PÄÄSIVULLE - KOLUMNEJA


Kirjoituksen lyhyt Euroopan terrorismia käsitellyt versio on julkaistu Vihreässä Langassa.


Valtiollinen terrorismi on tosiasia
Hannu Yli-Karjanmaa 16.10.2005

Vesa Sisätön kirjoitus
"Alas salaliittoteoriat!" (9.9.) Vihreässä Langassa henkii ajatusta, että valtiollisten toimijoitten toteuttamat terroriteot ovat mahdoton ajatus. Sisättö nostaa esiin kysymyksen ovatko ”salaliittoteoreetikkojen” mielestä muutkin terroriteot kuin 9/11 esim Euroopassa ja Irakissa länsihallitusten tekosia. Kysymys on mielenkiintoinen ja vastauksena siihen voisin esittää, että todellakin kaikki terroriteot olisi tutkittava avoimesti ja puolueettomasti.

Euroopan terrorismi

Ehkäpä juuri kylmän sodan historia opettaa meille jotain aiheesta? Viime keväänä julkaistiin mielenkiintoinen sveitsiläisen tutkijan Daniele Ganserin väitöskirjaan pohjaava kirja
"Nato´s Secret Armies: Operation Gladio and Terrorism in Western Europe". Kirja kertoo Britannian ja Yhdysvaltojen Länsi-Eurooppaan perustamista salaisista armeijoista, jotka alun perin luotiin Neuvostoliiton miehityksen varalle, mutta joita alettiin eräissä maissa käyttää kommunistien nimissä tehtyihin terroritekoihin vasemmiston vaikutusvallan kasvun estämiseksi.

Naton terrori oli tuhoisinta Italiassa, jossa se kulki nimellä operaatio Gladio. Toimintaa johdettiin Pentagonista ja Brysselissä sijainneesta päämajasta, Britannian SAS (Special Air Service) koulutti salaiset sotilaat ja Italian sotilaallinen tiedustelupalvelu koordinoi toimintaa käyttäen terroritekojen toteutukseen äärioikeiston järjestöjä. Tuhoisin operaatio Gladion pommi-isku tapahtui Bolognan rautatieasemalla 1980, jolloin 85 ihmistä kuoli ja n. 200 haavoittui.

Italian silloinen pääministeri Giulio Andreotti tunnusti salaisten armeijoitten olemassaolon 1990 puheessaan parlamentille. Osa terroriteoista kyettiin seuranneissa oikeudenkäynneissä selvittämään. Italiaa järkyttäneestä terrorin aallosta käytettiin myös nimitystä "jännitteen strategia" ja sen tarkoitus oli terrorismista elinkautiseen tuomitun Vincenzo Vinciguerran mukaan saada kansalaiset kääntymään valtion puoleen ja pyytämään suurempaa turvallisuutta.

Italiassa, Belgiassa ja Sveitsissä yritettiin selvittää Naton terroriin ja salaisiin armeijoihin liittyviä seikkoja parlamentaaristen tutkimuskomiteoiden avulla, mutta tulokset olivat vaatimattomia. Tutkimukset kohtasivat vaikenemisen muurin, kun maiden tiedustelupalvelut vetosivat mm. vaitiolosopimuksiinsa CIA:n kanssa. Kylmän sodan aikainen terrorismi ja länsimaiden sotilaallisten tiedustelupalvelujen rooli siinä on edelleen pääosin selvittämättä, eikä ole todisteita kyseisten terroriorganisaatioiden hajottamisesta. Voidaan perustellusti esittää kysymys, onko "jännitteen strategia" otettu uudelleen käyttöön.

Terroriteot Irakissa

Tarkkoja tietoja Irakissa tapahtuneiden terrori-iskujen tekijöistä ei ole. Julkisuus kuittaa ne irakilaisten ryhmien tai ”al-Qaidan” tekemiksi. Varsinaisia todisteita ei ole esitetty ja usein on viitattu salaperäisen Abu Musab Al-Zarqawin rooliin tekojen taustalla. Seuraavassa tarkastelussa arvioin terroritekoina erityisesti Irakin eri väestöryhmiin kohdistuneita veritekoja erotuksena miehitysjoukkoihin kohdistuneista iskuista.

Irakissa sekä sunnit että shiiat ovat käyneet aseellista taistelua miehittäjää vastaan vaihtelevalla intensiteetillä. Irakilaisiin siviileihin kohdistuneita veritekoja on pyritty selittämään näitten väestöryhmien kireillä suhteilla. Teoria on sikäli epäuskottava, että irakilaisesta näkökulmasta tilanne edellyttää pikemminkin shiiojen ja sunnien liittoutumista eikä keskinäisten vihollisuuksien aloittamista.

Irakilaisten keskuudesta kuuluu väitteitä, joiden mukaan juuri miehittävä koalitio on siviileihin kohdistuvien provokatiivisten tekojen taustalla. Näillä terrori-iskuilla on väitteiden mukaan tarkoitus lietsoa maahan sisällissota. Voiko näiden väitteiden taustalta löytyä mitään logiikkaa vai ovatko ne pelkkiä salaliittoteorioita?

Katsotaanpa erästä viimeaikaista johtolankaa, kahden arabeiksi pukeutuneen SAS-erikoisjoukkojen sotilaan kiinni jäämistä irakilaispoliisien tiesululla Basrassa tulitaistelun päätteeksi. Shiiajohtaja Moqtada al-Sadrin avustaja Abdel Hadi al-Daraji kertoi
The Daily Telegraphille (23.9.), että Britannia yrittää käynnistää väestöryhmien välisen sodan pommi-iskuilla shiia-siviilejä vastaan, joista se sitten syyttää sunneja. Väite on ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa, jonka mukaan liittouma yrittää rauhoittaa maata, jotta sotilaallinen vetäytyminen kävisi mahdolliseksi.

Asiaan on saatavissa valaistusta tarkastelemalla anglo-amerikkalaisen liittouman geostrategian suunnitelmia. Yhdysvaltojen ulkopolitiikan vaikutusvaltainen uuskonservatiivinen ryhmittymä jatkaa Zbigniew Brzezinskin viitoittamaa politiikkaa. Brzezinskihän esitteli 70-luvulla ajatuksen luoda Neuvostoliiton etelärajalle kriisien vyöhyke käyttäen tähän Muslim Brotherhood –tyyppisiä järjestöjä.

Suunnitelma ei kuitenkaan ollut Brzezinskin ideoima, vaan taustalta löytyy
brittistrategi Bernard Lewis ("the Bernard Lewis Plan”). Lewisin suunnitelman tavoite on saada aikaan maantieteellisesti laajan alueen ”libanonisoituminen” aina Balkanilta Keski-Aasiaan, mikä tarkoittaa kansallisvaltioiden tuhoamista destabilisaation synnyttämien etnisten sotien seurauksena. Tarkoitus on luoda kaaosta eikä vakautta ja estää alueen kehittyminen ja hyvinvointi, mikä puolestaan mahdollistaa alueen hallinnan anglo-amerikkalaisen liittouman toimesta. Afganistaninkin vajoaminen kaaokseen neuvostojoukkojen vetäytymisen jälkeen voidaan nähdä juuri Lewisin suunnitelman onnistumisena.

Samuel Huntingtonin 1993 julkaistu artikkeli "The Clash Of Civilizations” kuvaa tavallaan Lewisin hankkeen nykyhetkeä. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen oli löydettävä uusi vihollinen, jotta suunnitelmia kyettäisiin viemään eteenpäin. Myös Huntingtonin teoretisoinnin taustalta löytyy Bernard Lewis, jonka v. 1990 julkaistu artikkeli "The Roots of Muslim Rage", tarjosi sille pohjan.

Lewisin libanonisointi-suunnitelmaa voidaan arvioida lisää käytännön menetelmien kautta. Juuri briteillä on tietotaito imperiumin luomiseen ja hallitsemiseen liittyvissä asioissa. Keskeistä on soveltaa periaatetta "hajota ja hallitse". Hallittavat kansat on pidettävä eripuraisina ja tarvittaessa usutettava toistensa kimppuun. Kenraali Frank Kitson on kirjoittanut kaksi merkittävää kirjaa aiheesta: ”Gangs and Countergangs” (1960) ja
”Low intensity operations: subversion, insurgency, peacekeeping” (1971).

Kitson kertoo, miten 50-luvulla Keniassa britit itse loivat ja johtivat suuriakin Mau Mau –yksiköitä ja onnistuivat tällä tavoin manipuloimaan aidon kapinoinnin mustien kenialaisten väliseksi väkivallaksi. Kenian väkivaltaisuuksissa kuolikin ainoastaan 22 valkoihoista, kun arviot mustien kenialaisten kuolonuhrien määristä vaihtelevat välillä 18 000 - 30 000.

Kitsonin mukaan vastapuolen ryhmien haltuunotto sisältä käsin on aivan ensimmäinen tehtävä tilanteen hallitsemiseksi. Tähän tarvitaan erikoiskoulutuksen saaneita miehiä. Britannian SAS edustaa tässä suhteessa maailman ehdotonta huippua ja säännöllisesti värvää huomattavan osan miehistään suoraan kohdemaista.

Edellä kuvatut näkökohdat on syytä pitää mielessä, kun tarkastellaan Irakissa tapahtuvia pään irtileikkaamisia ja eri väestöryhmiin kohdistuvia järjettömiltä tuntuvia väkivallantekoja. Kun virallista liittouman tiedotusta epäillään, kyseessä ei ole ”salaliittoteoretisointi”, vaan asioitten suhteuttaminen historialliseen perspektiiviin. Sodankäynti perustuu aina harhauttamiseen ja kaikki keinot ovat käytössä.

Tästä syystä on täysin realistista ottaa huomioon mahdollisuus, että Irakin terroritekojen taustalta löytyykin liittouman ohjaileva käsi.

Terrorismi ja muut provokatiiviset veriteot ovat yksinkertaisesti suurvaltojen ajattelussa aivan liian tehokas keino jätettäväksi heitä vastaan taistelevien ryhmien yksinoikeudeksi.