Pääsivu  -  WTC-jutut

Ensimmäinen lentokone[1] törmäsi WTC-1:een klo 8.46. Pilvenpiirtäjä sortui tunti 43 minuuttia myöhemmin klo 10.29. Toinen kone iski klo 9.03 kakkostorniin, joka sortui 56 minuuttia myöhemmin klo 9.59. Kolmas pilvenpiirtäjä WTC-7 sortui iltapäivällä klo 17.20.

Ensimmäisen koneen törmättyä WTC-1:een alettiin kyseistä tornia evakuoida, samoin matalia WTC-kompleksin rakennuksia 3, 4, 5, 6 ja 7. Kakkostornissa sen sijaan turvamiehet kertoivat ihmisille, ettei vaaraa ole ja kaikkia kehotettiin palaamaan toimistoihinsa.[2]

Paikalle saapuneille palomiehille ei tullut mieleenkään, että rakennukset voisivat sortua. Teräsrunkoiset pilvenpiirtäjät ovat aina kestäneet tulipaloja hyvin, eikä ainoatakaan ennakkotapausta sortumisesta ollut tiedossa. Niinpä palomiehet lähtivät kiipeämään kohti tulipalokerroksia molemmissa torneissa. Palomiesten toiminnasta kertoo ranskalaisten Naudet-veljesten dokumenttielokuva[3], joka on esitetty Suomenkin TV:ssä ainakin kahdesti.

Jo palomiesten saapuessa WTC:n aulaan he kohtasivat kauhean näyn. Vaikka tulipalot olivat ykköstornissa lähes 350 metriä katutasoa ylempänä, niin ala-aula oli kuin pommin jäljiltä. Hissialueen seinän marmorilaattoja oli irronnut ja ikkunat olivat rikki. Kellarikerroksista tuli pahasti palaneita ihmisiä ja ainakin kaksi ilmiliekeissä ollutta ihmistä[4]. Tornien palaessa eri puolilta niistä kuului ja tuntui massiivisia räjähdyksiä [5].

Palomiehet pääsivät lopulta kakkostornin 78:een kerrokseen, joka oli törmäyskohdan alalaidassa. Paloesimiehet Ronald P. Bucca ja Orio J. Palmer raportoivat tulen rajoittuvan kahteen pesäkkeeseen ja sen sammuttamiseen tarvittavan kaksi letkua. Tieto on peräisin palomiesten ja johtokeskuksen välisistä viestiliikenteen nauhoituksista. Uhrien omaiset saivat syksyllä 2001 kuunnella nauhoja allekirjoitettuaan vaitiolositoumuksen. The New York Times sai nauhat käyttöönsä oikeustaistelun jälkeen ja julkaisi niistä otteita.[6] Kokeneet palomiehet eivät nähneet mitään syytä pelätä rakennuksen sortumaa, päinvastoin he valmistautuivat auttamaan törmäyskohdan yläpuolisten kerrosten evakuoinnissa. Kuitenkin joitain minuutteja mainittujen radioviestien jälkeen kakkostorni sortui maan tasalle surmaten myös satoja palomiehiä.

Kakkostornin tulipalo oli ykköstorniin verrattuna vaatimaton. Se ei koskaan levinnyt kuin korkeintaan puoleen kerrosalasta parissa kerroksessa, esimerkiksi rakennuksen länsiseinällä ei näy mitään merkkejä tulesta. Tämä ei ole ihme, sillä kone osui kakkostorniin lähelle nurkkaa ja tuleen syttyi lähinnä kyseisten kerrosten itäseinusta. Samasta syystä rakennuksen keskellä sijainneet portaikot eivät tuhoutuneet vaan kärsivät ainoastaan vaurioita ja romu täytti niistä joitain. Ainakin 18 ihmistä pelastui törmäyskohdan yläpuolelta kävelemällä yksinkertaisesti portaat alas[7]. Valitettavasti yläkerroksia ei evakuoitu järjestäytyneesti, vaikka se olisi ollut mahdollista, ja useimmat ihmiset eivät uskaltaneet pimeisiin ja savuisiin romun täyttämiin portaisiin vaan mieluummin kiipesivät ylöspäin odottamaan evakuointia katolta. Jostain syystä kaikki ovet kattotasanteelle olivat lukossa eivätkä lukuisat ympärillä pyörineet helikopterit edes yrittäneet pelastaa ihmisiä. Näin siitä huolimatta, että vuoden 1993 pommi-iskun yhteydessä katolta pelastettiin lukuisia ihmisiä[8].

Kakkostornin sortuma alkoi siten, että törmäyskohdan yläpuolinen osa alkoi vajota ja kallistua voimakkaasti sivulle. Kun kallistuma saavutti noin 22 astetta, heilahdusliike vaimeni ja huippu vain vajosi suoraan alas läpi terveen alapuolisen rakenteen lähes vapaan putoamisen nopeudella.

Kakkostornin sortuman jälkeen jäljelle jääneen ykköstornin evakuoiminen sai vauhtia ja  myös palomiehet saivat kiireellisen määräyksen poistua. Palomiesten kohdalla ongelmaksi muodostuivat 1980-luvun alusta peräisin olevat Motorolan VHF-radiopuhelimet, jotka eivät toimineet tuona ratkaisevana hetkenä, kuten eivät olleet toimineet vuoden 1993 pommi-iskunkaan yhteydessä. Lukuisat palomiehet eivät siten koskaan saaneet evakuointikäskyä (viikko katastrofin jälkeen palolaitos sai tuliterät UHF-puhelimet)[9]. Palokerrosten yläpuolelta ei myöskään saatu evakuoitua ihmisiä, sillä portaikot olivat tukossa. Muuten tornin lopullinen tyhjennys onnistui puolen tunnin aikana, joka oli tornien sortumien välillä.

Ykköstornin tulipalo oli huomattavasti vakavampi ja sen törmäyksessä kärsimät vauriot olivat pahemmat, sillä osumakohta oli keskellä ja rakennuksen keskirunko kärsi siten oletetusti pahemmat vauriot. Osumakohta oli myös ylempänä, mikä tarkoitti sitä, että teräspilarien seinämävahvuus oli pienempi. Kuitenkaan tämänkään tornin tulipalo ei ollut erityisen vakava. Törmäysaukosta otetuissa valokuvissa on havaittavissa ihmisiä. FEMAn (Federal Emergency Management Agency) rakennusvauriotutkimuksessakin julkaistussa valokuvassa havaitaan mieshenkilö ja alemmassa kerroksessa nainen kurkistelemassa törmäysaukosta ulos.[10]

Kummastakaan tornista otetuissa valokuvissa ei havaita ulkosivun pilareissa punahehkua, mikä olisi selvä merkki korkeista terästä heikentäneistä lämpötiloista. Ei havaita myöskään vakaville tulipaloille ominaisia ikkunoiden rikkoutumisia ja rakennuksesta ulos lyöviä liekkejä muutamaa yksittäistä aluetta lukuun ottamatta. Ykköstornin yläosa savusi pahasti ja loukkuun jääneet ihmiset yrittivät saada happea kurottautumalla ikkuna-aukoista ulos. Monet putosivat tai hyppäsivät luullen mahdollisesti palomiesten levittäneet verkkoja rakennuksen tyvelle.

Miksi pilvenpiirtäjät sortuivat? Ne kestivät hyvin lentokoneitten törmäykset. Jo pilvenpiirtäjien suunnittelussa oli otettu huomioon senaikaisen maailman suurimman matkustajakoneen Boeing 707:n törmäys.  WTC:n omistajan New Yorkin ja New Jerseyn satamalaitoksen rakennuspäällikön Frank A. DeMartinin  mukaan pilvenpiirtäjät olisivat kestäneet jopa useiden matkustajakoneitten törmäykset per torni, sillä niiden ulkosivun rakenne oli kuin hyttysverkon tiheä kudos ja siihen iskevä lentokone kuin kynä, joka vain puhkaisee reiän tuhoamatta itse verkkoa[11]. WTC:n tuhon tutkimuksiin osallistuneen tri Abolhassan Astaneh-Aslin johdolla tehty tietokonesimulaatio osoitti, että tornit olisivat kestäneet myös nelimoottorisen Boeing 747:n eli jumbojetin törmäyksen[12].

Yleinen käsitys sortumisten syystä muotoutui pian erilaisten ”asiantuntijoitten” kommentoidessa tapahtumia tiedotusvälineille. Rakennusinsinööri Chris Wise selitti BBC:lle: ”Se oli tuli joka tappoi rakennukset. Mikään maailmassa ei olisi kestänyt niitä lämpötiloja ja sitä polttoainemäärää joka paloi.”[13] BBC jopa väitti jutussaan, että ”tuli saavutti 800 Celsius-astetta, joka riitti sulattamaan kerrosten tukirakenteet”. Kerosiinipalojen vapauttamaa energiaa verrattiin jopa ydinvoimalaan. Syntyi myytti täydessä polttoainelastissa olleista lentokoneista ja infernoista, jotka sulattivat teräksen.

Arizonan yliopiston lehtori rakennusinsinööri Richard Ebeltoft spekuloi, että lentokonepolttoaineen aiheuttamat liekit sulattivat rakennuksen kantavat rakenteet.[14] WTC:n rakennuspäällikkö ja Coloradon yliopistossa insinööritieteitä opettava Hyman Brown kommentoi: ”…mutta teräs sulaa ja 90 850 litraa lentokonepolttoainetta sulatti kantavat teräsrakenteet” [15]. Newcastlen yliopiston insinööritieteitten professori John Knaptonin mielestä 35 tonnia lentokonepolttoainetta olisi sulattanut teräksen, ”se mitä voidaan tehdä, on asentaa tulta kestävää materiaalia teräksen ympärille pitämään terästä kauemmin viileänä, jotta sortumista voidaan viivyttää”[16].

MIT:n professori Eduardo Kausel oli Scientific American -tiedelehdessä sitä mieltä, että ”intensiivinen kuumuus pehmensi tai sulatti rakenteet, tukiristikot ja pilarit, niin että niistä tuli ikään kuin purukumia, ja se oli riittävä syy laukaisemaan sortuma.”[17] Kausel esitti samassa yhteydessä myös laskelmia tornien potentiaalienergiasta sortumisen syynä. Kausel yksinkertaisesti otti lähtökohdaksi koko pilvenpiirtäjän massan, nosti sen 411 metrin korkeuteen ja päätyi siihen tulokseen, että kun se sieltä pudotetaan maahan kyseessä on 1 % pienen atomipommin vapauttamasta energiasta. Professori Kausel tässä luonnollisesti syyllistyy karkeaan virheeseen, sillä WTC-1:ssä vain ylimmät noin 15 kerrosta (110:sta) ja WTC-2:ssa noin 30 kerrosta alkoivat pudota alapuolisen rakenteen päälle, eivätkä nekään 410 metristä. Koko rakennus ei luonnollisestikaan pudonnut 411 metrin korkeudelta maahan. Todellinen tilanne havainnollistuu, jos kuvitellaan yhden kerroksen pettävän, jolloin WTC-1:n tapauksessa 15 kerrosta putoaa noin 3 metrin korkeudelta alapuolisen rakenteen päälle. Tässäkään tapauksessa kyse ei tosin ole vapaasta putoamisesta, sillä heikentynyt teräs vastustaisi edelleen putoamista merkittävästi. Todellisuudessa pehmennyt teräs saisi aikaan hitaan vajoamisen, joka kohtaisi pian alempana olevat viileät ja vahvat rakenteet.

Sulaneesta teräksestä sortumien syinä puhuivat tuoreeltaan lukuisat muutkin asiantuntijat. Kuitenkin syksyn 2001 jälkeen perustelu katosi. Ilmeisesti ”asiantuntijat” tajusivat puhuneensa pehmoisia. Rakenneteräs vaatii noin 1540 °C sulaakseen, ja hiilivetyjä polttamalla päästään ainoastaan noin 815 °C:n lämpötilaan ilman hapen syöttöä palotapahtumaan. Myöhemmin onkin tyydytty korostamaan, että teräksen ei tarvitse kuin kuumentua noin 600 asteeseen, kun se menettää merkittävästi lujuuttaan. Tulipalo ei koskaan sulata terästä, oli se sitten normaali toimistopalo tai lammikkoina palava lentokonepolttoainepalo. Todellisuudessa teräksen sulattamiseen tarvitaan masuuni.

Lentokoneitten tankeissa oli noin 45 000 litraa lentokonepolttoainetta (lentopetrolia). Virallisten tutkimusten mukaan tuo polttoaine paloi kuitenkin pois parissa minuutissa[18]. Suuri osa siitä paloi näyttävissä tulipalloissa, näin erityisesti WTC-2:n tapauksessa, jossa kone osui lähelle kulmaa ja polttoaine jo koneen kaartoliikkeen takia pyrki lentämään rakennuksesta ulos. Rakennuksen sisälle jäänyt polttoaine toimi sytytysnesteenä mutta ei muutaman minuutin kuluessa kyennyt vaikuttamaan paljoakaan rakenteiden lämpenemiseen. WTC:n tulipalot olivat siten luonteeltaan toimistopaloja.

Varhaisissa asiantuntijakommenteissa kuultiin myös soraääniä. Niistä merkittävin ja arvovaltaisin oli Uuden Meksikon Teknillisen Instituutin (New Mexico Institute of Mining and Technology, NMTech) tutkimusosaston varajohtajan Van Romero. Instituutti saa vuosittain liittovaltion rahoitusta lähes 10 miljoonaa dollaria räjähdysaineita ja terrorismia käsitteleviin tutkimusohjelmiin. Romero oli aiemmin instituutin testausyksikön johtaja, joka tutki räjähdysaineiden vaikutuksia rakennuksiin. Joitain tunteja terrori-iskujen jälkeen Romero kertoi Albuquerque Journalille: "Videonauhoihin perustuva mielipiteeni on, että sen jälkeen kun lentokoneet osuivat World Trade Centeriin, rakennuksessa olleet räjähdyspanokset aiheuttivat tornien sortumisen." Romeron mielestä sortumistapa oli liian systemaattinen. Hänen mukaansa lentokoneet olivat harhautus, joka johdatti viranomaisten huomion muualle, kunnes todellinen isku pommien muodossa toteutettiin.[19] Ei kuitenkaan liene yllätys, että Romero muutti lausuntoaan kymmenen päivää myöhemmin, kun virallinen "totuus" oli iskostettu kansakunnan tietoisuuteen, samoin teki Albuquerque Journal internetsivujensa sisällölle.[20]

WTC:n tuhon viralliseen tutkintaan myöhemmin osallistunut ABS Consulting -yhtiön johtava rakennusinsinööri Ronald Hamburger totesi 19.9.: ”Näytti siltä, että rakennukseen oli asetettu räjähteitä.” Kuultuaan virallisen selityksen, ettei räjähteitä ollut, Hamburger lausui: ”Olin hyvin yllättynyt, rakennukset eivät tosiaankaan kestäneet niin hyvin kuin olisin toivonut.”[21] Räjähdepurku-urakoitsijoiden järjestön (National Association of Demolition Contractors) Mike Taylorin mukaan tornien alastulo näytti klassiselta räjähdepurkamiselta. ”Se tuli alas kuten imploosio.”[22]

Valtamedian ulkopuolella internetissä epäusko oli huomattavasti laajempaa. Australialainen Peter Meyer julkaisi sivunsa The World Trade Center Demolition and the So-Called War on Terrorism (www.serendipity.li/wtc.htm) jo 13.9.2001. Amerikkalainen insinööri J. McMichael kirjoitti 21.10.2001 julkaistussa esseessään: ”Yritin olle isänmaallinen, yritin uskoa, katsoin uudestaan ja uudestaan noitten neljännesmailin korkeitten rakennusten sortumisen…. taistelin oman epäuskoni kanssa…. mutta en kyennyt pakenemaan koulutustani…” McMichael julkaisi näkemyksensä kaksiosaisena kirjoituksena Muslims Suspend the Laws of Physics (muslimit kumoavat väliaikaisesti fysiikan lait).[23]

Samanlaisia olivat spontaanit TV-toimittajien reaktiot. NBC:n toimittaja analysoi: ”Tämä on selvästi – tapa, jolla rakenne romahtaa, tämä oli seurausta jostain, joka oli suunniteltu. Tämä ei, se ei ole sattumaa, että ensimmäinen torni vain sattui romahtamaan ja sitten toinen torni vain sattui romahtamaan täsmälleen samalla tavalla. Sitä, miten he saivat tämän aikaan, ei tiedetä.” [24]

NBC:n Pat Dawson puolestaan viittasi New Yorkin palolaitoksen turvallisuuspäällikön Albert Turin kertoneen, että hänen käsityksensä mukaan pilvenpiirtäjissä oli etukäteen asennettuja räjähteitä. MSNBC:n Rick Sanchez kertoi poliisin löytäneen epäilyttävän laitteen, jota he epäilivät pommiksi: ”Poliisi on löytänyt epäilyttävän laitteen ja he pelkäävät, että se voi aiheuttaa jälleen uuden räjähdyksen”. Hän jatkoi: ”Puhuin eräitten poliisiviranomaisten kanssa vain hetki sitten, Chris, ja he kertoivat, että heillä on syytä uskoa että yksi räjähdys World Trade Centerillä niiden lisäksi, jotka aiheutuivat lentokoneista, on saattanut aiheutua pakettiautosta joka oli pysäköity [ilmeisesti parkkihalliin] ja jonka sisällä on saattanut olla pommi.”

ABC:n Peter Jennings ja Don Dahler keskustelivat seuraavasti: ”Kyllä Peter, Don Dahler täällä. Olen neljän korttelin päässä World Trade Centeristä. Toinen rakennus, johon oli osunut lentokone, on nyt täysin luhistunut. Koko rakennus on juuri luhistunut, ikään kuin räjähdepurkuryhmä olisi sen hoidellut… kuin vanhojen rakennusten purkaminen. Se vain putosi itsensä sisään ja sitten sitä ei enää ollut.” Peter Jennings: ”Jos rakennus halutaan ottaa [alas], se joka on nähnyt, kun rakennus puretaan tarkoituksellisesti [räjähtein] tietää, että jos sen haluaa tehdä, niin se on tehtävä kantavien rakenteiden alta, että se saadaan alas.”

Lukemattomat televisiokanavien haastattelemat ihmiset puhuivat räjähdyksistä ennen tornien sortumia ja niiden aikana [25].

WTC:n tuhon selitysyritykset

Virallista versiota alettiin markkinoida välittömästi myös ammattipiireihin. WTC:n sortumista tutkinut ohjelmistokehittelijä ja tutkija Jim Hoffman on laatinut esitetyistä teorioista taksonomian.[26] Ensimmäinen ja varsin arvovaltainen analyysi julkaistiin Journal of Engineering Mechanics ASCE -lehdessä jo 13.9.2001. Sen olivat laatineet Zdenek P. Bazant ja Yong Zhou ja otsikko oli Why Did the World Trade Center Collapse? – Simple Analysis.[27] Artikkelin kirjoittajat esittävät perustelemattomia väitteitä, kuten: ”Jos kaikki pilarit yhdessä kerroksessa menettävät kykynsä kantaa kuormaa, niin koko torni on tuomittu.” Kirjoittajat antavat ymmärtää, että mikään ei voi pysäyttää kerran liikkeelle lähtenyttä sortumaa. Selittämättä jäi, miten vain osalle kerrosalasta levinnyt tuli, kuten ensin sortuneessa kakkostornissa, olisi saanut aikaan kaikkien pilarien pettämisen, varsinkin kun pilarien heikkenemisestä kertovaa punahehkua ei havaittu ulkosivulla.

Seuraava esitetty teoria liittyi kerrosten tuennassa käytettyihin tukiristikkoihin. WTC:n rakenne oli rakennusajankohtana 1960-luvun lopulla poikkeuksellinen. Suunnittelijat olivat halunneet välttää normaalin momenttijäykän runkorakenteen haittapuolen eli tiloja rikkovat pystypilarit siirtämällä ne ulkosivuille ja ytimeen. Rakenteen muodostivat siten suorakaiteen muotoinen keskirungon alue, jossa sijaitsivat 47 järeää vaaka- ja diagonaalipalkistoin toisiinsa sidottua pilaria, ja ulkosivulle siirretyt pilarit, joita oli 59 joka sivulla. Nämä ulkosivun jokaisen kerroksen kohdassa toisiinsa teräslaatalla liitetyt pilarit muodostivat putkimaisen rakenteen, jonka tehtävänä oli ottaa vastaan pilvenpiirtäjään kohdistuvat suuret tuulikuormat. Keskirungon ja ulkosivun välissä sijaitsivat kerrosten tuennassa käytetyt tukiristikot, joita oli kahteen suuntaan verkkomaisena rakenteena kunkin kerroslaatan alla. Teknisissä kerroksissa ja tornien alimmissa 9 kerroksessa käytettiin perinteistä palkkikannatusta. Kerroslaatat olivat profiiliteräslevyn päälle valettua noin 10 cm:n paksuista betonia.

Tukiristikkojen pettämiseen nojaavaa teoriaa markkinoivat Discoveryn ja NOVA-yhtiön TV-dokumentit ja myös samoihin aikoihin vuosina 2001–2002 meneillään ollut FEMA:n ”vapaaehtoisilla rakennusinsinööreillä” teettämä tutkimus. Teorian mukaan tuli sai kerroksia tukeneet ristikot pettämään, jolloin ensin yksi kerros putosi toisen päälle ja sen pettäessä ketjureaktio alas alkoi. Ristikoita kannatelleet pystypilarien kulmaraudat todettiin heikoksi kohdaksi rakenteessa. Kerrosten pudotessa kantava pilaristo jäi ilman tarvitsemaansa tukea ja nurjahti, jolloin rakennuksen yläosa alkoi pudota alaosan päälle.

NOVA-dokumentti joutui kuitenkin esittämään animaatiossaan tornien rakenteen virheellisesti päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. Animaatio esitti, miten tulipalossa ristikko toisensa perään romahti kerroslaatan alta alas, jolloin lopulta kerroksen tuenta petti. Käytännössä tämä ei olisi ollut mahdollista, sillä ristikot oli pultattu kerroslaattaan ja  lisäksi ristikot olivat kahdensuuntaisia ja sisäkkäin, joten yksittäisen ristikon irtoaminen olisi ollut mahdotonta. On myös vaikea kuvitella, miten kokonainen kerros voisi lähteä putoamaan tällaisessa rakennuksessa, jonka keskellä sijaitsi laaja keskirungon alue. Entä keskirunko, mikä sen tuhosi? Se ei tarvinnut miltään osin kerroslaattojen tukea.

MIT:n professori Thomas Eagar tuki teoriaa vertaamalla tilannetta vetoketjuun. Kun muutama kulmarauta pettää, niin se kuormittaa viereisiä lisää ja ketjureaktio alkaa. Eagerin mukaan tornit olisivat kestäneet lähinnä jossain kulmassa tapahtuneen  roskakoripalon.[28]

WTC:n ensimmäisen onnettomuustutkinnan organisoi FEMA (Federal Emergency Management Agency) yhdessä Structural Engineering Institute of the America Society of Civil Engineers (SEI/ASCE) -järjestön ja New Yorkin kaupungin kanssa. Tutkimus oli itse asiassa alkanut jo aiemmin ASCE:n toimesta Gene Corleyn johdolla, mutta noin kuukauden kuluttua FEMA tuli mukaan ja tutkijaryhmästä tuli nimeltään BPAT (Building Performance Assesment Team). Tutkijaryhmä koostui vapaaehtoisinsinööreistä, jotka saivat rahoitusta vaatimattomat 600 000 $[29]. Tutkijoita ei päästetty onnettomuuspaikalle yhtä opastettua kierrosta lukuun ottamatta, eikä heillä ollut lainkaan valtaa raivaustyötä suorittavien urakoitsijoitten suhteen. Edes WTC:n rakennusten piirustuksia ei luovutettu tutkijoille kokonaisuudessaan. Joulukuuhun 2001 mennessä tutkimusryhmä oli käyttänyt työhönsä vain 100 000 $.

New Yorkin pormestari Rudy Giuliani oli asettanut Ground Zeron[30] raivauksen ensisijaiseksi tavoitteeksi. Työmaan vastaava suunnitteluyhtiö oli LZA Technology/Thornton-Tomasetti Engineers, jonka yhtiökumppaneista Richard Tomasetti hyväksyi teräsromun nopean kierrätyksen ilman tutkintaa ja Charles Thornton osallistui tutkintaan yhtenä ASCE:n ”vapaaehtoisinsinöörinä”. Teräsromua alettiin kuljettaa nopeasti ulos maasta Kiinan ja Intian sulattoihin kierrätykseen. Tutkimusryhmän onnistui pelastaa joitain teräskappaleita Fresh Kills -täyttömaa-alueelta, mikä toimi romun välivarastona. Arvostettu ammattilehti Fire Engineering julkaisi tammikuussa 2002 päätoimittaja Bill Manningin vihaisen pääkirjoituksen, jossa hän tuomitsi terästen poiskuljetuksen laittomana todistusaineiston hävityksenä. Manning käytti FEMA:n organisoimasta tutkimuksesta nimitystä "half baked farce". Manning kirjoitti:

Fire Engineering -lehdellä on perusteltu syy uskoa, että FEMA:n siunaama ja Amerikan rakennusinsinöörien toteuttama “virallinen tutkimus” on surkea farssi, jota poliittiset voimat ovat jo saattaneet lähteä ohjailemaan, voimat, joiden intressi lievästi sanottuna jää kauaksi täydellisestä selonteosta. Lukuun ottamatta sitä marginaalista hyötyä, joka saatiin kolmepäiväisellä visuaalisen tarkkailun mahdollistaneella tapahtumapaikan läpikävelyllä, jonka ASCE:n tutkimusryhmän jäsenet suorittivat ja jota eräs asiaa lähellä oleva lähde kuvaili turistikierrokseksi, kukaan ei kerää todistusaineistoa mihinkään tarkoitukseen.[31]

Tutkimuksen vaatimaton rahoitus on ollut ihmettelyn kohteena, kun ottaa huomioon, että kyseessä oli lähes 3 000 ihmishenkeä vaatinut maailmanhistorian suurin rakennuskatastrofi. Esimerkiksi Bill Clintonin puuhia Monica Lewinskin kanssa tutkittiin 40 miljoonalla dollarilla. Tosin kun palautamme mieliin Oklahoma Cityn Alfred P. Murrah-rakennuksen sortumisen tutkinnan, niin huomaamme, ettei Yhdysvalloissa haluta ”terroristien tuhoamien” rakennusten turhan tarkkaa tutkintaa. Päinvastoin, todistusaineisto pyritään pitämään tutkijoitten ulottumattomissa ja hävittämään kiireesti. New Yorkin pormestari Rudy Giuliani kielsi ehdottomasti kaiken valokuvaamisen Ground Zerolla pari viikkoa tapahtuneen jälkeen lukuun ottamatta virallisen luvan saaneita valokuvaajia[32].

Maaliskuussa 2002 kongressin edustajainhuoneen House Science Committee järjesti kuulemisia WTC:n tutkimuksista. Kongressiedustajat aivan oikein ymmärsivät WTC:n rakennustuhojen asiallisen tutkinnan suuren merkityksen pilvenpiirtäjien turvallisuudelle tulevaisuudessa. Lukuisiin epäkohtiin kiinnitettiin huomiota. Oli epäselvää, kuka tutkimusta johti. Kun edustaja Anthony D. Weiner (dem.) pyysi asianosaisten läsnäolijoiden joukolta, että tutkinnan johtaja nostaisi kätensä ylös, niin kaikkiaan kolme miestä nosti käden. Giulianin määräämä teräksen kierrätys, ilman että siitä otettiin talteen tutkinnan kannalta tärkeitä kappaleita, nähtiin suurena virheenä.[33] Samoin viivyttely tutkimusryhmän (BPAT, Building Performance Assessment Team) perustamisessa johti todistusaineiston menetyksiin. Tutkijoille ei ollut annettu valtuuksia puuttua tähän todisteiden hävitykseen. FEMA:n vaatima vaitiolositoumusten antaminen turhautti ryhmän jäseniä. Ryhmälle ei myöskään annettu asiaankuuluvia rakennuksia koskevia dokumentteja. Kongressiedustajat totesivat myös lisärahoituksen suuren tarpeen.[34]

FEMA:n keväällä 2002 World Trade Center Building Performance Study -nimellä julkaistussa raportissa esitetty ns. pannukakkuteoria olikin vain välivaihe virallisissa selitysyrityksissä. Teoria yritti selittää sortuman siten, että tuli heikensi kerrosten tuennassa käytetyt tukiristikot, jonka jälkeen ensin yksi kerroslaatta putosi toisen päälle, jolloin sen tuenta ylikuormittui ja petti ja ketjureaktio alaspäin alkoi. Kerroslaattojen tarjoaman sivuttaistuennan kadotessa pystypilarit kävivät epävakaiksi ja nurjahtivat, jolloin koko rakennus sortui maahan asti. Teoria oli parhaimmillaankin vain spekulaatio, minkä raportti myös myönsi todetessaan kaksoistornien osalta, ettei "sortumaan johtanutta tapahtumaketjua kyetty varmuudella määrittämään"[35]. WTC-7:n kohdalla FEMA:n raportti toteaa, että ”tulipalojen laatua WTC-7:ssä ja sitä miten ne aiheuttivat rakennuksen romahtamisen ei tällä hetkellä tiedetä”. Raportti toteaa, että heidän parhaimmankin hypoteesinsa toteutumisen todennäköisyys on alhainen, ja suosittaa lisätutkimuksia sortumisen syyn selvittämiseksi[36].

Elokuussa 2002 uhrien omaisten ja heidän aloittamansa pilvenpiirtäjien turvallisuuskampanjan johdosta annettiin Yhdysvaltojen kansalliselle standardi- ja teknologiainstituutille NIST:lle (National Institute of Standards and Technology) tehtäväksi jatkaa FEMA:n epäonnistunutta tutkimusta. 1.10.2002 säädetty laki National Construction Safety Team (NCST) Act valtuutti NIST:n perustamaan tutkimusryhmiä rakennustuhojen tutkimuksia varten. Lain mukaan ryhmien tutkimuksien tarkoituksena on ”parantaa rakennusten turvallisuutta ja rakenteellista yhtenäisyyttä Yhdysvalloissa” ja tehtävänä ”määrittää todennäköinen tekninen syy tai syyt rakennusten luhistumiseen” sekä muun muassa ”antaa suosituksia uusiksi rakennusmääräyksiksi”. NIST:in tutkimussuunnitelma julkaistiin elokuussa 2002. Siinä päätavoitteena oli selvittää ”miksi ja miten kaksoistornit (WTC 1 ja WTC 2) sortuivat lentokoneiden törmäysten jälkeen”. NIST myös ilmoitti: ”Mitään osaa yhdestäkään raportista, joka juontaa juurensa NIST:n tutkimukseen rakenteiden pettämisestä tai tutkimuksesta, jota National Construction Safety Team Act -laissa tarkoitetaan, ei voida käyttää missään oikeusjutussa tai vahingonkorvauskanteessa, joka aiheutuu mistä tahansa mainitun raportin esiin nostamasta asiasta.  (15 USC 281a; as amended by P.L. 107–231)”. [37]

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, mitä Office of Inspector General totesi raportissaan WTC:n vuoden 1993 pommi-iskun yhteydessä käänteisessä järjestyksessä tapahtuneesta rikoslaboratoriotutkinnasta, eli määritetään ensin haluttu lopputulos ja sitten etsitään keinot, miten siihen päästään (kirjassa s. sivu 42). Tietokonesimulaatioiden avulla tämä metodi helpottuu huomattavasti.

Koska Ground Zero[38] oli jo täysin raivattu ja teräsromu laivattu Kaukoitään sulatettavaksi[39], NIST perusti tutkintansa suurelta osin tietokonesimulaatioihin. Kuitenkin hämmästyttävästi itse sortuminen on rajattu niistä pois. Simulaatiot alkavat lentokoneitten törmäyksistä ja loppuvat sortuman alkamiseen. Itse sortuma kuitataan kerta toisensa jälkeen maininnalla ”sen jälkeen täydellinen sortuma aiheutui”. NIST perustelematta väittää, että täydellinen jatkuva sortuma oli ”väistämätön” sen jälkeen kun sortuma oli alkanut.

NIST tosin käsittelee kvalitatiivisesti puolen sivun verran sortuman aikaisia tapahtumia, mutta “ei varsinaisesti käsittele tornien rakenteellista käyttäytymistä sen jälkeen kun olosuhteet sortumisen alkamiselle oli saavutettu ja sortuminen kävi väistämättömäksi”.[40] NIST:n rajaus on sitäkin ihmeellisempi, kun ottaa huomioon sen, että juuri teräsrunkoisten pilvenpiirtäjien sortuminen tulen vuoksi (joka väitteiden mukaan tuona päivänä tapahtui) oli ainutlaatuinen ilmiö historiassa. Milloinkaan aiemmin tai sen jälkeen vastaavaa ei ole tapahtunut. Lukuisat pilvenpiirtäjät ovat liekehtineet aiemmin, kuten 64 kerroksinen First Interstate Bank Building Los Angelesissa 1988[41]. Rakennus paloi hallitsemattomasti 3 ½  tuntia. Paloa tutkinut Iklim Ltd. toteaa palosta: "Huolimatta neljän ja puolen kerroksen loppuunpalamisesta, tärkeille kantaville rakenteille ei aiheutunut vaurioita ja vain pieni vaurio yhdelle toissijaiselle palkille ja pienelle määrälle kerroslevyjä." [42] Sanomattakin on selvää, ettei mitään sortumavaaraa ollut. Toinen esimerkki: 38 kerroksinen One Meridian Plaza Philadelphiassa 1991, joka paloi 18 tuntia kahdeksassa kerroksessa. Ei sortumaa.[43]

Pilvenpiirtäjät ovat kestäneet tulipaloja yhtä hyvin vuoden 2001 jälkeenkin, kuten lokakuussa 2004 Venezuelan Caracasissa, jossa 56-kerroksinen rakennus paloi 17 tuntia 26 kerroksessa. Näihin verrattuna WTC:n tulipalot olivat lyhytkestoisia ja lieviä. Harvoin muistetaan, että WTC-1 paloi jo vuonna 1975.[44] On huomattava, ettei palosuojaus kykene estämään teräsrakenteiden kuumenemista paria tuntia kauempaa. Sitä pidemmät palot vaikuttavat teräkseen kuten lyhyempi tulipalo suojaamattomaan teräkseen. NIST on väittänyt esittämättä tarkempia perusteluja, että WTC:llä koneitten törmäykset kuorivat paloeristeet usean kerroksen alalta ja altistivat teräksen tulelle.

Kaikkein erikoisin ja suurimmat vahingot aiheuttanut ilmiö oli se, että tornit sortuivat täydellisesti maahan asti. Juuri tätä pilvenpiirtäjien itsetuhokäyttäytymistähän pitäisi jo rakennusturvallisuudenkin vuoksi tutkia. Ja kuitenkin NIST rajasi sen mallinnuksiensa ulkopuolelle. Totaaliset sortumat ovat maailmalla aiheutuneet räjähdepurkamisista, rakennusvirheistä tai maanjäristyksistä. Kuitenkin esimerkiksi maanjäristysten aiheuttamat sortumat tyypillisesti jättävät jäljelle suuria tunnistettavia osia rakennuksista tai pahimmillaan nipun päällekkäisiä kerroslaattoja (betonirakenteisissa taloissa). Esimerkiksi Norjassa kivivyöry romautti maaliskuussa 2008 kuusikerroksista kerrostaloa pyyhkäisten pois talon kaksi alinta kerrosta. Kerrostalo kuitenkin vain putosi noiden kahden kerroksen verran alaspäin jääden edelleen pystyyn. Jotain tämän tapaista olisi pitänyt tapahtua myös WTC:n kohdalla, sillä rakennuksia ei todellakaan ole suunniteltu tuhoamaan itse itseään pelkästään painovoiman avulla. WTC:n tapauksessa rakennus kuitenkin tuhoutui pölyksi ja ympäri tonttia ja naapurirakennusten sisään sinkoutuneiksi teräskiskoiksi.

Eräät ”salaliittoteorioiden” kaatajat ovat esittäneet väitteen, että WTC:n tornit oli suunniteltu alun perin sortumaan katastrofitilanteessa kuin teleskoopit[45] siten, että ne eivät aiheuttaisi vahinkoa ympäröiville rakennuksille. Tällaisten väitteiden esittäjien tulisi kuitenkin antaa luotettavat lähteet väitteelle, jota viralliset selvitykset eivät ole vahvistaneet.

Jatkuva sortuma on jo FEMA:nkin käyttämä suhteellisen uusi termi. Se näyttää liittyvän etupäässä terrorismitapauksiin. WTC:n lisäksi useimmin käytetään esimerkkinä Oklahoma Cityn Alfred P. Murrah -toimistotalon tuhoa. Tulkinta on kuitenkin virheellinen, sillä jos Murrah-rakennuksen sortuma oli jatkuva sortuma, niin silloin kaikki tavalliset kerrostalojen räjähdepurkamisetkin ovat. Aitona tapauksena voidaan pitää sitä vastoin Lontoossa vuonna 1968 tapahtunutta Ronan Point -nimisen elementtikerrostalon nurkan luhistumista koko rakennuksen 23-kerroksen mitalta, mikä johtui 18. kerroksen nurkkahuoneessa tapahtuneesta kaasuräjähdyksestä[46]. Elementtitalot kuitenkin muistuttavat rakenteeltaan jossain määrin korttitaloja, mitä ei voida sanoa teräsrunkoisista pilvenpiirtäjistä. WTC:n rakennukset 1, 2 ja 7 ovat ainoat historian tuntemat teräsrunkoisen rakennuksen jatkuvan sortuman esimerkit, mutta kuten tulemme huomaamaan, tämäkään tulkinta ei pidä paikkaansa.

NIST esittää, että lentokoneitten törmäys aiheutti teräsrakenteiden kuoriutumisen paloeristeistä tulipalokerroksissa, ja tämä yhdessä tulipalon kanssa sai aikaan liiallisen lämpökuormituksen, joka johti teräsrakenteiden lämpölaajenemisen ja kerrosten notkahtamisen ja siitä seuranneen ulkosivun pilariston sisäänpainumisen kautta pilarien nurjahtamiseen ja sortuman alkamiseen. Kun FEMA syytti tukiristikot ulkosivuun ja keskirunkoon liittäneitä kulmarautoja heikoiksi, NIST päinvastoin väitti niitä niin vahvoiksi, että tukiristikot vetivät niiden välityksellä ulkosivun pilaristot sisäänpäin, jolloin nämä pettivät.

NIST:n tulokset ovat sisäisessä ristiriidassa. Sen paremmin sen palokokeet kuin tutkitut teräsnäytteetkään eivät tue teoriaa tulen heikentämästä teräksestä. NIST kykeni tutkimaan säästetyistä teräsnäytteistä 16 kpl tulipalokerrosten ulkosivun pilareita. Näistä pilareista analysoitiin 170 kohtaa ja havaittiin, että vain kolmessa pilarissa oli viitteitä siitä, että niiden lämpötila oli ylittänyt 250 ºC. Vain kahdessa keskirungon pilarissa oli riittävästi maalipintaa jäljellä analyysiin, eikä niissä ollut viitteitä yli 250 ºC:n lämpötilasta. Metallin analysointi puolestaan osoitti, etteivät näytteet olleet ylittäneet ainakaan 600 ºC:n lämpötilaa. NIST ei mitenkään selitä sitä, miksi he kuitenkin kerrosrakenteiden käyttäytymistä tutkivissa palokokeissaan lämmittivät ne 700 ºC:n lämpötilaan. Heidän oma aineistonsa ei ainakaan oikeuta oletusta noin korkeasta lämpötilasta. Palokokeet olivat erittäin ankaria. NIST:n pettymykseksi heidän kahden tunnin palokokeessaan WTC:n mallin mukaan valmistettu kerros ei sortunut alkuperäisen paksuisella paloeristeellä käsiteltynä. Sortuma saatiin aikaan vasta ohuemmalla eristeellä.

NIST väittää keskirungon alueella esiintyneen korkeita, jopa 1 000 ºC:n kaasulämpötiloja (rakenteiden lämpötila oli luonnollisesti paljon alhaisempi), mutta sen omat simulaatiokuvat esittävät keskirungon alueen jatkuvasti viileimpänä osana kerroksia. Tämä onkin loogista, sillä keskirungon alueella sijaitsivat porras- ja hissikuilut eikä siellä ollut juurikaan palavaa materiaalia. Näin ollen jos näyttöä ei ole ulkosivun pilarien muutamaa rajallista kohtaa lukuun ottamatta lämpenemisestä yli 250 ºC:n, on todennäköistä että sama pätee myös keskirunkoon. Muutamaan kerrokseen rajautuneen tulen on myös vaikea lämmittää kantavia rakenteita terästä heikentäviin lämpötiloihin teräksen hyvän lämmönjohtavuuden vuoksi. Lämpö yksinkertaisesti johtuu pilareita myöden pois.[47] Laskennallisesti on myös osoitettu, että rakennukseen lentokoneen mukana tullut koko polttoainelasti ei edes teoriassa voisi nostaa rakenteiden keskimääräistä lämpötilaa korkeammalle kuin 257 ºC[48]. Laskelmassa oli tehty oletus, ettei lämpöä lainkaan karkaa palokerroksista pois johtumisen, lämpösäteilyn tai savukaasujen mukana. Todellisuudessa juuri nämä edellä mainitut hävikit vähentävät ratkaisevasti rakenteisiin jäävää lämpökuormaa.

NIST toteaa, että kun rakennuksen yläosa kerran lähti liikkeelle, niin alapuolinen rakenne ei sitä kyennyt pysäyttämään, koska putoavalla massalla oli niin valtava energia. Mitään lukuarvoja tai laskelmia ei esitetä. Edelleen NIST toteaa, että koska putoaminen tapahtui käytännössä vapaan putoamisen nopeudella, niin alapuoliset kerrokset tarjosivat minimaalisen vastuksen. NIST:n kehäpäättely on hyvin ongelmallinen. Tieteellinen ajattelu lähtee siitä, että ollakseen todellinen ilmiön on oltava toistettavissa. WTC:n tapauksessa lähes vapaan putoamisen nopeudella tapahtunut pilvenpiirtäjän sen omaan potentiaalienergiaan perustuva täystuho on ainutkertainen ilmiö. Vastaavalla nopeudella tapahtuneita rakennusten tuhoutumisia on kylläkin nähty, mutta ne ovat olleet poikkeuksetta räjähdepurkamisia. Näin ollen, koska ilmiö muistuttaa entuudestaan tunnettua ilmiötä, olisi tuo ilmiö otettava huomioon myös WTC:n kohdalla, ja jos räjähteiden käyttö onnistutaan tutkinnassa sulkemaan pois, niin erityinen huomio olisi kiinnitettävä ainutkertaisen painovoimaisen täystuhon selittämiseen ja mallintamiseen. Uskontunnustusta muistuttava hokema ”global collapse then ensued” ei riitä selitykseksi ainutkertaiselle ilmiölle.

NIST väittää tutkineensa myös mahdollisuutta, että torneissa olisi ollut räjähteitä, mutta ei kerro, miten tätä vaihtoehtoa tutkittiin. NIST:n mukaan se ei löytänyt mitään näyttöä, joka olisi tukenut tätä vaihtoehtoa.[49] Tätä voidaan pitää outona erityisesti, kun otetaan huomioon, että NIST ei kyennyt laatimaan minkäänlaista selitystä rakennus 7:n sortumiselle vaan on siirtänyt sen osalta raportin valmistumista lukuisia kertoja.

Kevin Ryanin kritiikki NIST:n tutkintaa kohtaan

NIST:n tutkinnan ollessa vielä kesken ja palokokeiden suorituksen meneillään Underwriters Laboratories -testauslaitoksen osastonjohtaja Kevin Ryan[50] alkoi huolestua tutkinnan objektiivisuudesta. Mainittu laitos oli aikoinaan testannut WTC:n rakentamisessa käytetyt teräkset ja todennut ne tulenkestostandardit ylittäviksi. Ryan kiinnitti huomiota NIST:n 19.10.2004 päivättyyn väliraporttiin ja kirjoitti sen johdosta kirjeen Frank Gaylelle, joka oli NIST:n metallurgiaosaston apulaisjohtaja ja projektin ”NIST ja WTC” johtaja.[51]

Ryanin mukaan palokokeet näyttivät osoittavan, että rakenteiden olisi pitänyt helposti kestää romahtamatta. Ryan kiinnitti huomiota NIST:n elokuun 2003 väliraporttiin, joka antoi ymmärtää, etteivät teräkset WTC:llä ehkä kuumentuneet yli 250 ºC:n[52], mikä Ryanin mielestä olikin odotettavissa. Lokakuun 2004 väliraportissa kuitenkin todettiin, että ulkosivun pilarit tästä alhaisesta lämpötilasta huolimatta ”nopeasti pehmenivät ja nurjahtivat”[53]. Ryan huomautti, että teräs on kuumennettava 1 100 ºC:n lämpötilaan ennen kuin sitä voidaan muotoilla pakottamalla.

Ryan jatkoi:

Tämä kertomus ei nyt täsmää. Jos teräs noissa rakennuksissa pehmeni tai suli, olen varma, että me kaikki voimme olla yhtä mieltä siitä, että se ei johtunut minkäänlaisista lentokonepolttoainepaloista, saatikka lyhytkestoisista toimistopaloista noissa torneissa. Tämän seikan luulisi olevan suuri huolenaihe kaikille amerikkalaisille. Tai sitten ajatus teräksen antamisesta periksi noin 250 ºC:n lämpötilassa viittaa siihen, että suurin osa tuon päivän kuolonuhreista aiheutui turvamitoitukseen liittyvistä pettämisistä. Sen vaihtoehdon luulisi olevan suuri huolenaihe yhtiölleni.

Kevin Ryanin kirje julkaistiin internetissä, mikä johti hänen erottamiseensa 18.11.2004 ”huonon arvostelukyvyn” vuoksi[54]. Erottamisensa jälkeen Underwriters Laboratories -yhtiön palveluksesta Kevin Ryan paneutui syvällisemmin WTC:n tuhosta tehtyihin virallisiin selvityksiin.[55] Seuraavassa joitain hänen esiin nostamiaan seikkoja.

WTC:n lisäksi historia ei tunne lainkaan muita tapauksia, joissa (väitetysti) tulipalo olisi saanut korkean teräsrunkoisen rakennuksen romahtamaan. Vastaavasti ei tunneta tapauksia, jossa rakennussortuma, jonka yhteydessä havaitaan kaikki räjähdepurkamisen tunnusmerkit, olisi jotain muuta kuin juuri räjähdepurkaminen. Eli käytännössä sortuma, joka näyttää räjähdepurkamiselta, on myös sitä eikä jotain muuta.

99,7 % teräksistä (todisteista) hävitettiin yleisön ja asiantuntijoitten vastalauseista huolimatta. Yli vuosi kului, ennen kuin kunnollinen riittävin resurssein varustettu NIST:n tutkimus aloitettiin. Kevin Ryanin silloinen työnantaja Underwriters Laboratories teki elokuussa 2004 palokokeita, joissa havaittiin, etteivät WTC:n mallin mukaan tehdyt kerrosrakenteet sortuneet.[56]

Ryan teki myös mielenkiintoisen havainnon; alkuperäisessä ASCE:n WTC-tutkimusryhmässä olivat mukana samat neljä ”vapaaehtoisinsinööriä”, jotka kirjoittivat Oklahoma Cityn Murrah-toimistotalon raportin: Gene Corley, Charles Thornton, Paul Mlakar ja Mete Sozen. Kaksi viimeksi mainittua osallistuivat myös Pentagonin vauriotutkimuksen tekoon. Yhdysvalloissa on 1,5 miljoonaa insinööriä, miksi nämä muutamat nimet tulevat vastaan terrorismitapausten yhteydessä? Nämä ”vapaaehtoiset” myös tiesivät etukäteen, miksi pilvenpiirtäjät sortuivat. Gene Corley totesi St Petersburg Timesille 14.9.2001: ”Tiesin heti kun suihkukoneet iskivät rakennuksiin, että WTC sortuisi juuri niin kuin se teki… en vain tiennyt, milloin se tulisi tapahtumaan.”[57]

Toinen Oklahoma Cityn veteraani Charles Thornton totesi hyvin varhaisessa vaiheessa työtoverilleen Karl Kochille: ”Karl, me kaikki tiedämme, mikä aiheutti sortuman[58].” NIST:n tutkimukseen osallistunut Shankar Nair puolestaan totesi Chicago Tribunelle 19.9.2001: ”Jo nyt on miltei saavutettu konsensus tapahtumaketjusta, joka johti World Trade Centerin sortumiseen.” Jostain syystä kuitenkin FEMA:n Building Performance Report (toukokuu 2002) totesi: ”Sortumaan johtanutta tapahtumaketjua ei varmuudella kyetty määrittämään.”

On yleisessä tiedossa, että WTC:n tornit suunniteltiin kestämään rakennusaikana maailman suurimman matkustajakoneen Boeing 707:n törmäys. Terrori-iskun jälkeen alkoi kuitenkin selittely, ettei lentokoneitten polttoainelastia ja siitä aiheutuneita tulipaloja ollut otettu huomioon. Näin on väittänyt mm. rakennusten suunnitteluun osallistunut Leslie Robertson, joka kuitenkin myös myönsi, ettei vastannut suunnittelun siitä puolesta. WTC:n suunnittelun johtava insinööri John Skilling kertoi kuitenkin vuonna 1993: ”Analyysimme osoitti, että suurimmaksi ongelmaksi muodostuisi polttoaine, joka joutuisi rakennuksen sisään. Mutta siitä huolimatta kantava rakenne olisi yhä jäljellä.”[59] Leslie Robertson selvästi valehtelee, sillä WTC:n suunnittelussa hän toimi juuri John Skillingin avustajana.

NIST aloitti tutkimuksensa WTC:n sortumasta kesäkuussa 2002 ja yhdessä ensimmäisistä kokouksista kuultiin ”yleisön” näkemyksiä. ”Yleisönä” esiintyivät Gene Corley, Richard Tomasetti, Shankar Nair ja eräät muut virallisiin tutkimuksiin osallistuneet. Eräät FEMA:n raportin kirjoittajat osallistuivat myös NIST:n raportin kirjoittamiseen, kuten Therese McAllister (FEMA Chapter 1 – NIST report 1-6, 1-7[60]) ja John Gross (FEMA Chapter 1 – NIST report 1-6, 1-7). FEMA:n Chapter 2:n kirjoittajista NIST:n tutkintaan osallistuivat Ronald Hamburger, William Baker ja Harold Nelson, joka osallistui NIST:n raportin osien 1-5 ja 1-7 kirjoittamiseen. Nelson oli myös yksi FEMA:n WTC-7:ää käsitelleen Chapter 5:n kirjoittajista  FEMA:n raportin Chapter 5:n muista kirjoittajista Ramon Gilsanz osallistui NIST:n raportin osan 1-6F kirjoittamiseen. Samojen henkilöiden osallistuminen molempien raporttien laadintaan on sikälikin mielenkiintoista, että raportit päätyvät varsin erilaisiin selityksiin sortumisen syistä.

On myös kolmas raportti, joka tunnetaan Silverstein/Weidlinger-raportin nimellä (lokakuu 2002) ja sen tarkoitus oli tukea WTC:n leasing-sopimuksen haltijan Larry Silversteinin oikeudenkäyntiä kaksinkertaisen vakuutuskorvauksen saamiseksi. Jälleen törmäämme tuttuihin nimiin: Gene Corley ja Thornton & Tomasetti. Raportti päätyy hyvin erilaiseen lopputulokseen kuin FEMA-raportti, jota samat miehet olivat olleet tekemässä. Raportin mukaan minkäänlaista välipohjien pettämistä ei tapahtunut vaan sortuman syynä oli kantavien pystypilarien pettäminen. Kevin Ryanin tulkinnan mukaan välipohjien pettämisen myöntäminen olisi viitannut suunnitteluvirheeseen ja oikeuttanut vain normaaliin vakuutuskorvaukseen kaksinkertaisen sijasta.

NIST:n raportti esitti lopulta kolmannen version, jonka mukaan välipohjat alkoivat roikkua vetäen pehmentyneet ulkosivut sisäänpäin, ja kun keskirunkokin oli pehmennyt, aiheutui sortuma, jossa rakennuksen yläosa ruhjoi pudotessaan alapuolisen rakenteen maahan asti. On huomattava, että kun FEMA-raportti valitti välipohjia kannatelleiden tukiristikoitten liitoksia pilareihin heikoiksi (niiden pettäminen aiheutti kerrosten putoamisen ja sortuman), niin NIST puolestaan totesi ne niin vahvoiksi, että niiden välityksellä lämpölaajenneet ja roikkuvat välipohjarakenteet vetivät ulkosivut sisäänpäin, jolloin nämä eivät enää kyenneet kannattelemaan rakennuksen yläosan painoa.

NIST jätti huomiotta WTC:n suunnittelun ja rakentamisen aikaiset tiedot rakennusten vahvuudesta. 1960-luvulla alan lehdissä kerrottiin, että WTC:n ulkosivun pilarien kuormitusta voitaisiin kasvattaa aina 2 000 % ennen kuin ne pettäisivät. Ulkosivun pilarit oli tehty erikoisvahvasta teräksestä, ja niiden tehtävä oli ottaa vastaan rakennukseen kohdistuva tuulikuorma myös hirmumyrskyjen ja hurrikaanien olosuhteissa. Lisäksi oli kerrottu, että rakennus kestäisi edelleen pystyssä mistä tahansa suunnasta 100 mailin tuntinopeudella puhaltavassa tuulessa, vaikka rakennuksen tyvellä yhden sivun kaikki pilarit olisi poistettu ja jopa osa kahden viereisen sivun pilareista nurkkien takana[61].

Huomiotta jäi myös Underwriters Laboratories -yhtiön tekemä WTC:n terästen testaus, sillä sen dokumentteja ei löytynyt. UL:n toimitusjohtaja Knoring Knoblauch oli kertonut yhtiön henkilöstölle syyskuussa 2001, että laitos oli testannut WTC:n teräkset ja todennut ne New Yorkin rakennusmääräykset ylittäviksi. Tämän hän vahvisti vielä joulukuussa 2003 Ryanille kirjallisesti. Rakennusten omistaja satamalaitos ei kuitenkaan löytänyt testausta koskevia dokumentteja. Teräkset olivat NIST:n mukaan luokkaa 1B, mikä pilarien osalta tarkoittaa 3 tunnin palonkestoa ja kerrosten osalta 2 tunnin palonkestoa. Myöskään pääinsinööri John Skillingin mainitsemia lentokonepolttoaineen rakennukselle aiheuttaman palorasituksen arvioita ja laskelmia ei enää löytynyt.

Kun UL elokuussa 2004 suoritti palokokeita NIST:lle, WTC:n mallin mukaan valmistetut ja palosuojatut välipohjarakenteet kestivät hienosti. Heti tämän jälkeen UL:n toimitusjohtaja Knoring Knoblauch erosi yhtiön palveluksesta. Kun Ryan kiinnitti julkisuuteen vuotaneessa kirjeessään huomiota NIST:n väliraportin ristiriitaisuuksiin lokakuussa 2004, UL perääntyi ilmoittaen, ettei ole näyttöä siitä, että yhtiö olisi testannut WTC:n teräkset. Samoin he vähättelivät rooliaan NIST:n tutkimuksessa, jonka oli aiemmin henkilökunnalle kerrottu olevan keskeinen.

Yksi NIST:n tutkimuksen menetelmistä oli silminnäkijöitten haastattelu. New Yorkin kaupunki kuitenkin kieltäytyi antamasta NIST:n käyttöön omia silminnäkijähaastattelujaan. Kaupunki suostui lopulta näyttämään aineistoaan NIST:n tutkijoille joulukuussa 2003, mutta vain kaupungin toimitiloissa. NIST jätti huomioimatta kaikki lausunnot, jotka viittasivat räjähteiden käyttöön.

Koska NIST:n teräsanalyysit eivät tukeneet oletusta korkeista lämpötiloista, tutkinnassa päädyttiin teoriaan, jonka mukaan teräkset olivat pehmenneet, koska lentokoneitten törmäys oli aiheuttanut palosuojausaineen kuoriutumisen törmäyskerroksista. NIST teki kokeita teorian tueksi. Tutkijat ampuivat haulikolla 15 laukausta metallilevyyn, joka oli käsitelty palosuojapinnoitteella. Testi osoitti, että 15 laukausta haulikolla todellakin poistaa palosuojapinnoitteen teräspinnalta. Tämän NIST tulkitsi osoittavan, että lentokoneen törmäys oli poistanut suurimman osan palosuojauksista niissä kerroksissa, joihin törmäys vaikutti. NIST ei kuitenkaan mitenkään perustele, miten Boeing 767 muuttuu tuhansiksi haulikonlaukauksiksi, jotka suuntautuvat joka puolelle törmäyskerroksissa. Teoria on toivottoman epäuskottava, sillä jo törmäyskohdasta otetuissa valokuvissa nähdään, etteivät edes ikkunat ole rikkoutuneet aivan vauriokohdan vieressä. Miten silloin muka ehjien ikkunoiden välissä sijainneiden pilarien palosuojaukset olisivat kuoriutuneet pois? NIST:n mukaan rakenteiden kuoriminen palosuojauksista vaati energiaa 1 MJ/m². Törmäyskerroksissa oli kuorittavaa pinta-alaa 6 000 m², mikä tarkoittaa, että lukuisia muita lentokoneita olisi tarvittu avuksi, jotta tarvittava energia olisi saavutettu.

NIST:n palokokeet olivat myös varsin tarkoitushakuisia. NIST kertoo vain kaasulämpötilat ja jättää teräksen lämpötilat kertomatta, polttoaineen määrä testeissä oli kaksinkertainen todelliseen tilanteeseen verrattuna, polttokammiossa käytettiin tehostettua ilmanvaihtoa, terästen palosuojauskerroksen paksuutta vähennettiin, kerrosten päälle asetettua kuormaa kasvatettiin ”maksimikuormaksi”, mikä oli kaksinkertainen todelliseen tilanteeseen verrattuna. Lopputuloksena NIST joutui toteamaan: ”Tämän tyyppinen kerrosrakenne oli kykenevä kestämään suurta gravitaatiokuormaa merkittävän pitkän ajan romahtamatta, mikä voidaan rinnastaa mihin hyvänsä sijaintiin ja palonkestoon torneissa syyskuun 11:ntenä.” Kokeiden jälkeen NIST ilmoitti olevansa varovainen johtopäätösten vetämisessä näitten testien perusteella. Lopulta NIST tukeutui yhä enemmän tietokonesimulaatioihin. Niissä se oman ilmoituksensa mukaan muutti realistiset parametrit useissa tapauksissa ”vakavammiksi”. NIST:n mukaan realistisia parametrejä muutettiin vakavammiksi, kunnes simulaatioiden tulokset vastasivat havaittuja tapahtumia, eli sortuman alkaminen saatiin aikaan.

NIST:n mukaan WTC-1:ssä katkesi 14 % ja WTC-2:ssa 15 % kantavista pilareista. Tämä aiheutti joittenkin jäljelle jääneitten pilarien kuorman lisääntymisen jopa 25 %:lla. Pilarien varmuuskertoimet olivat NIST:n mukaan keskirungon osalta 2 ja ulkosivulla 5. Kun otetaan huomioon NIST:n omien teräsanalyysien tulos, jonka mukaan yksikään näyte ei ollut saavuttanut 600 ºC:n ratkaisevaa lämpötilaa, jolloin teräksen lujuus on pudonnut puoleen alkuperäisestä, ja että vain kaksi näytettä oli ylittänyt 250 ºC:n lämpötilan, ei minkäänlaisia edellytyksiä sortumisen alkamiselle pitänyt olla olemassa.

Miten kuumiksi tuli olisi teoriassa kyennyt kuumentamaan törmäyskerrosten rakenteet? NIST:n mukaan 20 460 litraa lentokonepolttoainetta oli jäljellä törmäysten aiheuttamien polttoaineräjähdysten jälkeen. Tämä tarkoittaa 590 000 MJ energiaa. Toimistokalusteet tarjosivat lisäksi noin 490 000 MJ. Kun tämä lämpöenergia ilman hävikkiä siirretään kyseisten kerrosten rakenteisiin, saadaan keskimääräiseksi lämpötilaksi vähemmän kuin 315 ºC, mikä sopii yhteen NIST:n tekemien teräskappaleitten maalianalyysien kanssa. NIST:n hallussa on 6 899 valokuvaa ja 6 977 videota tapahtumista, mutta se ei anna niitä riippumattomien tutkijoitten käyttöön. Samoin NIST:n käyttämät tietokoneohjelmat ja simulaatiomallit ovat salaisia.

Kevin Ryanin mukaan objektiivinen tieteellinen tutkimus WTC:n sortumasta olisi päätynyt seuraaviin johtopäätöksiin:

1) Suhteellisen vähän pilareita tuhoutui törmäyksessä.
2) Jäljelle jääneillä pilareilla oli suuri kyky ottaa vastaan lisäkuormaa.
3) Palosuojaus ei olisi voinut kuoriutua laajalti pois.
4) Teräs ei olisi pehmentynyt havaituissa lämpötiloissa.
5) Jopa korkeammissa lämpötiloissa suuremmalla gravitaatiokuormalla suoritetuissa palokokeissa havaittiin vain pientä rakenteiden notkahtamista.
6) Ulkosivun pilareita sisäänpäin vetäviä voimia ei ollut olemassa.
7) Epävakauden leviäminen rakennukseen olisi vienyt huomattavasti kauemmin eikä olisi johtanut vapaan putoamisen nopeudella tapahtuneeseen täydelliseen sortumaan.

Ryanin mukaan NIST:n raportti on väärässä, koska se ei selitä, miksi ja miten rakennukset sortuivat, ja NIST:n tutkinta oli harhaanjohtavaa ja epätieteellistä joka vaiheessa. He raportoivat tuloksia, jotka olivat ristiriidassa heidän omien testiensä kanssa. NIST jätti huomiotta tai vääristi lukuisia seikkoja, kuten alkuperäiset 1960-luvulla esitetyt tiedot rakennusten suunnittelusta ja pääinsinööri John Skillingin lausunnon. Lisäksi se jätti huomiotta sortumakohdan alapuolisen rakenteen sortumalle antaman vastuksen, tietoliikennemaston putoamisen ennen ulkosivun rakennetta, sulan tai hehkuvan metallin raunioissa viikkojen ajan, silminnäkijälausunnot räjähdyksistä ja WTC:n teräsnäytteissä havaitut rikkijäämät. Ryanin mukaan olisi ehdottomasti tehtävä uusi tutkimus, jossa räjähteiden käyttö sortumisen syynä otettaisiin huomioon.

WTC:n tuhoutumisen riippumaton tutkinta

Viralliset tutkimukset ja niitä tukevat asiantuntijat kieltäytyivät käytännössä tutkimasta sitä ilmeistä, jo syyskuun 11. uutisnauhoillakin ilmi tullutta vaihtoehtoa, jonka mukaan rakennukset sortuivat räjäytysten vuoksi. Esimerkiksi USA Todayn Jack Kelley kertoi jo tapahtumapäivänä FBI:n hypoteesista, jonka mukaan pilvenpiirtäjien kellarikerroksien autopaikoitustiloissa räjähtänyt autopommi olisi aiheuttanut kaksoistornien sortuman, samaa kertoi MSNBC:n Rick Sanchez[62]. Jo vuoden 1993 pommi-iskun olisi voinut olettaa kannustaneen tutkimaan tätä vaihtoehtoa. Jostain syystä kuitenkin räjähteiden käytöstä muodostui tabu ja sitä ehdottaneet leimattiin salaliittoteoreetikoiksi.

Kuten jo todettiin, lukuisat TV-kommentaattorit vertasivat pilvenpiirtäjien tuhoa räjähdepurkamiseen. Lukemattomat WTC:n lähistöllä tai rakennusten sisällä olleet ihmiset kertoivat räjähdyksistä koneiden törmäysten aikoihin, törmäysten ja sortuman välisenä aikana tai varsinaisen sortuman aikana. Koosteita näistä uutisnauhoista voi katsella monilla internetsivuilla ja esimerkiksi dokumenttielokuvassa 9/11 Revisited[63]

Mitä silminnäkijät ovat kertoneet räjähdyksistä?

Aloittakaamme räjähdysten jäljittäminen hetkestä, jolloin ensimmäinen lentokone törmäsi WTC-1:een. Hyvän lähteen tarjoaa Scholars for 9/11 Truth -tiedemiesryhmän Journal of 9/11 Studies -internetjulkaisu ja Craig T. Furlongin ja Gordon Rossin tutkimusartikkeli Seismic Proof – 9/11 Was an Inside Job (versio 2)[64]. WTC:n kellarikerroksissa tapahtui voimakkaita räjähdyksiä molempien lentokoneitten törmäysten aikoihin. Näistä ovat kertoneet mm. WTC:llä 20 vuotta vahtimestarina työskennellyt William Rodriguez ja useat huoltotöissä olleet miehet.

Chief Engineer -lehti julkaisi WTC:llä työskennelleen insinöörin Mike Pecoraron kertomuksen tapahtumista WTC-1:n kellarissa. Pecoraro työskenteli 11.9. aamulla 6. maanalaisessa kerroksessa, kun hän työtovereineen huomasi valojen välähtävän. Miehet aavistivat ongelmia ja Pecoraro soitti esimiehelleen, joka kertoi havainneensa koko rakennuksen tärähtäneen. Savua alkoi tulvia 6. kellarikerrokseen, ja miehet lähtivät selvittämään ylemmistä kerroksista, mistä on kyse. Miehet siirtyivät C-kerrokseen ja huomasivat sen tuhoutuneen täysin räjähdyksessä. He menivät edelleen autoparkkialueelle, jossa oli myös räjähtänyt. Miehet alkoivat kiivetä kohti WTC:n katutason aulaa, mutta B-kerroksessa he huomasivat painavan teräsbetonisen palo-oven vääntyneen kuin alumiinifoliopalan. Samanlaisia kokemuksia oli rakennusmies Phillip Morrellilla WTC-1:n 4. kellarikerroksessa, jossa räjähdys kaksi kertaa heitti hänet maahan.[65] Morrelli kertoi pyrkineensä pakoon kellarikerrosten kautta reittiä, joka vei WTC-2:n alapuolelle, ja kun kyseiseen torniin iskettiin, niin senkin alla koettiin ankarat räjähdykset ja lukuisat ihmiset loukkaantuivat vakavasti.[66]

Myös ensimmäisten palomiesten mukana WTC-1:n aulaan saapuneet dokumenttielokuvaa tehneet Naudet’n veljekset huomasivat aulan kärsineen räjähdyksestä. Hissialueen seinän marmorilaattoja oli pudonnut ja aulan ikkunat olivat rikki. Ainakin kaksi liekehtivää ihmistä nähtiin aulassa. Näky oli liian kauhea sisällytettäväksi elokuvaan.

Kellarin ja aulan räjähdyksiä on yritetty selittää hissikuiluja pitkin alas syöksyneellä lentokonepolttoaineella, mutta selitys ei ole mahdollinen. Paitsi että polttoaine ei vähähappisessa hissikuilussa kykene merkittävään räjähdykseen, niin WTC:n rakenne puolestaan tekee ilmiön mahdottomaksi. Rakennuksen hissikuilut eivät olleet yhtenäisiä, ne vaan katkesivat 44. ja 78. kerrosten kohdalla, jotka toimivat pikahissien vaihtoasemina. Täällä ihmiset vaihtoivat paikallishisseihin, jotka veivät heidät haluttuihin kerroksiin. Kaksi pikahissiä tosin kuljetti ihmisiä aulasta huipulle asti, mutta vain yksi tavarahissin kuilu kulki yhtenäisenä kellarista ylös asti (hissi 50A). Lentokonepolttoaineen aiheuttamien räjähdysten olisi silloin pitänyt näkyä ensisijassa hissien vaihtoasemien kerroksissa sekä tietenkin niiden yläpuolisissa kerroksissa. Näin ei tapahtunut.

Palolaitoksen luutnantin William Walshin haastattelu tarjoaa lisävaloa tapaukseen.[67] Walsh kertoi nähneensä, miten nimenomaan alimpia kerroksia (6. kellarikerros – 34. kerros) palvelleiden hissien ovet olivat räjähdyksen voimasta revenneet saranoiltaan, mikä ei voinut johtua lentokoneen vaikutuksesta, sillä yläkerroksiin menevät pikahissit näyttivät olevan kunnossa. Hänen kertomansa saa vahvistuksen luutnantti Brian Beckerin[68] ja palomies Robert Byrnen[69] kertomuksista, jotka sisältyvät The New York Timesin julkaisemaan Oral Histories -materiaaliin. Vahtimestari William Rodriguez on puolestaan kertonut, että tavarahissin kuilukaan ei tule kyseeseen lentokonepolttoaineen kulkuväylänä, sillä kuilussa oli hissivaunu ja sen operaattori Mr. Griffith selvisi pelkin murtunein nilkoin tilanteesta.[70] Rodriguez on kertonut auttaneensa pahoin palaneita ihmisiä ulos kellarista räjähdyksen jälkeen, joka tapahtui useita sekunteja ennen ensimmäisen koneen törmäystä[71].

Kolumbian yliopiston Lamont-Doherty Earth Observatoryn seisminen asema rekisteröi WTC:n tapahtumat 34 km:n etäisyydeltä. Laitoksen tulkinnan mukaan rekisteröidyiksi tulivat sekä lentokoneitten törmäykset että rakennusten sortumat[72]. Lentokoneitten osalta tulkinta on virheellinen. Jo maalaisjärjellä voi päätellä, ettei rakennukseen horisontaalisesti tapahtuva isku 300–350 metriä maanpinnan yläpuolella voi aiheuttaa merkittävää seismistä signaalia. Edes vuoden 1993 autopommi ei rekisteröitynyt, vaikka se tapahtui katutason alapuolella. Toinen ongelma ovat ihmisten kertomukset kellarissa tapahtuneista räjähdyksistä. Kolmas ja ratkaiseva seikka ovat lentokoneitten törmäysten ja seismisten tapahtumien ajoituksissa olevat erot.

Lamont-Doherty Earth Observatory antaa koneitten törmäyksille ajoiksi 8:46:26 ja 9:02:54. 9/11-komissio puolestaan käyttää FAA:n tutkatietoja ja lennonjohdon tietokoneohjelmistoja tarkan ajoituksen selvittämiseen. Komission ajat ovat 8:46:40 (14 s seismistä ajoitusta myöhemmin) ja 9:03:11 (17 s myöhemmin). Kaikki viranomaiset käyttävät UTC-aikaa (Universal Coordinated Time), joka perustuu kansainväliseen atomikellojärjestelmään.

Eräs lisätodiste kahdesta erillisestä tapahtumasta on eräässä liikeneuvottelussa tehty ääninauha. Neuvotteluun osallistui Jenny Carr osoitteessa 1. Liberty Plaza tuona aamuna. Nauhoituksella kuullaan kaksi erillistä räjähdystä 9 sekunnin välein. Furlong ja Ross analysoivat vielä tarkemmin komission lähteenään käyttämiä ajoituksia. FAA:n tarjoama aika on ensimmäiselle koneelle 8:46:35, ero seismiseen ajoitukseen tasan 9 sekuntia!

NIST teki oman ajoituksensa uudella tavalla ja perusti sen hämmästyttävästi toisesta törmäyksestä lähetettyihin TV-nauhoihin, joissa aikamerkintä juoksi. Näissä ilmeni 5 sekunnin ero seismiseen ajoitukseen. NIST pyysikin vuonna 2005 Lamont-Doherty Earth Observatoryn johtajaa tri Won-Young Kimiä tekemään uuden analyysin ajoituksesta, ja yllättävää kyllä seisminen ajoitus korjautui hyvin lähelle NIST:n TV-lähetyksistä saamaa ”korjattua” ajoitusta. Eroa jäi ensimmäisen törmäyksen kohdalla 1 sekunti ja toisen kohdalla 2 sekuntia.

NIST:n määrityksen tarkoitus näyttää olleen ristiriitaisuuksien hävittäminen aineistoa peukaloimalla. Ajoitukset kun viittasivat aluksi selkeästi kahteen erilliseen tapahtumaan WTC:llä, mitä myös paikalla olleitten ihmisten kertomukset tukivat.

Miten paikalla olleet ihmiset kokivat rakennusten sortumiset? Merkittävä lähde silminnäkijöitten kokemuksille on New Yorkin palolaitoksen tekemät haastattelut, joissa paikalla olleilta palomiehiltä ja lääkintähenkilöstöön kuuluvilta kyseltiin heidän kokemuksistaan syyskuun 11:ntenä. Haastatteluja tehtiin syksyn 2001 ja alkuvuoden 2002  välisenä aikana ja ne salattiin. The New York Times ja uhrien omaiset pyysivät niiden julkaisua, mutta New Yorkin pormestari Michael Bloomberg kieltäytyi. The New York Times ja omaiset kävivät pitkällisen oikeustaistelun niiden julkistamiseksi ja vasta elokuussa 2005 ne eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta julkaistiin.[73] Ei ole tiedossa, millaista aineistoa ja miten paljon jätettiin julkaisematta.

Julkaistu aineisto käsittää 503 henkilön haastattelut. Käytän sen kuvaamisessa apuna professori David Ray Griffinin artikkelia Explosive Testimony: Revelations about the Twin Towers in the 9/11 Oral Histories, joka kokoaa yhteen räjähteistä kertovia lausuntoja myös muista lähteistä.[74] Jo Naudet-veljesten filmillä on kohta, jossa juuri paloasemalle palanneet järkyttyneet FDNY:n (New Yorkin palolaitos) palomiehet kuvailevat tornin sortumista:

Kapteeni Dennis Tardio: Pääsimme ulos, noin korttelin päähän.
Palomies Patrick Zoda: Ainakin kahden korttelin päähän ja aloimme juosta.
Tardio: (kuvailee räjähdysääniä ja tekee kädellä siksak-liikkeen ylhäältä alas) bum bum bum bum bum…
Zoda: Kerros kerrokselta se lensi ulos.
Tardio: Ikään kuin se olisi räjäytetty.
Zoda: Niin – räjäytetty.
Tardio: Ikään kuin he olisivat suunnitelleet purkavansa rakennuksen.
Zoda: Aina alas asti. Katsoin samalla kun juoksin.

Dennis Smithin tuottamalla äänikasetilla Report from Ground Zero: The Story of the Rescue Efforts at the World Trade Center  kapteeni Dennis Tardio kuvailee WTC-2:n sortumista: “Kuulin räjähdyksen ja katsoin ylös. Oli kuin rakennus olisi purettu räjähtein, yläkerroksista alaspäin, kerros kerrokselta, bum bum bum...”

Palomies Louie Cacchioli ihmetteli WTC-1:n aulan ja hissien tuhoja. Päästyään 24. kerrokseen hän kuuli toverinsa kanssa valtavan räjähdyksen, joka pysäytti hissin ja sammutti valot. Parin minuutin kuluttua tapahtui toinen samanlainen räjähdys. Cacchioli ajatteli, että vuoden 1993 tapahtumat toistuivat.[75]

WTC-1:ssä työskennellyt Teresa Veliz kertoi olleensa 47. kerroksessa, kun rakennus tärähti ja hetken kuluttua toisen kerran vielä pahemmin. Hän yritti laskeutua alaspäin, mutta: ”Räjähdyksiä tapahtui kaikkialla. Olin vakuuttunut siitä, että pommeja oli asennettu joka puolelle ja joku istui ohjausyksikön ääressä ja paineli laukaisunappuloita. Tuli uusi räjähdys ja taas toinen, en tiennyt minne juosta.”[76]

Poliisi Sue Keane kertoi WTC-2:n sortumaa edeltäneistä tapahtumista (hän oli tapahtumahetkellä ilmeisesti WTC-1:ssä): “Kuulosti kuin pommeja olisi räjähtänyt… tiesin että jotain tulisi tapahtumaan… tuli pimeä ja sitten yllättäen tapahtui valtava räjähdys… sitten taas räjähti, ja se heitti minut ja kaksi palomiestä alas portaita… en tiedä kuinka monta kertaa minut heitettiin nurin. Jokainen noista räjähdyksistä heitti minua… ja taas tapahtui räjähdys ja se heitti minut ja kaksi palomiestä kadulle.

Wall Street Journalin toimittaja John Bussey näki WTC-2:n sortumisen WSJ:n toimituksen yhdeksännestä kerroksesta käsin. ”Katsoin ulos ikkunasta ja se näytti täydellisesti synkronoiduilta räjäytyksiltä, jotka tulivat jokaisesta kerroksesta…yksi kerros toisensa perään, ylhäältä alas asti, sekunnin murto-osan välein kerrokset räjähtivät kappaleiksi.”[78]

Toinen Wall Street Journalin toimittaja kertoi ensin nähneensä, miten yksittäiset kerrokset yksi toisensa jälkeen räjähtivät ulospäin, ja sitten ajatelleensa: “Hyvä jumala, he purkavat  rakennuksen. Ja he, ketä hyvänsä he ovatkin, ovat panostaneet…. näin räjähdykset.”[79]

Beth Fertig (WNYC radio) kuvaili: “Se sortui kuin ajoitetussa räjähdyksessä – kuin silloin kun rakennus puretaan tarkoituksella… Se tuli alas niin hienosti että aivojeni sopukassa tunsin ajatuksen ’he saivat kaikki ulos ja he purkavat rakennuksen, koska heidän täytyy’.”[80]

Oral Histories –dokumenteilta löytyy paljon kertomuksia räjähdyksistä. Battalion Chief John Sudnik oli komentopaikalla muiden kanssa. ”Me kuulimme kovan räjähdysäänen tai jotain, joka muistutti voimakasta räjähdystä, ja katsoin ylös ja näin kakkostornin alkavan sortua.”[81]

Chief Frank Cruthers: ”Ensin näytti tapahtuvan räjähdys. Se tapahtui aivan ylhäällä, samanaikaisesti neljällä eri sivulla, materiaali lensi ulos vaakasuunnassa. Sitten tuntui olevan hetken tauko ennen kuin saattoi nähdä sortumisen alkavan.”[82]

Lääkintämies Michael Ober: “Kuulimme ryminää, metallin vääntymistä, katsoimme ylös ja… se muistutti minusta aivan kuin räjähdystä. Ei näyttänyt siltä, että rakennus vain sortuisi, se näytti kuin yksi kerros olisi räjähtänyt täydellisesti ulos…. En uskonut niitten sortuvan. Minä vain jähmetyin ja seisoin katsoen sitä.”[83]

Lääkintähenkilöstöön kuulunut Lonnie Penn puolestaan kertoi, miten ennen kakkostornin  sortumista “tunsin maan järisevän, käännyin ympäri ja juoksin henkeni edestä. Pääsin Financial Centerille asti, kun sortuminen tapahtui”.[84]

Samanlainen järinä edelsi puoli tuntia myöhemmin tapahtunutta ykköstornin sortumista. Palomies Paul Curran seisoi lähellä tornia, kun ”yllättäen maa alkoi järistä. Tuntui kuin juna olisi mennyt jalkojeni alta… Seuraava asia minkä tajuamme, katsomme ylös ja torni sortuu”.[85] Ykköstornin sortumaa edeltävä järinä on havaittavissa Etienne Sauret’n filmillä WTC the first 24 Hours. Jalustalta melko kaukaa pitkällä polttovälillä kuvatussa otoksessa ykköstornin huipusta noin 10 sekuntia ennen sortumaa kamera tärisee. Tärinän aikana jotain – ilmeisesti ihminen – putoaa tornin huipulta. Itse sortuma ei lainkaan tärisytä kameraa. Kyseisellä DVD:llä on toinenkin tärinöitä rekisteröinyt otos. Kamera kuvaa siinä samoin ykköstornin huippua, kun kakkostornin suuri räjähdys (väitetty lentokone) tapahtuu. Hieman ennen suuren tulipallon ilmestymistä kakkostornin seinästä kamera tärisee, samoin pari sekuntia myöhemmin. Nämä tärinät saattavat olla seurausta kummankin tornin kellarikerroksissa tapahtuneista räjäytyksistä (vrt. Philip Morellin kertomus kirjassa sivulla 42).

Palolaitoksen luutnantti Bradley Mann oli paikalla molempien sortumien aikana. ”Hieman ennen ensimmäisen tornin alastuloa muistan tunteneeni maan järkkyvän. Kuulin kamalaa meteliä ja sitten rojua alkoi lentää. Ihmiset alkoivat juosta.” Kun Mann miehineen oli palannut alueelle sama uusiutui: ”Sama asia periaatteessa tapahtui uudestaan: maa järkkyi taas ja kuulimme kauhean metelin ja seuraavaksi huomasimme toisen tornin sortuvan.”[86]

Lääkintämies Greg Brady kertoi ykköstornista: “Kuulin kolme voimakasta räjähdystä, katsoin ylös ja pohjoistorni tulee alas.”[87] Palomies Thomas Turilli kertoi kakkostornista: “Kuulosti lähes siltä, kuin pommeja olisi räjähtänyt, ikään kuin boom boom boom, seitsemän tai kahdeksan.”[88] Palomies Craig Carlsen katseli toveriensa kanssa torneja: “Kuulimme räjähdyksiä kakkostornista, etelätornista. Se tuntui vievän ikuisuuden, mutta räjähdyksiä oli noin 10… Sitten tajusimme, että rakennus alkoi sortua.”[89]

Carlsenin kertomus saa tukea Richard A. Siegelin dokumenttifilmiltä 911 Eyewitness" . Siegel työskenteli usein WTC:n yrityksille tietotekniikka-asiantuntijana. Hän pyöritti myös Online TV -nimistä yritystään, joka lähetti TV-kuvaa internetin välityksellä. Syyskuun 11:nnen tapahtumat hän tallensi Hudsonjoen takaa Hobokenin laitureilta käsin. Filmin ääniraidasta erottuu kaikkiaan yhdeksän räjähdystä parin minuutin aikana ennen kakkostornin sortumista. Myös tornien tyveltä purkautuu savua tai pölyä. Ykköstornin sortumaa filmillä edeltää neljä selvästi erottuvaa räjähdysääntä.[90]

Eräät silminnäkijät ovat kertoneet myös ”pamahduksista” (pops), mikä voi viitata pienempiin räjähdyksiin, kuten katkaisupanoksiin. Palomies Joseph Meola: ”Näytti kuin rakennus olisi räjähtänyt ulos kaikilta neljältä sivultaan, me itse asiassa kuulimme pamaukset. Emme tajunneet sen olevan sortumassa – tiedäthän, rakennuksista kuuluu pamauksia. Sitä luuli, että se vain räjähtää.”[91] Lääkintämies Daniel Rivera kertoi: ”Se oli pelottava ääni. Ensin ajattelin sen olevan – oletko nähnyt ammattimaista räjähdepurkua, jossa panostetaan rakennuksen tietyt kerrokset ja sitten kuuluu pop pop pop pop pop? Juuri noin – sillä ajattelin sen olevan sitä. Kun kuulin sen pelottavan äänen, silloin näin rakennuksen sortuvan.”[92]

Palomies Edward Cachia kertoi: “Katselin esimieheni kanssa etelätornia, kun se antoi periksi. Se oikeastaan petti alemmasta kerroksesta eikä siitä, mihin kone iski. Me alun perin ajattelimme, että siellä sisällä tapahtui räjähdys, räjähdyspanoksia, koska se meni rytmikkäästi bum bum bum bum ja sitten torni sortui.”[93] Timothy Burken kertomus ilmaisee saman asian, hänkin oletti alemmassa kerroksessa olleen räjähteitä.

Palolaitoksen luutnantti James Walsh vertasi ykköstornin sortumaa imploosioon[94]. ”Se ei sortunut kuten korkeitten rakennusten olettaisi. Se hyvin paljon muistutti imploosiota”.[95] Apulaispäällikkö Stephen Gregory kertoi: “Ajattelin nähneeni ennen kakkosen alastuloa heikkoja välähdyksiä… Luutnantti Evangelista kysyi minulta, olinko nähnyt heikkoja välähdyksiä rakennuksen etusivulla, ja myönsin hänelle nähneeni, sillä näin välähdys, välähdys, välähdys, alempana rakennuksessa. Tiedäthän, aivan kuin silloin kun rakennus puretaan räjähtein, kun he räjäyttävät rakennuksen, kun se sortuu. Sellaista ajattelin nähneeni.”[96]

Myös kapteeni Karin Deshore kertoi välähdyksistä: “Jossain keskipaikkeilla World Trade Centeriä purkautui ulos oranssin tai punaisen värinen välähdys, ensin vain yksi. Sitten näitä välähdyksiä alkoi näkyä eri puolilla rakennusta ja rakennuksessa alkoi tapahtua räjähdyksiä. Pamahtava ääni ja jokaisen pamauksen kanssa näkyi oranssi tai punainen välähdys, ja sitten se kulki ympäri rakennuksen molemmilta puolilta niin kauaksi kuin pystyin näkemään. Pamahtavat äänet ja räjähdykset suurenivat edeten sekä ylös ja alas ja sitten ympäri rakennusta.”[97] Palomies Richard Banaciski kertoi etelätornista: ”Siellä oli vain räjähdys. Se näytti siltä kuin televisiossa, kun rakennuksia räjäytetään. Näytti kuin se olisi edennyt ympäri rakennuksen kuin vyö, kaikki ne räjähdykset.”[98]

Apulaispäällikkö Thomas Fitzpatrick kertoi etelätornista: ”Katsoimme ylös … näimme savun pöllähdyksen tulevan ulos kohdalla noin kaksi kolmasosaa tornin korkeudesta… Se näytti kipinöinniltä yhdessä tietyssä kerroksessa… Alkuperäinen reaktioni oli, että tämä oli täsmälleen kuin se, kun rakennusten imploosioita näytetään TV:ssä.[99] Battalion Chief Brian Dixon: “Kuulin melua ja katsoin ylös…Palon alhaisin kerros etelätornissa näytti itse asiassa siltä kuin joku olisi asettanut sen ympärille räjähteitä, sillä koko kerros räjähti. Ajattelin…tuo näyttää räjähdykseltä tuolla ylhäällä.”[100]

Edellä siteeratut palolaitoksen henkilöstön lausunnot ovat vain pieni osa Oral Histories -aineistoa. Kanadalainen eläkkeelle siirtynyt McMasterin yliopiston professori Graeme MacQueen tutustui myös Oral Histories -materiaaliin. Hänen tarkoituksensa oli selvittää, mitä se materiaali sisälsi, jota prof. Griffin ei siteerannut omassa artikkelissaan. Aineistohan sisälsi kaikkiaan 503 henkilön haastattelut. MacQueen analysoi kaikki haastattelut ja havaitsi 118 henkilön viitanneen eri tavoin räjähdyksiin tai räjähdepurkamiseen, mikä on 23 % haastatelluista. Ainoastaan kymmenen henkilöä kuvaili sortumaa tavalla, joka sopii yhteen virallisen teorian kanssa painovoimaisesta sortumasta. Loput haastatteluista ei antanut viitteitä kummankaan vaihtoehdon puolesta.[101]

Lisää samankaltaisia lausuntoja välittivät TV-kanavat, kun toimittajat haastattelivat tavallisia newyorkilaisia WTC:n lähistöllä. Torneista pakenevat ihmiset kertoivat eri puolilla tapahtuneista räjähdyksistä, myös ilmeisesti kellarissa tapahtuneista, jotka tuntuivat kuuman pölyn sekaisen ilman purkauksina ylöspäin porras- ja hissikuiluissa. Näitä lausuntoja voi katsella videoleikkeinä tämän kirjan kirjoittajan videosivustolla www.11syyskuu.net/video tai dokumenttifilmeillä 911 Revisited  ja The Ultimate Con 911.

Eräät silminnäkijät ovat kertoneet tornien tyveltä sortuman aikana purkautuneesta tulipallosta. CBS:n kirjeenvaihtaja Carol Marin on kuvaillut sitä näin: ”Muistan nähneeni sen valtavan tulipallon tulevan maan sisästä samalla kun kuulin sen jyrinän ja ajattelin, että kuka selittää lapsilleni, miksi minun piti olla World Trade Centerillä tuona päivänä.” Dokumenttifilmillä hän kertoo: ”Näin toisen torneista räjähtävän ja katutasosta näin räjähtävän ylös valtavan jyrisevän liekkipallon ja palomiehet huusivat: JUOKSE!”[102] Myös kakkostornissa vuokralaisena olleen Eurobrokersin viime tipassa pelastunut työntekijä Ron DiFrancesco on kertonut, miten tulipallo heitti hänet etelätornin aulasta kauas kadulle sortuman alkuhetkillä.[103]

Media on myöhemmin vaiennut näistä viralliseen kertomukseen sopimattomista lausunnoista. 9/11-komissio sai käyttöönsä Oral Histories -materiaalin New Yorkin kaupungilta vasta uhattuaan oikeustoimilla. Komissio jätti kuitenkin syrjään kaiken räjähdyksiin viittaavan aineiston. Komissio kuuli vain harvoja palomiehiä. Louie Cacchioli todisti komission virkamiehille mutta pettyi pahasti, kun asenne ei ollut vastaanottavainen: ”He yrittivät vääristää sanojani ja sovittaa kertomani siihen, mitä he halusivat kuulla. Minä vain halusin kertoa heille totuuden, ja kun he eivät antaneet minun tehdä sitä, kävelin ulos.”[104]

Samanlainen kokemus oli WTC:n vahtimestari William Rodriguezilla, josta Bushin hallinto teki kansallissankarin iskujen jälkeen. Komissio kuuli Rodriguezia suljettujen ovien takana mutta jätti huomiotta kaiken räjähdyksiin viittaavan. NIST oli yhtä tyly. Rodriguez otti heihin neljä eri kertaa yhteyttä, mutta turhaan. NIST:n julkisessa tilaisuudessa hän pääsi esittämään kysymyksen, oliko NIST lainkaan huomioinut hänen ja muiden kertomusta räjähdyksistä. ”NIST:n edustajat eivät vastanneet, tuijottivat vain tyhjällä katseella.”[105]

Yllä esitetyistä lausunnoista huolimatta NIST on kertonut, ettei se löytänyt mitään todisteita, jotka viittaisivat räjähdepurkuhypoteesiin.

WTC:n tuhoutuessa havaitut ilmiöt

Kuten jo todettu, teräsrunkoiset korkeat rakennukset eivät ole muulloin kuin 11.9.2001 sortuneet tulen vuoksi. Eivätkä tulipalot riitä selitykseksi myöskään tuona päivänä. Kaksoistornien sortumiseen liittyy paljon ainutlaatuisia piirteitä. WTC-7 on puolestaan oma erityistapauksensa ja se käsitellään omassa luvussaan sivulla 42. Tornien sortumisen aikana havaitaan ilmiöitä, joita ei voida selittää painovoimaisen tulesta ja koneitten törmäyksistä aiheutuneen sortumisen puitteissa. Tarkastelkaamme nyt jokaista näitä kohtaa tarkemmin.

Sortumisen tavaton nopeus

Sortumisen nopeutta ei ole tyydyttävästi analysoitu, vaikka kaikki virallisetkin selonteot puhuvat käytännössä vapaan putoamisen nopeudesta. Esimerkiksi MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) professori Eduardo Kausel toteaa ensin sortumien tapahtuneen käytännössä vapaan putoamisen nopeudella ja jatkaa sitten: ”Pohjimmiltaan tornit eivät kaatuneet kuin puut, koska rakenteet vahvuudestaan huolimatta olivat liian hauraat ottamaan vastaan sellaisen liikkeen.”[106] Mitään laskelmia ei esitetä tukemaan tuota arviota. Pikemminkin se tuntuu perustuvan kehäpäättelyyn, jossa ensin ”tiedetään” sortumisen aiheutuneen tulipalosta ja sitten havaitaan sortuman tapahtuneen vapaan putoamisen nopeudella. Tästä vedetään sitten se johtopäätös, että rakenteet eivät vastustaneet sortumaa, koska ne olivat ”niin hauraat” (vahvuudestaan huolimatta!). Kausel viittaa myös siihen, että rakennukset olivat 90-prosenttisesti ilmaa, minkä voi tulkita tukevan ajatusta, että rakennuksen tuleekin käyttäytyä korttitalon lailla ja sortua vapaan putoamisen nopeudella. Ilmahan ei tosiaan vastusta sortumaa merkittävästi.

Virallisten raporttien sortumisaikoina käyttämät seismisiin havaintoihin perustuvat 8 ja 10 sekuntia lienevät hieman liian lyhyitä, tosin kaksoistornien sortumisajan määrittäminen on varsin tulkinnanvarainen asia. Seismogrammeista ei myöskään ole tehty lopullista analyysia, sillä niissä esiintyy sortumien alkuvaiheessa hyvin voimakkaat lyhytkestoiset piikit, voimakkuudeltaan 2,1 ja 2,3 Richterin asteikolla. Ei ole poissuljettua, että seismogrammeihin rekisteröityi ainakin osittain kellarikerroksissa tapahtuneita räjähdyksiä eikä niinkään itse sortuman rakenteisiin ja katutasoon aiheuttamaa tärähtelyä. Liittyykö lyhytkestoinen piikki ehkä eräitten silminnäkijöitten kuvailemaan tornien tyveltä purkautuneeseen liekkipalloon?

Sortumisnopeutta voidaan arvioida puhtaasti fysiikan keinoin. Turvatekniikan keskuksessa työskentelevä onnettomuustutkija tekniikan tohtori Heikki Kurttila kiinnostui WTC:n tuhoutumisesta, ja hän alkoi tehdä omia mallejaan. Tekniikka ja Talous -lehden haastattelussa (11.9.2006) hän toteaa osuvasti: ”On liian paksua, että kun kaksi lentokonetta törmää, kolme tornia romahtaa. Tämä kuulostaa sadulta."[107] Kurttila on arvioinut sortumisen reunaehtoja liikemäärätarkastelun avulla[108]. Liikemäärän säilymisen  laki on yksi dynamiikan peruslaeista ja tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, kun biljardipelissä pallo törmää toiseen palloon, niin se menettää osan liikemäärästään, joka siirtyy toiseen palloon. Törmäyksen jälkeen kahden pallon yhteenlaskettu liikemäärä on sama kuin ennen törmäystä. WTC:n sortumisen tapauksessa tällä periaatteella on suuri merkitys. Kun rakennuksen yläosa alkaa pudota alaosan päälle, siirtyy sen liikemäärä lukemattomiin uusiin teräspalkkeihin, jolloin huipun nopeuden tai ainakin kiihtyvyyden tulisi hidastua. On huomattava, että putoava massa joutuu ensin rikkomaan täysin terveet rakenteet, irrottamaan osat toisistaan, jonka jälkeen sen on vielä saatettava ne liikkeelle levosta, jotta havaittuun lyhyeen sortumisaikaan päästäisiin.

Tri Kurttila kommentoi WTC:n sortuman ongelmia 29.5.2007 lähettämässään sähköpostissa:

Professori Arvo Ylinen on kirjoittanut oppikirjassaan Kimmo- ja lujuusoppi (WSOY 1948) suoran sauvan puristuskokeesta seuraavaa (sivu 73): "Puristuskoe johtaa koekappaleen murtumiseen ainoastaan silloin, kun kysymyksessä ovat sellaiset hauraat aineet kuin esimerkiksi valurauta tai betoni. Sitkeillä aineilla sen sijaan jatkuu myötäminen koekappaleen murtumatta kunnes se on litistynyt ohueksi kakuksi." Tämä tarkoittaa sitä, että rakenneteräksestä valmistettua pystypilaria ei saa murtumaan yläpuolisen kuorman tai iskun johdosta. Se vain litistyy (tai nurjahtaa, jos se on liian hoikka). Litistyminen tarkoittaa sitä, että periksi antavan pilarin lujuuskerroin (tässä n) säilyy koko ajan niin, ettei romahdus voi käytännössä kiihtyä lainkaan. Romahdus pikemminkin pysähtyy litistymisen aiheuttaman pilarin poikkipinta-alan kasvusta johtuvan lujittumisen seurauksena. Videolta voidaan mitata, että pohjoistornin romahdus alkaa kiihtyvyydellä noin 5 m/s2 eikä 0 m/s2. Edellä mainitusta syystä näin suuri kiihtyvyys ei voi olla mahdollista ilman pilareiden pilkkomista esimerkiksi räjäytysten avulla.

Jokaisen joka väittää tornien sortuman olleen pelkästään painovoimainen tapahtuma tulee todistaa se mahdolliseksi liikemäärätarkastelun avulla. Toissijainen järkeily, kuten ”ei torneja olisi kyetty panostamaan salaa” ei riitä. WTC:n suunnitteluun aikoinaan osallistunut Leslie Robertson totesi radio-ohjelmassa prof. Steven Jonesille räjähdyspurkuhypoteesin mahdottomuudesta: ”Minä kehotan sinua koettamaan, mene toimistorakennukseen reppu täynnä panoksia ja asenna niitä rakenteisiin ja oleta, että ne saavat jäädä sinne. Mieletön ajatus.”[109] Robertsonin ajatus on todellakin mieletön. Tietenkään kukaan ei ole ehdottanut, että ulkopuoliset olisivat asentaneet torneihin räjähteitä, päinvastoin. Tornien leasing-sopimuksen haltija oli sisäpiiriläinen, ja turvallisuudesta vastanneella yhtiöllä Securacom oli kytkentöjä Bushin sukuun ja kuwaitilaisiin sijoittajiin (ks. kirjassa sivu 42). Tosin panostajat olisivat voineet olla ketä tahansa hissiremontoijia tai huoltomiehiä. Asian tutkiminen kuuluisi liittovaltion poliisille, eikä se selviä spekuloinnilla.

Luonnonlakeja ei voida ohittaa, ellemme avoimesti sitten myönnä, että ihmeitä tapahtuu.  Tri Frank Legge on koettanut havainnollistaa lyhyen sortumisajan ongelmaa maalaisjärjen avulla ymmärrettävään muotoon. Alla oleva kuva on peräisin Leggen artikkelista 9/11 – The Twin Towers and Common Sense[110]. Kuvassa vasen tilanne havainnollistaa sitä, mitä NIST selittää tapahtuneen, eli pilvenpiirtäjän yläosa putosi alaosan päälle ruhjoen sen maan tasalle. Leggen tekemä kiihtyvyystarkastelu WTC-1:n huipun putoamisliikkeestä antaa tulokseksi, että sen putoaminen maahan asti veisi 10,5 sekuntia[111]. FEMAn käyttämä seisminen ajoitus tosin antaa WTC-1:n sortumalle ainoastaan 8 sekunnin keston[112]. Kuvassa oikealla nähtävä tilanne eli nostokurjen kannattelema pilvenpiirtäjän huippu puolestaan havainnollistaa tilannetta, jossa kyseisen huipun annetaan pudota vapaasti maahan. Huipulta kuluisi putoamiseen tyhjössä 9,2 sekuntia. Voidaanko pitää uskottavana, että huippu putoaa täysin ehjän pilvenpiirtäjän läpi vain 1,3 sekuntia hitaammin kuin tyhjössä? Kuvan vasemmanpuoleinen tilanne on jo sinällään epärealistinen. Jos pilvenpiirtäjän kantavat rakenteet tulipalokerroksissa todella kuumuuden vaikutuksista pehmenivät, niin ne eivät suinkaan olisi mahdollistaneet vapaata putoamista vaan pikemminkin hitaan vajoamisen, joka olisi nopeasti kohdannut viileät ja terveet alapuoliset rakenteet. Tällöin kiihtyvän putoamisliikkeen pitäisi luonnollisesti olla sula mahdottomuus.

Kuva: http://stopthelie.com

Kun esine, tässä tapauksessa WTC:n huippu, alkaa pudota, sen potentiaalienergia muuttuu liike-energiaksi. Jos esine putoaa maahan asti vapaan putoamisen kiihtyvyydellä ja nopeudella, se tarkoittaa, että kaikki potentiaalienergia muuttui liike-energiaksi, kunnes esine törmäsi maahan. Jos esineen reitillä on esteitä, esimerkiksi rakenteita, jotka esineen on rikottava, niin tällöin osa liike-energiasta kuluu rakenteiden rikkomiseen muuttuen lämmöksi. Putoamisliikkeen kiihtyvyys tällöin pienenee ja vastuksen suuruudesta riippuen saattaa helposti muuttua hidastuvuudeksi. Jos rakennus sortuu vapaan putoamisen nopeudella loppuun saakka, on se varma merkki siitä, ettei potentiaalienergiaa käytetty lainkaan rakenteiden rikkomiseen, vaan ne rikottiin lisäämällä systeemiin energiaa ulkopuolelta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rakenteet rikottiin sortuman alta räjähtein tai vastaavin keinoin.

Sortumien samankaltaisuus ja symmetrisyys
Vaikka rakenteelliset vauriot ja tulipalot olivat kaikkea muuta kuin symmetrisesti jakautuneet rakennuksen pystyakselin suhteen, niin siitä huolimatta aiheutunut sortuma oli symmetrinen jopa kakkostornin tapauksessa, jossa huippu ensin kallistui 22 astetta. Kallistuminenhan tarkoittaa sitä, että kuormitus yhdellä sivulla kasvaa ja vastakkaisella sivulla pienenee. Tällaisen tilanteen syntyessä on erittäin todennäköistä, että kallistuminen vain pahenee ja aiheuttaa lopulta huipun keikahtamisen kokonaan yli. Se että näin ei käynyt, osoittaa että rakenteet kallistuvan ja vajoavan huipun alla olivat jo menettäneet kantokykynsä eivätkä vastustaneet sortumaa.

Sortumat etenivät siten symmetrisesti suurimman mahdollisen vastuksen reittiä. Tämä on ongelmallista painovoimaiselle sortumalle, sillä vaikka ulkosivun pilariston voitaisiin kuvitella kuoriutuvan ulospäin kerrosten tarjoaman tuen pettäessä, niin huomattavan suuren osan pohjapinta-alasta käsittänyt keskirunko olisi ollut edelleen pystyssä ja tarjonnut kovan vastuksen sortumalle ja helposti aiheuttanut huipun keikahtamisen sivulle. Keskirunko ja sen 47 järeää pilaria eivät tarvinneet kerroslaattojen tukea. Ne oli liitetty toisiinsa vahvoilla vaakasuuntaisilla ja diagonaalisilla palkeilla.

Teräspalkistojen sinkoutuminen sivuille ja yläviistoon
Painavia teräspalkistoja sinkoutui etenevästä sortumakohdasta vaakasuoraan sivuille ja yläviistoon jopa noin 45 asteen kulmassa. Palkit jättivät jälkeensä voimakkaan vaaleanharmaan savuvanan. Teräspalkistojen sinkoutuminen etenevästä sortumakohdasta kaikkiin suuntiin, myös noin 45 asteen kulmassa yläviistoon on yksi tornien sortumisen tunnuspiirre[113]. Koko ulkosivun pilaristo lensi tällä tavoin ympäri WTC:n tonttia. Painavat elementit sinkoutuivat jopa yli sadan metrin päähän sivuille päätyen törröttämään mm. World Financial Centerin seinään sekä Winter Gardenin päälle. Sortuneiden tornien pohjapinta-alalle ei syntynyt minkäänlaista kekoa teräsromusta. Ulkoseinien rippeet jäivät takakenossa törröttämään pystyyn joitain kerroksia ala-aulaa korkeampina eikä niiden keskellä ei ole havaittavissa juuri minkäänlaista kumpua, joka nousisi katutasosta ylemmäs. Tämä materiaalin sinkoutuminen pitkin tonttia ei lainkaan muistuta painovoimaisia sortumia, joita on tapahtunut maanjäristysten yhteydessä.

Betonin ja sisustusmateriaalien pulverisoituminen ja pölypilven laajeneminen
Rakennusten sisältämä betoni ja sisustusmateriaalit pulverisoituivat lähes kauttaaltaan hienoksi pölyksi. Tämä tiedetään lukuisten raunioilla työskennelleitten ihmisten lausunnoista. Rauniot eivät sisältäneet muuta kuin teräsromua, alumiinivuorauselementtejä ja harmaanruskeaa pölyä. Toimistojen sisustuksista ei ollut jäljellä juuri mitään pieniä kappaleita lukuun ottamatta, ja ihmisuhrit olivat lähinnä tiskirättiä muistuttavia riekaleita. Jostain syystä paperi ei tuhoutunut ja kadut olivatkin täynnä tuulen kuljettamia papereita pölyn lisäksi. Ainakin 1 152 ihmisuhria katosi täysin jäljettömiin. Muun muassa New Yorkin osavaltion kuvernööri George Pataki totesi uutisfilmillä raunioiden luona, ettei siellä ole lainkaan betonia, sillä se pulverisoitui ja pölyä oli koko Etelä-Manhattanin alueella usean tuuman vahvuisena kerroksena[114]. Laajalle alueelle levinnyt pöly muodostui isoksi ongelmaksi. Ympäristövirasto EPA (Environmental Protection Agency) joutui julistamaan Valkoisen talon painostuksesta (kansalliseen turvallisuuteen vedoten ja jotta Wall Street saatiin avattua) ilman turvalliseksi hengittää jo 16.9.[115]. EPA:n lehdistötiedotteen hyväksyi Condoleezza Ricen toimisto[116].

Pölyä on tutkittu paljon. Paul J. Lioy et al [117] toteaa artikkelissaan sortumien aiheuttaneen ennen näkemättömän korkean rakennusmateriaalien pulverisoitumisasteen. Pölyä levisi ympäristöön valtavia määriä, 700 m:n päässä autojen päällä oli 10–15 cm:n pölykerroksia. Etelä-Manhattanilla rakennusten sisälläkin kerrostumat saattoivat olla 1–3 cm. Pölyn hiukkaskoko vaihteli seuraavasti: alle 2,5 μm (n. 1 %), 10-53 μm (n. 40 %) yli 53 μm (n. 50 %). Noin puolet massasta oli sementtiä ja hiiltä, lasivillaa oli noin 40 %, selluloosaa reilu 9 % ja asbestia 0,8–3 %. Eri näytteenottopaikat antoivat hieman eri lukemia.

Keväällä 2006 havaittiin Ground Zeron vieressä sijainneen 41-kerroksisen Deutsche Bankin rakennuksen katolta ja ilmanvaihtokanavista ihmisten jäänteitä [118]. Kyseessä oli yli 600 WTC:n uhrien luunsirua, kooltaan alle senttimetrin luokkaa. Miten ihmeessä luunsirut olivat muodostuneet ja miten ne olivat joutuneet läheisen pilvenpiirtäjän katolle? Painovoimaisen sortuman puitteissa tätä on ilmeisen vaikeaa selittää. Deutsche Bankin rakennuksesta on muodostunut muutenkin ongelma, sillä se on niin pahasti saastunut pölystä, että se pitäisi purkaa. Purkamisen pelätään puolestaan saastuttavan lähialueita lisää.

Sortumien yhteydessä pöly muodosti pyroklastista virtaa muistuttavat pilvet, jotka laajenivat nopeasti tilavuudeltaan moninkertaisiksi rakennusten alkuperäiseen tilavuuteen nähden. Ilmiöön kiinnitti ensin huomiota insinööri Jeff King syyskuussa 2002 julkaistussa artikkelissaan Scientific Anomalies of the WTC Collapse [119], jossa hän toteaa WTC:n pölypilvien muistuttaneen pyroklastisia virtoja, joita luonnossa tavataan ainoastaan tulivuorenpurkausten yhteydessä, kun esimerkiksi hyvin kuuma vuorenseinä romahtaa ja muodostaa ilman kanssa sakean seoksen ,joka lähtee laajenemaan ja vyörymään alas vuorenrinnettä sekoittumatta juurikaan ympäröivään ilmaan. Vaikka tulivuorenpurkausten yhteydessä havaitut pyroklastiset virrat ovat yleensä tappavan kuumia, voi samantapainen ympäristöään huomattavasti kuumempi mutta kuitenkin suhteellisen viileä (esimerkiksi alle 100 ºC)  ja sankka pölypilvi käyttäytyä samaan tapaan.

Eräs tapa arvioida teoriaa painovoimaisesta sortumasta on energiatarkastelu. Määritetään tornien potentiaalienergia ja sortuman aikana energiaa kuluttaneet ilmiöt ja katsotaan, vastaavatko nämä toisiaan. Ensimmäinen tämän suuntainen yritys oli amerikkalaisen ohjelmistokehittelijän ja tutkijan Jim Hoffmanin vuonna 2003 julkaistu artikkeli The North Tower Dust Cloud[120]. Hoffman määritti FEMA:n raportista löytyneen ilmakuvan perusteella sortuman aikaansaaman pölypilven tilavuuden käyttäen vertailukohtana kuvassa näkyviä rakennuksia.  Vaikka kuva oli otettu vasta noin 15 sekuntia pohjoistornin sortuman jälkeen, niin jo siinä edelleen hyvin terävärajainen pilvi oli yli viisi kertaa suurempi kuin tornin tilavuus. On huomattava, että kuvanottohetken jälkeen pilvi jatkoi laajenemista mm. Hudson-joen päälle ja sen lopullinen koko on ollut luultavasti moninkertainen Hoffmanin käyttämään tilavuuteen verrattuna. Hoffman vähensi tilavuutta lisää arvioiden ympäröivän ilman sekoittumisen osuudeksi kolmanneksen. Lopputuloksena oli, että rakennuksen sisältä peräisin oleva pölyn ja sen kantajakaasun seos oli laajentunut 3,14-kertaiseksi.

Syitä tähän ilmiöön voivat olla lämpölaajeneminen, rakennuksessa (sprinklerisysteemissä, ihmisissä, betonissa) olleen veden höyrystyminen ja kiinteiden aineiden muuttuminen kaasumaisiksi (räjähdysaineet). Koska ei ole mahdollista tietää, missä suhteessa nämä eri ilmiöt vaikuttivat lopputulokseen, niin jo kaikkein vähiten energiaa vaativa selitysmalli eli rakennuksissa olevan veden höyrystyminen olisi vaatinut yli 10 kertaa enemmän energiaa kuin tornin potentiaalienergia. Lisäksi pelkän tornin sisältämän betonin pulverisointi olisi kuluttanut potentiaalienergian kokonaisuudessaan, vaikka mekaaninen jauhautuminen ei kykenekään ilmiötä selittämään.

Isäni, eläkkeellä oleva fysiikan opettaja Reijo Yli-Karjanmaa tarttui samaan aiheeseen kuin Hoffman. Artikkelissaan Pohjoistornin sortumisen energiatarkastelua[121] Reijo Yli-Karjanmaa tarkastelee hieman laajemmin energiaa vaatineita ilmiöitä. Hän toteaa, ettei monia näistä kuten teräsrakenteiden rikkomista kyetä laskemaan. Potentiaalienergia ei kykene selittämään betonin ja sisustusmateriaalin muuttumista lähes kauttaaltaan 70–300 mikronin pölyksi. Kyseessä on ilmiö, jota ei havaita näin laajassa mitassa edes räjähdepurkamisten yhteydessä. WTC-tornin kuvitellussa painovoimaisessa hajoamisessa rakennusmateriaalien keskimääräinen lämpötilan nousu on vain 2–3 astetta, kun potentiaalienergia muuttuu lämmöksi. Päätelmissään Reijo Yli-Karjanmaa kirjoittaa:

Laskettua (osin arvioitua) energian tarvetta kertyi ainakin 200 000 kWh  (pulverisointi + pölypilven laajentumistyö).  Lisäksi energiaa tarvittiin teräsrakenteiden rikkomiseen ja  pölypilven sisäenergian lisäämiseen. Nämä tuntemattoman suuruiset energiaerät voivat olla jopa moninkertaisia laskettuun verrattuna. Potentiaalienergiaa oli käytössä  selvästi vähemmän kuin 50 000 kWh. Laskujen ja pohdinnan perusteella voidaan päätellä, että hajottamiseen käytetty rakennuksen  potentiaalienergia kattaa määrällisesti kokonaisenergiantarpeesta vain pienen osan eikä laadullisestikaan  sovellu kaikkien havaittujen ilmiöiden aikaansaamiseen…. Rakennuksien sortumiset eivät ole yliluonnollisia tapahtumia. Luonnollinen selitys WTC-tornien sortumiselle on, että tornit tuhottiin hallituilla räjäyttämisillä. Tässä "räjäytys" on käsitettävä niin, että käytössä saattoivat olla perinteiset siviili- tai sotilasräjähteet tai uudet vielä salaiset aseet.

Kuumat rauniot ja sula metalli
Syntyneet rauniot olivat erittäin kuumat; NASA ja US Geological Survey suorittivat viisi päivää sortumien jälkeen 16.9.2001 lämpökuvauksia ja totesivat, että kolmen pilvenpiirtäjän kohdilla oli raunioiden pinnassa jopa 740 ºC:n lämpötiloja.[122] Jatkuvasta veden ruiskuttamisesta huolimatta punahehkuiset kuumat alueet vaikeuttivat raivaustöitä[123]. Tämä on erikoista, sillä kuten NIST:n tutkimuksesta muistetaan, ei ole todisteita teräspalkistojen saavuttaneen tulipalokerroksissa yli 250 ºC:n lämpötiloja.

WTC:n raunioista sen alapuolelta löytyi sulanutta terästä kuukausi tornien sortumisen jälkeen. Peter Tully, Tully Construction of Flushing -yhtiön johtaja, kertoi toimittaja Christopher Bollynille nähneensä raunioiden alla "kirjaimellisesti sulanutta terästä". Mark Loizeaux, Controlled Demolition Inc. -yhtiön johtaja, kertoi samoin Bollynille: "Kyllä, kuumia alueita sulanutta terästä kellarissa." Nämä erittäin kuumat alueet löydettiin "kahden tornin hissikuilujen pohjalta seitsemännestä maanalaisesta kerroksesta", Loizeaux sanoi. Hänen mukaansa sulanutta terästä oli löydetty myös WTC-7:n alapuolelta. Palomiehet ovat kuvailleet rauniokasaa suureksi masuuniksi tai verranneet olosuhteita tulivuoreen ja sen laavavirtoihin[124].

Rauniot jatkoivat savuamistaan kuukausia. Vasta 19.12. kuvernööri George Pataki kertoi raunioiden alla kyteneitten tulipalojen tulleen sammutetuiksi muutamia kuumia alueita lukuun ottamatta.[125] Utahin osavaltiossa sijaitsevan Brigham Young -yliopiston fysiikan professori Steven E. Jones kiinnostui WTC:n sortumasta kuultuaan eräässä tilaisuudessa, ettei virallinen teoria painovoimaisesta sortumasta ehkä pidäkään paikkaansa. Jones kirjoitti artikkelin Why Indeed Did the WTC Buildings Completely Collapse? [126]

Artikkelissaan Jones kirjaa runsaasti havaintoja sulaneesta metallista, joka useimmissa tapauksissa on selvästi joko rakenneterästä tai rautaa. The Structural Engineer -lehdessä (3.9.2002) tri Keith Eaton kertoi näkemistään valokuvista, joissa sula metalli oli yhä hehkuvan kuumaa useita viikkoja myöhemmin. Greg Fuchek puolestaan kertoi, miten ensimmäisten viikkojen aikana saattoi raunioista nostetun palkin toinen pää tiputtaa sulaa metallia. Sarah Atlas (New Jersey’s Task Force One Urban Search and Rescue) kertoi, miten sula metalli virtasi raunioissa. Valokuvissa punahehkuisena esiintyvä metalli ei voi olla alumiinia, sillä se säilyttää hopeisen ulkonäkönsä vielä sulanakin. Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, ettei tulipalo voi sulattaa rakenneterästä, joten raunioissa havaittu sula teräs ja ylipäätään kuukausia erittäin kuumat rauniot ovat hyvin tärkeä johtolanka selvitettäessä rakennusten tuhoutumisen syytä. Nämä ilmiöt viittaavat erittäin suureen ulkopuolisen energian vapautumiseen sortumien aikana.

Professori Jones ryhmineen[127] löysi lisää todisteita erittäin korkeista sortumien aikaisista lämpötiloista Etelä-Manhattanille levinneen pölyn tutkimuksista. Pölyn joukosta on nimittäin löydetty hyvin pieniä (1 μm–1,5 mm) metallihelmiä. Suurin osa näistä oli voittopuolisesti rautaa, mutta joukossa oli myös molybdeenipitoisia ja silikaattihelmiä. EPA:lle pölyä tutkinut RJ Lee Group totesi raportissaan erilaisten metallien – erityisesti raudan ja lyijyn – sulaneen tapahtuman aikana ja muodostaneen pintajännityksen johdosta pallomaisia partikkeleita. Lisäksi raportissa todettiin metallien höyrystyneen. Esimerkiksi lyijyä oli höyrystynyt, minkä jälkeen se oli hapettunut ja tiivistynyt muodostaen pinnoitteita mm. lasivillakuiduille. Lyijyn kiehumispiste on 1 740 ºC.  USGS:ltä tiedonvapauslain nojalla saatu ennen julkaisematon materiaali osoitti pölystä löydetyn myös molybdeenipitoisia helmiä. Molybdeenin sulamispiste on 2 623 ºC .[128]

National Science Foundationin rahoituksella WTC:n tuhoa tutkinut Berkeleyn yliopiston professori ja maanjäristyksissä tuhoutuneiden rakennusten ekspertti Abolhassan Astaneh-Asl oli vielä 16.10.2001 tehdyssä radiohaastattelussa hyvin kiinnostunut selvittämään sortumaan liittyneitä outoja ilmiöitä, kuten osittaista teräksen höyrystymistä[129], joka havaittiin WTC-7:n alla. Teräspalkit olivat muuttuneet paperinohuiksi ja osa materiaalista oli höyrystynyt. Hän kertoo löytäneensä myös keskirunkoon kuuluneen pilarin, johon ilmeisesti lentokoneen vahvin osa, sen moottori, oli osunut. Hän kehui pilarin vahvuutta, sillä vaikka moottorin osuma oli irrottanut pilarista suuren osan (40 %), niin pilari oli edelleen jäänyt pystyyn tukemaan rakennusta. Astaneh-Asl myös ylisti tornien suunnittelua ja rakentamisen laatua. Hän ei ollut kyennyt löytämään yhtään ainoata pettänyttä hitsaussaumaa. Poikkeuksellisesti WTC:n hitsaussaumat olikin testattu ultraäänellä rakennusvaiheessa. Normaalisti näin menetellään vain erikoiskohteissa, kuten ydinvoimaloissa.[130] Astaneh-Asl ei ilmeisesti jatkanut tutkimuksiaan loppuun, sillä hän ilmoittaa Berkeleyn yliopiston sivuillaan alustavan raportin valmistuvan syyskuussa 2002. Tätä kirjoitettaessa syyskuussa 2007 raporttia ei ole julkaistu ja Astaneh-Asl on tyhjentänyt sivunsa lähes kaikesta muustakin WTC:hen liittyvästä materiaalista.

Astaneh-Aslin viittaamaa teräksen höyrystymistä on analysoitu hieman enemmän artikkelissa An Initial Microstructural Analysis of A36 Steel from WTC Building 7 (JOM, 12/2001)[131], jossa Worcesterin polyteknisen instituutin professorit Jonathan Barnett, Ronald R. Biederman ja  Richard D. Sisson Jr. analysoivat WTC-7:n alta löytynyttä reikäistä juustoa muistuttanutta terästä. Teräs oli kuumentunut vähintään 1 000 ºC:seen, se oli hapettunut nopeasti ja rikin läsnä ollessa sulanut rakeittensa välistä kuten sepän ahjossa, jossa rikkipitoisen hiilen avulla alennetaan teräksen sulamispistettä[132].  The New York Times kutsui tätä löydöstä ”ehkä [WTC-] tutkimusten syvimmäksi mysteeriksi”. Tutkijoilla ei ollut tarjota mitään järkevää selitystä ilmiölle, joka selvästi on jälleen yksi vihje rakennusten sortumisen aiheuttajasta. Prof. Biederman spekuloi, että ”syy rikin läsnäoloon ja teräksen pettämiseen saattaa olla niinkin yksinkertainen ja toisaalta pelottava kuin happosateet”[133].

RJ Lee Groupin raportista löytyy maininta samoista reikäistä juustoa muistuttaneista teräksistä, ja sen sanotaan johtuneen kiehumisesta ja höyrystymisestä. Samoin huokoiset alumiinisilikaattipartikkelit ilmensivät raportin mukaan kiehumista ja höyrystymistä (kiehumispiste noin 2 760 ºC)[134]. Korkeiden, jopa yli 2 000 ºC lämpötilojen esiintyminen WTC:n rakennusten sortumien aikana on kiistaton todiste erittäin suuresta energian vapautumisesta, jota ei alkuunkaan voida selittää tulipaloilla ja rakennusten potentiaalienergialla.

Ajoneuvojen räjähtely ja syttyminen tuleen WTC:n lähistöllä
Mahdollisesti satoja ajoneuvoja räjähti ja/tai syttyi tuleen WTC:n tuhoutuessa. Näin tapahtui myös autoille, jotka olivat satojen metrien etäisyydellä esimerkiksi World Financial Centerin pohjoispuolella sijainneella pysäköintialueella. EMT (Emergency Medical Technician) Patricia Ondrovic on kertonut, miten ensimmäisen pilvenpiirtäjän sortuessa pysäköidyt autot alkoivat räjähdellä WTC-6:n ja 7:n välisellä Vesey Streetillä. Kun hän juoksi pakoon, autoista lensi osia ja hän sai iskun irti lentäneestä auton ovesta. Myös katuun avautui halkeama. Tämä tapahtui jo ennen kuin sortuman aiheuttama pölypilvi saavutti hänet. Ondrovic näki myös räjähdyksiä Veseyn varrella sijainneessa rakennuksessa, joka ilmeisesti oli WTC-6. Hänen haalarinsa ja hiuksensa syttyivät tuleen.[135]

WTC-syndrooma

Kalifornian Davisin yliopiston DELTA-tutkimusryhmä[136] saapui paikalle Yhdysvaltojen energiaministeriön toimeksiannosta. Ryhmän erikoisalaa olivat ilman mukana kulkeutuvien hiukkasten analysointi.  Lokakuun 1. ryhmä sai käynnistettyä näytteenottolaitteensa erään kerrostalon katolle maili koilliseen Ground Zerolta[137]. Ryhmän johtajan tri Thomas Cahillin mukaan Ground Zerolta tuleva saaste muistutti jätteenpolttolaitoksen päästöjä. Hiukkassaasteen koostumus oli kuitenkin täysin epätavallinen. Yli yhden mikrometrin hiukkaset olivat enimmäkseen betonia, kipsiä ja lasia nokea muistuttavalla pinnoitteella, sekä metalleja. Kokofraktio 0,24 μm > Dp > 0,09 μm sisälsi rikkihappoa, orgaanisia yhdisteitä, myös PAH-yhdisteitä ja niiden johdannaisia ja lasia muistuttavia piiyhdisteitä[138]. Ultrahienojen hiukkasten huippupitoisuus oli 58 mikrogrammaa ilmakuutiossa. Karkeampia 5–12 μm:n hiukkasia oli jatkuvasti suuria pitoisuuksia. Cahillin mukaan hiukkasia ei olisi pitänyt enää olla ilmassa, sillä näytteidenottoajanjaksoa edeltävinä kolmena viikkona oli satanut paljon. Hiukkasten jatkuva olemassaolo ilmassa osoitti, että niitä myös syntyi jatkuvasti Ground Zerolla, joka savusi vielä joulukuussakin.

Näytteissä havaittiin ennätysmäisen suuria pitoisuuksia ultrahienoja metallihiukkasia, rautaa, titaania, vanadiinia, nikkeliä, kuparia ja sinkkiä. Tri Cahillin mukaan Ground Zeron raunio oli kuin valtava kemiantehdas, joka syöksi ilmaan myrkyllisiä yhdisteitä kaikesta siitä, mitä rakennukset olivat sisältäneet. Olosuhteet raunioilla työskennelleillä ja lähiseudun asukkailla olivat Cahillin mukaan ”brutaalit” ja olisivat edellyttäneet kunnollisten  hengityssuojainten käyttöä. Tilannetta pahensivat EPA:n vakuuttelut, että ilman hengittämiseen ei liity riskejä. EPA:n oma tarkastusjohtaja Nikki Tinsley totesi raportissaan virastonsa lisänneen Valkoisen talon painostuksesta omiin lausuntoihinsa yleisölle vakuuttelut ilman haitattomuudesta ja poistaneen kaikki varoitukset.[139]

Vaikka itse tornien sortuma tappoi noin 3 000 ihmistä, niin saattaa olla, että WTC:n pöly ja raunioiden savu tai jokin muu altistuminen[140] tulee vielä tappamaan moninkertaisen määrän ihmisiä. Lukemattomat ihmiset ovat jo kuolleet, ja ainakin 70 % pelastustöihin osallistuneista on sairastunut kroonisesti. Kymmenien tuhansien ihmisten altistuminen Ground Zeron pölylle, höyryille ja mahdollisesti muille tekijöille on aiheuttamassa kansanterveydellisen katastrofin. Puhutaan jo WTC-syndroomasta. Eloonjääneiden ja ruumiiden etsinnöissä käytetyille koirille kehittyi nopeasti harvinaisia syöpiä, ja niiden kuolleisuus oli normaalia suurempi.[141]

Mount Sinai Medical Center järjesti Ground Zeron työntekijöille terveydentilan seurantaohjelman[142]. Liittovaltion palveluksessa olevat rajattiin sen ulkopuolelle, sillä heille perustettiin oma seurantaohjelmansa. Liittovaltion ohjelma perustettiin vuonna 2003, mutta se lakkautettiin jo samana vuonna ja vain 600 ihmistä ehti olla sen piirissä[143]. Mount Sinai oli vuonna 2006 tutkinut 16 000 altistuneen henkilön terveydentilan arviolta 40 000 altistuneen kokonaismäärästä. Monet pelkäävät testeihin menemistä, sillä jos heidät havaitaan työkyvyttömiksi, he saattavat menettää työpaikkansa ja joutua taloudelliseen ahdinkoon [144]. Seurantaohjelman toisen johtajan tri Robin Herbertin mukaan kolmannen aallon sairaudet ovat alkaneet iskeä tarkkailtaviin henkilöihin. Ensin tulivat hengitysvaikeudet, sitten krooniset hengityselinsairaudet ja nyt erikoiset, harvinaislaatuiset syövät, kuten erilaiset verisyövät, lymfoomat ja myeloomat.[145] Syöpien nopea kehittyminen suhteellisen nuorilla henkilöillä on poikkeuksellista. Village Voice vertasi marraskuussa 2006 havaittuja nopeasti kehittyneitä verisyöpiä Hiroshiman ja Nagasakin uhreissa havaittuihin vastaaviin oireisiin.[146] Kesällä 2007 tiedettiin ainakin 128 palomiehen sairastuneen syöpään, joukossa myös miehillä suhteellisen harvinaisia kilpirauhassyöpätapauksia[147].

Vuonna 2002 perustettiin New York Rescue Workers Detoxification Project eli pelastustyöntekijöiden myrkkyjenpoisto-ohjelma, jossa eri keinoin pyritään poistamaan altistuneitten kehosta myrkyllisiä aineita. Ground Zerolla työskennelleillä on havaittu hyvin erikoisia oireita. Eräs ohjelman käyttämä hoitomuoto oli potilaitten hikoiluttaminen saunassa. Toksikologi tri James Dahlgren kertoi: “Eräs mies oli saunassa ja hän kosketti pyyhkeellä ihoaan ja pyyhe muuttui siniseksi… Hänen hikensä oli todella sinistä, kirkkaan sinistä. Leikkasimme värjäytyneen kohdan pyyhkeestä ja lähetimme laboratorioon ja tulokset osoittivat erittäin suuria mangaanipitoisuuksia ja eräitä muitakin metalleja.” Tri Dahlgren on todennut, että rakenneteräksessä on seostettuna mangaania ja että pilvenpiirtäjien sortuminen synnytti mangaanihöyryä ja -pölyä. Pitkällä aikavälillä mangaani aiheuttaa taudin, joka on oireiltaan samankaltainen Parkinsonin taudin kanssa.[148]  Downtown Medical -klinikan johtaja Jim Woodworth on kuvaillut lisää potilaista erittyneitä myrkkyjä: ”Miehet ovat kertoneet minulle heidän ulosteensa olleen vihreää tai sinistä tai haisseen savulta. Joillain erittyi saunassa mustaa tahnaa ihohuokosista. Heidän hikensä värjäsi pyyhkeitä purppuranväriseksi, siniseksi, oranssiksi, keltaiseksi tai mustaksi.” [149]

Ohjelman löydökset ovat erittäin mielenkiintoisia, sillä ne osoittavat myös WTC:n rakenneteräksen jossain määrin muuttuneen tuntemattomalla mekanismilla ultrahienoksi pölyksi. Mekanismi saattaisi olla höyrystyminen, mihin viittaavia havaintoja teräspalkeista tehtiinkin. Teräksen kiehumispiste on noin 2 900 °C. Tulipaloilla ei kyetä selittämään edes teräksen sulamista, joka tapahtuu noin 1 500 °C lämpötilassa.

Noin 800 pelastustyöntekijää nosti ryhmäkanteen syyskuussa 2004 ympäristönsuojeluvirasto EPA:aa, muita viranomaistahoja ja WTC:n leasing-sopimuksen haltijaa vastaan väittäen jo 57 ihmisen kuolleen myrkyille altistumisen vuoksi.[150] Jo aiemmin kanne oli nostettu EPA:n silloista johtajaa Christie Todd Whitmania ja muita viraston johtohenkilöitä vastaan[151]. Monet WTC:llä sairastuneet ovat kokeneet jääneensä heitteille tuhoutuneen terveytensä kanssa. Viranomaiset eivät ole maksaneet korvauksia työkyvyn menettämisestä ja ovat jopa vaatineet valittajia todistamaan sen, että he ylipäätään ovat työskennelleet Ground Zerolla.

Miten WTC:n tornit tuhottiin?

Jos virallinen teoria rakennevaurioiden ja tulen yhteisvaikutuksen aiheuttamasta totaalisesta sortumisesta olisi totta, merkitsisi se uuden vallankumouksellisen rakennusten purkumenetelmän löytymistä. Teräsrakenteinen korkea rakennus voitaisiin purkaa hallitusti katkaisemalla joitain kantavia pilareita yläkerroksissa sattumanvaraisesti ja sytyttämällä nuo kerrokset tuleen. Purkajat voivat sen jälkeen poistua ruokatunnille ja 1–1,5 tunnin perästä rakennus tulisi siististi ja symmetrisesti alas teräspilaristojen pilkkoutuessa sopivan pituisiksi rekkaan lastaamista ajatellen. Kyseessä olisi merkittävä työn ja materiaalien säästö, sillä perinteisesti räjähdepurettuna suuri rakennus edellyttää viikkojen tutkimukset ja panostustyöt ja tuhansittain yksittäisiä katkaisupanoksia.[152]

Lentokoneitten törmäyksillä ja seuranneilla lyhytkestoisilla ja suhteellisen lievillä tulipaloilla ei ollut mitään merkitystä sortuman aiheuttajina. Tulipalot olisivat sammuneet iltapäivän kuluessa, sillä ne osoittivat jo ennen sortumia hiipumisen merkkejä savun muuttuessa yhä tummemmaksi, mikä on merkki epätäydellisestä palamisesta. Pilvenpiirtäjän tiukkojen palokuormamääräysten vuoksi toimistotilat todella paloivat loppuun nopeasti, NISTin mukaan kukin tulessa ollut alue paloi loppuun noin 15–20 minuutissa[153]. Näin ollen heikoimpienkin teräsosien, kuten välipohjia kannatelleitten tukiristikoitten, kuumentaminen kriittiseen lämpötilaan on hyvin vaikeaa olosuhteissa, joissa tuli alkaa hiipua jo vartin kuluttua.

Kun lisäksi huomioidaan, ettei WTC:n kolmen pilvenpiirtäjän lisäksi tunneta muita tapauksia, joissa tuli olisi aikaansaanut totaalisen teräsrunkoisen korkean rakennuksen sortuman, on sortumien syytä etsittävä sieltä, missä samankaltaisia ennakkotapauksia on runsaasti eli räjähdepurkujen alueelta.

Normaalisti rakennuksen purkuräjäytys sisältää useita vaiheita. Ensin rakennuksen sisältä poistetaan väliseiniä ja muita rakenteita, jotka hidastavat sortumista ja tekevät sortumasta vaikeasti hallittavan, vaikkeivät ne olekaan varsinaisia kantavia rakenteita. Panostus suunnitellaan ja panokset asetetaan. Kun kaikki on valmista, tehdään ensin esiräjäytyksiä, joissa vahvimpia kantavia rakenteita tuhotaan. Sen jälkeen rakennuksen varsinainen putoaminen laukaistaan katkaisemalla keskellä rakennusta sijaitsevat pilarit alaosastaan. Hieman myöhemmin katkaistaan alaosastaan muutkin pilarit ja sitten laukaistaan eri kerroksissa sijaitsevat panokset, jolloin rakennus osittain myös omalla potentiaalienergiallaan pilkkoutuu sopiviksi kappaleiksi ja hallittu ja turvallinen imploosio saavutetaan. Keskiosan saattaminen putoamisliikkeeseen ensin saa aikaan  keskiakselin suhteen symmetrisen sortuman. Keskusta vetää ulkosivuja sisäänpäin ja romu pysyy suunnilleen rakennuksen oman pohjapinta-alan sisällä[154]. Jack Loizeaux, Controlled Demolition Inc. -yhtiön perustaja on kuvaillut ammattiylpeydellä työtään: ”Voimme hajottaa rakennuksen miljooniksi pirstaleiksi ja tuoda sen omaan kellariinsa taidolla ja kellon koneiston tarkkuudella.”[155]

WTC:n tapauksessa havaitaan lukuisia räjähdepurkamisen tunnusmerkkejä, kuten nopea romahdusaika ja runsaaseen ulkopuolisen energian käyttöön viittaava pölypilven laajeneminen sekä silminnäkijälausunnot räjähdyksistä ennen sortumaa ja sen aikana.  Kaksoistornien osalta räjähdepurkaminen ei ollut tavanomaista laatua eikä energian käytössä säästelty, mihin viittaa betonin suuri pulverisoitumisaste, sula teräs ja kuumat rauniot. Normaali räjähdepurku katkaisee rakenteet ensin rakennuksen tyveltä, jotta putoavan rakennuksen potentiaalienergia saataisiin käyttöön rakennuksen tuhoamisessa. WTC:n kahden pilvenpiirtäjän tapauksessa tuhoutuminen alkoi suhteellisen ylhäältä edeten alaspäin, mitä räjähdepurkamisissa ei normaalisti tapahdu. Hollantilainen räjähdepurkuexpertti Danny Jowenko toteaa hollantilaisella TV-dokumentilla, ettei kaksoistornien tuho voi olla räjähdepurku, koska se tehdään aina tyvestä lähtien, sillä rakennuksen potentiaalienergia näyttelee tuhoamisessa merkittävää roolia tarjoten karkeasti ottaen puolet tarvittavasta energiasta.

Muutkin ovat käyttäneet tätä hullunkurista argumenttia. Sen esittäjiltä on unohtunut, että painovoimainen sortuma saa, ei ainoastaan puolet vaan kaiken tarvittavan energian rakennuksen potentiaalienergiasta, se ei yksinkertaisesti voi alkaa ylhäältä, jolloin vain pieni osa rakennuksen potentiaalienergiasta osallistuu tuhoamistyöhön. Lentokoneitten törmäyksiin liittyen usein kuulee väitteitä, että mitä alemmas tornissa isku kohdistuu, sitä varmemmin rakennus sortuu. Väite ei pidä paikkaansa. Päinvastoin, torneissa jokainen kohta on mitoitettu kantamaan yläpuolinen paino tietyn varmuuskertoimen mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että pystypilarit muuttuvat alaspäin mentäessä seinämiltään vahvemmiksi. WTC:n pilarien seinämävahvuus oli tyvellä 10 cm ja huipulla vain 6 mm. Näin ollen mitä alemmas kone iskee, sitä vaikeampi sen on vahingoittaa rakenteita ja sitä suurempi on pilareiden varmuuskerroin, sillä ne on mitoitettu kestämään myös suurten tuulikuormien aiheuttama taivutusmomentti. Siksi ehjiksi jääneitten pilarien kyky ottaa vastaan kasvanut kuorma on merkittävästi suurempi kuin ylempänä tornissa, ja näin painovoimainen sortuma ei pilvenpiirtäjässä voisi alkaa myöskään tyveltä.

Tornien betonin ja sisustusmateriaalien pulverisoituminen on ilmiö, jota ei kyetä selittämään edes tavanomaisella räjähdepurulla. Eräät paloturvallisuusalan julkaisut ovat yrittäneet selittää ilmiötä tulipaloissa esiintyvällä betonin räjähdyksenomaisella sirpaloitumisella, jossa betonin huokosissa esiintyvä höyryksi muuttuva vapaa vesi erityisesti kovabetonissa aiheuttaa sirpaleiden lentämistä betonin pinnasta. WTC:n tulipalot eivät riitä selittämään 110 kerroslaatan ja muitten rakenteitten pulverisoitumista hienoksi pölyksi. Enemmänkin tämä viittaa betoniin kemiallisesti sitoutuneen veden väkivaltaiseen poistumiseen, mikä muuttaa betonin takaisin sementtijauheeksi. Tämä voidaan saada aikaan esimerkiksi hyvin äkillisellä voimakkaalla kuumentamisella.

Betonia voidaan toki pulverisoida perinteisin räjähtein. Betoniin kohdistuva räjähdysperäinen shokkiaalto aiheuttaa betonin puristuslujuuden ylityksen, jolloin betoni hauraana materiaalina muuttuu pulveriksi. Räjähteet kykenevät tähän paikallisesti, mutta kerroslaattojen pulverisointia ei näin kyetä selittämään. Tornien tuhossa voidaan siksi olettaa käytetyn tavanomaisten räjähteiden apuna jotain normaalia vahvempaa menetelmää. WTC:n terästen ja pölyn analysointi olisi avainasemassa, jotta tuhoamisen tekniikka saataisiin luotettavasti selvitettyä.

Usein esitetty räjähdyspurkuhypoteesin vastainen argumentti on se, ettei uskota tornien huomaamattoman panostamisen olleen mahdollista. Fiduciary Trustin (WTC-2) tiedostonhallinnassa työskennellyt Scott Forbes on kertonut pinnoille laskeutuvaa pölyä aiheuttaneesta remontoinnista torneissa kesän 2001 aikana ja poikkeuksellisesta kahden vuorokauden sähkökatkosta ja ”tietoliikennekaapelien uusimisesta” terrori-iskuja edeltäneenä viikonloppuna. Sanotaan myös uuden leasing-sopimuksen haltijan Larry Silversteinin uusineen turvallisuudesta vastannutta henkilöstöä.

WTC:n 1993 pommi-iskun jälkeen turvallisuusjärjestelyjä parannettiin. Vuonna 1996 Securacom sai 8,3 miljoonan dollarin sopimuksen sähköisten turvallisuusjärjestelmien uusimisesta. Yhtiön johtokunnassa istui presidentti Bushin veli Marvin[156]. Hän erosi vuonna 2000. Securacom on mielenkiintoinen yhtiö, sillä WTC:n lisäksi se vastasi turvallisuudesta joiltain osin myös Washingtonin Dullesin lentokentällä, josta terrori-iskuihin osalliseksi väitetty lento 77 nousi ilmaan. Samoin yhtiö oli 1990-luvulla työskennellyt United Airlinesille. Securacomin suurin rahoittaja oli Kuwait-American Corporation, joka oli Persianlahden sodasta lähtien ollut läheisissä liikesuhteissa Bushin suvun kanssa.[157] Torneissa toimi myös muita turvallisuusyhtiöitä, kuten ABM Industries Incorporated[158].

Myös erilaiset rakennuksissa tehdyt remontit ovat kenties mahdollistaneet panostustyöt. Christopher Bollyn on kertonut kuukausia jatkuneesta hissikuiluremontista, jonka yhteydessä aseistautuneet vartijat vahtivat tiettyjä suljettuja hissikuiluja. Urakoitsijoiden jäljitys ei enää vuosia myöhemmin onnistunut, sillä yhtiöt olivat menneet nurin[159]. Toisaalta on muistettava, että tornien tuhoamisen teknologia ei ole tiedossa. Se ei näytä olleen perinteinen räjähdepurku vaan ehkä pikemminkin yhdistelmä erilaisia mahdollisesti hyvinkin uudenaikaisia ja salaisia menetelmiä. Tämä tekee sen selittämisestä hyvin vaikean.

Kaksoistornien sortumisesta oli myös etukäteistietoa. New Yorkin pormestari Rudy Giuliani kertoi ABC:n Peter Jenningsille saaneensa komentopaikkaansa osoitteeseen 75 Barclay Street tiedon, että tornit tulevat sortumaan, ja ensimmäinen sortuma tapahtui ennen kuin he ehtivät poistua rakennuksesta[160]. WTC-7:n 23. kerroksessa sijainneessa OEM:n (Office of Emergency Management) komentokeskuksessa kerrottiin useille palolaitoksen miehille  etukäteen että tornit tulevat sortumaan. Lääkintämies Richard Zarrillo kertoi vieneensä viestin palolaitoksen johtokeskukseen World Financial Center 3:n luona: ”Kuunnelkaa, olin juuri OEM:ssä, ja viesti jonka sain sieltä, oli se että tornit tulevat sortumaan, meidän täytyy saada miehemme ulos. Sillä hetkellä se ukkosta muistuttava jyrinä kuului ja silloin ensimmäinen torni alkoi sortua.”[161]

Miten OEM saattoi tietää etukäteen tornien sortumasta? Ennakkotapauksia ei ollut. No olihan OEM tosin osallistunut New Yorkissa edellisessä toukokuussa pidettyyn RED Ex -harjoitukseen, jossa valmentauduttiin mm. rakennusten sortumisiin. Antoiko se ehkä jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä syyskuun 11:ntenä tulisi tapahtumaan?  

World Trade Center 7

Kaksoistornien varjoon on jäänyt huomattavasti selkeämpi perinteiseen tyyliin suoritettu räjähdepurkutapaus, 47-kerroksinen World Trade Center 7, joka sijaitsi eri korttelissa Wesey Streetin takana 110 m päässä WTC-1:stä ja jonka kiinteistösijoittaja Larry Silverstein oli rakennuttanut 1980-luvulla. Rakennuksessa sijaitsi suuri määrä eri liittovaltion virastoja ja yrityksiä, muun muassa CIA:n salainen toimisto, jonka tehtäviin kuului erityisesti venäläisten YK-diplomaatteina esiintyvien vakoilijoiden vastainen toiminta. CIA:n toimisto toimi erään toisen liittovaltion viraston peitteen alla. Rakennuksessa oli myös Salaisen palvelun suurin kenttätoimisto, noin 200 työntekijää. New Yorkin pormestarin erikoisrakenteinen komentobunkkeri (OEM, Office of Emergency Management) oli rakennuksen 23. kerroksessa, ja alakerroksissa olivat WTC-kompleksin varavoimajärjestelmät polttoainesäiliöineen. Muita vuokralaisia olivat IRS (Internal Revenue Service, liittovaltion verohallinto), puolustusministeriö, SEC (Securities & Exchange Commission), Salomon Smith Barney ja eräitä muita yrityksiä.[162] WTC-7 evakuoitiin hieman ennen WTC-2:n sortumaa. Rakennuksen evakuointi määrättiin, koska pelättiin kolmannen lentokoneen pian iskevän siihen[163]. Ei ole varmuutta siitä, tyhjennettiinkö OEM:n komentokeskusta vielä tuolloinkaan. Rakennuksen aula toimi pelastustoimen keskuksena aina WTC-2:n sortumiseen saakka.[164]

Virallisesti WTC-7:n luhistumisen klo 17.20 iltapäivällä väitetään tapahtuneen tulipalon vaikutuksesta. Kuitenkin FEMA toteaa raportissaan: "Sitä millaisia WTC-7:n tulipalot olivat ja miten ne aiheuttivat rakennuksen romahtamisen ei tällä hetkellä tiedetä – – Parhaankin hypoteesin todennäköisyys on alhainen."[165]  Raportti siis toteaa, että tulipalo aiheutti rakennuksen sortumisen, mutta ei ole tiedossa, minkälainen tulipalo ja miten se aiheutti sortumisen, ja että parhaan selityksen todennäköisyys on alhainen. ”Vapaaehtoisinsinöörien” tekemä FEMA-raportti edustaa näin ollen nollatutkimusta.

NIST:n tutkijat puolestaan eivät tätä kirjoitettaessa (kesäkuussa 2008) ole saaneet aikaan rakennus 7:stä muuta kuin työhypoteesin, jonka mukaan rakennus 7:n sortuminen oli ”klassinen jatkuva sortuma”. Maaliskuussa 2006 tutkimusta johtava S. Shyam Sunder tiivisti WTC 7 -tutkimuksen tilanteen näin: ”NIST:llä on joitain alustavia hypoteeseja WTC 7:stä. Tutkimme rakenteen sisäistä vaakasuoraa liikettä idästä länteen 5.–7. kerroksissa." Sitten tohtori Sunder piti tauon. "Mutta totta puhuakseni en todella tiedä. Meillä on ollut vaikeuksia saada otetta rakennuksesta numero 7."[166]

NIST on sittemmin antanut rakennuksen sortumisen selittämisen alikonsultin tehtäväksi. Kyseinen yritys on mm. puolustusministeriölle työskennellyt ARA (Applied Research Associates, Inc.). Toimeksiannossa annetaan määritelmä: ”Yksityiskohtaiset kerroksia koskevat analyysit määrittelevät todennäköiset mallit kerrosten 8–46 pettämiselle yhden tai useamman kantavan pilarin pettämisen takia.” [167] Jostain syystä ei haluta, että 8. kerroksen alapuolisia tapahtumia tarkastellaan. Myös mahdollisten rakennuksessa tapahtuneiden räjähdysten vaikutuksen sortuman laukaisevina tekijöinä sanottiin olevan tutkinnan kohteena. Tämän voi olettaa liittyvän rakennuksessa sijainneisiin diesel-generaattorien polttoainesäiliöihin.

Luhistuminen on tallennettu lukuisille videonauhoille, sillä sitä osattiin odottaa. Se tapahtuu täysin tasaisesti koko suuren rakennuksen osalta, rakennus vain "putoaa" yhtäkkiä. Se on aivan ilmeinen räjäyttämällä tehty kontrolloitu purku. Miten voisi olla mahdollista, että kantavat teräspilarit rakennuksen alakerroksissa koko rakennuksen alalta pettäisivät yhtäaikaisesti tulipalon vaikutuksesta eivätkä sortuman alettua lainkaan hidastaisi rakennuksen putoamista? WTC-7:n raunioiden raivaus oli alistettu CIA:lle valtiolliseen turvallisuuteen vedoten, eikä FEMA:n tutkijoilla ollut asiaa raunioille[168]. WTC-7:n kantavien teräsrakenteiden todettiin joiltain kohdin höyrystyneen erittäin korkean lämpötilan johdosta, kuten edellä tuli jo esiin.

WTC-7:n tulipaloista on varsin ristiriitaisia tietoja. Joissain sen kerroksissa todella nähtiin liekkejä, mutta vain erittäin suppeilla alueilla. Myös sen WTC-kompleksin puoleisen seinämän nähtiin savuavan. Näin ollen, vaikka selitys tulipalon aiheuttamasta sortumisesta olisi totta, niin siinä tapauksessa rakennuksen olisi pitänyt kaatua eikä luhistua suoraan alaspäin oman pohjapinta-alansa sisälle. Eräs pelastustyöntekijä kertoi: ”Kuulimme ukkosta muistuttavan äänen, ja kun käännyimme, rakennuksen läpi näytti kulkevan shokkiaalto, joka heitti ikkunat ulos. Se oli järkyttävää. Noin sekuntia myöhemmin alin kerros painui sisään ja loput rakennuksesta seurasi perässä.” [169] Kaikkiaan 42 pääasiassa palomiesten lausuntoa on kerätty mediasta, ja niistä käy ilmi, miten WTC-7:n ympäristö eristettiin ja sen jälkeen odoteltiin sortumista[170].

Media jopa raportoi puoli tuntia etukäteen rakennuksen sortuneen. BBC Worldin tasan klo 17.00 New Yorkin aikaa alkaneessa uutislähetyksessä kirjeenvaihtaja Jane Standley raportoi Salomon Brothers -rakennuksen eli WTC-7:n sortuneen ja filmillä hänen takanaan rakennus näkyy selvästi pystyssä. Muutamaa minuuttia ennen kuin rakennus todellisuudessa sortui kuvayhteys New Yorkiin alkoi yllättäen pätkiä ja se menetettiin pian kokonaan. BBC:n uutispäällikkö Richard Porter selitti tapauksen olleen virhe ja johtuneen todennäköisesti uutistoimistojen välittämästä virheellisestä tiedosta, sillä kaikkiaan kolme BBC:n kanavaa teki saman virheen eli ne kertoivat WTC-7:n sortuneen puoli tuntia ennen kuin se todellisuudessa tapahtui. Porter myös selitti BBC:n kadottaneen kaikki sen päivän arkistonauhansa. Kun asiaa tiedusteltiin kirjeenvaihtaja Jane Standleyltä puhelimitse keväällä 2007, hän toisteli ainoastaan olevansa ”hyvin kiireinen, hyvin kiireinen” ja löi luurin korvaan. Myös CNN raportoi rakennuksen sortumisen etuajassa vaikkakin varauksella ”on sortunut tai sortumassa”.[171] Miten rakennuksen saatettiin etukäteen tietää sortuvan?

Rakennuksen omistaja Larry Silversteinin on kertonut PBS:n dokumenttifilmillä America Rebuilds[172], että hän teki yhdessä palolaitoksen kanssa päätöksen WTC-7:n ottamisesta alas:

Muistan saaneeni palolaitoksen komentajalta puhelun, jossa hän sanoi, ettei ollut varma, pystyvätkö he pitämään tulen aisoissa. Sanoin, että olemme menettäneet jo niin paljon ihmishenkiä, että ehkä on järkevintä ”vetää” se (pull it)[173]. He tekivät päätöksen ”vetää” ja me katselimme, miten rakennus romahti.

47-kerroksisen WTC-7:n hävitys tehtiin erittäin taitavasti oman pohjapinta-alansa sisälle ahtaaseen Verizon-rakennuksen ja postitalon väliin. Rakennuksen seinät kaatuivat sisäänpäin aiheuttaen siistin romukasan. Tällainen sortuma saadaan aikaan tuhoamalla ensin rakennuksen keskiosan kantava runko, jolloin se vetää sisäänpäin ulkoseinät. WTC-7:n sortuma alkoi katolla olleitten teknisten rakennusten putoamisella muun rakennuksen sisälle. Kyseessä oli todellinen imploosio, jonka hallitsevat vain muutamat purkuyritykset maailmassa sekä luonnollisesti armeija.

WTC-7:n sortumaa on Suomessa analysoinut TkT Heikki Kurttila[174]. Rakennuksen ulkokehän havaittu sortumisaika on 6,5 s.[175] Rakennuksen huipulta pudotetulla omenalla kuluisi tyhjössä aikaa saavuttaa maan pinta 6 s ja ilmanvastus huomioon ottaen 7 s. Tämän perushavainnon avulla Kurttila määritti WTC-7:n rakenteiden lujuuskertoimeksi 0,16, kun normaalitilanteessa rakennuksen seisoessa pystyssä kerroin on 1. Varmuuskerroin on terveellä pilvenpiirtäjällä luonnollisesti huomattavasti suurempi, sillä rakennus on suunniteltu kestämään maanjäristyksiä ja hirmumyrskyjä. Sortumisen aikana rakenteet eivät siten vastustaneet sortumaa kuin nimeksi. Juuri tällainen on tilanne, kun rakennuksia puretaan räjähtein. Kurttila toteaa johtopäätöksenään: ”Romahduksen suuri nopeus ja lujuuskertoimen pienuus viittaavat vahvasti räjäyttämällä tapahtuvaan rakennuksen purkamismenetelmään.”

Jos tornitalon rakenteet pettävät, on hyvin epätodennäköistä, että se alkaisi rakennuksen tyveltä, kuten WTC-7:ssä väitetään tapahtuneen. Tri Kurttila on perustellut tätä mahdottomuutta seuraavasti:

Tulipalotapauksessa voisi olettaa, että rakennuksen romahdus alkaisi kaikkein heikoimmasta kohdasta. Seiskatornin romahdus alkoi kuitenkin rakennuksen tyvestä. Mutta tyviosa on rakennuksen kaikkein lujin ja tulipalotapauksessa myös kaikkein viilein kohta. Normaalin insinööritaidon mukaan kantavat rakenteet mitoitetaan niin, että kaikkialla on sama varmuuskerroin. Rakennuksen paino on tyvessä suurempi kuin huipussa, joten tyvessä kantavan rakenteen pitää olla järeämpi kuin huipussa jotta yhteinen varmuuskerroin saavutettaisiin. Korkeat rakennukset mitoitetaan kestämään myrskytuulen voima. Tuuli aiheuttaa rakennukseen taivutusmomentin, joka tyvessä on kaikkien suurin. Tuulen aiheuttama taivutusmomentti kasvaa paraabelinomaisesti huipusta tyveen. Yhteinen varmuuskerroin koskeekin pahimpia tuuliolosuhteita. Normaalilla tuulella tyven varmuuskerroin yläpuoliseen kuormaan nähden on ylivertaisesti suurempi kuin muulla rakenteella. NISTillä tulee olemaan  kova (ellei mahdoton) työ selittää, kuinka seiskatornin romahdus voi alkaa kaikkein lujimmasta kohdasta. [176]

Hollantilaisen TV-dokumentin Zembla investigates 9/11 theories (2006) tekijät näyttivät räjähdepurkuekspertti Danny Jowenkolle videoita WTC-7:n sortumisesta. Jowenko totesi heti, että kyseessä on varmuudella taidokas räjähdepurku. Kun toimittaja kertoi, että se tapahtui 11.9. noin 7 tuntia kaksoistornien sortumisen jälkeen Jowenko ei tahtonut ensin sitä uskoa. Lopulta hän totesi, että ”sitten heidän on täytynyt tehdä kovasti töitä”. Hän arvioi panostukseen tarvitun 30–40 huippuammattilaista. Kun toimittaja kertoi rakennuksessa olleen tulipaloja ennen romahdusta, Jowenko meni sanattomaksi eikä osannut antaa enää mitään selitystä. Toimittaja kävi hänen kanssaan läpi FEMA:n selitysyritykset, mutta Jowenkon mielipide ei muuttunut, kyseessä oli ilman epäilyksen häivää huippuammattilaisten suorittama räjähdepurku.[177] Jowenko oli helmikuussa 2007 edelleen samalla kannalla, kun asiaa tiedusteltiin häneltä puhelimitse[178]. Danny Jowenko kuoli 16.7.2011, kun hänen autonsa suistui tieltä päin puuta hänen ollessaan palaamassa kirkosta kotiin[179].

Hugo Bachmann, sveitsiläinen rakennussuunnittelun ja -tekniikan emeritusprofessori, totesi Tages-Anzeiger-lehdessä: "Mielestäni on hyvin todennäköistä, että rakennus 7 purettiin ammattimaisesti räjähtein." Myös Jörg Schneider, niin ikään rakennussuunnittelun ja rakennustekniikan emeritusprofessori, katsoo samassa lehdessä, että "suurella todennäköisyydellä rakennus 7 purettiin räjähteillä".[180]

WTC-7 epäilemättä kärsi vaurioita WTC-1:n sortuman seurauksena, mutta on huomattava, että sen ja ykkösen välissä olleet WTC-6 ja -5 jäivät raskaan romuryöpyn alle ja paloivat erittäin vakavasti mutta eivät sortuneet. Samasta romulaskeumasta kärsivät myös useat muut WTC-kompleksin reunoilla sijainneet korkeat rakennukset, kuten Deutsche Bankin rakennus, Millenium Hilton -hotelli, Verizon Building ja postitalo. Jostain syystä ainoastaan Larry Silversteinin hallussa olleet ja terrori-iskua vastaan vakuutetut pilvenpiirtäjät tuhoutuivat.