PÄÄSIVULLE - KOLUMNEJA


Hannu Yli-Karjanmaa 29.10.2005
Tilannekatsaus rikossyytteen julkistamisen jälkeen

Perjantaina vihdoin selvisi kuka saa syytteen Valerie Plamen vuotojutussa. Tutkinta ja suuren valamiehistön kuulemiset, joita jo pari vuotta oli vetänyt erikoissyyttäjä Patrick Fitzgerald, päätyivät syyttämään ainoastaan Lewis "Scooter" Libbyä, varapresidentti Cheneyn kansliapäällikköä. Libby toki on yksi avainpelaajista ja Iran-Contra -veteraani. Yhden henkilön syyttäminen on kuitenkin pettymys, koska eräät lähteet ovat ennakoineet syytteen nostamista jopa yli kahtakymmentä henkilöä vastaan mukaanlukien Bush ja Cheney. Sama lähde kertoo edelleen, että Libbyn lisäksi nostettiin syytteitä, joita ei kansallisen turvallisuuden takia voida julkistaa. Tähän ei voi suhtautua muuten kuin suurella skeptisyydellä.

Plame-vuoto on vain pieni rikos, kun se suhteutetaan Floridan vaalivilppiin v. 2000 ja korkeimman oikeuden väitteiden mukaan korruptoituun 5-4 päätökseen estää Floridan äänten uudelleenlaskenta (Gore sai todistetusti enemmän ääniä), tai kaikkiin itse syyskuun 11:nnen tapahtumiin liittyviin rikoksiin. Mistä siis johtuu kaikki kohu aiheen ympärillä?

Onko edes mitään aihetta olettaa, että Yhdysvalloissa olisi olemassa jokin varteenotettava vastavoima, joka voisi saattaa vallanpitäjiä vastuuseen? On kylläkin jo pitempään näyttänyt siltä, että Bushin hallinto hoippuu romahduksen partaalla. Tilannetta on verrattu Nixoniin ja Watergate-skandaaliin. Tuolloinhan syntyi mm myytti sankarillisesta vapaasta lehdistöstä, joka valppaalla toiminnallaan saa jopa presidentin viralta. Harvempi tietää taustoja, nimittäin "sankaritoimittaja" Bob Woodward ei ollut mikään toimittaja, vaan laivaston tiedustelu-upseeri. Hänellä epäilemättä oli selkeä tehtävä Nixonin suhteen ja lopputulos on kaikkien tiedossa. Todellisia vallanpitäjiä eivät kuitenkaan ole presidentit. Todellinen valta vaikuttaa kulissien takana paljastamatta itseään.

Mikä voisi olla Fitzgeraldin tehtävä? Bushin hallintoa kohtaan tunnettu tyytymättömyys on Yhdysvalloissa ja maailmalla erittäin suurta. Se oli sitä jo ennen vuoden takaisia presidentinvaaleja. Bushin uudelleenvalinta ei olisi ollut mahdollista ilman sähköisiä äänestyskoneita, joilla erityisesti ratkaiseva Ohio saatiin Bushin taakse. Katso seuraava artikkeli: Powerful Government Accounting Office report confirms key 2004 stolen election findings, joka viittaa liittovaltion tutkintaviranomaisen General Accounting Office (GAO) raporttiin.

Kun tyytymättömyys kumuloituu, tarvitaan ylipaineventtiili, joka vapauttaa liiallisen paineen. Rikostutkinta voi toimia juuri tällaisena ylipaineventtiilinä. Syntyy illuusio toimivasta oikeusjärjestelmästä, jota jopa Valkoisen talon tulee pelätä. Tämä on sukua "limited hangout" -menetelmälle, jossa siis tehdään jokin paljastus hallinnosta, jotta suuret rikokset jäisivät huomion ulkopuolelle. Sekin antaa suurelle yleisölle aiheen uskoa, että järjestelmä toimii ja väärinkäytökset paljastuvat.

Presidentit ovat kulutustavaraa, heitä tulee ja menee. Ei ole suurta merkitystä sillä asuuko Valkoisessa talossa Clinton, Bush vai Kerry. He kaikki edustavat samaa eliittiä.

Ehkäpä nämä kaksi artikkelia ovat oikeansuuntaisia?
Indictment Hot Air: The Phony Left's Monica Lewinsky
Bush Melt Down: So What's New?

 

Loppusyksyn uhkakuvia

Webster Tarpley on varoittanut Yhdysvaltojen hyökkäyksestä Iraniin ja mahdollisesti ensin Syyriaan. Isku Iraniin voi tapahtua jopa ydinasein. Iskua edeltää Yhdysvalloissa joukkotuhoasein tehtävä terrori-isku. Terrori-iskuun Yhdysvallat reagoi välittömällä iskulla Iraniin ilman mitään tutkimuksia syyllisyydestä. Vaarallista aikaa jatkuu aina jouluun asti ja Tarpleyn mukaan erityisesti uudenkuun ajat ovat vaarallisia, sillä stealth-pommittajat kykenevät toimimaan silloin mahdollisimman turvallisesti Iranin ilmatilassa. Valmisteluna sodalle Iranin öljyalueilla onkin räjähtänyt jo pommeja, joista Iran syyttää Britanniaa.

Erityisen vaarallisia ovat lukuisat terrorismin vastaiset ja muut sotaharjoitukset, joita loppuvuodelle on ajoitettu. Kokemusten mukaan harjoitusten varjolla kyetään oikea isku valmistelemaan ja toteuttamaan huomiota herättämättä (vrt. 9/11 ja Lontoo).

Ray McGovern ja Scott Ritter ovat varoittaneet uskomasta Bushin hallintoa, jos suuri terrori-isku Yhdysvalloissa tapahtuu. Bushin hallinnon ahdinko lisää riskiä, sillä jo Nixonin sanotaan loppuaikoinaan pyytäneen käsiinsä "jalkapalloa" eli ydinohjusten laukaisusalkkua. Henkisesti häiriintynyt presidentti voi turvautua jopa ydinsotaan välttääkseen joutumasta itse vastuuseen edesottamuksistaan.

 

Mitä voimme tehdä?

Mitä 9/11-totuusliike voi tehdä? Tämä kysymys on oleellinen erityisesti, jos pitää paikkansa, että koko poliittinen prosessi on täysin kontrolloitu, mukaan lukien Patrick Fitzgeraldin johtama tutkinta. Tietenkin kuvaan kuuluu väite siitä, että itse 9/11-totuusliike on näiden samojen voimien perustama ja johtama. Kuuluisa jo Lenininkin tuntema periaatehan on: "paras keino kontrolloida oppositiota, on johtaa sitä itse". Tämä on todella perustavaa laatua oleva periaate ja käytössä ympäri maapallon. 9/11 oli maailmanhistoriaa kääntänyt provokaatio ja sen jälkihoito on varmaankin erityisen tärkeä, eikä sen resursseissa kannata kitsastella. Tilanne on johtanut 9/11-totuusliikkeen Yhdysvalloissa hajaannukseen.

Tilanne yksinkertaisuudessaan on se, että vastassamme on voima, joka on äärimmäisen hyvin järjestäytynyt, sillä on rajattomat taloudelliset resurssit, mahtava tiedustelutoiminta ja kaikki kuviteltavissa olevat keinot vaikuttaa tilanteeseen. Vastustajamme omistaa myös median (ainakin suurissa maissa).

Voimasuhteet ovat varsin epätasaiset. Ainoa toivo on ihmisten kyvyssä ajatella itsenäisesti. Illuusio muslimiterroristeista, jotka "vihaavat vapauttamme" on olemassa ainoastaan, koska valtamedia ei ole käytännössä suostunut välittämään mitään muuta versiota todellisuudesta. Kuitenkin, kun ihmisille tarjotaan huolellisesti valmisteltu tietopaketti - tosiasioihin perustuen - asioiden todellisesta luonteesta, asenteet myös hyvin nopeasti muuttuvat. Ihmiset eivät ole tyhmiä, mutta yksipuolinen poliittisesti motivoitu valtamedian tiedotus on tehnyt tehtävänsä.

Voimme siis vain kärsivällisesti tuoda esille tosiasioita liittyen terroritekoihin ja toivoa, että näkökantamme saavat kasvavassa määrin huomiota osakseen. Kun riittävän suuri osa kansalaisista ei enää usko viralliseen propagandaan, käy synteettisten terroritekojen järjestäminen kannattamattomaksi ja suorastaan haitalliseksi.

No, ehkäpä eliitillä on tämänkin vaihtoehdon varalle suunnitelma, kuten internetin sulkeminen "lapsipornon takia" tai jonkin muun yleisesti hyväksytyn syyn perusteella. Toisaalta teknologian kehitys mahdollistaa pian täydellisen "isoveljen" kontrollin myös netissä.

Kaikesta huolimatta vastarintaa ja riippumattoman tiedon välittämistä tulee jatkaa loppuun saakka.