun two years ago. We found the subway bombers with the plans to blow up two different subway stations in New York City. The rest of the group is under surveillance. But the US was used by Al-Muhajiroun for training of people to send to Kosovo. What ties all these cells together was, back in the late 1990s, the leaders all worked for British intelligence in Kosovo. Believe it or not, British intelligence actually hired some Al-Qaeda guys to help defend the Muslim rights in Albania and in Kosovo. That's when Al-Muhajiroun got started.(
video)
http://www.globalresearch.ca/index.php?context=viewArticle&code=20050801&articleId=783

Onko vain satumaa, että hyvin monet islamilaiset terroristijärjestöt pitävät päämajaansa Lontoossa ja ovat myös hyvin avoimesti saaneet suorittaa värväystoimintaansa?

 

Tiedustelutoiminnan epäonnistumisia ja virheitä (s. 62)

Raportti luettelee eräitä kokoon kuivuneita terrorismijuttuja ja syyttömien miesten vangitsemisia nimeten tapaukset epäonistumisiksi. On toinenkin selitysmalli. Jokainen näyttävästi uutisoitu terrorismipidätys on osa psykologista sotaa länsimaiden kansalaisia vastaan. Tämän sodankäynnin viesti on selvä: "tukekaa hallituksianne taistelussa islamilaisia terroristeja vastaan, olkaa peloissanne ja turvautukaa viranomaisiin. Terrorismin uhka on jatkuva ja meidän on pakko kaventaa kansalaisvapauksia ja lisätä poliisin valtuuksia". Tilanne muistuttaa hyvin paljon kylmän sodan aikaista "jännitteen strategiaa".

 

Kansainväliset organisaatiot ja terrorisminvastainen toiminta

S. 81 raportissa suositellaan mm terrorismin vastaisten harjoitusten järjestämistä. Tähän toimintaan liittyy myös riskejä. On ilmennyt, että juuri tällaisten harjoitusten aikana oikeat terroriteot sattuvat. Näin tapahtui 11.9.2001 Yhdysvalloissa, kun ilmapuolustus harjoitteli yhtäaikaa puolustautumaan sekä Venäjän strategista ilmaiskua, että matkustajakoneitten kaappauksia vastaan (harjoitukset: Northern Vigilance, Northern Guardian, Vigilant Warrior, Vigilant Guardian), lisäksi CIA ja NRO harjoittelivat tilannetta, jossa lentokone lennetään päin NRO:n toimitaloa lähellä Washingtonia. (Lisätietoja harjoituksista)

Lontoossa 7.7.2005 puolestaan Peter Power ja Visor Consultants vetivät esikuntaharjoitusta, jonka terroriskenaario toteutui lähes pilkulleen samalla hetkellä todellisuudessa. (video)

 

Johtopäätökset

Toby Archerin raportti perustuu yksipuoliseen "terrorismin vastaisen liittouman" tarjoamaan tietoon ja jo määritelmällisesti sulkee tarkastelun ulkopuolelle juuri näitten samojen tahojen toteuttamat terroriteot (kuten operaatio Gladio). Raportti ei sovella Yhdysvaltojen ja Britannian johtaman liittouman suhteen minkäänlaista lähdekritiikkiä, vaan ottaa sotaa käyvän liittouman tarjoaman tiedon vastaan annettuna.

Raportti korostaa islamilaisten terroristien muodostamaa uhkaa ja tekee sen tavalla, joka yksipuolisesti myötäilee koalition sotapropagandaa. Huomattava osa tekstistä on jokseenkin hyödytöntä spekulointia islamisteista ja heidän motiiveistaan.

Meneillään on maailmanlaajuinen "sota terrorismia vastaan" ja tunnetusti sodan ensimmäinen uhri on totuus. Terrorismia koskevien ns. virallisten tietojen epäily on täysin perusteltua, kuten edempänä tulen osoittamaan. Archerin (kuten monien muidenkin "terrorismitutkijoiden") haluttomuus kyseenalaistamiseen herättää vakavia kysymyksiä tutkimuksen roolista "terrorismin vastaisessa sodassa". Ovatko tutkijat tietoisesti tai tietämättään osa sotaakäyvien maiden propagandakoneistoa?

Raportin tilaaja on puolustusministeriö. Tilaaja on ollut työhön tyytyväinen ja lainsäätäjät ovat saaneet siitä tarvitsemansa selkänojan laatiessaan poliisin valtuuksia lisääviä ja kansalaisvapauksia rajoittavia uusia lakeja.

 


 

OSA 2 käsittelee eräitä terrorismiin ja "terrorismin vastaiseen sotaan" liittyviä asioita, jotka raportissa jäävät joko kokonaan käsittelemättä tai liian vähälle huomiolle

 

Terrorismin määritelmästä ja valtioista terrorismin lähteenä

On syytä käsitellä hieman Archeria enemmän erilaisia terrorismin muotoja ja toteuttajatahoja. Käsite "valtiollinen terrorismi" voi pitää sisällään hyvin monenlaisia tekoja. Se sisältää perinteisten asevoimien siviilikohteisiin kohdistamat pommitukset (esim Saksan kaupunkien tuhoaminen toisessa maailmansodassa tai Groznyin tuhoaminen 1999-2000 mm kiellettyjä tyhjiöpommeja käyttäen).

Epädemokraattinen hallitus voi kohdistaa omaan väestöönsä terroriin rinnastettavaa sortoa pidättäen mielivaltaisesti opposition edustajia ja käyttämällä menetelminä mm kidutusta ja teloituksia. Ihmisten "katoaminen" naamioituneiden tuntemattomien henkilöiden toimesta ja erilaisten kuolemanpartioiden käyttö on myös tehokas menetelmä kauhun kylvämiseksi väestön keskuuteen. Esimerkkejä löytyy latinalaisen Amerikan kylmän sodan aikaisesta historiasta runsaasti.

Sissiliikkeitä vastaan käytetään tyypillisesti terrorin keinoja. "Pelottelu, kidnappaukset ja opposition huolellisesti valittujen jäsenten salamurhat aikaansaavat maksimaalisen psykologisen vaikutuksen" (Albert L. Fisher: “To Beat the Guerrillas at their Own Game”, Military Review, December 1963). Nämä keinot nivoutuvat saumattomasti yhteen sotilaallisten, puolisotilaallisten ja psykologisten operaatioiden kanssa. Näitä käytettiin esim. Vietnamin sodassa ja viime vuosina Venäjän toimesta Tšetšeniassa.

Pseudo-operaatiot (false flag) eli tekeytyminen vastapuolen taistelijoiksi on yksi tehokkaimmista tavoista tuhota sissiliikkeen kannatusta ja hajottaa sitä sisältä käsin. Tämä taktiikka pitää sisällään erikoisjoukkojen vastapuolen nimissä tekemät iskut sen omia siviilejään vastaan, paikallisen väestön keskuudesta värvättyjen ja koulutettujen yksiköiden provokatiivisen käytön ja itse vastapuolen soluttamisen ja sitä kautta ohjailun ja manipuloinnin suorittamaan halutunkaltaisia terroritekoja. Tavoite on sissiliikkeen kannatuksen murentaminen kotirintamalla, sisäisen hajaannuksen aiheuttaminen ja sen ajaman asian oikeutuksen mustaaminen myös kansainvälisen yhteisön silmissä. Pahimpina esimerkkeinä Algerian turvallisuuselinten toiminta 90-luvulla (Nafeez Mossaddeq Ahmed: The War on Truth, 2005, sivut 65-77).

Myös britit ovat soveltaneet edellä kuvattuja menetelmiä. Imperiumin hallitsemisen tehokkain periaate on "hajota ja hallitse". Provokaatioiden (mm. terroriteot) avulla eri väestöryhmät on pidettävä eripuraisina ja tarvittaessa usutettava avoimesti toistensa kimppuun. Näistä menetelmistä kenraali Frank Kitson on kirjoittanut kaksi merkittävää kirjaa: ”Gangs and Countergangs” (1960) ja ”Low intensity operations: subversion, insurgency, peacekeeping” (1971). Kitson kertoo mm miten Britannia käytti itse luomiaan "Mau Mau -osastoja" Keniassa 50-luvulla menestyksekkäästi.

Edellä kuvatut menetelmät muodostavat liukuvan sarjan, joka alkaa valtiollisesta toimijasta ja päättyy ei-valtiolliseen toimijaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että rajan vetäminen terrorismiin sen perusteella onko toimija valtiollinen tai ei-valtiollinen ei funktionaalisesti tai muutenkaan ole perusteltua. Todettakoon, että valtio joutuu turvautumaan harhautukseen ryhtyessään laittomiin terrorioperaatioihin jo yksin siitäkin syystä, että tekojen on oltava kiistettävissä.

TERRORITEON SUORITTAJATAHO LUOKITTELU
Valtiollinen armeija, poliisi, turvallisuuspalvelu Valtiollinen terrorismi, avoin väkivalta
Valtiollisen armeijan erikoisjoukot vastapuolen asuissa Valtiollinen terrorismi, harhautustarkoitus
Valtiollisen toimijan agenttien johtama vastapuolen väestöstä värvätty ryhmä Valtiollinen terrorismi, harhautustarkoitus
Tiedustelupalvelun soluttama ja manipuloima ei-valtiollinen ryhmä Välimuoto, luokitus riippuu manipuloinnin asteesta
Ei-valtiollinen ryhmä, jota ei ole solutettu (aito terroristijärjestö?) Ei-valtiollinen terrorismi, usein avointa toimintaa:
etukäteisvaroitus, vastuunotto iskuista

Viimeisen kategorian "aito terroristijärjestö" saattaa silti olla jonkin valtion tukema, sillä hyvin usein sen toiminta hyödyttää jotain valtiota.

Terrori-iskun vaikutukset yhteiskunnassa eivät riipu siitä, onko niiden toteuttaja tai taustavoima valtioista riippumaton toimija, toinen valtio tai peräti oma hallitus ja sen väkivaltaelimet. Toisaalta juuri noista vaikutuksista voidaan analysoida kuka hyötyy iskusta ja kuka kärsii siitä. Tämä saattaa auttaa selvittämään teon todellista taustavoimaa ja suunnittelijaa. Kun tekoon liittyy harhautustarkoitus (false flag) niin totuuden ilmitulo pyritään kaikin keinoin estämään.

 

Operaatio Gladio ja "jännitteen strategia"

Aiheena terrorismin ajankohtaisuutta alleviivaavat Euroopan viimeaikaiset näyttävästi uutisoidut pommi-iskut. Moniin viimeaikaisiin terrori-iskuihin liittyvä uutisointi on ollut erittäin ristiriitaista eivätkä kaikki mediassa esiintyneet tiedot välttämättä ole tukeneet ns. virallista totuutta terrori-iskuista. Hyvin usein iskujen sanotaan olevan itsemurhaiskuja, vaikka monet fysikaaliset todisteet, aikaisessa vaiheessa annetut viranomaislausunnot ja silminnäkijöitten havainnot eivät tue tätä. "Itsemurhaisku" on propagandan taikasana, jolla luodaan mielikuva fanaattisista islamisteista terrorismin lähteenä.

Olemme viime aikoina usein saaneet kuulla, että jossain iskussa on "al-Qaidan" kädenjälki ja iskusta on ottanut vastuun "entuudestaan tuntematon islamistijärjestö". Tämä olisi erittäin otollinen tapa suorittaa pseudo-operaatioita islamistien nimissä.

Tutkijan tulisi ottaa huomioon harhauttamisen mahdollisuus. Kun tutkimuksen keinoin lähdetään analysoimaan terrorismin ilmiötä tämän hetken maailmassa, sitä on syytä verrata aikaisempaan terrorismiin. Virallinen "al-Qaida" -teoriahan lähtee siitä, että kylmän sodan jälkeen on syntynyt uusi tilanne, jossa ennen lännen kanssa Afganistanissa yhteistyötä tehneet islamilaiset taistelijat ovat kääntäneet aseensa länsimaita vastaan. Erityisesti syyskuun 11:nnen jälkeen nämä islamistit ovat alkaneet iskeä myös Euroopan sydämeen.

Puhutaan siis aivan uudesta ilmiöstä. Ilmiön aitouden varmistamiseksi on kuitenkin katsottava historiaan ja tehtävä vertailua mahdollisiin ennakkotapauksiin. Tämän kaltaiset iskut eivät ole mitään uutta Euroopassa. Vertailukohtia löytyy kylmän sodan ajalta. Lontoon ja Madridin iskujen esikuva ja edeltäjä löytyy vuoden 1980 Italiasta Bolognan rautatieasemalta. Siellä pommi-isku surmasi 85 ja haavoitti n. 200 ihmistä. Bolognan pommi-isku oli Italiaa yli kymmenen vuotta koetelleen terrorin aallon huipentuma. Iskun aivoina pidetään italialaisperäistä kansainvälistä terroristia Stefano Delle Chiaieta. Delle Chiaie toimi Italiassa Yhdysvaltojen ja Naton johtaman operaatio Gladion puitteissa. Tarkoitus oli vaikuttaa Italian sisäpolitiikkaan järjestämällä kommunistien nimissä verisiä terroritekoja ja siten estää kommunistien vaikutusvallan kasvu.

Delle Chiaie on kenties tunnetuin italialaisperäinen kansainvälinen terroristi, jonka tiliin lasketaan n. tuhat veritekoa, joista 50 murhia. Delle Chiaie työskenteli uransa aikana ensin Italian ja myöhemmin Espanjan, Chilen ja Bolivian salaisille palveluille. Kun Delle Chiaie lopulta pidätettiin 27.3.1987 Venezuelassa, hän lausui lyhyesti: "Joukkomurhia on tapahtunut. Se on tosiasia. Salaiset palvelut ovat peittäneet jäljet. Se on toinen tosiasia." (Ganser, sivut 108-109)

Terrori-iskujen toteuttamiseen käytettiin Yhdysvaltojen ja Britannian heti toisen maailmansodan jälkeen kaikkialle Länsi-Eurooppaan perustamia salaisia (stay behind-) armeijoita. Yhdysvaltojen ja Britannian perustamia salaisia armeijoita oli kaikissa Länsi-Euroopan maissa ja useissa tapauksissa ne sekaantuivat terroritekojen järjestämiseen, poliittiseen manipulointiin ja vallankaappauksiin. Koulutuksen näille salaisille joukoille tarjosivat Britannian SAS (Special Air Service) ja Yhdysvaltojen erikoisjoukot. Eri maissa äärioikeistolaiset, fasistit ja kansallissosialistit muodostivat rungon salaisille armeijoille. Italiassa maan sotilaallisen tiedustelupalvelu SISMI (Servizio Informazioni Sicurezza Militare) toimi yhteistyössä fasistien järjestöjen, kuten salaisen
Licio Gellin johtaman vapaamuurarilooshi P2:n (Propaganda Due) kanssa. P2:n jäsenet olivat Italian poliittista, taloudellista ja sotilaallista eliittiä (osittainen jäsenluettelo). Yhdysvallat oli keskeisesti mukana perustamassa P2:ta, jota voidaan luonnehtia eräänlaiseksi varjohallitukseksi. P2:n perustamista olivat edesauttamassa Henry Kissinger, kenraali Aleksander Haig ja Michael Ledeen.

Vuonna 1990 salaiset armeijat tulivat otsikoihin, Italian silloinen pääministeri Giulio Andreotti myönsi niiden olemassaolon 3.8.1990 puheessaan parlamentille (lähde: Ganser) ja Italiassa, Belgiassa ja Sveitsissä asiaa yritettiin parlamentaarisesti selvittää mutta vastassa oli vaikenemisen muuri. Sotilaalliset tiedustelupalvelut olivat kaiken parlamentaarisen kontrollin ulottumattomissa. Asia lakaistiin maton alle, eikä ole todisteita näitten armeijoitten hajottamisesta.

Operaatio Gladion iskut kohdistettiin usein joukkoliikennevälineisiin, kuten vuonna 1974 Rooma-München junassa "Italicus Express" räjähtänyt pommi, joka surmasi 12 ja haavoitti 48:aa ihmistä. Tästä politiikasta käytettiin nimitystä "jännitteen strategian" (Strategy of Tension)

Operaatio Gladion terrori-iskuille oli ominaista väärän äärivasemmistoon osoittavan todistusaineiston jättäminen tutkijoille ja Italian omien viranomaisten ja hallituksen osallistuminen harhauttamiseen. Terroritekoja käytettiin tekosyynä vasemmistolaisten vangitsemiseen, mutta itse teot jäivät usein ratkaisematta.

Hyvä esimerkki on Peteanon kylän lähellä 31.5.1972 autossa räjähtänyt pommi, joka surmasi 3 karabinieeriä ja haavoitti vakavasti yhtä. Nimetön puhelinsoitto ilmoitti syylliseksi Punaiset prikaatit ja vasemmistoon kohdistettiin normaalit laajat pidätykset. Vasta 12 vuotta myöhemmin 1984 nuori tuomari Felice Casson avasi jutun uudelleen ja se onnistuttiin selvittämään. Tapauksen alkuperäinen tutkinta oli väärennetty ja paljastui, että terrori-iskun todellisen toteuttajatahon, äärioikeistolaisen järjestön Ordino Nuovon jäsen poliisin räjähdeasiantuntija Marco Morin oli antanut väärän asiantuntijalausunnon iskussa käytetystä räjähdysaineesta. (Daniele Ganser: NATO'S SECRET ARMIES: Operation Gladio and Terrorism in Western Europe, sivu 3)

Italian sotilaallinen tiedustelupalvelu SID (Servizio Informazioni Difesa, myöhemmin SISMI) oli tehnyt läheistä yhteistyötä Ordino Nuovon kanssa Peteanon iskun toteuttamiseksi. Komentoketjun alin henkilö, pommin asettaja Vincenzo Vinciguerra kyettiin nimeämään ja hän tunnusti. Vinciguerran mukaan laaja koneisto, johon kuului karabinieeri, sisäministeriö, tullilaitos ja sotilaallinen- ja siviilipuolen tiedustelupalvelut kaikki osallistuivat tapauksen peittelyyn ja olivat hyväksyneet teon ideologiset perustelut. (Ganser 2005, sivu 4)

Vinciguerra kiteytti terrorin logiikan seuraavasti: "Täytyi hyökätä siviilien kimppuun, kansan, naisten, lasten, viattomien ihmisten, ihmisten jotka eivät olleet kytkeytyneet poliittiseen peliin. Syy oli varsin yksinkertainen: oli tarkoitus pakottaa ihmiset, Italian kansa, kääntymään valtion puoleen ja pyytämään suurempaa turvallisuutta. Tämä oli logiikka kaikkien rankaisematta jääneiden joukkomurhien ja pommi-iskujen taustalla, sillä valtio ei voi tuomita itseään ja julistaa itseään syylliseksi siihen mitä on tapahtunut". Ryhdyttyään puheliaaksi Vinciguerra välittömästi menetti nauttimansa suojelun ja hänet tuomittiin elinkautiseen.

Operaatio Gladion iskuissa siten esiintyi seuraavanlaisia piirteitä:

  • Iskujen toteuttajat olivat erikoiskoulutuksen saaneita äärioikeistolaisia ja he toimivat yhteistyössä turvallisuuselinten kanssa.
  • Asetettiin harhautustarkoituksessa väärää todistusaineistoa.
  • Iskujen tutkintaa väärennettiin.
  • Puhelinsoitto tms ilmoitti syylliseksi Punaiset prikaatit.
  • Todelliset terroristit saivat valtiollisten elinten suojelua.

Operaatio Gladio osoittaa, että eri viranomaistahot saattavat laajasti olla sotkeutuneet terrorismin toteuttamiseen, tutkinnan väärentämiseen, väärien tahojen syyttämiseen, oikeitten syyllisten suojeluun ja ylipäätään valehteluun. Näin ollen on syytä myös nykyisin olla erittäin varovainen viranomaistiedon osalta, sillä se saattaa olla poliittisesti motivoitua harhaanjohtamista.

 

Viimeaikaisista terroriteoista

7.7.2005 Lontoossa sattui lähes yhtäaikaisten pommi-iskujen sarja, joka monien mielestä on alleviivannut islamilaisten terroristien Euroopalle aiheuttamaa vaaraa. Erityisen huolestuttavana on nähty piirre, että itsemurhaterroristi voi olla aivan tavallinen pidetty naapurin poika. Riittää että hän on muslimi.

Nimettyjen terroristien käytökseen liittyy paljon mielenkiintoisia piirteitä. Syyllisiksi nimetyt ostivat meno-paluu liput Lutonista Lontooseen ja käyttäytyivät muutenkin normaalisti. Heillä oli mukanaan henkilöpaperit, jotka sopivasti löytyivät pommien räjähdyspaikoilta. Eräs heistä riiteli kaupassa liian pienestä vaihtorahasta vain minuutteja ennen itsemurhaansa ja eräs toinen pistäytyi hampurilaisella juuri ennen nousemistaan bussiin, jonka räjäytti. Usealla miehistä oli pieniä lapsia, vaimo raskaana, he pitivät jalkapallosta ja elämä näytti päällisin puolin olevan kunnossa. (news.scotsman.com , mirror.co.uk)

Näistä seikoista voidaan vetää ainakin kolme vaihtoehtoista johtopäätöstä:

A) Muslimofobinen johtopäätös: muslimit ovat tällaisia, koskaan ei tiedä milloin he "alkavat tikittämään".

B) Miehet eivät tienneet kantavansa pommeja eivätkä siten olleet itsemurhaterroristeja.

C) Tarina miesten osallisuudesta pommi-iskuun on epäuskottava ja todennäköisesti epätosi.

Viranomaisten versio tapahtumista muuttui useita kertoja, mikä edelleen kehoittaa skeptisyyteen. Ensiksi ranskalainen tutkintaa seurannut terrorismiexpertti Christophe Chaboud vuoti julkisuuteen iskussa käytetyn sotilasräjähteitä. Vain pari päivää myöhemmin poliisi kertoi räjähteen olleen kotitekoista asetoniperoksidia, joka on erittäin epästabiili aine.

Iskuilla sanottiin olevan ulkopuolinen pääsuunnittelija, joksi nimettiin Haroon Rashid Aswat. Kun John Loftus ja muut tiedusteluasiantuntijat Yhdysvalloissa paljastivat Aswatin olevan pitkäaikainen MI6:n agentti, niin tarinaa muutettiin siten, ettei iskuilla ollutkaan erillistä suunnittelijaa. (newcriminologist , Loftus FOX-kanavan haastattelussa, video)

Epäilyttäviä islamistiryhmiä ilmaantui pian ottamaan vastuuta Lontoon iskuista. Ensimmäinen oli "Secret Organisation of the al-Qaida Jihad in Europe" ja ilmoitus ilmaantui islamistisivulle, joka sijaitsi serverillä Houstonissa Texasissa. Serverin omistavat Robert ja Roy Marsh, joilla on yhteyksiä presidentti Bushin sukuun. Ilmoitus siteerasi Koraania virheellisesti. Myöhemmin Abu Hafs al Masri Brigade ilmoitti vastuunsa sähköpostitse. Sama järjestö on ottanut tililleen Madridin iskun 2004, Pohjois-Amerikan suuren sähkökatkon ja Irakissa tehtyjä iskuja. Tiedusteluasiantuntijat eivät usko koko järjestön olemassaoloon. (boston.com)

Varsin hätkähdyttävä yhteensattuma oli myös Visor Consultants -yhtön johtajan Peter Powerin kertomus Britannian televisiossa (ITV News 7.7.), jonka mukaan hän veti eräälle nimeämättömälle yhtiölle terrorismin vastaista harjoitusta Lontoossa, jonka terroriskenaario toteutui samalla hetkellä lähes täydellisesti todellisuudessa. (Video , ääninauha) Millainen mahtaa olla tällaisen "yhteensattuman" matemaattinen todennäköisyys? Huomattavasti luontevampi selitys onkin se, että todellisilla terroristeilla oli pääsy viranomaisten tai niiden alihankkijayritysten tietojärjestelmiin, mikä puolestaan viittaa solutukseen ja tiedustelualan ammattilaisiin.

Lontoon iskuihin liittyy paljon enemmänkin omituisia piirteitä, mutta jo edellä lueteltujen seikkojen vuoksi on syytä suhtautua hyvin kriittisesti viralliseen teoriaan muslimeista terrorin lähteenä (10). Aivan samalla tavalla epäilyttäviä seikkoja löytyy muistakin viimeaikaisista terrori-iskuista, kuten Madridin iskusta (11) ja vaikkapa Ammanin iskusta.

Britannian pääministeri Tony Blair torjui suoralta kädeltä vaatimuksen parlamentaarisen tutkimuksen tekemisestä iskuista.

 

"Terrorismin vastaisen sodan" taustaa - uuskonservatiivien aatemaailma

Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa on syyskuun 11:nnen jälkeen kyennyt ohjaamaan vaikutusvaltainen uuskonservatiivien ryhmä. Bushin hallinnon sisällä varapresidentti Dick Cheney on toiminut tämän ryhmittymän keulakuvana. Ulkopolitiikan muodostamisessa Donald Rumsfeldin johtama puolustusministeriö on onnistunut syrjäyttämään osittain ulkoministeriön. Tärkeitä uuskonservatiiveja ovat Paul Wolfowitz, Richard Perle, Michael Ledeen, John Bolton, Douglas Feith, William Kristol jne. Monet näistä henkilöistä olivat vaikutusvaltaisissa asemissa jo Reaganin hallinnossa.

Millainen on uuskonservatiivien aatemaailma? Heidän tärkeänä oppi-isänään pidetään edesmennyttä Chigagon yliopiston professoria Leo Straussia (1899-1973). Hänen omia esikuviaan olivat Platon, Machiavelli, Nietzsche, Freud, Karl Schmitt ja Alexandre Kojève.

Kanadalainen tohtori Shadia Drury on tutkinut Straussia ja kirjoittanut hänestä kaksi kirjaa "Leo Strauss and the American Right" (1999), The Political Ideas of Leo Strauss, sekä Alexandre Kojève: The Roots of Postmodern Politics. Straussin mukaan valistuneen eliitin tulee hallita rahvasta ja tässä tehtävässä eliitti voi turvautua valheisiin jo itsesuojelusyistä. Strauss lainaa tässä yhteydessä Platonin käsitettä "jalo valhe".

Monesti Straussia on pidetty liberalismin ja demokratian kannattajana. Professori Drury tyrmää tämän tulkinnan täysin. "Miten Platonin ja Nietzschen ihailija voisi olla liberaali demokraatti, ajatus on naurettava. Filosofit, joita Strauss ihaili pitivät rahvasta kypsymättöminä totuudelle ja vapaudelle". Druryn haastattelu

Straussin mukaan poliittinen järjestys voi olla vakaa ainoastaan jos se on yhdistäytynyt ulkoisen uhan vuoksi. Hän mukaili Machiavellia ja totesi, että jos ulkoista uhkaa ei ole, niin se on luotava itse. Loppumaton sota - ei pysyvä rauha - on se mihin Straussin seuraajat (uuskonservatiivit) uskovat. Se puolestaan kääntyy helposti agressiiviseksi, sotaisaksi ulkopolitiikaksi, jota uuskonservatiiviryhmät kuten PNAC (Project fot the New American Century) ja AEI (American Enterprice Institute) edistävät. (Jim Loben artikkeli)

American Enterprice -instituutin "Freedom Scholar" ja JINSA:n (Jewish Institute for National Security Affairs) neuvonantaja Michael Ledeen näyttää mielenkiintoisella tavalla kytkeytyvän terrorismiin ja "terrorismin vastaiseen sotaan". Ledeen on pitkän linjan uuskonservatiivi ja italialaisen fasismin ihailija.

Ledeen on Irakin sodan pääarkkitehteja ja on sittemmin päättäväisesti vaatinut toimenpiteitä Irania vastaan (lisätietoja). Ledeenillä on pitkäaikaiset suhteet Italian tiedusteluun ja hänen epäillään sekaantuneen väärennettyjen asiakirjojen tuottamiseen, joiden piti osoittaa Irakin yrittäneen ostaa uraania Nigeristä.

Journalist and radio host Ian Masters asks former CIA operative Vincent Cannistraro during an interview, in reference to the question of who forged the Niger documents , “If I were to say the name Michael Ledeen to you, what would you say?” Cannistraro replies, “You're very close.” After the radio show, Ledeen denies in a statement that he has any connection to the documents. [KUCR, 4/3/2005] (Center for Cooperative Research)

Ledeen on uransa aikana ollut todellinen sisäpiiriläinen. Hän oli tärkeä pelaaja Iran-Contra -skandaalisssa tehden yhteistyötä iranilaisen asekauppiaan Manuchar Ghorbanifarin ja eversti Oliver Northin kanssa. 70-luvulla operaatio Gladion ollessa käynnissä Ledeen työskenteli Italiassa "terrorismin vastaisena neuvonantajana" ja välimiehenä Italian tiedustelupalvelun SISMI:n ja Pentagonin (Aleksander Haig) välillä.

Ledeenin ajatus tiedotusvälineitten roolista voitaisiin kiteyttää seuraavaan sitaattiin:
"Most journalists these days consider it beneath their dignity to simply report the words of government officials – and let it go at that." (Edward Herman, Beyond Hypocrisy: Decoding the News in an Age of Propaganda, South End Press, 1992, p. 13.)

Eräitä Michael Ledeenin kirjoja:
Universal Fascism
Freedom Betrayed: How America Led a Global Democratic Revolution, Won the Cold War, and Walked Away
Perilous Statecraft: An Insider's Account of the Iran-Contra Affair
Machiavelli on Modern Leadership : Why Machiavelli's Iron Rules Are As Timely and Important Today As Five Centuries AgoThe War Against the Terror Masters: Why It Happened. Where We Are Now. How We'll Win

 

"Terrorismin vastainen sota" - kansainvälisesti hyväksytty viestintäkonsepti?

Liikkeenjohdon konsultti Ilkka Pönkänen määrittelee osuvasti kolumnissaan "terrorismin vastaisen sodan" (War on Terror) viestintäkonseptiksi.

Tässä konseptissa Yhdysvaltojen geopoliittinen agenda on verhoiltu helposti maailmanlaajuiselle yleisölle myytävään muotoon. Reaalimaailmassa tapahtuvia terroritekoja höystetään myyteillä ja tarinoilla salaperäisistä ja vaarallisista islamistiterroristeista, jotka pohjaavat fanaattisen vihansa Islamin radikaaleihin tulkintoihin.

Tässä myyttien ja legendojen markkinoinnissa suurelle yleisölle ns. "terrorismitutkijoilla" ja journalisteilla on keskeinen rooli. He pohjaavat tyypillisesti työnsä virallisiin valtiollisiin lähteisiin tai auktorisoituihin tahoihin, kuten tutkimuslaitoksiin (think tank) ja "terrorismiasiantuntijoihin".

"Terrorismin vastainen sota" ei olisi niin tehokas konsepti, ellei se perustavaa laatua olevalla tavalla resonoisi suurten maailmanpoliittisten vaikuttajien keskuudessa. Venäjän presidentti Vladimir Putin oli sitä paitsi "terrorismin vastaisen sodan" varsinainen aloittaja. Hänen oma Tšetšenian "vaalisotansa" 1999- sai oikeutuksensa asuinkerrostalojen räjäytyksestä Moskovassa, Volgodonskissa ja Buinaksissa. Julkisuuteen vuotanut todistusaineisto näistä räjäytyksistä viittaa kuitenkin vahvasti Putinin oman turvallisuuspalvelun FSB:n syyllisyyteen näiden terroritekojen toteuttajana. Dokumenttielokuva "Assasination of Russia" suomeksi.

Koko alkuvuoden 2001 tuore presidentti Putin käytti kaikki tilaisuudet korostaakseen kansainvälisen terrorismin maailmalle muodostamaa vaaraa, hän käytti siitä nimitystä "tämän vuosisadan rutto". Hän korosti teemaa myös ollessaan 3.9.2001 vierailulla Suomessa. Kun terroriteot Yhdysvalloissa vain n. viikkoa myöhemmin tapahtuivat, hän kommentoi niitä pian sanoen, että niissä ja kerrostaloräjäytyksissä oli "sama kädenjälki". Venäjän terrori-iskuihin ja turvallisuuspalvelujen valtaan pohjaavaa hallintomallia tutkija Arto Luukkanen on kutsunut "sekurokratiaksi" kirjassaan Hajoaako Venäjä. Se muistuttaa hyvin paljon "jännitteen strategiaa".

Venäjän lisäksi Kiina, Intia, Algeria, Indonesia, Uzbekistan ja moni muu maa jolla on muslimivähemmistö tai radikaalimuslimeiksi leimattavaa oppositiota, on mielihyvin lähtenyt mukaan "terrorismin vastaiseen sotaan" nähden siinä oivallisen tilaisuuden autoritäärisen otteen koventamiseen ja myös rahallisen tuen saamiseen Yhdysvalloilta. Tietenkään ei tule unohtaa Israelia, jolla on tavattoman suurista eduista kyse omalla takapihallaan (Irak, Iran, Syyria, Libanon...) ja jonka mittava joukkotuhoasearsenaali on merkittävä jännitteitä lisäävä tekijä Lähi-Idässä. Yhdysvaltojen politiikka Lähi-Idässä näyttää toteuttavan uuskonservatiivien jo 1996 tekemää suunnitelmaa "A Clean Break: A New Strategy for Securing the Realm"

"Terrorismin vastaisen sodan" viestintäkonsepti kehitettiin ilmeisesti alunperin jo kesällä 1979 Jerusalemissa pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa (Jerusalem Conference of International Terrorism, JCIT). Konferenssin organisoi Jonathan instituutin laskuun Benjamin Netanjahu ja sen osallistujalistalta löytyy monia arvovaltaisia nimiä, kuten George H. W. Bush. JCIT pyrki osoittamaan kansainvälisen terrorismin olevan organisoitunut poliittinen liike, jonka alkuperäksi on osoitettavissa Neuvostoliitto. Opinnäytetyössään Philip Paull (San Francisco University) osoittaa kuitenkin JCIT:n vääristelleen lähteitään ja hän kutsuukin konferenssia "onnistuneeksi propagandaoperaatioksi". (Ahmed: The War on Truth)

Keväällä 1990 Paul Wolfowitz esitti silloiselle puolustusministeri Dick Cheneylle suunnitelmaa Yhdysvaltojen maailmanherruuden - Pax Americanan - luomisesta. Defense Policy Guidance (DPG) -dokumentti vuodelta 1992 sisältää monia keskeisiä teemoja, kuten unilateralistisen toiminnan periaatteen ja ennalta ehkäisevän sodan käsitteen, jotka myöhemmin kiteytettiin PNAC:n dokumenttiin "Rebuilding America´s Defences" (2000).

DPG-dokumentti korostaa jo vuonna 1992 terrorismia, Irakia ja Persian lahden alueen hallintaa, viimeksi mainittujen ollessa samoja teemoja, jotka sisältyivät jo "Carterin doktriiniin" vuodelta 1980. Uuskonservatiivit yrittivät painostaa presidentti Clintonia hyökkäämään Irakiin v. 1998 ja suosittelivat sotaa Afganistania vastaan alkuvuodesta 2001.

Afganistanin sodan taustalta löytyy Yhdysvaltojen pitkäaikainen diplomatia Taleban-hallinnon kanssa, jolla pyrittiin saamaan aikaan öljy- ja kaasuputken rakentaminen Turkmenistanista Afganistanin kautta Pakistaniin ja Intiaan. Neuvottelut putken suhteen sujuivat huonosti, argentiinalainen Bridas sai sopimuksen ja amerikkalaiset alkoivat jo heinäkuussa 2001 informoimaan eri tahoja tulevasta sodasta Talebania vastaan, joka alkaisi ennen ensi lumia. (Pakistanin silloisen ulkoministerin Naiz Niakin kertomus, Brisard & Dasquié: Forbidden Truth).

Rebuilding America´s Defences -dokumentin nojalla voidaan vetää johtopäätös, että "terrorismin vastainen sota" on itse asiassa uuskonservatiivien työkalu, jonka avulla Pax Americanaa eli Amerikan vuosisataa pyritään luomaan. Miten syyskuun 11. asettuu tähän suunnitelmaan? Samassa dokumentissa sivulla 51 todetaan, ettei suunnitelmien nopea läpivienti ole mahdollinen ilman "katastrofaalista ja katalysoivaa tapahtumaa, kuten uutta Pearl Harboria". Juuri tuota nimitystä Yhdysvaltojen johtajat presidentti Bush mukaan lukien ovat käyttäneet terrori-iskuista.

Syyskuun 11. pudotti ulkopolitiikan tekemisen aloitteen suoraan uuskonservatiivien käsiin. Massiivinen hyökkäys Yhdysvaltoja kohtaan antoi mahdollisuuden muuttaa jyrkästi sekä sisä- että ulkopolitiikan linjauksia tavalla joka näytti ainakin aluksi sekä kotimaassa että liittolaismaissa oikeutetulta.

Oliko kyseessä kuitenkin liian otollinen sattuma? Onko meillä todisteita siitä, että Yhdysvaltojen johdon ilmoittama versio syyskuun 11:stä pitää paikkansa? Vai onko maailmalle syötetty tässäkin yhteydessä samanlainen straussilainen "jalo valhe", kuin Irakin sodan perustelujen yhteydessä?

 

Terrorismi ja joukkotuhoaseet

Julkisessa keskustelussa on viime vuosina usein käsitelty mahdollisuutta, että terroristit saavat käsiinsä joukkotuhoaseita ja he käyttävät niitä iskuihin länsimaita vastaan. Tästä syystä ollaan huolestuneita joukkotuhoaseiden leviämisestä yhä uusien maiden haltuun. Joukkotuhoaseiksi luokitellaan yleensä biologiset, kemialliset ja ydinaseet.

Yksi Irakin sodan perusteluista olikin huoli siitä, että Saddam Hussein varustaa "al-Qaidaa" runsaista arsenaaleistaan. Vaikka nämä perustelut osoittautuivat perättömiksi Irakin suhteen, niin siitä huolimatta samankaltaisia perusteluja on käytetty sittemmin Iranin ydinohjelman tuomitsemiseksi.

Huolestuneisuus on kuitenkin omituisen selektiivistä ollakseen aitoa. Näyttää pahasti siltä, että myös huoli joukkotuhoaseista on samanlainen viestintäkonsepti, kuin itse "terrorisminvastainen sotakin".

Näin voidaan päätellä monista seikoista. Joukkotuhoaseteknologian merkittävimmät haltijat; Yhdysvallat, Venäjä, Britannia, Ranska ja Israel ovat kaikki olleet merkittävästi edistämässä kyseisten aseiden leviämistä. Ranska rakensi ydinlaitokset Israelille ja Irakille ja auttoi Iranin ydinohjelmaa. Britannia ja Yhdysvallat niin ikään auttoivat Israelia ydinasevarustelussa ja ne aseistivat myös Irakia erityyppisissä joukkotuhoaseissa. Samoin Yhdysvallat on vienyt ydinteknologiaa Pohjois-Koreaan. Näin teki mm yhtiö ABB aikana, jolloin Yhdysvaltojen nykyinen puolustusministeri Donald Rumsfeld oli sen johtokunnassa. Israel puolestaan auttoi Etelä-Afrikan tasavaltaa saamaan ydinaseen.

Iranin lisäksi myös Pakistanin ydinohjelmasta on oltu huolissaan, vaikka Pakistanin ydinohjelman isä Abdul Qadeer Khan näyttää nauttineen Yhdysvaltojen suojelua. Hollannin entinen pääministeri Ruud Lubbers on kertonut CIA:n kaksi kertaa kehoittaneen jättämään Khanin rauhaan, kun epäiltiin hänen välittävän salaisia tietoja eteenpäin työpaikastaan Urencon uraanin rikastuslaboratoriosta Hollannissa.

Ehkä onkin niin, että laittomassa joukkotuhoaseisiin liittyvän teknologian kaupassa liikkuu niin suuria rahavirtoja, että kaikki kynnelle kykenevät haluavat olla mukana seurauksista välittämättä. Voidaan olettaa, että myös salaisia poliittisia sopimuksia on teknologian viennin taustalla.

Viime vuosien merkittävin biologisilla aseilla tehty terrorikampanja sattui Yhdysvalloissa syyskuun 11:nnen iskujen jälkimainingeissa. Pernaruttoa sisältäneitä kirjeitä lähetettiin mm. eräille toimittajille ja kongressin jäsenille, kuten demokraattien enemmistöjohtajalle Tom Daschlelle. Ainoastaan viisi ihmistä kuoli kirjeiden seurauksena, mutta ne olivat omiaan voimistamaan pelon ilmapiiriä suuren terrori-iskun jälkeen. Kirjeissä käytetty pernaruton Ames-kanta ei ollut erityisen vaarallista, eikä terroristien tarkoituksena ilmeisesti ollut aiheuttaa runsaasti kuolonuhreja.

Kirjeet vaikeuttivat Yhdysvaltojen poliittista päätöksentekojärjestelmää, sillä kongressin rakennukset jouduttiin väliaikaisesti sulkemaan desinfioinnin vuoksi. Kirjeissä luki "kuolema Amerikalle, kuolema Israelille, Allah on suuri". (kuvia kirjeistä)

Tutkimuksissa paljastui, että pernarutto oli peräisin Yhdysvaltojen asevoimien Fort Detrickin bioaselaboratoriosta ja potentiaalisten syyllisten määrä rajoittui kymmeniin. FBI keskittyi tutkimuksissaan Fort Detrickissä työskennelleeseen Steven Hatfilliin, mutta syytteitä ei ole nostettu. Tapaus on edelleen selvittämättä ja on olemassa vakavia epäilyjä siitä, että oikeita syyllisiä ei edes haluta löytää.

"I believe that the FBI knows exactly who was behind these attacks and that they have concluded that the perpetrator was someone who was or is involved in illegal and criminal biological warfare research conducted by the US government (the Pentagon or the CIA) or by one of the government’s civilian contractors. For that reason, the FBI is not going to apprehend and indict the perpetrator. To do so would directly implicate the government in conducting biological warfare research. So this is where we are today. The FBI says that they are working on it, but of course, that is ridiculous." (Bio-Warfare and Terrorism, Francis Boyle, Professor of International Law, University of Illinois School of Law)

Vaikka Yhdysvaltojen kansalaisia jatkuvasti pelotellaan bioterrorismin uhkalla, niin hallinnon sisällä ilmenee samaan aikaan outoa leväperäisyyttä. Hallituksen tarkastusvirasto GAO (Government Accountability Office) kiinnitti syksyllä 2003 raporteissaan GAO-04-81TNI ja GAO-04-15NI huomiota Pentagonin Defense Reutilization and Marketing Service -osaston holtittomaan käytäntöön myydä ylijäämätarvikkeitaan kenelle tahansa halukkaalle ostajalle. GAO:n tarkastajat onnistuivat ostamaan internetin välityksellä fiktiivisen yhtiön laskuun bioaselaboratorion pystyttämiseen tarvittavia välineitä ilman, että myyjäosapuoli olisi esittänyt mitään kysymyksiä. Tarvikkeiden hinnat olivat alle 10 % alkuperäisistä sisäänostohinnoista. GAO julkaisee normaalisti raporttiensa tekstin tai tiivistelmän internetsivuillaan, mutta jostain syystä juuri nämä raportit eivät ole saatavilla. Oleelliset asiat ilmenevät CNN:n 6.10.2003 päivätystä uutisesta "GAO: Pentagon sold biolab gear". Samoja tarvikkeita on toki saatavilla myös yksityiseltä sektorilta, mutta ei yhtä edulliseen hintaan.

 

Islamilaiset taistelijat suurvaltojen salaisten palvelujen apuvoimana

Virallinen propaganda ja ns. terrorismitutkimus pyrkivät esittämään islamilaiset terroristijärjestöt ja puolisotilaalliset ryhmät joksikin valtioista riippumattomaksi voimaksi, joka ammentaa ideologisen motivaationsa islamin radikaaleista tulkinnoista. Näiden ryhmien tavoitteena saatetaan esittää esim "kalifaatin" (laajan islamiin perustuvan valtion) perustaminen tai yleisemmin rappeutuneen länsimaisen kulttuurin vastainen taistelu. Käytännön esimerkkien valossa näyttää kuitenkin siltä, että valtapoliittisista syistä nämä ryhmät ovat olleet manipuloituina erittäin hyödyllisiä erityisesti Britannialle ja Yhdysvalloille, mutta myös useille muille valtioille.

Islamilaisten taistelijoiden käyttö periytyy vähintään toisen maailmansodan ajalta, jolloin egyptiläisen Hassan Al-Bannan perustama Muslim Brotherhood teki yhteistyötä Saksan kanssa. Saksalaiset värväsivät muslimivapaaehtoisia Waffen-SS:n riveihin Balkanilla Jerusalemin muftin avustuksella (lisätietoja). Sodan jälkeen britit jatkoivat yhteistyökuviota Muslim Brotherhoodin kanssa.

On kylläkin viitteitä siitä, että yhteistyökuvio juontaa juurensa aina 1700-luvun alkupuolelle. Erään tulkinnan mukaan wahhabilaisuus oli alun perin Britannian imperiumin perustama liike Ottomaanien valtakunnan tuhoamiseksi. Islam nimittäin kielsi muslimeilta toisten muslimien surmaamisen ja Britannia katsoi tämän kiellon murtamisen ainoaksi keinoksi saada arabit usutettua turkkilaisten kimppuun. Wahhabilaisuutena tunnetun "reformiliikkeen" synnyttäminen olisi ollut ovela versio brittien hajota ja hallitse -taktiikasta. Tämä tulkinta perustuu osittain vähän tunnettuun brittiagentti Hempherin teokseen "Confessions of a British Spy". Teoria on kiistanalainen, mutta joka tapauksessa selvää on että wahhabilaisuus hyödytti suuresti Britannian imperiumia.

Kylmän sodan loppuvaiheessa toiminta islamistien kanssa nostettiin uudelle tasolle, kun islamilaisia taistelijoita tarvittiin Afganistanissa sotaan neuvostojoukkoja vastaan. Afganistanin sodan päätyttyä Neuvostoliiton tappioon jatkui länsimaiden yhteistyö islamilaisten taistelijoiden kanssa Balkanilla. Bosniassa toimi Afganistan-veteraaneja lukuisista maista ja Yhdysvallat tuki Iranin asekuljetuksia Bosniaan. Kosovossa Yhdysvaltojen avustajaksi polkaistiin KLA, jonka riveissä niinikään taisteli Afganistan-veteraaneja. (The Kosovo Liberation Army: Does Clinton Policy Support Group with Terror, Drug Ties? From 'Terrorists' to 'Partners')

Serbian vetäydyttyä Kosovosta islamilaiset taistelijat jatkoivat toimintaansa muodostaen Kosovon poliisivoimat (Kosovo Protection Corps, KPC) ja heidän taisteluyksikkönsä alkoivat toimia myös demilitarisoidulla vyöhykkeellä Kosovon ja Serbian rajalla. Vuosina 2000-2001 KLA:n taistelijoista ja makedonialaisista muslimeista muodostetut yksiköt (NLA) ryhtyivät sotatoimiin Makedonian puolella. Taistelijat saivat aseistusta Nato-joukoilta, mm kehittyneitä pimeänäkölaitteita. Yhdysvaltojen armeijan alihankkijayhtiö MPRI (Military Professional Resources Incorporated) tarjosi koulutusta ja ilmeisesti jopa osallistui Makedonian puolella operaatioiden johtamiseen. MPRI:n paikallisella komentajalla kenraali Richard Griffithsillä on ollut myös läheinen suhde Makedonian asevoimiin. (Lisää aiheesta, Christopher Delison artikkelit 1, 2)

Erilaisia hämäräperäisiä yhteistyökuvioita islamistitaistelijoiden ja valtion välillä on ollut olemassa mm. Filippiineillä, Indonesiassa, Algeriassa ja Tšetšeniassa.

Filippiineillä kidnappauksistaan tunnettu Abu Sayaf on saanut tukea maan armeijalta. Helsingin Sanomien toimittajan Pekka Mykkäsen ja Boston Globen tutkimusten mukaan hallituksen viranomaiset ja armeijan upseerit saivat sissiryhmälle maksetuista lunnasrahoista huomattavan osan ja antoivat sissien paeta turvaan silloinkin kun heidät oli onnistuttu saartamaan.

Indonesiassa maan sotilastiedustelu on systemaattisesti soluttanut islamistijärjestöjä, kuten Jemaah Islamiah. Vuonna 2003 paljastui, että JI:n eräs keskeinen johtaja Fauzi Hasbi alias Abu Jihad oli sotilastiedustelun agentti. Pian tämän jälkeen Hasbi murhattiin. Terroriteosta 22 vuotta vankeudessa istunut Timsar Zubil kertoi terrorijärjestönsä historiasta autralialaiselle TV-ryhmälle: "meidän ehkä annettiin tarkoituksella kasvaa siten, että meidät hyvin tunteelliset nuoret ihmiset provosoitiin tekemään laittomia tekoja".

Turvallisuus- ja tiedusteluasiantuntija John Mempi toteaa Indonesian tilanteesta: "Miksi tämä loppumaton väkivalta? Terrori-iskuja vuosi toisensa perään. Hallitukset vaihtuvat, mutta väkivalta jatkuu. Miksi? Koska tässä maassa on eräänlainen varjohallitus. Valtio valtion sisällä, joka hallitsee maata." Indonesialle, kuten monille muillekin maille, terrorismista on tullut kultamunia muniva hanhi. Miljoonia dollareita länsimaista apua virtaa Indonesian hallitukselle ja poliisille. Maan entisen presidentin Abdulrahman Wahidin mukaan Balin pommi-iskun järjestämisessä v. 2002 mukana olivat maan poliisivoimat. (SBS Dateline: Inside Indonesia's War on Terror, 12.10.2005 käsikirjoitus)

Vuonna 1991 Algeriassa Islamic Salvation Front (FIS) voitti suurella enemmistöllä vaalit. Vaalivoittoa seurasi lännen tukema sotilasvallankaappaus ja verinen sisällissota. Hyvin pian alkoi tapahtua veritekoja, joista syytettiin FIS:stä irronnutta radikaaliryhmää nimeltä GIA (Armed Islamic Group). Joukkomurhat tapahtuivat usein vain kivenheitonpäässä armeijan tukikohdista uhrien ollessa islamistien kannattajia.

Brittijournalistit John Sweeney ja Leonard Doyle haastattelivat Algerian sotilastiedustelun (Securite Militaire) veteraania "Yussuf-Joseph" (Manchester Guardian Weekly 16.11.1997). Josephin mukaan vuoden 1995 Pariisissa räjähtäneet pommit olivat Algerian tiedustelupalvelun työtä, eivätkä islamistien ja ne olivat osa propagandasotaa islamisteja vastaan. Josephin mukaan pommi-iskut organisoi eversti Souames Mahmoud, Algerian tiedustelun edustaja Pariisin suurlähetystössä.

Saman lähteen mukaan Algerian joukkomurhat olivat salaisen poliisin ja armeijan kuolemanpartioiden toimeenpanemia. GIA:n piikkiin laitetun terrorin takana olivat Algerian salaisen palvelun (DRS) johtaja Mohammed Mediane ja vastavakoilun (DCE) johtaja kenraali Smain Lamari. Josephin mukaan GIA oli täysin Lamarin järjestön soluttama ja manipuloima ja toteutti Algerian salaisen palvelun agendaa. Sweeney raportoi myös saaneensa tietoja algerialaiselta upseerilta joka käytti nimeä "Hakim", joiden mukaan GIA:n terroristijohtaja Djamel Zitouni oli Algerian sotilashallinnon agentti. Monet muutkin Algeriasta paenneet entiset turvallisuusviranomaiset ovat kertoneet yhtäpitävästi Algerian tapahtumista. (Ahmed: The War on Truth, sivut 65-77)

Algerian entinen pääministeri Abdel Hameed Al Ibrahimi (1984-88) kertoi lehtihaastattelussa: "Mitä islamilaisiin aseellisiin ryhmiin tulee, sotilastiedustelu on ne soluttanut. Tiedetään, että useimmat joukkomurhat ja pommi-iskut tekee hallitus itse joko erikoisjoukkojen tai paikallisen militian avulla, mutta syyttää islamisteja väkivallasta.... [suuri enemmistö joukkomurhien uhreista] on islamisteja ja tai tavallisia ihmisiä, jotka tunnetaan tuestaan FIS:lle". Hameed kertoi terrorin tarkoituksena olevan "saada taloudellista, poliittista ja diplomaattista tukea [Algerian hallitukselle] Ranskalta ja länsimailta... esiintyen lännen puolustajana fundamentalismia vastaan Algeriassa ja partnerina, joka puolustaa Ranskan ja länsimaiden etuja alueella". (Palestine Times, Lontoo, no. 72, 1997)

Venäjällä puolestaan sotilastiedustelu GRU:n kouluttamat Pohjois-Kaukasuksen islamilaiset taistelijat osallistuivat Venäjän organisoimaan Abhasian sotaan Georgiaa vastaan 1992-93. Tšetšeenikomentaja Shamil Basajev johti tuota hyvin tehokkaaksi osoittautunutta osastoa ja toimi jonkin aikaa Georiasta irrotetun Abhasian apulaispuolustusministerinä. On paljon viitteitä siitä, että Basajevin yhteistyö GRU:n kanssa on jatkunut myöhemminkin. GRU:n Abhasian operaatiota varten kouluttamat tšetšeenitaistelijat muodostivat itsenäiseksi julistautuneen Tšetšenian asevoimien rungon Venäjän hyökättyä maahan 1994. Muita Venäjään kytkeytyneitä "tšetšeeniterroristeja" ovat olleet mm. kidnappaaja ja islamisti Arbi Barajev ja Adam Denijev, jonka tiliin on pantu kuuden Punaisen ristin sairaanhoitajan murha Tšetšeniassa v. 1996.

Terrorismissa ja "terrorismin vastaisessa sodassa" on kyse suuren luokan liiketoiminnasta joka on kytkeytynyt geopolitiikkaan. Tässä toiminnassa kohtaavat läntisten suurvaltojen ja niiden etupiiriin kuuluvien paikallisten hallitusten ja niiden väkivaltaelinten edut osapuolia tyydyttävällä tavalla. Julkisuuteen annetaan kuva länsimaita uhkaavista ääri-islamilaisista, joiden vastaista taistelua on meidän kaikkien tuettava.

 

Miten totuus voitaisiin selvittää?

Olen edellä tuonut esiin syitä miksi viranomaisten ja hallitusten tarjoamaan tietoon terroriteoista ei voi lähtökohtaisesti luottaa. Meillä kuitenkin tutkijoitten ja toimittajien keskuudessa vallitsee naiivistinen asenne, jonka mukaan viranomaisten epäily on halveksittavaa "salaliittoteoretisointia". Tutkimuksen ja journalismin tehtäväksi käsitetään ikäänkuin vallanpitäjien tuottaman tiedon välittäminen kansalaisille.

Tämä osaltaan varmaan johtuu siitä, että Suomi on rauhallinen maa ja omat viranomaisemme ovat suhteellisen luotettavia. Omat kokemuksemme likaisesta pelistä, jota maailman kriisipesäkkeissä käydään, puuttuvat. Tätä taustaa vasten voi tuntua uskomattomalta, että viranomaiset ovat joissain maissa sotkeutuneet terrorismin järjestämiseen. Tietoa näistä asioista on kuitenkin tarjolla runsaasti ja se on helposti saatavilla.

Monet tutkijat ovat avoimen poliittisia, mikä on näkynyt mm Irakin sodan liepeillä käydyn keskustelun yhteydessä (esimerkki). Historia ei oikeuta tällaista luottavaista asennetta sen paremmin Yhdysvaltoja, Venäjää tai Länsi-Euroopan maitakaan kohtaan. Herää kysymys; jos tutkijat eivät halua kriittisesti tutkia terrorismin ilmiötä, niin kuka sen sitten tekee?

Miten Suomi voi varautua nykyajan turvallisuusuhkiin, jos jo taustatietoa tuottava tutkimus toistelee pinnallista suurvaltojen sotapropagandaa? Vai onko kenties tarkoituskin tutkimuksen valepuvussa tarjota perustelut halutunlaisille poliittisille päätöksille? Suomen hallituksen innokkuus "terrorismin vastaisen" lainsäädännön kehittelyssä on pahaenteistä.

Terrorismin ilmiön suhteen olemme tekemisissä tiedustelun maailman kanssa. Siellä mihinkään ei lähtökohtaisesti voi luottaa. "Terrorismin vastaisessa sodassa" on kyse erittäin suurista taloudellisista ja geopoliittisista eduista sekä luonnonvarojen hallinnasta. Sodankäynti perustuu aina harhautukseen ja se on myytävä kansalaisille hyväksyttävässä muodossa.

On kiistatta olemassa erilaisista aatteellisista lähtökohdista toimivia militanttiryhmiä, jotka ovat harjoittaneet terrorismiksi luokiteltavaa toimintaa. Näistä Archerin raportti käsittelee ainoastaan islamistisia järjestöjä.

Olisi syytä kohdistaa huomiota myös äärioikeiston järjestöihin, jotka kylmän sodan aikana olivat sekaantuneet terrorismiin yhteistyössä tiedustelupalvelujen kanssa. Uusi tarkkailun alle asetettava ryhmä olisivat myös erilaiset asevoimien, poliisin, tiedustelu- ja turvallisuuselinten alihankkijayritykset, joiden käyttö on yleistynyt nopeasti viime vuosina.

Ratkaisevan tärkeä tutkimuksen aihe olisi valtiollisten tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen toiminta terrorijärjestöjen manipuloijina ja terrorismin edesauttajina. Mikä on terrorismin ja valtion suhde Länsi-Euroopassa, Kaakkois-Aasiassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä? Käyttävätkö suurvallat kylmän sodan ajalta tuttua "jännitteen strategiaa" poliittisten tarkoitusperiensä ajamiseen?

Suomen kaltaisen pienen maan tulisi kyetä hankkimaan itsenäisesti tietoa terrorismin ilmiöstä poliittisen päätöksenteon tueksi. Toby Archerin raportti "Kansainvälinen terrorismi ja Suomi" ei tässä suhteessa tarjoa apua. Tarvitaan itsenäistä kaikki vaihtoehdot huomioon ottavaa tiedustelu- ja tutkimustoimintaa, joka ei tukeudu sotaa käyvien maiden tarjoamiin virallisiin tietoihin.

Oleellisia kysymyksiä nykytilanteessa ovat;

  • Onko Suomi suvereeni valtio, joka itse päättää lainsäädännöstään ja "terrorismin vastaisista" toimenpiteistään, vai olemmeko ajopuu joka on Washingtonin kauko-ohjauksessa?
  • Mikä on "tutkimuksen" rooli "terrorismin vastaisessa sodassa"?
  • Tiedetäänkö Suomen valtionhallinnossa mikä on todellinen tilanne?

 

 


 

Kirjallisuutta:

Nafeez Mossaddeq Ahmed: The War on Truth, 9/11, Disinformation and the Anatomy of Terrorism
Nafeez Mossaddeq Ahmed:
Behind the War on Terror
Jean-Charles Brisard & Guillaume Dasquié:
Forbidden Truth, U.S.-Taliban Secret Oil Diplomacy and the Failed Hunt for Bin Laden
Daniele Ganser:
NATO'S SECRET ARMIES: Operation Gladio and Terrorism in Western Europe
David Ray Griffin:
The 9/11 Commission Report: Omissions and Distortions

 


Viitteet:

 

(1) Analysis: Hamas history tied to Israel (lisää Hamas-linkkejä)

United Press International 06/18/02: Richard Sale

Original Link: http://www.upi.com/print.cfm?StoryID=18062002-051845-8272r

In the wake of a suicide bomb attack Tuesday on a crowded Jerusalem city bus that killed 19 people and wounded at least 70 more, the Islamic Resistance Movement, Hamas, took credit for the blast.

Israeli officials called it the deadliest attack in Jerusalem in six years.

Israeli Prime Minister Ariel Sharon immediately vowed to fight "Palestinian terror" and summoned his cabinet to decide on a military response to the organization that Sharon had once described as "the deadliest terrorist group that we have ever had to face."

Active in Gaza and the West Bank, Hamas wants to liberate all of Palestine and establish a radical Islamic state in place of Israel. It is has gained notoriety with its assassinations, car bombs and other acts of terrorism.

But Sharon left something out.

Israel and Hamas may currently be locked in deadly combat, but, according to several current and former U.S. intelligence officials, beginning in the late 1970s, Tel Aviv gave direct and indirect financial aid to Hamas over a period of years.

Israel "aided Hamas directly -- the Israelis wanted to use it as a counterbalance to the PLO (Palestinian Liberation Organization)," said Tony Cordesman, Middle East analyst for the Center for Strategic Studies.

Israel's support for Hamas "was a direct attempt to divide and dilute support for a strong, secular PLO by using a competing religious alternative," said a former senior CIA official.

According to documents United Press International obtained from the Israel-based Institute for Counter Terrorism, Hamas evolved from cells of the Muslim Brotherhood, founded in Egypt in 1928. Islamic movements in Israel and Palestine were "weak and dormant" until after the 1967 Six Day War in which Israel scored a stunning victory over its Arab enemies.

After 1967, a great part of the success of the Hamas/Muslim Brotherhood was due to their activities among the refugees of the Gaza Strip. The cornerstone of the Islamic movements success was an impressive social, religious, educational and cultural infrastructure, called Da'wah, that worked to ease the hardship of large numbers of Palestinian refugees, confined to camps, and many who were living on the edge.

"Social influence grew into political influence," first in the Gaza Strip, then on the West Bank, said an administration official who spoke on condition of anonymity.

According to ICT papers, Hamas was legally registered in Israel in 1978 by Sheikh Ahmed Yassin, the movement's spiritual leader, as an Islamic Association by the name Al-Mujamma al Islami, which widened its base of supporters and sympathizers by religious propaganda and social work.

According to U.S. administration officials, funds for the movement came from the oil-producing states and directly and indirectly from Israel. The PLO was secular and leftist and promoted Palestinian nationalism. Hamas wanted to set up a transnational state under the rule of Islam, much like Khomeini's Iran.

What took Israeli leaders by surprise was the way the Islamic movements began to surge after the Iranian revolution, after armed resistance to Israel sprang up in southern Lebanon vis-à-vis the Hezbollah, backed by Iran, these sources said.

"Nothing provides the energy for imitation as much as success," commented one administration expert.

A further factor of Hamas' growth was the fact the PLO moved its base of operations to Beirut in the '80s, leaving the Islamic organization to grow in influence in the Occupied Territories "as the court of last resort," he said.

When the intifada began, Israeli leadership was surprised when Islamic groups began to surge in membership and strength. Hamas immediately grew in numbers and violence. The group had always embraced the doctrine of armed struggle, but the doctrine had not been practiced and Islamic groups had not been subjected to suppression the way groups like Fatah had been, according to U.S. government officials.

But with the triumph of the Khomeini revolution in Iran, with the birth of Iranian-backed Hezbollah terrorism in Lebanon, Hamas began to gain in strength in Gaza and then in the West Bank, relying on terror to resist the Israeli occupation.

Israel was certainly funding the group at that time. One U.S. intelligence source who asked not to be named said that not only was Hamas being funded as a "counterweight" to the PLO, Israeli aid had another purpose: "To help identify and channel towards Israeli agents Hamas members who were dangerous terrorists."

In addition, by infiltrating Hamas, Israeli informers could only listen to debates on policy and identify Hamas members who "were dangerous hard-liners," the official said.

In the end, as Hamas set up a very comprehensive counterintelligence system, many collaborators with Israel were weeded out and shot. Violent acts of terrorism became the central tenet, and Hamas, unlike the PLO, was unwilling to compromise in any way with Israel, refusing to acquiesce in its very existence.

But even then, some in Israel saw some benefits to be had in trying to continue to give Hamas support: "The thinking on the part of some of the right-wing Israeli establishment was that Hamas and the others, if they gained control, would refuse to have any part of the peace process and would torpedo any agreements put in place," said a U.S. government official who asked not to be named.

"Israel would still be the only democracy in the region for the United States to deal with," he said.

All of which disgusts some former U.S. intelligence officials.

"The thing wrong with so many Israeli operations is that they try to be too sexy," said former CIA official Vincent Cannestraro.

According to former State Department counter-terrorism official Larry Johnson, "the Israelis are their own worst enemies when it comes to fighting terrorism."

"The Israelis are like a guy who sets fire to his hair and then tries to put it out by hitting it with a hammer."

"They do more to incite and sustain terrorism than curb it," he said.

Aid to Hamas may have looked clever, "but it was hardly designed to help smooth the waters," he said. "An operation like that gives weight to President George Bush's remark about there being a crisis in education."

Cordesman said that a similar attempt by Egyptian intelligence to fund Egypt's fundamentalists had also come to grief because of "misreading of the complexities."

An Israeli defense official was asked if Israel had given aid to Hamas said, "I am not able to answer that question. I was in Lebanon commanding a unit at the time, besides it is not my field of interest."

Asked to confirm a report by U.S. officials that Brig. Gen. Yithaq Segev, the military governor of Gaza, had told U.S. officials he had helped fund "Islamic movements as a counterweight to the PLO and communists," the official said he could confirm only that he believed Segev had served back in 1986.

The Israeli Embassy press office referred UPI to its Web site when asked to comment.


 

(2) http://www.redflag.org.uk/frontline/three/03editorial.html
In July, the leaders of the world's seven leading imperialist powers plus Russia met in Genoa. But who will remember what was said and done at this G8 summit?. As the Economist put it, "the summiteers(...) had little to offer but a pledge of anti-AIDS money for Africa and nothing for their own satisfaction but an assurance from Canada that next year's G8 meeting(...) would be far smaller and held in a remote resort in the Rocky Mountains." Even the money offered for AIDS was little more than a sixth of the sum requested by the UN. As for the economy, all they could come up with in the face of the looming world recession was a call to be vigilant. Some of the world's 'deciders', such as US Federal Reserve chairman Alan Greenspan still claim to see light at the end of the economic tunnel. But the more they advance the further away the end of the tunnel recedes.

But in Genoa, as is increasingly the case every time world leaders meet, the real event was not in the conference chamber but in the streets. The demonstration on the last day of the summit brought together 300,000 people from Italy and from all over Europe. But the headlines in the media were neither about the content of the summit nor the size of the demonstration. They were about violence. At the start the media chose to concentrate on the 'violent minority of anarchists' who were wrecking the summit, which it counterposed to the majority of peaceful demonstrators.

But it didn't take long to dissipate this kind of spin. It is quite clear where the violence originated: it came from the Italian police who consciously and deliberately set out to deploy massive violence against the demonstrators. The death of one demonstrator was not an isolated incident but the logical outcome of police behaviour. Tear gas grenades were fired at point blank range, plastic bullets were used, armoured vehicles charged into crowds. Demonstrators were systematically beaten, in the streets and in the police stations. The police raid on the Media Centre and the Diaz school was not to search for non-existent arms but to destroy evidence of police brutality and provocations.

As for the role of the anarchist Black Bloc, it should be placed in its context. The methods of these groups consist of latching on to demonstrations in a parasitical way and engaging in provocative acts of violence against the will of the mass of demonstrators. In the past they have often been prime targets of police infiltration, aimed at using them to discredit mass movements. And it is clear that in this case the Black Bloc was infiltrated by both police agent provocateurs and fascists, who were probably sometimes the same people. The Italian left has had a long experience of such methods.
It would be a mistake to let the antics of the Black Bloc blind us to the conscious utilisation of violence by the state.

There is certainly a particular Italian aspect to what happened in Genoa, due to the combination of the new right-wing Berlusconi government and the fascist elements who have always been present in the police. But there is more to it than that. Genoa was just a much larger-scale and more violent version of Gothenburg. As Claude Serfati's article in this issue of Frontline makes clear, American policy-makers do not believe their own propaganda about globalisation. They know that the growing poverty and inequality that it produces will lead to revolt. And since they have no intention of suppressing poverty and inequality, they are preparing to suppress revolt. Genoa was an example of that. Furthermore, it clearly involved a co-ordinated action by the police of several countries. More details of that will no doubt emerge in due course. In the meantime, Jack Straw's reaction showed much more solidarity with the Berlusconi government than with British citizens who were beaten half to death.

The movement against capitalist globalisation which developed in the 1990s burst on to the world's front pages and television screens at Seattle in 1999. Genoa may come to mark another turning point by demonstrating the mass character of the anti-globalisation movement. It is not necessary to idealise this movement to understand its importance. It contains many preoccupations and many levels of consciousness. At present only a minority clearly sees capitalism as the enemy and even fewer pose socialism as the alternative. But the objective dynamic of the movement is to bring those who participate in it into confrontation with globalised capitalism.

The main immediate consequences of Genoa will be in Italy. The vast majority of the demonstrators were Italian. As the Economist bitterly remarked, "the culture of the Italian left is largely against capitalism and the market - and against America which represents both". The Genoa Social Forum involved more than 800 organisations, among them the Party of Communist Refounding (PRC), the Communist Youth and the left wing of the trade union movement. Genoa was the occasion for a vast re-mobilisation of the left in Italy and above all for the biggest mobilisation of youth since the Gulf War. The week following the summit saw mass protest demonstrations in all main Italian cities. This will strengthen the growing movement of resistance to the Berlusconi government.

Genoa and the anti-globalisation movement show that people, and in particular young people, are not necessarily turned of politics. They are turned off traditional politics that boil down to voting every four or five years for parties who defend essentially the same policies. The rising level of working-class abstention, the weakening of the links between the unions and the traditional left parties, the development of new forms of political activity are all signs of the profound crisis of political representation of the working class. The task now is to start from this rejection of traditional politics and from the broad movement against capitalist globalisation to build parties that not only reject capitalism but put forward socialism as an alternative.


 

(3) "VACATIONS WITH A POLITICAL SLANT", Versiya, No. 6, August 15, 2005, p. 11, Vitali Tsarik
As far back as three years ago, some Moscow newspapers reported how young skinheads were being trained at an OMON (riot police) base. At the time, police officials maintained that their sports bases were established for children, including problem teens.

Meanwhile, the problem teens themselves said that police instructors would teach ethnic Russian boys to give non-Russians and non-whites "proper" beatings. And Alexander Ivanov-Sukharevsky, leader of an extremist group called the People's Nationalist Party, said straight out: "The police are helping us: officers explain how to behave and what to do in various circumstances."


 

(4) The Telegraph

Germany's top neo-Nazis spy for ministry
By Hannah Cleaver in Berlin
(Filed: 16/07/2002)

One in seven of Germany's top neo-Nazis is a secret service agent, the government has admitted in an attempt to sustain faltering efforts to ban a far-Right political party.....

It turned out that many had been working for the intelligence services, some of them for decades. Five were identified and the court stopped its examination of the potential ban among fears that the evidence presented could have been influenced by the government's desire to ban the party.

Now the authorities have admitted that they have been paying 30 of the 210 top NPD functionaries for information. The figure, published in the German press this weekend, applies only to the ruling ranks of the party, leaving open how many of the average members might also be feeding information to the government.

Some has suggested that the party could not have survived without government money. The German states' interior ministries, which run their own intelligence services parallel with federal bodies, last week confirmed their opposition to identifying their recruits.


 

(5) Interview of Zbigniew Brzezinski Le Nouvel Observateur (France), Jan 15-21, 1998, p. 76*

Q: The former director of the CIA, Robert Gates, stated in his memoirs ["From the Shadows"], that American intelligence services began to aid the Mujahadeen in Afghanistan 6 months before the Soviet intervention. In this period you were the national security adviser to President Carter. You therefore played a role in this affair. Is that correct?

Brzezinski: Yes. According to the official version of history, CIA aid to the Mujahadeen began during 1980, that is to say, after the Soviet army invaded Afghanistan, 24 Dec 1979. But the reality, secretly guarded until now, is completely otherwise: Indeed, it was July 3, 1979 that President Carter signed the first directive for secret aid to the opponents of the pro-Soviet regime in Kabul. And that very day, I wrote a note to the president in which I explained to him that in my opinion this aid was going to induce a Soviet military intervention.

Q: Despite this risk, you were an advocate of this covert action. But perhaps you yourself desired this Soviet entry into war and looked to provoke it?

B: It isn't quite that. We didn't push the Russians to intervene, but we knowingly increased the probability that they would.

Q: When the Soviets justified their intervention by asserting that they intended to fight against a secret involvement of the United States in Afghanistan, people didn't believe them. However, there was a basis of truth. You don't regret anything today?

B: Regret what? That secret operation was an excellent idea. It had the effect of drawing the Russians into the Afghan trap and you want me to regret it? The day that the Soviets officially crossed the border, I wrote to President Carter: We now have the opportunity of giving to the USSR its Vietnam war. Indeed, for almost 10 years, Moscow had to carry on a war unsupportable by the government, a conflict that brought about the demoralization and finally the breakup of the Soviet empire.

Q: And neither do you regret having supported the Islamic [intégrisme], having given arms and advice to future terrorists?

B: What is most important to the history of the world? The Taliban or the collapse of the Soviet empire? Some stirred-up Moslems or the liberation of Central Europe and the end of the cold war?

Q: Some stirred-up Moslems? But it has been said and repeated: Islamic fundamentalism represents a world menace today.

B: Nonsense! It is said that the West had a global policy in regard to Islam. That is stupid. There isn't a global Islam. Look at Islam in a rational manner and without demagoguery or emotion. It is the leading religion of the world with 1.5 billion followers. But what is there in common among Saudi Arabian fundamentalism, moderate Morocco, Pakistan militarism, Egyptian pro-Western or Central Asian secularism? Nothing more than what unites the Christian countries.

* There are at least two editions of this magazine; with the perhaps sole exception of the Library of Congress, the version sent to the United States is shorter than the French version, and the Brzezinski interview was not included in the shorter version.

The above has been translated from the French by Bill Blum Author, "Killing Hope: US Military and CIA Interventions Since World War II" and "Rogue State: A Guide to the World's Only Superpower" Portions of the books can be read at: http://members.aol.com/superogue/homepage.htm (with a link to Killing Hope)


 

(6) http://www.foxnews.com/story/0,2933,162476,00.html Cops: London Attacks Were Homicide Blasts. FOX NEWS, Friday, July 15, 2005 ....Commenting on the possible role of Al Qaeda, Metropolitan Police Commissioner Ian Blair said, "Al Qaeda is not an organization. Al Qaeda is a way of working ... but this has the hallmark of that approach."

http://www.waynemadsenreport.com/ November 18, 2005 -- More on Al Qaeda -- the database.
Shortly before his untimely death, former British Foreign Secretary Robin Cook told the House of Commons that "Al Qaeda" is not really a terrorist group but a database of international mujaheddin and arms smugglers used by the CIA and Saudis to funnel guerrillas, arms, and money into Soviet-occupied Afghanistan. Courtesy of World Affairs, a journal based in New Delhi, WMR can bring you an important excerpt from an Apr.-Jun. 2004 article by Pierre-Henry Bunel, a former agent for French military intelligence.

French officer Maj. Pierre-Henri Bunel,
who knew the truth about "Al Qaeda"

"I first heard about Al-Qaida while I was attending the Command and Staff course in Jordan. I was a French officer at that time and the French Armed Forces had close contacts and cooperation with Jordan . . .

"Two of my Jordanian colleagues were experts in computers. They were air defense officers. Using computer science slang, they introduced a series of jokes about students' punishment.

"For example, when one of us was late at the bus stop to leave the Staff College, the two officers used to tell us: 'You'll be noted in 'Q eidat il-Maaloomaat' which meant 'You'll be logged in the information database.' Meaning 'You will receive a warning . . .' If the case was more severe, they would used to talk about 'Q eidat i-Taaleemaat.' Meaning 'the decision database.' It meant 'you will be punished.' For the worst cases they used to speak of logging in 'Al Qaida.'

"In the early 1980s the Islamic Bank for Development, which is located in Jeddah, Saudi Arabia, like the Permanent Secretariat of the Islamic Conference Organization, bought a new computerized system to cope with its accounting and communication requirements. At the time the system was more sophisticated than necessary for their actual needs.

"It was decided to use a part of the system's memory to host the Islamic Conference's database. It was possible for the countries attending to access the database by telephone: an Intranet, in modern language. The governments of the member-countries as well as some of their embassies in the world were connected to that network.

"[According to a Pakistani major] the database was divided into two parts, the information file where the participants in the meetings could pick up and send information they needed, and the decision file where the decisions made during the previous sessions were recorded and stored. In Arabic, the files were called, 'Q eidat il-Maaloomaat' and 'Q eidat i-Taaleemaat.' Those two files were kept in one file called in Arabic 'Q eidat ilmu'ti'aat' which is the exact translation of the English word database. But the Arabs commonly used the short word Al Qaida which is the Arabic word for "base." The military air base of Riyadh, Saudi Arabia is called 'q eidat 'riyadh al 'askariya.' Q eida means "a base" and "Al Qaida" means "the base."

"In the mid-1980s, Al Qaida was a database located in computer and dedicated to the communications of the Islamic Conference's secretariat.

"In the early 1990s, I was a military intelligence officer in the Headquarters of the French Rapid Action Force. Because of my skills in Arabic my job was also to translate a lot of faxes and letters seized or intercepted by our intelligence services . . . We often got intercepted material sent by Islamic networks operating from the UK or from Belgium.

"These documents contained directions sent to Islamic armed groups in Algeria or in France. The messages quoted the sources of statements to be exploited in the redaction of the tracts or leaflets, or to be introduced in video or tapes to be sent to the media. The most commonly quoted sources were the United Nations, the non-aligned countries, the UNHCR and . . . Al Qaida.

"Al Qaida remained the data base of the Islamic Conference. Not all member countries of the Islamic Conference are 'rogue states' and many Islamic groups could pick up information from the databases. It was but natural for Osama Bin Laden to be connected to this network. He is a member of an important family in the banking and business world.

"Because of the presence of 'rogue states,' it became easy for terrorist groups to use the email of the database. Hence, the email of Al Qaida was used, with some interface system, providing secrecy, for the families of the mujaheddin to keep links with their children undergoing training in Afghanistan, or in Libya or in the Beqaa valley, Lebanon. Or in action anywhere in the battlefields where the extremists sponsored by all the 'rogue states' used to fight. And the 'rogue states' included Saudi Arabia. When Osama bin Laden was an American agent in Afghanistan, the Al Qaida Intranet was a good communication system through coded or covert messages.


Meet "Al Qaeda"

"Al Qaida was neither a terrorist group nor Osama bin Laden's personal property . . . The terrorist actions in Turkey in 2003 were carried out by Turks and the motives were local and not international, unified, or joint. These crimes put the Turkish government in a difficult position vis-a-vis the British and the Israelis. But the attacks certainly intended to 'punish' Prime Minister Erdogan for being a 'toot tepid' Islamic politician.

" . . . In the Third World the general opinion is that the countries using weapons of mass destruction for economic purposes in the service of imperialism are in fact 'rogue states," specially the US and other NATO countries.

" Some Islamic economic lobbies are conducting a war against the 'liberal" economic lobbies. They use local terrorist groups claiming to act on behalf of Al Qaida. On the other hand, national armies invade independent countries under the aegis of the UN Security Council and carry out pre-emptive wars. And the real sponsors of these wars are not governments but the lobbies concealed behind them.

"The truth is, there is no Islamic army or terrorist group called Al Qaida. And any informed intelligence officer knows this. But there is a propaganda campaign to make the public believe in the presence of an identified entity representing the 'devil' only in order to drive the 'TV watcher' to accept a unified international leadership for a war against terrorism. The country behind this propaganda is the US and the lobbyists for the US war on terrorism are only interested in making money."

In yet another example of what happens to those who challenge the system, in December 2001, Maj. Pierre-Henri Bunel was convicted by a secret French military court of passing classified documents that identified potential NATO bombing targets in Serbia to a Serbian agent during the Kosovo war in 1998. Bunel's case was transferred from a civilian court to keep the details of the case classified. Bunel's character witnesses and psychologists notwithstanding, the system "got him" for telling the truth about Al Qaeda and who has actually been behind the terrorist attacks commonly blamed on that group. It is noteworthy that that Yugoslav government, the government with whom Bunel was asserted by the French government to have shared information, claimed that Albanian and Bosnian guerrillas in the Balkans were being backed by elements of "Al Qaeda." We now know that these guerrillas were being backed by money provided by the Bosnian Defense Fund, an entity established as a special fund at Bush-influenced Riggs Bank and directed by Richard Perle and Douglas Feith.


 

(7) http://nexusmagazine.com/articles/Fascist%20Roots%20of%20Al-Qaeda.html From a speech by John Loftus (former US Justice Department prosecutor) to mark Holocaust Remembrance Day, (Yom Ha'Shoah), April 18, 2004, First published in Jewish Community News, August 2004

.... Here's how the story began. In the 1920s there was a young Egyptian named [Hassan] Al-Banna. And Al-Banna formed this nationalist group called the Muslim Brotherhood. Al-Banna was a devout admirer of Adolf Hitler and wrote to him frequently. So persistent was he in his admiration of the new Nazi Party that in the 1930s Al-Banna and the Muslim Brotherhood became a secret arm of Nazi Intelligence.
The Arab Nazis had much in common with the new Nazi doctrines: they hated Jews; they hated democracy; and they hated the Western culture. It became the official policy of the Third Reich to secretly develop the Muslim Brotherhood as the "fifth parliament", an army inside Egypt.
When war broke out, the Muslim Brotherhood promised in writing that they would rise up and help General Rommel and make sure that no English or American soldier was left alive in Cairo or Alexandria.
The Muslim Brotherhood began to expand in scope and influence during World War II. They even had a Palestinian section headed by the Grand Mufti of Jerusalem, one of the great bigots of all time. Here, too, was a man...the Grand Mufti of Jerusalem was the Muslim Brotherhood representative for Palestine. These were undoubtedly Arab Nazis. The Grand Mufti, for example, went to Germany during the war and helped recruit an international SS division of Arab Nazis. They based it in Croatia and called it the Handzar Muslim Division, but it was to become the core of Hitler's new army of Arab fascists that would conquer the Arabian Peninsula and, from there, on to Africa—grand dreams.
At the end of World War II, the Muslim Brotherhood was wanted for war crimes. Their German Intelligence handlers were captured in Cairo. The whole net was rolled up by the British Secret Service.
Then a horrible thing happened. Instead of prosecuting the Nazis—the Muslim Brotherhood—the British Government hired them. They brought all the fugitive Nazi war criminals of Arab and Muslim descent into Egypt, and for three years trained them on a special mission. The British Secret Service wanted to use the fascists of the Muslim Brotherhood to strike down the infant state of Israel in 1948. Only a few people in the Mossad know this, but many of the members of the Arab armies and terrorist groups that tried to strangle the infant State of Israel were the Arab Nazis of the Muslim Brotherhood.
Britain was not alone. The French Intelligence Service cooperated by releasing the Grand Mufti and smuggling him to Egypt, so all of the Arab Nazis came together. So, from 1945 to 1948, the British Secret Service protected every Arab Nazi it could, but failed to quash the State of Israel.
What the British did, then, was they sold the Arab Nazis to the predecessor of what became the CIA. It may sound stupid, it may sound evil, but it did happen. The idea was that we were going to use the Arab Nazis in the Middle East as a counterweight to the Arab communists. Just as the Soviet Union was funding Arab communists, we would fund the Arab Nazis to fight against them. And lots of secret classes took place. We kept the Muslim Brotherhood on our payroll.
But the Egyptians became nervous. Nasser ordered all of the Muslim Brotherhood out of Egypt or be imprisoned and executed. So, during the 1950s, the CIA evacuated the Nazis of the Muslim Brotherhood to Saudi Arabia. Now, when they arrived in Saudi Arabia, some of the leading lights of the Muslim Brotherhood, like [Dr Abdullah] Azzam, became the teachers in the madrassas, the religious schools. And there they combined the doctrines of Nazism with this weird Islamic cult, Wahhabism.
Everyone thinks that Islam is this fanatical religion, but it is not. They think that Islam—the Saudi version of Islam—is typical, but it's not. The Wahhabi cult has been condemned as a heresy more than 60 times by the Muslim nations. But when the Saudis got wealthy, they bought a lot of silence. This is a very harsh cult. Wahhabism was only practised by the Taliban and in Saudi Arabia—that's how extreme it is. It really has nothing to do with Islam. Islam is a very peaceful and tolerant religion. It always had good relationships with the Jews for the first thousand years of its existence.
For the Saudis, there was a ruler in charge of Saudi Arabia, and they were [providing] the new home of the Muslim Brotherhood. Fascism and extremism were mingled in these schools [the madrassas]. And there was a young student who paid attention: Azzam's student was named Osama bin Laden. Osama bin Laden was taught by the Nazis of the Muslim Brotherhood who had emigrated to Saudi Arabia.

The CIA and Al-Qa'ida
In 1979, the CIA decided to take the Arab Nazis out of cold storage. The Russians had invaded Afghanistan, so we told the Saudis that we would fund them if they would bring all of the Arab Nazis together and ship them off to Afghanistan to fight the Russians. We had to rename them. We couldn't call them the Muslim Brotherhood because that was too sensitive a name. Its Nazi past was too known. So we called them Maktab al-Khadamat al-Mujahidin, the MAK.
And the CIA lied to Congress and said they didn't know who was on the payroll in Afghanistan, except the Saudis. But it was not true. A small section of the CIA knew perfectly well that we had once again hired the Arab Nazis and that we were using them to fight our secret wars.
Azzam and his assistant, Osama bin Laden, rose to some prominence from 1979 to 1989, and they won the war. They drove the Russians out of Afghanistan. Our CIA said, "We won—let's go home!", and we left this army of Arab fascists in the field of Afghanistan. ...


 

(8) http://www.texasobserver.org/showArticle.asp?ArticleID=480 from issue: 11/9/2001 The Bush-bin Laden Connection

BY ANDREW WHEAT After the death of Mohammed bin Laden, control of the company passed to Salem bin Laden, Osama’s half brother. The roots of the first known Bush-bin Laden convergence date back to the mid-1970s, when the two clans were linked by a Houston businessman named James R. Bath. Bath had befriended George W. Bush in the late 1960s, when they both served in the Texas Air National Guard. By 1976, when Gerald Ford appointed the elder George Bush as CIA director, Bath was acting as a business agent for Salem bin Laden’s interests in Texas. (Texas and Saudi Arabia were well-connected by this point through U.S. oil companies and related industries with operations in both locations.) In 1991 Time magazine and later other publications reported on allegations by Bath’s former business partner that the Bush CIA hired Bath in 1976 to create offshore companies to move CIA funds and aircraft between Texas and Saudi Arabia.

After W. lost a bid for Congress, he decided to launch an oil company in Midland in 1979. For $50,000, Bath bought a 5 percent stake in W.’s Arbusto (Spanish for "Bush") partnerships. At the time, Bath also served as business agent for several prominent Saudis, including Salem bin Laden. In exchange for a percentage of the deals, Bath made U.S. investments for these clients in his own name, according to Time. Although Bath has said that he invested his own money in Arbusto, not Saudi money, the fact that he was Salem’s agent at the time has fueled speculation that Osama bin Laden’s eldest brother was an early investor in W.’s first oil venture. It was around the time of this investment, incidentally, that Osama bin Laden made his first trip to the Khyber Pass, where he would soon join the Mujaheddin and the CIA in the holy war that expelled the Soviets from Afghanistan. (Salem, for his part, owned a house in Marble Falls, and died in a 1988 plane crash near San Antonio.)

The bin Ladens cemented clearer-cut financial ties with the Bush clan in 1995, when they invested $2 million in the Carlyle Group. Carlyle specializes in the buyout of government defense contractors, and many of its principals were heavyweights in the Reagan and Bush administrations. Carlyle’s chair is former Reagan Administration Defense Secretary Frank Carlucci. Former Bush Secretary of State James A. Baker III is a Carlyle partner and the firm’s senior counsel. Ex-President Bush himself is a Carlyle board member and its senior Asian advisor. In recent years, Carlyle has dispatched Carlucci, Baker and Bush to Saudi Arabia to butter up the bin Ladens. Amid controversy over the relationship last month, Carlyle and the bin Ladens severed their ties. The bin Ladens’ departure coincided with Carlyle’s announcement that it expected to raise approximately $300 million by taking its privately held United Defense Industries public.

 

http://www.globalresearch.ca/articles/MAD202B.html Questionable Ties: Tracking bin Laden's Money Flow
leads back to Midland
, Texas by Wayne Madsen, In these Times, 12 November 2001

On September 24, President George W. Bush appeared at a press conference in the White House Rose Garden to announce a crackdown on the financial networks of terrorists and those who support them. "U.S. banks that have assets of these groups or individuals must freeze their accounts," Bush declared. "And U.S. citizens or businesses are prohibited from doing business with them."

But the president, who is now enjoying an astounding 92 percent approval rating, hasn't always practiced what he is now preaching: Bush's own businesses were once tied to financial figures in Saudi Arabia who currently support bin Laden.

In 1979, Bush's first business, Arbusto Energy, obtained financing from James Bath, a Houstonian and close family friend. One of many investors, Bath gave Bush $ 50,000 for a 5 percent stake in Arbusto. At the time, Bath was the sole U.S. business representative for Salem bin Laden, head of the wealthy Saudi Arabian family and a brother (one of 17) to Osama bin Laden. It has long been suspected, but never proven, that the Arbusto money came directly from Salem bin Laden. In a statement issued shortly after the September 11 attacks, the White House vehemently denied the connection, insisting that Bath invested his own money, not Salem bin Laden's, in Arbusto.

In conflicting statements, Bush at first denied ever knowing Bath, then acknowledged his stake in Arbusto and that he was aware Bath represented Saudi interests. In fact, Bath has extensive ties, both to the bin Laden family and major players in the scandal-ridden Bank of Commerce and Credit International (BCCI) who have gone on to fund Osama bin Laden. BCCI defrauded depositors of $ 10 billion in the '80s in what has been called the "largest bank fraud in world financial history" by former Manhattan District Attorney Robert Morgenthau. During the '80s, BCCI also acted as a main conduit for laundering money intended for clandestine CIA activities, ranging from financial support to the Afghan mujahedin to paying intermediaries in the Iran-Contra affair.

When Salem bin Laden died in 1988, powerful Saudi Arabian banker and BCCI principal Khalid bin Mahfouz inherited his interests in Houston. Bath ran a business for bin Mahfouz in Houston and joined a partnership with bin Mahfouz and Gaith Pharaon, BCCI's frontman in Houston's Main Bank.

The Arbusto deal wasn't the last time Bush looked to highly questionable sources to invest in his oil dealings. After several incarnations, Arbusto emerged in 1986 as Harken Energy Corporation. When Harken ran into trouble a year later, Saudi Sheik Abdullah Taha Bakhsh purchased a 17.6 percent stake in the company. Bakhsh was a business partner with Pharaon in Saudi Arabia; his banker there just happened to be bin Mahfouz.

Though Bush told the Wall Street Journal he had "no idea" BCCI was involved in Harken's financial dealings, the network of connections between Bush and BCCI is so extensive that the Journal concluded their investigation of the matter in 1991 by stating: "The number of BCCI-connected people who had dealings with Harken -- all since George W. Bush came on board -- raises the question of whether they mask an effort to cozy up to a presidential son." Or even the president: Bath finally came under investigation by the FBI in 1992 for his Saudi business relationships, accused of funneling Saudi money through Houston in order to influence the foreign policies of the Reagan and first Bush administrations.

Worst of all, bin Mahfouz allegedly has been financing the bin Laden terrorist network -- making Bush a U.S. citizen who has done business with those who finance and support terrorists. According to USA Today, bin Mahfouz and other Saudis attempted to transfer $ 3 million to various bin Laden front operations in Saudi Arabia in 1999. ABC News reported the same year that Saudi officials stopped bin Mahfouz from contributing money directly to bin Laden. (Bin Mahfouz's sister is also a wife of Osama bin Laden, a fact that former CIA Director James Woolsey revealed in 1998 Senate testimony.)

When President Bush announced he is hot on the trail of the money used over the years to finance terrorism, he must realize that trail ultimately leads not only to Saudi Arabia, but to some of the same financiers who originally helped propel him into the oil business and later the White House. The ties between bin Laden and the White House may be much closer than he is willing to acknowledge


 

(9) The Australian Police 'had role in' Bali blasts, October 12, 2005

INDONESIAN police or military officers may have played a role in the 2002 Bali bombing, the country's former president, Abdurrahman Wahid has said.

In an interview with SBS's Dateline program to be aired tonight, on the third anniversary of the bombing that killed 202 people, Mr Wahid says he has grave concerns about links between Indonesian authorities and terrorist groups.

While he believed terrorists were involved in planting one of the Kuta night club bombs, the second, which destroyed Bali's Sari Club, had been organised by authorities.

Asked who he thought planted the second bomb, Mr Wahid said: "Maybe the police ... or the armed forces."

"The orders to do this or that came from within our armed forces, not from the fundamentalist people," he says.

The program also claims a key figure behind the formation of terror group Jemaah Islamiah was an Indonesian spy.

Former terrorist Umar Abduh, who is now a researcher and writer, told Dateline Indonesian authorities had a hand in many terror groups.

"There is not a single Islamic group either in the movement or the political groups that is not controlled by (Indonesian) intelligence," he said.

Abduh has written a book on Teungku Fauzi Hasbi, a key figure in Jemaah Islamiah (JI) who had close contact with JI operations chief Hambali and lived next door to Muslim cleric Abu Bakar Bashir.

He says Hasbi was a secret agent for Indonesia's military intelligence while at the same time a key player in creating JI.

Documents cited by SBS showed the Indonesian chief of military intelligence in 1990 authorised Hasbi to undertake a "special job".

A 1995 internal memo from the military intelligence headquarters in Jakarta included a request to use "Brother Fauzi Hasbi" to spy on Acehnese separatists in Indonesia, Malaysia and Sweden.

And a 2002 document assigned Hasbi the job of special agent for BIN, the Indonesian national intelligence agency.

Security analyst John Mempi told SBS that Hasbi, who was also known as Abu Jihad, had played a key role in JI in its early years.

"The first Jemaah Islamiah congress in Bogor was facilitated by Abu Jihad, after Abu Bakar Bashir returned from Malaysia," Mr Mempi said.

"We can see that Abu Jihad played an important role. He was later found to be an intelligence agent. So an intelligence agent has been facilitating the radical Islamic movement."

Hasbi was disembowelled in a mysterious murder in 2003 after he was exposed as a military agent and his son Lamkaruna Putra died in a plane crash last month.

Another convicted terrorist, Timsar Zubil, who set off three bombs in Sumatra in 1978, told the program intelligence agents had given his group a provocative name – Komando Jihad – and encouraged members to commit illegal acts.

"We may have deliberately been allowed to grow," he said.

Abduh also told the program his terrorist organisation, the Imron Movement, was incited to a range of violent action in the 1980s when the Indonesian military told the group that the assassination of several Muslim clerics was imminent.

Another terrorism expert, George Aditjondro, said a bombing in May this year that killed 23 people in the Christian village of Tentena, in central Sulawesi, had been organised by senior military and police officers.

"This is a strategy of depopulating an area and when an area has been depopulated – both becoming refugees or becoming paramilitary fighters – then that is the time when they can invest their money in major resource exploitation there," he said.


(10) Some believe London bombers were right-wing Britons

by Wayne Madsen

July 15, 2005
Online Journal
http://www.onlinejournal.org/Special_Reports/071305Madsen/071305madsen.html

Some informed British sources believe that the recent London Transport bombings may have been the work of far right-wing British terrorists hoping to stir up tensions with the nation's large Muslim population.

There are several reasons for this belief. One is that GCHQ and MI-5 intercepts of the communications of Muslim groups in Britain and abroad—groups suspected of ties to militants—revealed that targeted individuals and organizations were genuinely surprised at the London bombings. Another is the statement of former Metropolitan London police commissioner Sir John Stevens that the perpetrators were "almost certainly" British. Although many accused Stevens of stirring up racial tensions, he never referred to British Muslims. British Prime Minister Tony Blair ruled out any probe of the bombings claiming it would "distract" from the investigation.

Although U.S. and some British media were quick to point blame at Muslim terrorists, little has been mentioned about David Copeland who set off a nail bomb in the Admiral Duncan pub on Old Compton Street in London's Soho in April 1999. The bomb killed three and injured 139. Copeland, a 22-year old electrical engineer and native of Hampshire, wanted to start a war against non-whites and homosexuals and believed he was a messenger from God. Copeland had a fascination with Adolf Hitler and dreamt of being an SS commander holding women sex slaves. Copeland was also charged with setting off nail bombs in an Afro-Caribbean neighborhood in Brixton and a Bangladeshi district in Brick Lane. The British police dismissed a claim of responsibilty for the Soho bombing by a fascist group called the White Wolves, emphasizing that Copeland acted alone. It is also significant that when he planned his terrorist bombings, Copeland worked as an electrician on the London Underground's Jubilee Line extension project. Copeland was sentenced to six life terms in prison for the bombings.

There are reports that some members of British law enforcement and intelligence maintain a liaison with British fascist groups who are mainly centered in the Kentish Town neighborhood of north London, a neighborhood rife with Nazi posters, stickers, and graffiti. In addition to Kentish Town, Roetherhithe and Eltham in southeast London are bevies of fascist activities. British fascist groups include the British National Front, National Socialist Movement, and ex-members of Ulster paramilitary loyalist groups. Another fascist group, Combat 18, was established in 1992 as a security force for the National Front. It was later discovered that MI-5 had infiltrated Combat 18 to slip informants into loyalist paramilitary cells in Northern Ireland.

Informed observers also point to the David Tovey case. In 2002, police searched Tovey's Oxfordshire home in an investigation to find the source of a spate of racist graffiti. According to The Guardian, police discovered much more than spray paint cans in Tovey's home: an arsenal of weapons (including a Baikal pistol with silencer), explosives (including PE4 plastic explosive, which is used by the British Army), bomb making equipment, NATO body armor, maps where mosques were located, British National Front literature, and license plate numbers of African and Asian individuals. Police learned that Tovey was involved in a right-wing gang that was placing anti-white graffiti in public toilets in Warwickshire and Oxfordshire. As with Copeland, police said they determined Tovey was a loner.

On July 12, The Times of London revealed that the explosives used in the London Transport bombings were military-grade explosives and investigators emphasized they believed the bombers were British and worked in small cells. Furthermore, although the British police are putting out information that suicide bombers were involved in the London bombings, Vince Cannistraro, the former CIA counter-terrorism chief, told The Guardian that "two unexploded bombs" were recovered along with "mechnical timing devices." It goes without saying that suicide bombers would not have been using timing devices.

The belief that British right-wing terrorists may have carried out the London train bombings coincides with a major Italian investigation of ties between far-right Italian groups, Italian law enforcement personnel, U.S. Defense Department covert operations agents, and Jihadist terrorists.

Wayne Madsen is a Washington, DC-based investigative journalist and nationally-distributed columnist. He is author of the forthcoming book, "Jaded Tasks: Big Oil, Black Ops & Brass Plates." He is the editor and publisher of the Wayne Madsen Report.

 

(11) Junge Welt, Knut Mellenthin: Madrid war nur der Anfang
»Der Terror kommt nach Europa«. Cui bono? Wem nutzt es?
http://www.jungewelt.de/2004/03-15/003.php

Bomb squad link in Spanish blasts http://avantgo.thetimes.co.uk/services/avantgo/article/0,,1150429,00.html

From Edward Owen in Madrid

THE man accused of supplying the dynamite used in the al-Qaeda train bombings in Madrid was in possession of the private telephone number of the head of Spain’s Civil Guard bomb squad, it emerged yesterday.

Emilio Suárez Trashorras, who is alleged to have supplied 200kg of dynamite used in the bombs, had obtained the number of Juan Jesús Sánchez Manzano, the head of Tedax.

The revelation has raised fresh concerns in Madrid about links between those held responsible for the March bombings, which killed 190 people, and Spain’s security services, and shortcomings in the police investigation. Señor Suárez Trashorras and two other men implicated in the bombings have already been identified as police informers. Other members of the group had evaded police surveillance, despite concerns within the security services about their activities and evidence of their association with al-Qaeda.

The telephone number of Señor Sánchez Manzano was contained in a Civil Guard dossier handed to Juan del Olmo, the investigating judge, at the National Court in Madrid. The number was written on a piece of paper found in the possession of Carmen Toro, the wife of Señor Suárez Trashorras. Both are in custody accused of supplying dynamite used in the Madrid bombs.

 

Spain suspects 'were informants' http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/3670627.stm

The Spanish interior ministry says it is investigating reports that two suspects in the 11 March Madrid train bombings were police informants.

The move came after Spain's El Mundo newspaper said Moroccan Rafa Zuher and Spaniard Jose Emilio Suarez had been in contact with police before the attacks.

The men are suspected of providing dynamite for the attacks, which killed 191 people and injured more than 2,000.

The paper said they passed on details about drug deals and other crimes.

Mr Suarez, a former miner, was arrested a week after the attacks and is the only Spanish-born suspect in custody.

According to El Mundo, he was an informant for the National Police, providing information about trafficking in weapons, drugs and explosives.

The paper said Mr Zuher, who was arrested later in March, had passed on information to the Civil Guards in Madrid about low-level drug deals involving hashish and ecstasy.

El Mundo, citing security sources for its report, said Mr Zuher was believed to be the link between Mr Suarez, who allegedly supplied the explosives, and the cell that carried out the attacks.

After the report was published, the Spanish interior ministry issued a statement saying it had ordered an investigation.

The ministry said that if necessary, the results of the inquiry would be handed over to a judge.

 

Aznar 'wiped files on Madrid bombings'

All computer records in PM's office destroyed, says Zapatero

Giles Tremlett in Madrid
Tuesday December 14, 2004
http://www.guardian.co.uk/spain/article/0,2763,1373280,00.html

 

The Scotsman http://news.scotsman.com/topics.cfm?tid=1094&id=294892004

Expect dirty tactics in new war on terror

CONTEMPLATING the horror of modern terrorism with its indiscriminate targets, its deadly practitioners and a shadowy network of organisations whose aim is nothing less than the destruction of western democracy, a French detective described it as "the Hundred Years War of modern times".

Jean-Louis Bruguières, whose experience of fighting terrorism goes back to the 1960s, covering the Black September hijackers, the Red Brigade in Italy and the Baader-Meinhof gang in Germany, was the man who tracked down Carlos the Jackal. He believes the war that now has to be waged will be long, dirty and mostly fought out behind the scenes. It means not only infiltrating groups such as al-Qaeda but learning to think like them as well.

As one Australian agent put it: "It is not enough to reinforce the battlements, as the West has been doing. You have to get inside the mind of the terrorist and look back at your own castle walls."

Europe has one advantage here. It has been combating terrorism of one sort or another since the end of the Second World War, by foul means or fair. So foul, indeed, that in the aftermath of that war, US and British intelligence took it to new extremes by recruiting wanted Nazi war criminals to help root out communist cells - in the belief that to catch an enemy agent you needed an expert who thought like one.

Klaus Barbie, known as the Butcher of Lyons, a former Gestapo agent in occupied France, was taken onto the allied payroll, given a new identity and employed for two years in Germany before Nazi hunters got wind of what was happening and began to close in on him.

Helped by his US masters, he was able to escape to South America, where he became the figurehead leader of a group of neo-Fascist death squads. It was only years later that he was caught in Bolivia and brought back to France to face trial for crimes against humanity. He died in prison.

Never again, vowed western agents, would they go down that route.

But of course they did. In Northern Ireland, the British recruited the IRA killer known as Stakeknife to tip them off about terrorist plans, as well as Brian Nelson, the UDA intelligence chief who was prepared to sacrifice the life of a civil rights lawyer to protect his undercover identity.

‘The idea was to send intelligence agencies off on a false trail’

For 20 years, in the Seventies and Eighties, the intelligence agencies of half a dozen European states did their best to infiltrate a loose conglomeration of right-wing terrorists known as the Black Orchestra, which carried out a series of violent attacks, including what was, until Wednesday last week, the worst post-war outrage against rail passengers.

In August 1980, a bomb went off at Bologna station, killing 84 passengers and wounding 200. It took undercover agents two years to discover that it was not, as most people suspected, the work of the left-wing Red Brigade, but of a right-wing group known as the Ordine Nuovo, or New Order, which had links across Europe and even into South America.

The lessons of those investigations could be critical today if the true identity of the group responsible for the Madrid massacre is ever to be established.

Ordine Nuovo, it was found, had developed a political theory which was a chilling foretaste of the terrorism of the 21st century. It came to be known as the ‘strategy of tension’ and its aim was to carry out acts of terrorism which could be blamed, not on right-wing extremists, but on radical left-wing groups.

The idea was that by sending intelligence agencies off on a false trail, panic and confusion would be created, to the point where the army might have to step in to take control.

"In our view, the first move [is] to destroy the structures of the democratic state under the cover of communist activities," read one of their papers.

There is an awful familiarity about that passage today. The immediate presumption in Spain was that ETA must have been responsible for the bombing of the Madrid trains. The explosives were of a type used by ETA, plans were unearthed linking ETA to attacks on trains, and a lorry containing bombs was traced back to ETA.

The evidence all pointed one way. Now, however, it seems that the trail may have been the wrong one, and police find themselves fighting on two fronts, just as they had to do in their war against the Black Orchestra.

That war was won in the end. It was won because the organisations responsible were finally penetrated, exposed and brought to justice. It took a generation to do it, and most of what happened is concealed so deep in intelligence files that some of it has never emerged to this day.

Those same tactics may well be used again. The war that led to the bloody mayhem of last week may take even longer than the last one - and be even dirtier.