Kirjasta Valtiot ja terrorismi
Minulta
on pyydetty päivitystä WTC-artikkeliini. Päivitetty versio
löytyy kirjastani, joten tämän artikkelin muodossa julkaisen WTC:n tuhoa
käsittelevät luvut. Olen tehnyt pieniä muutoksia tekstiin. Lisää
päivitystä saattaa vielä tulla, sillä teksti on vuodelta 2008.
Loppuviitteitten linkit ovat suurelta osin kuolleet ja päivitän
niitä hiljakseen (nyt viitteeseen 65 asti). Erityisen hankalia
ovat NIST:n linkit. Ne ovat kaikki muuttuneet ja näyttää siltä
että osa NIST:n aikoinaan julkistamista tutkimuksen
väliaikatiedoista on poistettu kokonaan.
Hannu Yli-Karjanmaa 24.9.2011
World Trade Centerin tuhoutuminen
Syyskuun 11:nnen terrori-iskujen psykologinen pelotusvaikutus
perustui tapahtumiin World Trade Centerillä. Television
välityksellä maailmalle levisivät kuvat torneihin iskeytyvistä
lentokoneista, mikä korosti terroristien epäinhimillisyyttä.
Pilvenpiirtäjien sortuminen maan tasalle nosti kauhun uudelle
tasolle. Virallisen teorian mukaan vain paperiveitsin
aseistautuneet fanaatikot saivat aikaan yhtä paljon tuhoa kuin
taktinen ydinase. Lähes 3 000 ihmistä menetti henkensä,
kuolemista suurin osa aiheutui pilvenpiirtäjien sortumisesta.
Tapahtumat näyttivät osoittavan, että alkeellisin varustein
mutta päättäväisin mielin varustautuneet terroristit kykenevät
pistämään maailman suurimman sotilasmahdin polvilleen ja
aiheuttamaan valtavaa aineellista ja inhimillistä tuhoa.
Ensimmäinen lentokone[1]
törmäsi WTC-1:een klo 8.46. Pilvenpiirtäjä sortui tunti 43 minuuttia
myöhemmin klo 10.29. Toinen kone iski klo 9.03 kakkostorniin, joka
sortui 56 minuuttia myöhemmin klo 9.59. Kolmas pilvenpiirtäjä WTC-7
sortui iltapäivällä klo 17.20.
Ensimmäisen koneen törmättyä WTC-1:een alettiin kyseistä tornia
evakuoida, samoin matalia WTC-kompleksin rakennuksia 3, 4, 5, 6 ja
7. Kakkostornissa sen sijaan turvamiehet kertoivat ihmisille, ettei
vaaraa ole ja kaikkia kehotettiin palaamaan toimistoihinsa.[2]
Paikalle saapuneille palomiehille ei tullut mieleenkään, että
rakennukset voisivat sortua. Teräsrunkoiset pilvenpiirtäjät ovat
aina kestäneet tulipaloja hyvin, eikä ainoatakaan ennakkotapausta
sortumisesta ollut tiedossa. Niinpä palomiehet lähtivät kiipeämään
kohti tulipalokerroksia molemmissa torneissa. Palomiesten
toiminnasta kertoo ranskalaisten Naudet-veljesten dokumenttielokuva[3],
joka on esitetty Suomenkin TV:ssä ainakin kahdesti.
Jo palomiesten saapuessa WTC:n aulaan he kohtasivat kauhean näyn.
Vaikka tulipalot olivat ykköstornissa lähes 350 metriä katutasoa
ylempänä, niin ala-aula oli kuin pommin jäljiltä. Hissialueen seinän
marmorilaattoja oli irronnut ja ikkunat olivat rikki.
Kellarikerroksista tuli pahasti palaneita ihmisiä ja ainakin kaksi
ilmiliekeissä ollutta ihmistä[4].
Tornien palaessa eri puolilta niistä kuului ja tuntui massiivisia
räjähdyksiä
[5].
Palomiehet pääsivät lopulta kakkostornin 78:een kerrokseen, joka
oli törmäyskohdan alalaidassa. Paloesimiehet Ronald P. Bucca ja Orio
J. Palmer raportoivat tulen rajoittuvan kahteen pesäkkeeseen ja sen
sammuttamiseen tarvittavan kaksi letkua. Tieto on peräisin
palomiesten ja johtokeskuksen välisistä viestiliikenteen
nauhoituksista. Uhrien omaiset saivat syksyllä 2001 kuunnella
nauhoja allekirjoitettuaan vaitiolositoumuksen. The New York
Times sai nauhat käyttöönsä oikeustaistelun jälkeen ja julkaisi
niistä otteita.[6]
Kokeneet palomiehet eivät nähneet mitään syytä pelätä rakennuksen
sortumaa, päinvastoin he valmistautuivat auttamaan törmäyskohdan
yläpuolisten kerrosten evakuoinnissa. Kuitenkin joitain minuutteja
mainittujen radioviestien jälkeen kakkostorni sortui maan tasalle
surmaten myös satoja palomiehiä.
Kakkostornin tulipalo oli ykköstorniin verrattuna vaatimaton. Se
ei koskaan levinnyt kuin korkeintaan puoleen kerrosalasta parissa
kerroksessa, esimerkiksi rakennuksen länsiseinällä ei näy mitään
merkkejä tulesta. Tämä ei ole ihme, sillä kone osui kakkostorniin
lähelle nurkkaa ja tuleen syttyi lähinnä kyseisten kerrosten
itäseinusta. Samasta syystä rakennuksen keskellä sijainneet
portaikot eivät tuhoutuneet vaan kärsivät ainoastaan vaurioita ja
romu täytti niistä joitain. Ainakin 18 ihmistä pelastui
törmäyskohdan yläpuolelta kävelemällä yksinkertaisesti portaat alas[7].
Valitettavasti yläkerroksia ei evakuoitu järjestäytyneesti, vaikka
se olisi ollut mahdollista, ja useimmat ihmiset eivät uskaltaneet
pimeisiin ja savuisiin romun täyttämiin portaisiin vaan mieluummin
kiipesivät ylöspäin odottamaan evakuointia katolta. Jostain syystä
kaikki ovet kattotasanteelle olivat lukossa eivätkä lukuisat
ympärillä pyörineet helikopterit edes yrittäneet pelastaa ihmisiä.
Näin siitä huolimatta, että vuoden 1993 pommi-iskun yhteydessä
katolta pelastettiin lukuisia ihmisiä[8].
Kakkostornin sortuma alkoi siten, että törmäyskohdan yläpuolinen
osa alkoi vajota ja kallistua voimakkaasti sivulle. Kun kallistuma
saavutti noin 22 astetta, heilahdusliike vaimeni ja huippu vain
vajosi suoraan alas läpi terveen alapuolisen rakenteen lähes vapaan
putoamisen nopeudella.
Kakkostornin sortuman jälkeen jäljelle jääneen ykköstornin
evakuoiminen sai vauhtia ja myös palomiehet saivat kiireellisen
määräyksen poistua. Palomiesten kohdalla ongelmaksi muodostuivat
1980-luvun alusta peräisin olevat Motorolan VHF-radiopuhelimet,
jotka eivät toimineet tuona ratkaisevana hetkenä, kuten eivät olleet
toimineet vuoden 1993 pommi-iskunkaan yhteydessä. Lukuisat
palomiehet eivät siten koskaan saaneet evakuointikäskyä (viikko
katastrofin jälkeen palolaitos sai tuliterät UHF-puhelimet)[9].
Palokerrosten yläpuolelta ei myöskään saatu evakuoitua ihmisiä,
sillä portaikot olivat tukossa. Muuten tornin lopullinen tyhjennys
onnistui puolen tunnin aikana, joka oli tornien sortumien välillä.
Ykköstornin tulipalo oli huomattavasti vakavampi ja sen
törmäyksessä kärsimät vauriot olivat pahemmat, sillä osumakohta oli
keskellä ja rakennuksen keskirunko kärsi siten oletetusti pahemmat
vauriot. Osumakohta oli myös ylempänä, mikä tarkoitti sitä, että
teräspilarien seinämävahvuus oli pienempi. Kuitenkaan tämänkään
tornin tulipalo ei ollut erityisen vakava. Törmäysaukosta otetuissa
valokuvissa on havaittavissa ihmisiä. FEMAn (Federal Emergency
Management Agency) rakennusvauriotutkimuksessakin julkaistussa
valokuvassa havaitaan mieshenkilö ja alemmassa kerroksessa nainen
kurkistelemassa törmäysaukosta ulos.[10]
Kummastakaan tornista otetuissa valokuvissa ei havaita ulkosivun
pilareissa punahehkua, mikä olisi selvä merkki korkeista terästä
heikentäneistä lämpötiloista. Ei havaita myöskään vakaville
tulipaloille ominaisia ikkunoiden rikkoutumisia ja rakennuksesta
ulos lyöviä liekkejä muutamaa yksittäistä aluetta lukuun ottamatta.
Ykköstornin yläosa savusi pahasti ja loukkuun jääneet ihmiset
yrittivät saada happea kurottautumalla ikkuna-aukoista ulos. Monet
putosivat tai hyppäsivät luullen mahdollisesti palomiesten
levittäneet verkkoja rakennuksen tyvelle.
Miksi pilvenpiirtäjät sortuivat? Ne kestivät hyvin lentokoneitten
törmäykset. Jo pilvenpiirtäjien suunnittelussa oli otettu huomioon
senaikaisen maailman suurimman matkustajakoneen Boeing 707:n
törmäys. WTC:n omistajan New Yorkin ja New Jerseyn satamalaitoksen
rakennuspäällikön Frank A. DeMartinin mukaan pilvenpiirtäjät
olisivat kestäneet jopa useiden matkustajakoneitten törmäykset per
torni, sillä niiden ulkosivun rakenne oli kuin hyttysverkon tiheä
kudos ja siihen iskevä lentokone kuin kynä, joka vain puhkaisee
reiän tuhoamatta itse verkkoa[11].
WTC:n tuhon tutkimuksiin osallistuneen tri Abolhassan Astaneh-Aslin
johdolla tehty tietokonesimulaatio osoitti, että tornit olisivat
kestäneet myös nelimoottorisen Boeing 747:n eli jumbojetin
törmäyksen[12].
Yleinen käsitys sortumisten syystä muotoutui pian erilaisten
”asiantuntijoitten” kommentoidessa tapahtumia tiedotusvälineille.
Rakennusinsinööri Chris Wise selitti BBC:lle: ”Se oli tuli joka
tappoi rakennukset. Mikään maailmassa ei olisi kestänyt niitä
lämpötiloja ja sitä polttoainemäärää joka paloi.”[13]
BBC jopa väitti jutussaan, että ”tuli saavutti 800
Celsius-astetta, joka riitti sulattamaan kerrosten tukirakenteet”.
Kerosiinipalojen vapauttamaa energiaa verrattiin jopa ydinvoimalaan.
Syntyi myytti täydessä polttoainelastissa olleista lentokoneista ja
infernoista, jotka sulattivat teräksen.
Arizonan yliopiston lehtori rakennusinsinööri Richard Ebeltoft
spekuloi, että lentokonepolttoaineen aiheuttamat liekit sulattivat
rakennuksen kantavat rakenteet.[14]
WTC:n rakennuspäällikkö ja Coloradon yliopistossa insinööritieteitä
opettava Hyman Brown kommentoi: ”…mutta teräs sulaa ja 90 850 litraa
lentokonepolttoainetta sulatti kantavat teräsrakenteet”
[15]. Newcastlen yliopiston
insinööritieteitten professori John Knaptonin mielestä 35 tonnia
lentokonepolttoainetta olisi sulattanut teräksen, ”se mitä voidaan
tehdä, on asentaa tulta kestävää materiaalia teräksen ympärille
pitämään terästä kauemmin viileänä, jotta sortumista voidaan
viivyttää”[16].
MIT:n professori Eduardo Kausel oli Scientific American
-tiedelehdessä sitä mieltä, että ”intensiivinen kuumuus pehmensi tai
sulatti rakenteet, tukiristikot ja pilarit, niin että niistä tuli
ikään kuin purukumia, ja se oli riittävä syy laukaisemaan sortuma.”[17]
Kausel esitti samassa yhteydessä myös laskelmia tornien
potentiaalienergiasta sortumisen syynä. Kausel yksinkertaisesti otti
lähtökohdaksi koko pilvenpiirtäjän massan, nosti sen 411 metrin
korkeuteen ja päätyi siihen tulokseen, että kun se sieltä pudotetaan
maahan kyseessä on 1 % pienen atomipommin vapauttamasta energiasta.
Professori Kausel tässä luonnollisesti syyllistyy karkeaan
virheeseen, sillä WTC-1:ssä vain ylimmät noin 15 kerrosta (110:sta)
ja WTC-2:ssa noin 30 kerrosta alkoivat pudota alapuolisen rakenteen
päälle, eivätkä nekään 410 metristä. Koko rakennus ei
luonnollisestikaan pudonnut 411 metrin korkeudelta maahan.
Todellinen tilanne havainnollistuu, jos kuvitellaan yhden kerroksen
pettävän, jolloin WTC-1:n tapauksessa 15 kerrosta putoaa noin 3
metrin korkeudelta alapuolisen rakenteen päälle. Tässäkään
tapauksessa kyse ei tosin ole vapaasta putoamisesta, sillä
heikentynyt teräs vastustaisi edelleen putoamista merkittävästi.
Todellisuudessa pehmennyt teräs saisi aikaan hitaan vajoamisen, joka
kohtaisi pian alempana olevat viileät ja vahvat rakenteet.
Sulaneesta teräksestä sortumien syinä puhuivat tuoreeltaan
lukuisat muutkin asiantuntijat. Kuitenkin syksyn 2001 jälkeen
perustelu katosi. Ilmeisesti ”asiantuntijat” tajusivat puhuneensa
pehmoisia. Rakenneteräs vaatii noin 1540 °C sulaakseen, ja
hiilivetyjä polttamalla päästään ainoastaan noin 815 °C:n
lämpötilaan ilman hapen syöttöä palotapahtumaan. Myöhemmin onkin
tyydytty korostamaan, että teräksen ei tarvitse kuin kuumentua noin
600 asteeseen, kun se menettää merkittävästi lujuuttaan. Tulipalo ei
koskaan sulata terästä, oli se sitten normaali toimistopalo tai
lammikkoina palava lentokonepolttoainepalo. Todellisuudessa teräksen
sulattamiseen tarvitaan masuuni.
Lentokoneitten tankeissa oli noin 45 000 litraa
lentokonepolttoainetta (lentopetrolia). Virallisten tutkimusten
mukaan tuo polttoaine paloi kuitenkin pois parissa minuutissa[18].
Suuri osa siitä paloi näyttävissä tulipalloissa, näin erityisesti
WTC-2:n tapauksessa, jossa kone osui lähelle kulmaa ja polttoaine jo
koneen kaartoliikkeen takia pyrki lentämään rakennuksesta ulos.
Rakennuksen sisälle jäänyt polttoaine toimi sytytysnesteenä mutta ei
muutaman minuutin kuluessa kyennyt vaikuttamaan paljoakaan
rakenteiden lämpenemiseen. WTC:n tulipalot olivat siten luonteeltaan
toimistopaloja.
Varhaisissa asiantuntijakommenteissa kuultiin myös soraääniä.
Niistä merkittävin ja arvovaltaisin oli Uuden Meksikon Teknillisen
Instituutin (New Mexico Institute of Mining and Technology, NMTech)
tutkimusosaston varajohtajan
Van Romero.
Instituutti saa vuosittain liittovaltion rahoitusta lähes 10
miljoonaa dollaria räjähdysaineita ja terrorismia käsitteleviin
tutkimusohjelmiin. Romero oli aiemmin instituutin testausyksikön
johtaja, joka tutki räjähdysaineiden vaikutuksia rakennuksiin.
Joitain tunteja terrori-iskujen jälkeen Romero kertoi Albuquerque
Journalille: "Videonauhoihin perustuva mielipiteeni on, että sen
jälkeen kun lentokoneet osuivat World Trade Centeriin, rakennuksessa
olleet räjähdyspanokset aiheuttivat tornien sortumisen." Romeron
mielestä sortumistapa oli liian systemaattinen. Hänen mukaansa
lentokoneet olivat harhautus, joka johdatti viranomaisten huomion
muualle, kunnes todellinen isku pommien muodossa toteutettiin.[19]
Ei kuitenkaan liene yllätys, että Romero muutti lausuntoaan kymmenen
päivää myöhemmin, kun virallinen "totuus" oli iskostettu kansakunnan
tietoisuuteen, samoin teki Albuquerque Journal
internetsivujensa sisällölle.[20]
WTC:n tuhon viralliseen tutkintaan myöhemmin osallistunut ABS
Consulting -yhtiön johtava rakennusinsinööri Ronald Hamburger totesi
19.9.: ”Näytti siltä, että rakennukseen oli asetettu räjähteitä.”
Kuultuaan virallisen selityksen, ettei räjähteitä ollut, Hamburger
lausui: ”Olin hyvin yllättynyt, rakennukset eivät tosiaankaan
kestäneet niin hyvin kuin olisin toivonut.”[21]
Räjähdepurku-urakoitsijoiden järjestön (National Association of
Demolition Contractors) Mike Taylorin mukaan tornien alastulo näytti
klassiselta räjähdepurkamiselta. ”Se tuli alas kuten imploosio.”[22]
Valtamedian ulkopuolella internetissä epäusko oli huomattavasti
laajempaa. Australialainen Peter Meyer julkaisi
sivunsa The World Trade Center Demolition and the So-Called
War on Terrorism (www.serendipity.li/wtc.htm) jo 13.9.2001.
Amerikkalainen insinööri J. McMichael kirjoitti 21.10.2001
julkaistussa esseessään: ”Yritin olle isänmaallinen, yritin uskoa,
katsoin uudestaan ja uudestaan noitten neljännesmailin korkeitten
rakennusten sortumisen…. taistelin oman epäuskoni kanssa…. mutta en
kyennyt pakenemaan koulutustani…” McMichael julkaisi näkemyksensä
kaksiosaisena kirjoituksena Muslims Suspend the Laws of Physics
(muslimit kumoavat väliaikaisesti fysiikan lait).[23]
Samanlaisia olivat spontaanit TV-toimittajien reaktiot. NBC:n
toimittaja analysoi: ”Tämä on selvästi – tapa, jolla rakenne
romahtaa, tämä oli seurausta jostain, joka oli suunniteltu. Tämä ei,
se ei ole sattumaa, että ensimmäinen torni vain sattui romahtamaan
ja sitten toinen torni vain sattui romahtamaan täsmälleen samalla
tavalla. Sitä, miten he saivat tämän aikaan, ei tiedetä.”
[24]
NBC:n Pat Dawson puolestaan viittasi New Yorkin palolaitoksen
turvallisuuspäällikön Albert Turin kertoneen, että hänen
käsityksensä mukaan pilvenpiirtäjissä oli etukäteen asennettuja
räjähteitä. MSNBC:n Rick Sanchez kertoi poliisin löytäneen
epäilyttävän laitteen, jota he epäilivät pommiksi: ”Poliisi on
löytänyt epäilyttävän laitteen ja he pelkäävät, että se voi
aiheuttaa jälleen uuden räjähdyksen”. Hän jatkoi: ”Puhuin eräitten
poliisiviranomaisten kanssa vain hetki sitten, Chris, ja he
kertoivat, että heillä on syytä uskoa että yksi räjähdys World Trade
Centerillä niiden lisäksi, jotka aiheutuivat lentokoneista, on
saattanut aiheutua pakettiautosta joka oli pysäköity [ilmeisesti
parkkihalliin] ja jonka sisällä on saattanut olla pommi.”
ABC:n Peter Jennings ja Don Dahler keskustelivat seuraavasti:
”Kyllä Peter, Don Dahler täällä. Olen neljän korttelin päässä World
Trade Centeristä. Toinen rakennus, johon oli osunut lentokone, on
nyt täysin luhistunut. Koko rakennus on juuri luhistunut, ikään kuin
räjähdepurkuryhmä olisi sen hoidellut… kuin vanhojen rakennusten
purkaminen. Se vain putosi itsensä sisään ja sitten sitä ei enää
ollut.” Peter Jennings: ”Jos rakennus halutaan ottaa [alas], se joka
on nähnyt, kun rakennus puretaan tarkoituksellisesti [räjähtein]
tietää, että jos sen haluaa tehdä, niin se on tehtävä kantavien
rakenteiden alta, että se saadaan alas.”
Lukemattomat televisiokanavien haastattelemat ihmiset puhuivat
räjähdyksistä ennen tornien sortumia ja niiden aikana
[25].
WTC:n
tuhon selitysyritykset
Virallista versiota alettiin markkinoida
välittömästi myös ammattipiireihin. WTC:n sortumista tutkinut
ohjelmistokehittelijä ja tutkija Jim Hoffman on laatinut esitetyistä
teorioista taksonomian.[26]
Ensimmäinen ja varsin arvovaltainen analyysi julkaistiin Journal
of Engineering Mechanics ASCE -lehdessä jo 13.9.2001. Sen olivat
laatineet Zdenek P. Bazant ja Yong Zhou ja otsikko oli Why Did
the World Trade Center Collapse? – Simple Analysis.[27]
Artikkelin kirjoittajat esittävät perustelemattomia väitteitä,
kuten: ”Jos kaikki pilarit yhdessä kerroksessa menettävät kykynsä
kantaa kuormaa, niin koko torni on tuomittu.” Kirjoittajat antavat
ymmärtää, että mikään ei voi pysäyttää kerran liikkeelle lähtenyttä
sortumaa. Selittämättä jäi, miten vain osalle kerrosalasta levinnyt
tuli, kuten ensin sortuneessa kakkostornissa, olisi saanut aikaan
kaikkien pilarien pettämisen, varsinkin kun pilarien heikkenemisestä
kertovaa punahehkua ei havaittu ulkosivulla.
Seuraava esitetty teoria liittyi kerrosten
tuennassa käytettyihin tukiristikkoihin. WTC:n rakenne oli
rakennusajankohtana 1960-luvun lopulla poikkeuksellinen.
Suunnittelijat olivat halunneet välttää normaalin momenttijäykän
runkorakenteen haittapuolen eli tiloja rikkovat pystypilarit
siirtämällä ne ulkosivuille ja ytimeen. Rakenteen muodostivat siten
suorakaiteen muotoinen keskirungon alue, jossa sijaitsivat 47 järeää
vaaka- ja diagonaalipalkistoin toisiinsa sidottua pilaria, ja
ulkosivulle siirretyt pilarit, joita oli 59 joka sivulla. Nämä
ulkosivun jokaisen kerroksen kohdassa toisiinsa teräslaatalla
liitetyt pilarit muodostivat putkimaisen rakenteen, jonka tehtävänä
oli ottaa vastaan pilvenpiirtäjään kohdistuvat suuret tuulikuormat.
Keskirungon ja ulkosivun välissä sijaitsivat kerrosten tuennassa
käytetyt tukiristikot, joita oli kahteen suuntaan verkkomaisena
rakenteena kunkin kerroslaatan alla. Teknisissä kerroksissa ja
tornien alimmissa 9 kerroksessa käytettiin perinteistä
palkkikannatusta. Kerroslaatat olivat profiiliteräslevyn päälle
valettua noin 10 cm:n paksuista betonia.
Tukiristikkojen pettämiseen nojaavaa teoriaa
markkinoivat Discoveryn ja NOVA-yhtiön TV-dokumentit ja myös
samoihin aikoihin vuosina 2001–2002 meneillään ollut FEMA:n
”vapaaehtoisilla rakennusinsinööreillä” teettämä tutkimus. Teorian
mukaan tuli sai kerroksia tukeneet ristikot pettämään, jolloin ensin
yksi kerros putosi toisen päälle ja sen pettäessä ketjureaktio alas
alkoi. Ristikoita kannatelleet pystypilarien kulmaraudat todettiin
heikoksi kohdaksi rakenteessa. Kerrosten pudotessa kantava pilaristo
jäi ilman tarvitsemaansa tukea ja nurjahti, jolloin rakennuksen
yläosa alkoi pudota alaosan päälle.
NOVA-dokumentti joutui kuitenkin esittämään
animaatiossaan tornien rakenteen virheellisesti päästäkseen
haluamaansa lopputulokseen. Animaatio esitti, miten tulipalossa
ristikko toisensa perään romahti kerroslaatan alta alas, jolloin
lopulta kerroksen tuenta petti. Käytännössä tämä ei olisi ollut
mahdollista, sillä ristikot oli pultattu kerroslaattaan ja lisäksi
ristikot olivat kahdensuuntaisia ja sisäkkäin, joten yksittäisen
ristikon irtoaminen olisi ollut mahdotonta. On myös vaikea
kuvitella, miten kokonainen kerros voisi lähteä putoamaan
tällaisessa rakennuksessa, jonka keskellä sijaitsi laaja keskirungon
alue. Entä keskirunko, mikä sen tuhosi? Se ei tarvinnut miltään osin
kerroslaattojen tukea.
MIT:n professori Thomas Eagar tuki teoriaa
vertaamalla tilannetta vetoketjuun. Kun muutama kulmarauta pettää,
niin se kuormittaa viereisiä lisää ja ketjureaktio alkaa. Eagerin
mukaan tornit olisivat kestäneet lähinnä jossain kulmassa
tapahtuneen roskakoripalon.[28]
WTC:n ensimmäisen
onnettomuustutkinnan organisoi FEMA (Federal Emergency Management
Agency) yhdessä Structural Engineering Institute of the America
Society of Civil Engineers (SEI/ASCE) -järjestön ja New Yorkin
kaupungin kanssa. Tutkimus oli itse asiassa alkanut jo
aiemmin ASCE:n toimesta Gene Corleyn johdolla, mutta noin kuukauden
kuluttua FEMA tuli mukaan ja tutkijaryhmästä tuli nimeltään BPAT
(Building Performance Assesment Team). Tutkijaryhmä koostui
vapaaehtoisinsinööreistä, jotka saivat rahoitusta vaatimattomat 600
000 $[29].
Tutkijoita ei päästetty onnettomuuspaikalle yhtä opastettua
kierrosta lukuun ottamatta, eikä heillä ollut lainkaan valtaa
raivaustyötä suorittavien urakoitsijoitten suhteen. Edes WTC:n
rakennusten piirustuksia ei luovutettu tutkijoille
kokonaisuudessaan. Joulukuuhun 2001 mennessä tutkimusryhmä oli
käyttänyt työhönsä vain 100 000 $.
New Yorkin pormestari Rudy Giuliani oli asettanut Ground Zeron[30]
raivauksen ensisijaiseksi tavoitteeksi. Työmaan vastaava
suunnitteluyhtiö oli LZA Technology/Thornton-Tomasetti Engineers,
jonka yhtiökumppaneista Richard Tomasetti
hyväksyi teräsromun nopean kierrätyksen ilman tutkintaa ja Charles
Thornton osallistui tutkintaan yhtenä ASCE:n
”vapaaehtoisinsinöörinä”. Teräsromua alettiin kuljettaa nopeasti
ulos maasta Kiinan ja Intian sulattoihin kierrätykseen.
Tutkimusryhmän onnistui pelastaa joitain teräskappaleita Fresh Kills
-täyttömaa-alueelta, mikä toimi romun välivarastona. Arvostettu
ammattilehti Fire Engineering julkaisi tammikuussa 2002
päätoimittaja Bill Manningin vihaisen pääkirjoituksen, jossa hän
tuomitsi terästen poiskuljetuksen laittomana todistusaineiston
hävityksenä. Manning käytti FEMA:n organisoimasta tutkimuksesta
nimitystä "half baked farce". Manning kirjoitti:
Fire Engineering
-lehdellä on perusteltu syy uskoa, että FEMA:n siunaama ja Amerikan
rakennusinsinöörien toteuttama “virallinen tutkimus” on surkea
farssi, jota poliittiset voimat ovat jo saattaneet lähteä
ohjailemaan, voimat, joiden intressi lievästi sanottuna jää kauaksi
täydellisestä selonteosta. Lukuun ottamatta sitä marginaalista
hyötyä, joka saatiin kolmepäiväisellä visuaalisen tarkkailun
mahdollistaneella tapahtumapaikan läpikävelyllä, jonka ASCE:n
tutkimusryhmän jäsenet suorittivat ja jota eräs asiaa lähellä oleva
lähde kuvaili turistikierrokseksi, kukaan ei kerää todistusaineistoa
mihinkään tarkoitukseen.[31]
Tutkimuksen vaatimaton rahoitus on ollut
ihmettelyn kohteena, kun ottaa huomioon, että kyseessä oli lähes
3 000 ihmishenkeä vaatinut maailmanhistorian suurin
rakennuskatastrofi. Esimerkiksi Bill Clintonin puuhia Monica
Lewinskin kanssa tutkittiin 40 miljoonalla dollarilla. Tosin kun
palautamme mieliin Oklahoma Cityn Alfred P. Murrah-rakennuksen
sortumisen tutkinnan, niin huomaamme, ettei Yhdysvalloissa haluta
”terroristien tuhoamien” rakennusten turhan tarkkaa tutkintaa.
Päinvastoin, todistusaineisto pyritään pitämään tutkijoitten
ulottumattomissa ja hävittämään kiireesti. New Yorkin pormestari
Rudy Giuliani kielsi ehdottomasti kaiken valokuvaamisen Ground
Zerolla pari viikkoa tapahtuneen jälkeen lukuun ottamatta virallisen
luvan saaneita valokuvaajia[32].
Maaliskuussa 2002 kongressin edustajainhuoneen
House Science Committee järjesti kuulemisia WTC:n tutkimuksista.
Kongressiedustajat aivan oikein ymmärsivät WTC:n rakennustuhojen
asiallisen tutkinnan suuren merkityksen pilvenpiirtäjien
turvallisuudelle tulevaisuudessa. Lukuisiin epäkohtiin kiinnitettiin
huomiota. Oli epäselvää, kuka tutkimusta johti. Kun edustaja Anthony
D. Weiner (dem.) pyysi asianosaisten läsnäolijoiden joukolta, että
tutkinnan johtaja nostaisi kätensä ylös, niin kaikkiaan kolme miestä
nosti käden. Giulianin määräämä teräksen kierrätys, ilman että siitä
otettiin talteen tutkinnan kannalta tärkeitä kappaleita, nähtiin
suurena virheenä.[33]
Samoin viivyttely tutkimusryhmän (BPAT, Building Performance
Assessment Team) perustamisessa johti todistusaineiston menetyksiin.
Tutkijoille ei ollut annettu valtuuksia puuttua tähän todisteiden
hävitykseen. FEMA:n vaatima vaitiolositoumusten antaminen turhautti
ryhmän jäseniä. Ryhmälle ei myöskään annettu asiaankuuluvia
rakennuksia koskevia dokumentteja. Kongressiedustajat totesivat myös
lisärahoituksen suuren tarpeen.[34]
FEMA:n keväällä 2002 World Trade Center
Building Performance Study -nimellä julkaistussa raportissa
esitetty ns. pannukakkuteoria olikin vain välivaihe virallisissa
selitysyrityksissä. Teoria yritti selittää sortuman siten, että tuli
heikensi kerrosten tuennassa käytetyt tukiristikot, jonka jälkeen
ensin yksi kerroslaatta putosi toisen päälle, jolloin sen tuenta
ylikuormittui ja petti ja ketjureaktio alaspäin alkoi.
Kerroslaattojen tarjoaman sivuttaistuennan kadotessa pystypilarit
kävivät epävakaiksi ja nurjahtivat, jolloin koko rakennus sortui
maahan asti. Teoria oli parhaimmillaankin vain spekulaatio, minkä
raportti myös myönsi todetessaan kaksoistornien osalta, ettei
"sortumaan johtanutta tapahtumaketjua kyetty varmuudella
määrittämään"[35].
WTC-7:n kohdalla FEMA:n raportti toteaa, että ”tulipalojen
laatua WTC-7:ssä ja sitä miten ne aiheuttivat rakennuksen
romahtamisen ei tällä hetkellä tiedetä”. Raportti toteaa, että
heidän parhaimmankin hypoteesinsa toteutumisen todennäköisyys on
alhainen, ja suosittaa lisätutkimuksia sortumisen syyn
selvittämiseksi[36].
Elokuussa 2002
uhrien omaisten ja heidän aloittamansa pilvenpiirtäjien
turvallisuuskampanjan johdosta annettiin Yhdysvaltojen kansalliselle
standardi- ja teknologiainstituutille NIST:lle (National Institute
of Standards and Technology) tehtäväksi jatkaa FEMA:n
epäonnistunutta tutkimusta. 1.10.2002 säädetty laki
National Construction Safety Team (NCST) Act valtuutti NIST:n
perustamaan tutkimusryhmiä rakennustuhojen tutkimuksia varten. Lain
mukaan ryhmien tutkimuksien tarkoituksena on ”parantaa rakennusten
turvallisuutta ja rakenteellista yhtenäisyyttä Yhdysvalloissa” ja
tehtävänä ”määrittää todennäköinen tekninen syy tai syyt rakennusten
luhistumiseen” sekä muun muassa ”antaa suosituksia uusiksi
rakennusmääräyksiksi”. NIST:in tutkimussuunnitelma julkaistiin
elokuussa 2002. Siinä päätavoitteena oli selvittää ”miksi ja miten
kaksoistornit (WTC 1 ja WTC 2) sortuivat lentokoneiden törmäysten
jälkeen”. NIST myös ilmoitti: ”Mitään osaa yhdestäkään raportista,
joka juontaa juurensa NIST:n tutkimukseen rakenteiden pettämisestä
tai tutkimuksesta, jota National Construction Safety Team Act
-laissa tarkoitetaan, ei voida käyttää missään oikeusjutussa tai
vahingonkorvauskanteessa, joka aiheutuu mistä tahansa mainitun
raportin esiin nostamasta asiasta. (15 USC 281a; as amended by P.L.
107–231)”. [37]
Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin,
mitä Office of Inspector General totesi raportissaan WTC:n vuoden
1993 pommi-iskun yhteydessä käänteisessä järjestyksessä
tapahtuneesta rikoslaboratoriotutkinnasta, eli määritetään ensin
haluttu lopputulos ja sitten etsitään keinot, miten siihen päästään
(kirjassa s. sivu 42).
Tietokonesimulaatioiden avulla tämä metodi helpottuu huomattavasti.
Koska Ground Zero[38]
oli jo täysin raivattu ja teräsromu laivattu Kaukoitään
sulatettavaksi[39],
NIST perusti tutkintansa suurelta osin tietokonesimulaatioihin.
Kuitenkin hämmästyttävästi itse sortuminen on rajattu niistä pois.
Simulaatiot alkavat lentokoneitten törmäyksistä ja loppuvat sortuman
alkamiseen. Itse sortuma kuitataan kerta toisensa jälkeen
maininnalla ”sen jälkeen täydellinen sortuma aiheutui”. NIST
perustelematta väittää, että täydellinen jatkuva sortuma oli
”väistämätön” sen jälkeen kun sortuma oli alkanut.
NIST tosin käsittelee kvalitatiivisesti puolen sivun verran
sortuman aikaisia tapahtumia, mutta “ei varsinaisesti käsittele
tornien rakenteellista käyttäytymistä sen jälkeen kun olosuhteet
sortumisen alkamiselle oli saavutettu ja sortuminen kävi
väistämättömäksi”.[40]
NIST:n rajaus on sitäkin ihmeellisempi, kun ottaa huomioon sen, että
juuri teräsrunkoisten pilvenpiirtäjien sortuminen tulen vuoksi (joka
väitteiden mukaan tuona päivänä tapahtui) oli ainutlaatuinen ilmiö
historiassa. Milloinkaan aiemmin tai sen jälkeen vastaavaa ei ole
tapahtunut. Lukuisat pilvenpiirtäjät ovat liekehtineet aiemmin,
kuten 64 kerroksinen First Interstate Bank Building Los Angelesissa
1988[41].
Rakennus paloi hallitsemattomasti 3 ½ tuntia. Paloa tutkinut Iklim
Ltd. toteaa palosta: "Huolimatta neljän ja puolen kerroksen
loppuunpalamisesta, tärkeille kantaville rakenteille ei aiheutunut
vaurioita ja vain pieni vaurio yhdelle toissijaiselle palkille ja
pienelle määrälle kerroslevyjä."
[42] Sanomattakin on selvää,
ettei mitään sortumavaaraa ollut. Toinen esimerkki: 38 kerroksinen
One Meridian Plaza Philadelphiassa 1991, joka paloi 18 tuntia
kahdeksassa kerroksessa. Ei sortumaa.[43]
Pilvenpiirtäjät ovat kestäneet tulipaloja yhtä hyvin vuoden 2001
jälkeenkin, kuten lokakuussa 2004 Venezuelan Caracasissa, jossa
56-kerroksinen rakennus paloi 17 tuntia 26 kerroksessa. Näihin
verrattuna WTC:n tulipalot olivat lyhytkestoisia ja lieviä. Harvoin
muistetaan, että WTC-1 paloi jo vuonna 1975.[44]
On huomattava, ettei palosuojaus kykene estämään
teräsrakenteiden kuumenemista paria tuntia kauempaa. Sitä pidemmät
palot vaikuttavat teräkseen kuten lyhyempi tulipalo suojaamattomaan
teräkseen. NIST on väittänyt esittämättä tarkempia perusteluja, että
WTC:llä koneitten törmäykset kuorivat paloeristeet usean kerroksen
alalta ja altistivat teräksen tulelle.
Kaikkein erikoisin ja suurimmat vahingot
aiheuttanut ilmiö oli se, että tornit sortuivat täydellisesti maahan
asti. Juuri tätä pilvenpiirtäjien itsetuhokäyttäytymistähän pitäisi
jo rakennusturvallisuudenkin vuoksi tutkia. Ja kuitenkin NIST rajasi
sen mallinnuksiensa ulkopuolelle. Totaaliset sortumat ovat
maailmalla aiheutuneet räjähdepurkamisista, rakennusvirheistä tai
maanjäristyksistä. Kuitenkin esimerkiksi maanjäristysten aiheuttamat
sortumat tyypillisesti jättävät jäljelle suuria tunnistettavia osia
rakennuksista tai pahimmillaan nipun päällekkäisiä kerroslaattoja
(betonirakenteisissa taloissa). Esimerkiksi Norjassa kivivyöry
romautti maaliskuussa 2008 kuusikerroksista kerrostaloa pyyhkäisten
pois talon kaksi alinta kerrosta. Kerrostalo kuitenkin vain putosi
noiden kahden kerroksen verran alaspäin jääden edelleen pystyyn.
Jotain tämän tapaista olisi pitänyt tapahtua myös WTC:n kohdalla,
sillä rakennuksia ei todellakaan ole suunniteltu tuhoamaan itse
itseään pelkästään painovoiman avulla. WTC:n tapauksessa rakennus
kuitenkin tuhoutui pölyksi ja ympäri tonttia ja naapurirakennusten
sisään sinkoutuneiksi teräskiskoiksi.
Eräät ”salaliittoteorioiden” kaatajat ovat esittäneet väitteen, että
WTC:n tornit oli suunniteltu alun perin sortumaan
katastrofitilanteessa kuin teleskoopit[45]
siten, että ne eivät aiheuttaisi vahinkoa ympäröiville
rakennuksille. Tällaisten väitteiden esittäjien tulisi kuitenkin
antaa luotettavat lähteet väitteelle, jota viralliset selvitykset
eivät ole vahvistaneet.
Jatkuva sortuma on jo FEMA:nkin käyttämä
suhteellisen uusi termi. Se näyttää liittyvän etupäässä
terrorismitapauksiin. WTC:n lisäksi useimmin käytetään esimerkkinä
Oklahoma Cityn Alfred P. Murrah -toimistotalon tuhoa. Tulkinta on
kuitenkin virheellinen, sillä jos Murrah-rakennuksen sortuma oli
jatkuva sortuma, niin silloin kaikki tavalliset kerrostalojen
räjähdepurkamisetkin ovat. Aitona tapauksena voidaan pitää sitä
vastoin Lontoossa vuonna 1968 tapahtunutta Ronan Point -nimisen
elementtikerrostalon nurkan luhistumista koko rakennuksen
23-kerroksen mitalta, mikä johtui 18. kerroksen nurkkahuoneessa
tapahtuneesta kaasuräjähdyksestä[46].
Elementtitalot kuitenkin muistuttavat rakenteeltaan jossain määrin
korttitaloja, mitä ei voida sanoa teräsrunkoisista
pilvenpiirtäjistä. WTC:n rakennukset 1, 2 ja 7 ovat ainoat historian
tuntemat teräsrunkoisen rakennuksen jatkuvan sortuman esimerkit,
mutta kuten tulemme huomaamaan, tämäkään tulkinta ei pidä
paikkaansa.
NIST esittää, että lentokoneitten törmäys
aiheutti teräsrakenteiden kuoriutumisen paloeristeistä
tulipalokerroksissa, ja tämä yhdessä tulipalon kanssa sai aikaan
liiallisen lämpökuormituksen, joka johti teräsrakenteiden
lämpölaajenemisen ja kerrosten notkahtamisen ja siitä seuranneen
ulkosivun pilariston sisäänpainumisen kautta pilarien nurjahtamiseen
ja sortuman alkamiseen. Kun FEMA syytti tukiristikot ulkosivuun ja
keskirunkoon liittäneitä kulmarautoja heikoiksi, NIST päinvastoin
väitti niitä niin vahvoiksi, että tukiristikot vetivät niiden
välityksellä ulkosivun pilaristot sisäänpäin, jolloin nämä pettivät.
NIST:n tulokset ovat sisäisessä ristiriidassa.
Sen paremmin sen palokokeet kuin tutkitut teräsnäytteetkään eivät
tue teoriaa tulen heikentämästä teräksestä. NIST kykeni tutkimaan
säästetyistä teräsnäytteistä 16 kpl tulipalokerrosten ulkosivun
pilareita. Näistä pilareista analysoitiin 170 kohtaa ja havaittiin,
että vain kolmessa pilarissa oli viitteitä siitä, että niiden
lämpötila oli ylittänyt 250 ºC. Vain
kahdessa keskirungon pilarissa oli riittävästi maalipintaa jäljellä
analyysiin, eikä niissä ollut viitteitä yli 250 ºC:n lämpötilasta.
Metallin analysointi puolestaan osoitti, etteivät näytteet olleet
ylittäneet ainakaan 600 ºC:n lämpötilaa. NIST ei mitenkään selitä
sitä, miksi he kuitenkin kerrosrakenteiden käyttäytymistä tutkivissa
palokokeissaan lämmittivät ne 700 ºC:n lämpötilaan. Heidän oma
aineistonsa ei ainakaan oikeuta oletusta noin korkeasta
lämpötilasta. Palokokeet olivat erittäin ankaria. NIST:n
pettymykseksi heidän kahden tunnin palokokeessaan WTC:n mallin
mukaan valmistettu kerros ei sortunut alkuperäisen paksuisella
paloeristeellä käsiteltynä. Sortuma saatiin aikaan vasta ohuemmalla
eristeellä.
NIST väittää keskirungon alueella esiintyneen
korkeita, jopa 1 000 ºC:n kaasulämpötiloja (rakenteiden lämpötila
oli luonnollisesti paljon alhaisempi), mutta sen omat
simulaatiokuvat esittävät keskirungon alueen jatkuvasti viileimpänä
osana kerroksia. Tämä onkin loogista, sillä keskirungon alueella
sijaitsivat porras- ja hissikuilut eikä siellä ollut juurikaan
palavaa materiaalia. Näin ollen jos näyttöä ei ole ulkosivun
pilarien muutamaa rajallista kohtaa lukuun ottamatta lämpenemisestä
yli 250 ºC:n, on todennäköistä että sama pätee myös keskirunkoon.
Muutamaan kerrokseen rajautuneen tulen on myös vaikea lämmittää
kantavia rakenteita terästä heikentäviin lämpötiloihin teräksen
hyvän lämmönjohtavuuden vuoksi. Lämpö yksinkertaisesti johtuu
pilareita myöden pois.[47]
Laskennallisesti on myös osoitettu, että rakennukseen lentokoneen
mukana tullut koko polttoainelasti ei edes teoriassa voisi nostaa
rakenteiden keskimääräistä lämpötilaa korkeammalle kuin 257 ºC[48].
Laskelmassa oli tehty oletus, ettei lämpöä lainkaan karkaa
palokerroksista pois johtumisen, lämpösäteilyn tai savukaasujen
mukana. Todellisuudessa juuri nämä edellä mainitut hävikit
vähentävät ratkaisevasti rakenteisiin jäävää lämpökuormaa.
NIST toteaa, että kun rakennuksen yläosa kerran
lähti liikkeelle, niin alapuolinen rakenne ei sitä kyennyt
pysäyttämään, koska putoavalla massalla oli niin valtava energia.
Mitään lukuarvoja tai laskelmia ei esitetä. Edelleen NIST toteaa,
että koska putoaminen tapahtui käytännössä vapaan putoamisen
nopeudella, niin alapuoliset kerrokset tarjosivat minimaalisen
vastuksen. NIST:n kehäpäättely on hyvin ongelmallinen. Tieteellinen
ajattelu lähtee siitä, että ollakseen todellinen ilmiön on oltava
toistettavissa. WTC:n tapauksessa lähes vapaan putoamisen nopeudella
tapahtunut pilvenpiirtäjän sen omaan potentiaalienergiaan perustuva
täystuho on ainutkertainen ilmiö. Vastaavalla nopeudella
tapahtuneita rakennusten tuhoutumisia on kylläkin nähty, mutta ne
ovat olleet poikkeuksetta räjähdepurkamisia. Näin ollen, koska ilmiö
muistuttaa entuudestaan tunnettua ilmiötä, olisi tuo ilmiö otettava
huomioon myös WTC:n kohdalla, ja jos räjähteiden käyttö onnistutaan
tutkinnassa sulkemaan pois, niin erityinen huomio olisi
kiinnitettävä ainutkertaisen painovoimaisen täystuhon selittämiseen
ja mallintamiseen. Uskontunnustusta muistuttava hokema ”global
collapse then ensued” ei riitä selitykseksi ainutkertaiselle
ilmiölle.
NIST väittää tutkineensa myös mahdollisuutta, että torneissa
olisi ollut räjähteitä, mutta ei kerro, miten tätä vaihtoehtoa
tutkittiin. NIST:n mukaan se ei löytänyt mitään näyttöä, joka olisi
tukenut tätä vaihtoehtoa.[49]
Tätä voidaan pitää outona erityisesti, kun otetaan huomioon, että
NIST ei kyennyt laatimaan minkäänlaista selitystä rakennus 7:n
sortumiselle vaan on siirtänyt sen osalta raportin valmistumista
lukuisia kertoja.
Kevin
Ryanin kritiikki NIST:n
tutkintaa kohtaan
NIST:n tutkinnan ollessa vielä kesken ja
palokokeiden suorituksen meneillään Underwriters Laboratories
-testauslaitoksen osastonjohtaja Kevin Ryan[50]
alkoi huolestua tutkinnan objektiivisuudesta. Mainittu laitos
oli aikoinaan testannut WTC:n rakentamisessa käytetyt teräkset ja
todennut ne tulenkestostandardit ylittäviksi. Ryan kiinnitti
huomiota NIST:n 19.10.2004 päivättyyn väliraporttiin ja kirjoitti
sen johdosta kirjeen Frank Gaylelle, joka oli NIST:n
metallurgiaosaston apulaisjohtaja ja projektin ”NIST ja WTC”
johtaja.[51]
Ryanin mukaan palokokeet näyttivät osoittavan,
että rakenteiden olisi pitänyt helposti kestää romahtamatta. Ryan
kiinnitti huomiota NIST:n elokuun 2003 väliraporttiin, joka antoi
ymmärtää, etteivät teräkset WTC:llä ehkä kuumentuneet yli 250 ºC:n[52],
mikä Ryanin mielestä olikin odotettavissa. Lokakuun 2004
väliraportissa kuitenkin todettiin, että ulkosivun pilarit tästä
alhaisesta lämpötilasta huolimatta ”nopeasti pehmenivät ja
nurjahtivat”[53].
Ryan huomautti, että teräs on kuumennettava 1 100 ºC:n lämpötilaan
ennen kuin sitä voidaan muotoilla pakottamalla.
Ryan jatkoi:
Tämä kertomus ei
nyt täsmää. Jos teräs noissa rakennuksissa pehmeni tai suli, olen
varma, että me kaikki voimme olla yhtä mieltä siitä, että se ei
johtunut minkäänlaisista lentokonepolttoainepaloista, saatikka
lyhytkestoisista toimistopaloista noissa torneissa. Tämän seikan
luulisi olevan suuri huolenaihe kaikille amerikkalaisille. Tai
sitten ajatus teräksen antamisesta periksi noin 250 ºC:n
lämpötilassa viittaa siihen, että suurin osa tuon päivän
kuolonuhreista aiheutui turvamitoitukseen liittyvistä pettämisistä.
Sen vaihtoehdon luulisi olevan suuri huolenaihe yhtiölleni.
Kevin Ryanin kirje julkaistiin internetissä,
mikä johti hänen erottamiseensa 18.11.2004 ”huonon arvostelukyvyn”
vuoksi[54].
Erottamisensa jälkeen Underwriters Laboratories -yhtiön
palveluksesta Kevin Ryan paneutui syvällisemmin WTC:n tuhosta
tehtyihin virallisiin selvityksiin.[55]
Seuraavassa joitain hänen esiin nostamiaan seikkoja.
WTC:n lisäksi historia ei tunne lainkaan muita tapauksia, joissa
(väitetysti) tulipalo olisi saanut korkean teräsrunkoisen
rakennuksen romahtamaan. Vastaavasti ei tunneta tapauksia, jossa
rakennussortuma, jonka yhteydessä havaitaan kaikki räjähdepurkamisen
tunnusmerkit, olisi jotain muuta kuin juuri räjähdepurkaminen. Eli
käytännössä sortuma, joka näyttää räjähdepurkamiselta, on myös sitä
eikä jotain muuta.
99,7 % teräksistä (todisteista) hävitettiin yleisön ja
asiantuntijoitten vastalauseista huolimatta. Yli vuosi kului, ennen
kuin kunnollinen riittävin resurssein varustettu NIST:n tutkimus
aloitettiin. Kevin Ryanin silloinen työnantaja Underwriters
Laboratories teki elokuussa 2004 palokokeita, joissa havaittiin,
etteivät WTC:n mallin mukaan tehdyt kerrosrakenteet sortuneet.[56]
Ryan teki myös mielenkiintoisen havainnon; alkuperäisessä ASCE:n
WTC-tutkimusryhmässä olivat mukana samat neljä
”vapaaehtoisinsinööriä”, jotka kirjoittivat Oklahoma Cityn
Murrah-toimistotalon raportin: Gene Corley, Charles Thornton, Paul
Mlakar ja Mete Sozen. Kaksi viimeksi mainittua osallistuivat myös
Pentagonin vauriotutkimuksen tekoon. Yhdysvalloissa on 1,5 miljoonaa
insinööriä, miksi nämä muutamat nimet tulevat vastaan
terrorismitapausten yhteydessä? Nämä ”vapaaehtoiset” myös tiesivät
etukäteen, miksi pilvenpiirtäjät sortuivat. Gene Corley totesi St
Petersburg Timesille 14.9.2001: ”Tiesin heti kun suihkukoneet
iskivät rakennuksiin, että WTC sortuisi juuri niin kuin se teki… en
vain tiennyt, milloin se tulisi tapahtumaan.”[57]
Toinen Oklahoma Cityn veteraani Charles Thornton totesi hyvin
varhaisessa vaiheessa työtoverilleen Karl Kochille: ”Karl, me kaikki
tiedämme, mikä aiheutti sortuman[58].”
NIST:n tutkimukseen osallistunut Shankar Nair puolestaan totesi
Chicago Tribunelle 19.9.2001: ”Jo nyt on miltei saavutettu
konsensus tapahtumaketjusta, joka johti World Trade Centerin
sortumiseen.” Jostain syystä kuitenkin FEMA:n Building Performance
Report (toukokuu 2002) totesi: ”Sortumaan johtanutta tapahtumaketjua
ei varmuudella kyetty määrittämään.”
On yleisessä tiedossa, että WTC:n tornit suunniteltiin kestämään
rakennusaikana maailman suurimman matkustajakoneen Boeing 707:n
törmäys. Terrori-iskun jälkeen alkoi kuitenkin selittely, ettei
lentokoneitten polttoainelastia ja siitä aiheutuneita tulipaloja
ollut otettu huomioon. Näin on väittänyt mm. rakennusten
suunnitteluun osallistunut Leslie Robertson, joka kuitenkin myös
myönsi, ettei vastannut suunnittelun siitä puolesta. WTC:n
suunnittelun johtava insinööri John Skilling kertoi kuitenkin vuonna
1993: ”Analyysimme osoitti, että suurimmaksi ongelmaksi muodostuisi
polttoaine, joka joutuisi rakennuksen sisään. Mutta siitä huolimatta
kantava rakenne olisi yhä jäljellä.”[59]
Leslie Robertson selvästi valehtelee, sillä WTC:n suunnittelussa hän
toimi juuri John Skillingin avustajana.
NIST aloitti tutkimuksensa WTC:n sortumasta kesäkuussa 2002 ja
yhdessä ensimmäisistä kokouksista kuultiin ”yleisön” näkemyksiä.
”Yleisönä” esiintyivät Gene Corley, Richard Tomasetti, Shankar Nair
ja eräät muut virallisiin tutkimuksiin osallistuneet. Eräät FEMA:n
raportin kirjoittajat osallistuivat myös NIST:n raportin
kirjoittamiseen, kuten Therese McAllister (FEMA Chapter 1 – NIST
report 1-6, 1-7[60])
ja John Gross (FEMA Chapter 1 – NIST report 1-6, 1-7). FEMA:n
Chapter 2:n kirjoittajista NIST:n tutkintaan osallistuivat Ronald
Hamburger, William Baker ja Harold Nelson, joka osallistui NIST:n
raportin osien 1-5 ja 1-7 kirjoittamiseen. Nelson oli myös yksi
FEMA:n WTC-7:ää käsitelleen Chapter 5:n kirjoittajista FEMA:n
raportin Chapter 5:n muista kirjoittajista Ramon Gilsanz osallistui
NIST:n raportin osan 1-6F kirjoittamiseen. Samojen henkilöiden
osallistuminen molempien raporttien laadintaan on sikälikin
mielenkiintoista, että raportit päätyvät varsin erilaisiin
selityksiin sortumisen syistä.
On myös kolmas raportti, joka tunnetaan Silverstein/Weidlinger-raportin
nimellä (lokakuu 2002) ja sen tarkoitus oli tukea WTC:n
leasing-sopimuksen haltijan Larry Silversteinin oikeudenkäyntiä
kaksinkertaisen vakuutuskorvauksen saamiseksi. Jälleen törmäämme
tuttuihin nimiin: Gene Corley ja Thornton & Tomasetti. Raportti
päätyy hyvin erilaiseen lopputulokseen kuin FEMA-raportti, jota
samat miehet olivat olleet tekemässä. Raportin mukaan minkäänlaista
välipohjien pettämistä ei tapahtunut vaan sortuman syynä oli
kantavien pystypilarien pettäminen. Kevin Ryanin tulkinnan mukaan
välipohjien pettämisen myöntäminen olisi viitannut
suunnitteluvirheeseen ja oikeuttanut vain normaaliin
vakuutuskorvaukseen kaksinkertaisen sijasta.
NIST:n raportti esitti lopulta kolmannen version, jonka mukaan
välipohjat alkoivat roikkua vetäen pehmentyneet ulkosivut
sisäänpäin, ja kun keskirunkokin oli pehmennyt, aiheutui sortuma,
jossa rakennuksen yläosa ruhjoi pudotessaan alapuolisen rakenteen
maahan asti. On huomattava, että kun FEMA-raportti valitti
välipohjia kannatelleiden tukiristikoitten liitoksia pilareihin
heikoiksi (niiden pettäminen aiheutti kerrosten putoamisen ja
sortuman), niin NIST puolestaan totesi ne niin vahvoiksi, että
niiden välityksellä lämpölaajenneet ja roikkuvat välipohjarakenteet
vetivät ulkosivut sisäänpäin, jolloin nämä eivät enää kyenneet
kannattelemaan rakennuksen yläosan painoa.
NIST jätti huomiotta WTC:n suunnittelun ja rakentamisen aikaiset
tiedot rakennusten vahvuudesta. 1960-luvulla alan lehdissä
kerrottiin, että WTC:n ulkosivun pilarien kuormitusta voitaisiin
kasvattaa aina 2 000 % ennen kuin ne pettäisivät. Ulkosivun pilarit
oli tehty erikoisvahvasta teräksestä, ja niiden tehtävä oli ottaa
vastaan rakennukseen kohdistuva tuulikuorma myös hirmumyrskyjen ja
hurrikaanien olosuhteissa. Lisäksi oli kerrottu, että rakennus
kestäisi edelleen pystyssä mistä tahansa suunnasta 100 mailin
tuntinopeudella puhaltavassa tuulessa, vaikka rakennuksen tyvellä
yhden sivun kaikki pilarit olisi poistettu ja jopa osa kahden
viereisen sivun pilareista nurkkien takana[61].
Huomiotta jäi myös Underwriters Laboratories -yhtiön tekemä WTC:n
terästen testaus, sillä sen dokumentteja ei löytynyt. UL:n
toimitusjohtaja Knoring Knoblauch oli kertonut yhtiön henkilöstölle
syyskuussa 2001, että laitos oli testannut WTC:n teräkset ja
todennut ne New Yorkin rakennusmääräykset ylittäviksi. Tämän hän
vahvisti vielä joulukuussa 2003 Ryanille kirjallisesti. Rakennusten
omistaja satamalaitos ei kuitenkaan löytänyt testausta koskevia
dokumentteja. Teräkset olivat NIST:n mukaan luokkaa 1B, mikä
pilarien osalta tarkoittaa 3 tunnin palonkestoa ja kerrosten osalta
2 tunnin palonkestoa. Myöskään pääinsinööri John Skillingin
mainitsemia lentokonepolttoaineen rakennukselle aiheuttaman
palorasituksen arvioita ja laskelmia ei enää löytynyt.
Kun UL elokuussa 2004 suoritti palokokeita NIST:lle, WTC:n mallin
mukaan valmistetut ja palosuojatut välipohjarakenteet kestivät
hienosti. Heti tämän jälkeen UL:n toimitusjohtaja Knoring Knoblauch
erosi yhtiön palveluksesta. Kun Ryan kiinnitti julkisuuteen
vuotaneessa kirjeessään huomiota NIST:n väliraportin
ristiriitaisuuksiin lokakuussa 2004, UL perääntyi ilmoittaen, ettei
ole näyttöä siitä, että yhtiö olisi testannut WTC:n teräkset. Samoin
he vähättelivät rooliaan NIST:n tutkimuksessa, jonka oli aiemmin
henkilökunnalle kerrottu olevan keskeinen.
Yksi NIST:n tutkimuksen menetelmistä oli silminnäkijöitten
haastattelu. New Yorkin kaupunki kuitenkin kieltäytyi antamasta
NIST:n käyttöön omia silminnäkijähaastattelujaan. Kaupunki suostui
lopulta näyttämään aineistoaan NIST:n tutkijoille joulukuussa 2003,
mutta vain kaupungin toimitiloissa. NIST jätti huomioimatta kaikki
lausunnot, jotka viittasivat räjähteiden käyttöön.
Koska NIST:n teräsanalyysit eivät tukeneet oletusta korkeista
lämpötiloista, tutkinnassa päädyttiin teoriaan, jonka mukaan
teräkset olivat pehmenneet, koska lentokoneitten törmäys oli
aiheuttanut palosuojausaineen kuoriutumisen törmäyskerroksista. NIST
teki kokeita teorian tueksi. Tutkijat ampuivat haulikolla 15
laukausta metallilevyyn, joka oli käsitelty palosuojapinnoitteella.
Testi osoitti, että 15 laukausta haulikolla todellakin poistaa
palosuojapinnoitteen teräspinnalta. Tämän NIST tulkitsi osoittavan,
että lentokoneen törmäys oli poistanut suurimman osan
palosuojauksista niissä kerroksissa, joihin törmäys vaikutti. NIST
ei kuitenkaan mitenkään perustele, miten Boeing 767 muuttuu
tuhansiksi haulikonlaukauksiksi, jotka suuntautuvat joka puolelle
törmäyskerroksissa. Teoria on toivottoman epäuskottava, sillä jo
törmäyskohdasta otetuissa valokuvissa nähdään, etteivät edes ikkunat
ole rikkoutuneet aivan vauriokohdan vieressä. Miten silloin muka
ehjien ikkunoiden välissä sijainneiden pilarien palosuojaukset
olisivat kuoriutuneet pois? NIST:n mukaan rakenteiden kuoriminen
palosuojauksista vaati energiaa 1 MJ/m². Törmäyskerroksissa oli
kuorittavaa pinta-alaa 6 000 m², mikä tarkoittaa, että lukuisia
muita lentokoneita olisi tarvittu avuksi, jotta tarvittava energia
olisi saavutettu.
NIST:n palokokeet olivat myös varsin tarkoitushakuisia. NIST
kertoo vain kaasulämpötilat ja jättää teräksen lämpötilat
kertomatta, polttoaineen määrä testeissä oli kaksinkertainen
todelliseen tilanteeseen verrattuna, polttokammiossa käytettiin
tehostettua ilmanvaihtoa, terästen palosuojauskerroksen paksuutta
vähennettiin, kerrosten päälle asetettua kuormaa kasvatettiin
”maksimikuormaksi”, mikä oli kaksinkertainen todelliseen
tilanteeseen verrattuna. Lopputuloksena NIST joutui toteamaan:
”Tämän tyyppinen kerrosrakenne oli kykenevä kestämään suurta
gravitaatiokuormaa merkittävän pitkän ajan romahtamatta, mikä
voidaan rinnastaa mihin hyvänsä sijaintiin ja palonkestoon torneissa
syyskuun 11:ntenä.” Kokeiden jälkeen NIST ilmoitti olevansa
varovainen johtopäätösten vetämisessä näitten testien perusteella.
Lopulta NIST tukeutui yhä enemmän tietokonesimulaatioihin. Niissä se
oman ilmoituksensa mukaan muutti realistiset parametrit useissa
tapauksissa ”vakavammiksi”. NIST:n mukaan realistisia parametrejä
muutettiin vakavammiksi, kunnes simulaatioiden tulokset vastasivat
havaittuja tapahtumia, eli sortuman alkaminen saatiin aikaan.
NIST:n mukaan WTC-1:ssä katkesi 14 % ja WTC-2:ssa 15 % kantavista
pilareista. Tämä aiheutti joittenkin jäljelle jääneitten pilarien
kuorman lisääntymisen jopa 25 %:lla. Pilarien varmuuskertoimet
olivat NIST:n mukaan keskirungon osalta 2 ja ulkosivulla 5. Kun
otetaan huomioon NIST:n omien teräsanalyysien tulos, jonka mukaan
yksikään näyte ei ollut saavuttanut 600 ºC:n ratkaisevaa lämpötilaa,
jolloin teräksen lujuus on pudonnut puoleen alkuperäisestä, ja että
vain kaksi näytettä oli ylittänyt 250 ºC:n lämpötilan, ei
minkäänlaisia edellytyksiä sortumisen alkamiselle pitänyt olla
olemassa.
Miten kuumiksi tuli olisi teoriassa kyennyt kuumentamaan
törmäyskerrosten rakenteet? NIST:n mukaan 20 460 litraa
lentokonepolttoainetta oli jäljellä törmäysten aiheuttamien
polttoaineräjähdysten jälkeen. Tämä tarkoittaa 590 000 MJ energiaa.
Toimistokalusteet tarjosivat lisäksi noin 490 000 MJ. Kun tämä
lämpöenergia ilman hävikkiä siirretään kyseisten kerrosten
rakenteisiin, saadaan keskimääräiseksi lämpötilaksi vähemmän kuin
315 ºC, mikä sopii yhteen NIST:n tekemien teräskappaleitten
maalianalyysien kanssa. NIST:n hallussa on 6 899 valokuvaa ja 6 977
videota tapahtumista, mutta se ei anna niitä riippumattomien
tutkijoitten käyttöön. Samoin NIST:n käyttämät tietokoneohjelmat ja
simulaatiomallit ovat salaisia.
Kevin Ryanin mukaan objektiivinen tieteellinen tutkimus WTC:n
sortumasta olisi päätynyt seuraaviin johtopäätöksiin:
1) Suhteellisen vähän pilareita tuhoutui törmäyksessä.
2) Jäljelle jääneillä pilareilla oli suuri kyky ottaa vastaan
lisäkuormaa.
3) Palosuojaus ei olisi voinut kuoriutua laajalti pois.
4) Teräs ei olisi pehmentynyt havaituissa lämpötiloissa.
5) Jopa korkeammissa lämpötiloissa suuremmalla gravitaatiokuormalla
suoritetuissa palokokeissa havaittiin vain pientä rakenteiden
notkahtamista.
6) Ulkosivun pilareita sisäänpäin vetäviä voimia ei ollut olemassa.
7) Epävakauden leviäminen rakennukseen olisi vienyt huomattavasti
kauemmin eikä olisi johtanut vapaan putoamisen nopeudella
tapahtuneeseen täydelliseen sortumaan.
Ryanin mukaan NIST:n raportti on väärässä, koska se ei selitä, miksi
ja miten rakennukset sortuivat, ja NIST:n tutkinta oli
harhaanjohtavaa ja epätieteellistä joka vaiheessa. He raportoivat
tuloksia, jotka olivat ristiriidassa heidän omien testiensä kanssa.
NIST jätti huomiotta tai vääristi lukuisia seikkoja, kuten
alkuperäiset 1960-luvulla esitetyt tiedot rakennusten suunnittelusta
ja pääinsinööri John Skillingin lausunnon. Lisäksi se jätti
huomiotta sortumakohdan alapuolisen rakenteen sortumalle antaman
vastuksen, tietoliikennemaston putoamisen ennen ulkosivun
rakennetta, sulan tai hehkuvan metallin raunioissa viikkojen ajan,
silminnäkijälausunnot räjähdyksistä ja WTC:n teräsnäytteissä
havaitut rikkijäämät. Ryanin mukaan olisi ehdottomasti tehtävä uusi
tutkimus, jossa räjähteiden käyttö sortumisen syynä otettaisiin
huomioon.
WTC:n
tuhoutumisen riippumaton tutkinta
Viralliset tutkimukset ja niitä tukevat asiantuntijat
kieltäytyivät käytännössä tutkimasta sitä ilmeistä, jo syyskuun 11.
uutisnauhoillakin ilmi tullutta vaihtoehtoa, jonka mukaan
rakennukset sortuivat räjäytysten vuoksi. Esimerkiksi USA Todayn
Jack Kelley kertoi jo tapahtumapäivänä FBI:n hypoteesista, jonka
mukaan pilvenpiirtäjien kellarikerroksien autopaikoitustiloissa
räjähtänyt autopommi olisi aiheuttanut kaksoistornien sortuman,
samaa kertoi MSNBC:n Rick Sanchez[62].
Jo vuoden 1993 pommi-iskun olisi voinut olettaa kannustaneen
tutkimaan tätä vaihtoehtoa. Jostain syystä kuitenkin räjähteiden
käytöstä muodostui tabu ja sitä ehdottaneet leimattiin
salaliittoteoreetikoiksi.
Kuten jo todettiin, lukuisat TV-kommentaattorit vertasivat
pilvenpiirtäjien tuhoa räjähdepurkamiseen. Lukemattomat WTC:n
lähistöllä tai rakennusten sisällä olleet ihmiset kertoivat
räjähdyksistä koneiden törmäysten aikoihin, törmäysten ja sortuman
välisenä aikana tai varsinaisen sortuman aikana. Koosteita näistä
uutisnauhoista voi katsella monilla internetsivuilla ja esimerkiksi
dokumenttielokuvassa
9/11 Revisited[63]
Aloittakaamme räjähdysten jäljittäminen hetkestä, jolloin
ensimmäinen lentokone törmäsi WTC-1:een. Hyvän
lähteen tarjoaa Scholars for 9/11 Truth -tiedemiesryhmän Journal of
9/11 Studies -internetjulkaisu ja Craig T. Furlongin ja Gordon
Rossin tutkimusartikkeli Seismic Proof – 9/11 Was an Inside Job
(versio 2)[64].
WTC:n kellarikerroksissa tapahtui voimakkaita räjähdyksiä
molempien lentokoneitten törmäysten aikoihin. Näistä ovat kertoneet
mm. WTC:llä 20 vuotta vahtimestarina työskennellyt William Rodriguez
ja useat huoltotöissä olleet miehet.
Chief Engineer -lehti julkaisi WTC:llä työskennelleen
insinöörin
Mike Pecoraron
kertomuksen tapahtumista WTC-1:n kellarissa. Pecoraro
työskenteli 11.9. aamulla 6. maanalaisessa kerroksessa, kun hän
työtovereineen huomasi valojen välähtävän. Miehet aavistivat
ongelmia ja Pecoraro soitti esimiehelleen, joka kertoi havainneensa
koko rakennuksen tärähtäneen. Savua alkoi tulvia 6.
kellarikerrokseen, ja miehet lähtivät selvittämään ylemmistä
kerroksista, mistä on kyse. Miehet siirtyivät C-kerrokseen ja
huomasivat sen tuhoutuneen täysin räjähdyksessä. He menivät edelleen
autoparkkialueelle, jossa oli myös räjähtänyt. Miehet alkoivat
kiivetä kohti WTC:n katutason aulaa, mutta B-kerroksessa he
huomasivat painavan teräsbetonisen palo-oven vääntyneen kuin
alumiinifoliopalan. Samanlaisia kokemuksia oli rakennusmies
Phillip
Morrellilla WTC-1:n 4. kellarikerroksessa, jossa
räjähdys kaksi kertaa heitti hänet maahan.[65]
Morrelli kertoi pyrkineensä pakoon kellarikerrosten kautta reittiä,
joka vei WTC-2:n alapuolelle, ja kun kyseiseen torniin iskettiin,
niin senkin alla koettiin ankarat räjähdykset ja lukuisat ihmiset
loukkaantuivat vakavasti.[66]
Myös ensimmäisten palomiesten mukana WTC-1:n aulaan saapuneet
dokumenttielokuvaa tehneet Naudet’n veljekset huomasivat aulan
kärsineen räjähdyksestä. Hissialueen seinän marmorilaattoja oli
pudonnut ja aulan ikkunat olivat rikki. Ainakin kaksi liekehtivää
ihmistä nähtiin aulassa. Näky oli liian kauhea sisällytettäväksi
elokuvaan.
Kellarin ja aulan räjähdyksiä on yritetty selittää hissikuiluja
pitkin alas syöksyneellä lentokonepolttoaineella, mutta selitys ei
ole mahdollinen. Paitsi että polttoaine ei vähähappisessa
hissikuilussa kykene merkittävään räjähdykseen, niin WTC:n rakenne
puolestaan tekee ilmiön mahdottomaksi. Rakennuksen hissikuilut eivät
olleet yhtenäisiä, ne vaan katkesivat 44. ja 78. kerrosten kohdalla,
jotka toimivat pikahissien vaihtoasemina. Täällä ihmiset vaihtoivat
paikallishisseihin, jotka veivät heidät haluttuihin kerroksiin.
Kaksi pikahissiä tosin kuljetti ihmisiä aulasta huipulle asti, mutta
vain yksi tavarahissin kuilu kulki yhtenäisenä kellarista ylös asti
(hissi 50A). Lentokonepolttoaineen aiheuttamien räjähdysten olisi
silloin pitänyt näkyä ensisijassa hissien vaihtoasemien kerroksissa
sekä tietenkin niiden yläpuolisissa kerroksissa. Näin ei tapahtunut.
Palolaitoksen luutnantin William Walshin haastattelu tarjoaa
lisävaloa tapaukseen.[67]
Walsh kertoi nähneensä, miten nimenomaan alimpia kerroksia (6.
kellarikerros – 34. kerros) palvelleiden hissien ovet olivat
räjähdyksen voimasta revenneet saranoiltaan, mikä ei voinut johtua
lentokoneen vaikutuksesta, sillä yläkerroksiin menevät pikahissit
näyttivät olevan kunnossa. Hänen kertomansa saa vahvistuksen
luutnantti Brian Beckerin[68]
ja palomies Robert Byrnen[69]
kertomuksista, jotka sisältyvät The New York Timesin
julkaisemaan Oral Histories -materiaaliin. Vahtimestari
William Rodriguez on puolestaan kertonut, että tavarahissin
kuilukaan ei tule kyseeseen lentokonepolttoaineen kulkuväylänä,
sillä kuilussa oli hissivaunu ja sen operaattori Mr. Griffith
selvisi pelkin murtunein nilkoin tilanteesta.[70]
Rodriguez on kertonut auttaneensa pahoin palaneita ihmisiä ulos
kellarista räjähdyksen jälkeen, joka tapahtui useita sekunteja ennen
ensimmäisen koneen törmäystä[71].
Kolumbian yliopiston Lamont-Doherty Earth Observatoryn seisminen
asema rekisteröi WTC:n tapahtumat 34 km:n etäisyydeltä. Laitoksen
tulkinnan mukaan rekisteröidyiksi tulivat sekä lentokoneitten
törmäykset että rakennusten sortumat[72].
Lentokoneitten osalta tulkinta on virheellinen. Jo maalaisjärjellä
voi päätellä, ettei rakennukseen horisontaalisesti tapahtuva isku
300–350 metriä maanpinnan yläpuolella voi aiheuttaa merkittävää
seismistä signaalia. Edes vuoden 1993 autopommi ei rekisteröitynyt,
vaikka se tapahtui katutason alapuolella. Toinen ongelma ovat
ihmisten kertomukset kellarissa tapahtuneista räjähdyksistä. Kolmas
ja ratkaiseva seikka ovat lentokoneitten törmäysten ja seismisten
tapahtumien ajoituksissa olevat erot.
Lamont-Doherty Earth Observatory antaa koneitten törmäyksille
ajoiksi 8:46:26 ja 9:02:54. 9/11-komissio puolestaan käyttää FAA:n
tutkatietoja ja lennonjohdon tietokoneohjelmistoja tarkan ajoituksen
selvittämiseen. Komission ajat ovat 8:46:40 (14 s seismistä
ajoitusta myöhemmin) ja 9:03:11 (17 s myöhemmin). Kaikki
viranomaiset käyttävät UTC-aikaa (Universal Coordinated Time), joka
perustuu kansainväliseen atomikellojärjestelmään.
Eräs lisätodiste kahdesta erillisestä tapahtumasta on eräässä
liikeneuvottelussa tehty ääninauha. Neuvotteluun osallistui Jenny
Carr osoitteessa 1. Liberty Plaza tuona aamuna. Nauhoituksella
kuullaan kaksi erillistä räjähdystä 9 sekunnin välein. Furlong ja
Ross analysoivat vielä tarkemmin komission lähteenään käyttämiä
ajoituksia. FAA:n tarjoama aika on ensimmäiselle koneelle 8:46:35,
ero seismiseen ajoitukseen tasan 9 sekuntia!
NIST teki oman ajoituksensa uudella tavalla ja perusti sen
hämmästyttävästi toisesta törmäyksestä lähetettyihin TV-nauhoihin,
joissa aikamerkintä juoksi. Näissä ilmeni 5 sekunnin ero seismiseen
ajoitukseen. NIST pyysikin vuonna 2005 Lamont-Doherty Earth
Observatoryn johtajaa tri Won-Young Kimiä tekemään uuden analyysin
ajoituksesta, ja yllättävää kyllä seisminen ajoitus korjautui hyvin
lähelle NIST:n TV-lähetyksistä saamaa ”korjattua” ajoitusta. Eroa
jäi ensimmäisen törmäyksen kohdalla 1 sekunti ja toisen kohdalla 2
sekuntia.
NIST:n määrityksen tarkoitus näyttää olleen ristiriitaisuuksien
hävittäminen aineistoa peukaloimalla. Ajoitukset kun viittasivat
aluksi selkeästi kahteen erilliseen tapahtumaan WTC:llä, mitä myös
paikalla olleitten ihmisten kertomukset tukivat.
Miten paikalla olleet ihmiset kokivat rakennusten sortumiset?
Merkittävä lähde silminnäkijöitten kokemuksille on New Yorkin
palolaitoksen tekemät haastattelut, joissa paikalla olleilta
palomiehiltä ja lääkintähenkilöstöön kuuluvilta kyseltiin heidän
kokemuksistaan syyskuun 11:ntenä. Haastatteluja tehtiin syksyn 2001
ja alkuvuoden 2002 välisenä aikana ja ne salattiin. The New York
Times ja uhrien omaiset pyysivät niiden julkaisua, mutta New
Yorkin pormestari Michael Bloomberg kieltäytyi. The New York
Times ja omaiset kävivät pitkällisen oikeustaistelun niiden
julkistamiseksi ja vasta elokuussa 2005 ne eräitä poikkeuksia lukuun
ottamatta julkaistiin.[73]
Ei ole tiedossa, millaista aineistoa ja miten paljon jätettiin
julkaisematta.
Julkaistu aineisto käsittää 503 henkilön haastattelut. Käytän sen
kuvaamisessa apuna professori David Ray Griffinin artikkelia
Explosive Testimony: Revelations about the Twin Towers in the 9/11
Oral Histories, joka kokoaa yhteen räjähteistä kertovia
lausuntoja myös muista lähteistä.[74]
Jo Naudet-veljesten filmillä on kohta, jossa juuri paloasemalle
palanneet järkyttyneet FDNY:n (New Yorkin palolaitos) palomiehet
kuvailevat tornin sortumista:
Kapteeni Dennis Tardio: Pääsimme
ulos, noin korttelin päähän.
Palomies Patrick Zoda: Ainakin kahden korttelin päähän ja aloimme
juosta.
Tardio: (kuvailee räjähdysääniä ja tekee kädellä siksak-liikkeen
ylhäältä alas) bum bum bum bum bum…
Zoda: Kerros kerrokselta se lensi ulos.
Tardio: Ikään kuin se olisi räjäytetty.
Zoda: Niin – räjäytetty.
Tardio: Ikään kuin he olisivat suunnitelleet purkavansa rakennuksen.
Zoda: Aina alas asti. Katsoin samalla kun juoksin.
Dennis Smithin tuottamalla äänikasetilla Report from Ground
Zero: The Story of the Rescue Efforts at the World Trade Center
kapteeni Dennis Tardio kuvailee WTC-2:n sortumista: “Kuulin
räjähdyksen ja katsoin ylös. Oli kuin rakennus olisi purettu
räjähtein, yläkerroksista alaspäin, kerros kerrokselta, bum bum bum...”
Palomies Louie Cacchioli ihmetteli WTC-1:n aulan ja hissien
tuhoja. Päästyään 24. kerrokseen hän kuuli toverinsa kanssa valtavan
räjähdyksen, joka pysäytti hissin ja sammutti valot. Parin minuutin
kuluttua tapahtui toinen samanlainen räjähdys. Cacchioli ajatteli,
että vuoden 1993 tapahtumat toistuivat.[75]
WTC-1:ssä työskennellyt Teresa Veliz kertoi olleensa 47.
kerroksessa, kun rakennus tärähti ja hetken kuluttua toisen kerran
vielä pahemmin. Hän yritti laskeutua alaspäin, mutta: ”Räjähdyksiä
tapahtui kaikkialla. Olin vakuuttunut siitä, että pommeja oli
asennettu joka puolelle ja joku istui ohjausyksikön ääressä ja
paineli laukaisunappuloita. Tuli uusi räjähdys ja taas toinen, en
tiennyt minne juosta.”[76]
Poliisi Sue Keane kertoi WTC-2:n sortumaa edeltäneistä
tapahtumista (hän oli tapahtumahetkellä ilmeisesti WTC-1:ssä):
“Kuulosti kuin pommeja olisi räjähtänyt… tiesin että jotain tulisi
tapahtumaan… tuli pimeä ja sitten yllättäen tapahtui valtava
räjähdys… sitten taas räjähti, ja se heitti minut ja kaksi
palomiestä alas portaita… en tiedä kuinka monta kertaa minut
heitettiin nurin. Jokainen noista räjähdyksistä heitti minua… ja
taas tapahtui räjähdys ja se heitti minut ja kaksi palomiestä
kadulle.
Wall Street Journalin
toimittaja John Bussey näki WTC-2:n sortumisen WSJ:n
toimituksen yhdeksännestä kerroksesta käsin. ”Katsoin ulos ikkunasta
ja se näytti täydellisesti synkronoiduilta räjäytyksiltä, jotka
tulivat jokaisesta kerroksesta…yksi kerros toisensa perään, ylhäältä
alas asti, sekunnin murto-osan välein kerrokset räjähtivät
kappaleiksi.”[78]
Toinen Wall Street Journalin toimittaja kertoi ensin nähneensä,
miten yksittäiset kerrokset yksi toisensa jälkeen räjähtivät
ulospäin, ja sitten ajatelleensa: “Hyvä jumala, he purkavat
rakennuksen. Ja he, ketä hyvänsä he ovatkin, ovat panostaneet…. näin
räjähdykset.”[79]
Beth Fertig (WNYC radio) kuvaili: “Se sortui kuin ajoitetussa
räjähdyksessä – kuin silloin kun rakennus puretaan tarkoituksella…
Se tuli alas niin hienosti että aivojeni sopukassa tunsin ajatuksen
’he saivat kaikki ulos ja he purkavat rakennuksen, koska heidän
täytyy’.”[80]
Oral Histories –dokumenteilta löytyy paljon kertomuksia
räjähdyksistä. Battalion Chief John Sudnik oli komentopaikalla
muiden kanssa. ”Me kuulimme kovan räjähdysäänen tai jotain, joka
muistutti voimakasta räjähdystä, ja katsoin ylös ja näin
kakkostornin alkavan sortua.”[81]
Chief Frank Cruthers: ”Ensin näytti tapahtuvan räjähdys. Se
tapahtui aivan ylhäällä, samanaikaisesti neljällä eri sivulla,
materiaali lensi ulos vaakasuunnassa. Sitten tuntui olevan hetken
tauko ennen kuin saattoi nähdä sortumisen alkavan.”[82]
Lääkintämies Michael Ober: “Kuulimme ryminää, metallin
vääntymistä, katsoimme ylös ja… se muistutti minusta aivan kuin
räjähdystä. Ei näyttänyt siltä, että rakennus vain sortuisi, se
näytti kuin yksi kerros olisi räjähtänyt täydellisesti ulos…. En
uskonut niitten sortuvan. Minä vain jähmetyin ja seisoin katsoen
sitä.”[83]
Lääkintähenkilöstöön kuulunut Lonnie Penn puolestaan kertoi,
miten ennen kakkostornin sortumista “tunsin maan järisevän,
käännyin ympäri ja juoksin henkeni edestä. Pääsin Financial
Centerille asti, kun sortuminen tapahtui”.[84]
Samanlainen järinä edelsi puoli tuntia myöhemmin tapahtunutta
ykköstornin sortumista. Palomies Paul Curran seisoi lähellä tornia,
kun ”yllättäen maa alkoi järistä. Tuntui kuin juna olisi mennyt
jalkojeni alta… Seuraava asia minkä tajuamme, katsomme ylös ja torni
sortuu”.[85]
Ykköstornin sortumaa edeltävä järinä on havaittavissa Etienne
Sauret’n filmillä WTC the first 24 Hours. Jalustalta melko
kaukaa pitkällä polttovälillä kuvatussa otoksessa ykköstornin
huipusta noin 10 sekuntia ennen sortumaa kamera tärisee. Tärinän
aikana jotain – ilmeisesti ihminen – putoaa tornin huipulta. Itse
sortuma ei lainkaan tärisytä kameraa. Kyseisellä DVD:llä on
toinenkin tärinöitä rekisteröinyt otos. Kamera kuvaa siinä samoin
ykköstornin huippua, kun kakkostornin suuri räjähdys (väitetty
lentokone) tapahtuu. Hieman ennen suuren tulipallon ilmestymistä
kakkostornin seinästä kamera tärisee, samoin pari sekuntia
myöhemmin. Nämä tärinät saattavat olla seurausta kummankin tornin
kellarikerroksissa tapahtuneista räjäytyksistä (vrt. Philip Morellin
kertomus kirjassa sivulla 42).
Palolaitoksen luutnantti Bradley Mann oli paikalla molempien
sortumien aikana. ”Hieman ennen ensimmäisen tornin alastuloa muistan
tunteneeni maan järkkyvän. Kuulin kamalaa meteliä ja sitten rojua
alkoi lentää. Ihmiset alkoivat juosta.” Kun Mann miehineen oli
palannut alueelle sama uusiutui: ”Sama asia periaatteessa tapahtui
uudestaan: maa järkkyi taas ja kuulimme kauhean metelin ja
seuraavaksi huomasimme toisen tornin sortuvan.”[86]
Lääkintämies Greg Brady kertoi ykköstornista: “Kuulin kolme
voimakasta räjähdystä, katsoin ylös ja pohjoistorni tulee alas.”[87]
Palomies Thomas Turilli kertoi kakkostornista: “Kuulosti lähes
siltä, kuin pommeja olisi räjähtänyt, ikään kuin boom boom boom,
seitsemän tai kahdeksan.”[88]
Palomies Craig Carlsen katseli toveriensa kanssa torneja: “Kuulimme
räjähdyksiä kakkostornista, etelätornista. Se tuntui vievän
ikuisuuden, mutta räjähdyksiä oli noin 10… Sitten tajusimme, että
rakennus alkoi sortua.”[89]
Carlsenin kertomus saa tukea Richard A. Siegelin
dokumenttifilmiltä 911 Eyewitness" . Siegel työskenteli usein
WTC:n yrityksille tietotekniikka-asiantuntijana. Hän pyöritti myös
Online TV -nimistä yritystään, joka lähetti TV-kuvaa internetin
välityksellä. Syyskuun 11:nnen tapahtumat hän tallensi Hudsonjoen
takaa Hobokenin laitureilta käsin. Filmin ääniraidasta erottuu
kaikkiaan yhdeksän räjähdystä parin minuutin aikana ennen
kakkostornin sortumista. Myös tornien tyveltä purkautuu savua tai
pölyä. Ykköstornin sortumaa filmillä edeltää neljä selvästi
erottuvaa räjähdysääntä.[90]
Eräät silminnäkijät ovat kertoneet myös ”pamahduksista” (pops),
mikä voi viitata pienempiin räjähdyksiin, kuten katkaisupanoksiin.
Palomies Joseph Meola: ”Näytti kuin rakennus olisi räjähtänyt ulos
kaikilta neljältä sivultaan, me itse asiassa kuulimme pamaukset.
Emme tajunneet sen olevan sortumassa – tiedäthän, rakennuksista
kuuluu pamauksia. Sitä luuli, että se vain räjähtää.”[91]
Lääkintämies Daniel Rivera kertoi: ”Se oli pelottava ääni.
Ensin ajattelin sen olevan – oletko nähnyt ammattimaista
räjähdepurkua, jossa panostetaan rakennuksen tietyt kerrokset ja
sitten kuuluu pop pop pop pop pop? Juuri noin – sillä ajattelin sen
olevan sitä. Kun kuulin sen pelottavan äänen, silloin näin
rakennuksen sortuvan.”[92]
Palomies Edward Cachia kertoi: “Katselin esimieheni kanssa
etelätornia, kun se antoi periksi. Se oikeastaan petti alemmasta
kerroksesta eikä siitä, mihin kone iski. Me alun perin ajattelimme,
että siellä sisällä tapahtui räjähdys, räjähdyspanoksia, koska se
meni rytmikkäästi bum bum bum bum ja sitten torni sortui.”[93]
Timothy Burken kertomus ilmaisee saman asian, hänkin oletti
alemmassa kerroksessa olleen räjähteitä.
Palolaitoksen luutnantti James Walsh vertasi ykköstornin sortumaa
imploosioon[94].
”Se ei sortunut kuten korkeitten rakennusten olettaisi. Se hyvin
paljon muistutti imploosiota”.[95]
Apulaispäällikkö Stephen Gregory kertoi: “Ajattelin nähneeni ennen
kakkosen alastuloa heikkoja välähdyksiä… Luutnantti Evangelista
kysyi minulta, olinko nähnyt heikkoja välähdyksiä rakennuksen
etusivulla, ja myönsin hänelle nähneeni, sillä näin välähdys,
välähdys, välähdys, alempana rakennuksessa. Tiedäthän, aivan kuin
silloin kun rakennus puretaan räjähtein, kun he räjäyttävät
rakennuksen, kun se sortuu. Sellaista ajattelin nähneeni.”[96]
Myös kapteeni Karin Deshore kertoi välähdyksistä: “Jossain
keskipaikkeilla World Trade Centeriä purkautui ulos oranssin tai
punaisen värinen välähdys, ensin vain yksi. Sitten näitä välähdyksiä
alkoi näkyä eri puolilla rakennusta ja rakennuksessa alkoi tapahtua
räjähdyksiä. Pamahtava ääni ja jokaisen pamauksen kanssa näkyi
oranssi tai punainen välähdys, ja sitten se kulki ympäri rakennuksen
molemmilta puolilta niin kauaksi kuin pystyin näkemään. Pamahtavat
äänet ja räjähdykset suurenivat edeten sekä ylös ja alas ja sitten
ympäri rakennusta.”[97]
Palomies Richard Banaciski kertoi etelätornista: ”Siellä oli
vain räjähdys. Se näytti siltä kuin televisiossa, kun rakennuksia
räjäytetään. Näytti kuin se olisi edennyt ympäri rakennuksen kuin
vyö, kaikki ne räjähdykset.”[98]
Apulaispäällikkö Thomas Fitzpatrick kertoi etelätornista:
”Katsoimme ylös … näimme savun pöllähdyksen tulevan ulos kohdalla
noin kaksi kolmasosaa tornin korkeudesta… Se näytti kipinöinniltä
yhdessä tietyssä kerroksessa… Alkuperäinen reaktioni oli, että tämä
oli täsmälleen kuin se, kun rakennusten imploosioita näytetään
TV:ssä.[99]
Battalion Chief Brian Dixon: “Kuulin melua ja katsoin ylös…Palon
alhaisin kerros etelätornissa näytti itse asiassa siltä kuin joku
olisi asettanut sen ympärille räjähteitä, sillä koko kerros räjähti.
Ajattelin…tuo näyttää räjähdykseltä tuolla ylhäällä.”[100]
Edellä siteeratut palolaitoksen henkilöstön lausunnot ovat vain
pieni osa Oral Histories -aineistoa. Kanadalainen eläkkeelle
siirtynyt McMasterin yliopiston professori Graeme MacQueen tutustui
myös Oral Histories -materiaaliin. Hänen tarkoituksensa oli
selvittää, mitä se materiaali sisälsi, jota prof. Griffin ei
siteerannut omassa artikkelissaan. Aineistohan sisälsi kaikkiaan 503
henkilön haastattelut. MacQueen analysoi kaikki haastattelut ja
havaitsi 118 henkilön viitanneen eri tavoin räjähdyksiin tai
räjähdepurkamiseen, mikä on 23 % haastatelluista. Ainoastaan
kymmenen henkilöä kuvaili sortumaa tavalla, joka sopii yhteen
virallisen teorian kanssa painovoimaisesta sortumasta. Loput
haastatteluista ei antanut viitteitä kummankaan vaihtoehdon
puolesta.[101]
Lisää samankaltaisia lausuntoja välittivät TV-kanavat, kun
toimittajat haastattelivat tavallisia newyorkilaisia WTC:n
lähistöllä. Torneista pakenevat ihmiset kertoivat eri puolilla
tapahtuneista räjähdyksistä, myös ilmeisesti kellarissa
tapahtuneista, jotka tuntuivat kuuman pölyn sekaisen ilman
purkauksina ylöspäin porras- ja hissikuiluissa. Näitä lausuntoja voi
katsella videoleikkeinä tämän kirjan kirjoittajan videosivustolla
www.11syyskuu.net/video tai dokumenttifilmeillä
911 Revisited ja
The Ultimate Con 911.
Eräät silminnäkijät ovat kertoneet tornien tyveltä sortuman
aikana purkautuneesta tulipallosta. CBS:n kirjeenvaihtaja Carol
Marin on kuvaillut sitä näin: ”Muistan nähneeni sen valtavan
tulipallon tulevan maan sisästä samalla kun kuulin sen jyrinän ja
ajattelin, että kuka selittää lapsilleni, miksi minun piti olla
World Trade Centerillä tuona päivänä.” Dokumenttifilmillä hän
kertoo: ”Näin toisen torneista räjähtävän ja katutasosta näin
räjähtävän ylös valtavan jyrisevän liekkipallon ja palomiehet
huusivat: JUOKSE!”[102]
Myös kakkostornissa vuokralaisena olleen Eurobrokersin viime tipassa
pelastunut työntekijä Ron DiFrancesco on kertonut, miten tulipallo
heitti hänet etelätornin aulasta kauas kadulle sortuman
alkuhetkillä.[103]
Media on myöhemmin vaiennut näistä viralliseen kertomukseen
sopimattomista lausunnoista. 9/11-komissio sai käyttöönsä Oral
Histories -materiaalin New Yorkin kaupungilta vasta uhattuaan
oikeustoimilla. Komissio jätti kuitenkin syrjään kaiken räjähdyksiin
viittaavan aineiston. Komissio kuuli vain harvoja palomiehiä. Louie
Cacchioli todisti komission virkamiehille mutta pettyi pahasti, kun
asenne ei ollut vastaanottavainen: ”He yrittivät vääristää sanojani
ja sovittaa kertomani siihen, mitä he halusivat kuulla. Minä vain
halusin kertoa heille totuuden, ja kun he eivät antaneet minun tehdä
sitä, kävelin ulos.”[104]
Samanlainen kokemus oli WTC:n vahtimestari William Rodriguezilla,
josta Bushin hallinto teki kansallissankarin iskujen jälkeen.
Komissio kuuli Rodriguezia suljettujen ovien takana mutta jätti
huomiotta kaiken räjähdyksiin viittaavan. NIST oli yhtä tyly.
Rodriguez otti heihin neljä eri kertaa yhteyttä, mutta turhaan.
NIST:n julkisessa tilaisuudessa hän pääsi esittämään kysymyksen,
oliko NIST lainkaan huomioinut hänen ja muiden kertomusta
räjähdyksistä. ”NIST:n edustajat eivät vastanneet, tuijottivat vain
tyhjällä katseella.”[105]
Yllä esitetyistä lausunnoista huolimatta NIST on kertonut, ettei
se löytänyt mitään todisteita, jotka viittaisivat
räjähdepurkuhypoteesiin.
WTC:n
tuhoutuessa havaitut ilmiöt
Kuten jo todettu, teräsrunkoiset korkeat rakennukset eivät ole
muulloin kuin 11.9.2001 sortuneet tulen vuoksi. Eivätkä tulipalot
riitä selitykseksi myöskään tuona päivänä. Kaksoistornien
sortumiseen liittyy paljon ainutlaatuisia piirteitä. WTC-7 on
puolestaan oma erityistapauksensa ja se käsitellään omassa luvussaan
sivulla 42. Tornien sortumisen aikana
havaitaan ilmiöitä, joita ei voida selittää painovoimaisen tulesta
ja koneitten törmäyksistä aiheutuneen sortumisen puitteissa.
Tarkastelkaamme nyt jokaista näitä kohtaa tarkemmin.
Sortumisen tavaton nopeus
Sortumisen nopeutta ei ole tyydyttävästi
analysoitu, vaikka kaikki virallisetkin selonteot puhuvat
käytännössä vapaan putoamisen nopeudesta. Esimerkiksi MIT:n
(Massachusetts Institute of Technology) professori Eduardo Kausel
toteaa ensin sortumien tapahtuneen käytännössä vapaan putoamisen
nopeudella ja jatkaa sitten: ”Pohjimmiltaan tornit eivät kaatuneet
kuin puut, koska rakenteet vahvuudestaan huolimatta olivat liian
hauraat ottamaan vastaan sellaisen liikkeen.”[106]
Mitään laskelmia ei esitetä tukemaan tuota arviota. Pikemminkin se
tuntuu perustuvan kehäpäättelyyn, jossa ensin ”tiedetään” sortumisen
aiheutuneen tulipalosta ja sitten havaitaan sortuman tapahtuneen
vapaan putoamisen nopeudella. Tästä vedetään sitten se johtopäätös,
että rakenteet eivät vastustaneet sortumaa, koska ne olivat ”niin
hauraat” (vahvuudestaan huolimatta!). Kausel viittaa myös siihen,
että rakennukset olivat 90-prosenttisesti ilmaa, minkä voi tulkita
tukevan ajatusta, että rakennuksen tuleekin käyttäytyä korttitalon
lailla ja sortua vapaan putoamisen nopeudella. Ilmahan ei tosiaan
vastusta sortumaa merkittävästi.
Virallisten raporttien sortumisaikoina
käyttämät seismisiin havaintoihin perustuvat 8 ja 10 sekuntia
lienevät hieman liian lyhyitä, tosin kaksoistornien sortumisajan
määrittäminen on varsin tulkinnanvarainen asia. Seismogrammeista ei
myöskään ole tehty lopullista analyysia, sillä niissä esiintyy
sortumien alkuvaiheessa hyvin voimakkaat lyhytkestoiset piikit,
voimakkuudeltaan 2,1 ja 2,3 Richterin asteikolla. Ei ole
poissuljettua, että seismogrammeihin rekisteröityi ainakin osittain
kellarikerroksissa tapahtuneita räjähdyksiä eikä niinkään itse
sortuman rakenteisiin ja katutasoon aiheuttamaa tärähtelyä.
Liittyykö lyhytkestoinen piikki ehkä eräitten silminnäkijöitten
kuvailemaan tornien tyveltä purkautuneeseen liekkipalloon?
Sortumisnopeutta voidaan arvioida puhtaasti
fysiikan keinoin. Turvatekniikan keskuksessa työskentelevä
onnettomuustutkija tekniikan tohtori Heikki Kurttila kiinnostui
WTC:n tuhoutumisesta, ja hän alkoi tehdä omia mallejaan.
Tekniikka ja Talous -lehden haastattelussa (11.9.2006) hän
toteaa osuvasti: ”On liian paksua, että kun kaksi lentokonetta
törmää, kolme tornia romahtaa. Tämä kuulostaa sadulta."[107]
Kurttila on arvioinut sortumisen reunaehtoja liikemäärätarkastelun
avulla[108].
Liikemäärän säilymisen laki on yksi dynamiikan peruslaeista ja
tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, kun biljardipelissä pallo
törmää toiseen palloon, niin se menettää osan liikemäärästään, joka
siirtyy toiseen palloon. Törmäyksen jälkeen kahden pallon
yhteenlaskettu liikemäärä on sama kuin ennen törmäystä. WTC:n
sortumisen tapauksessa tällä periaatteella on suuri merkitys. Kun
rakennuksen yläosa alkaa pudota alaosan päälle, siirtyy sen
liikemäärä lukemattomiin uusiin teräspalkkeihin, jolloin huipun
nopeuden tai ainakin kiihtyvyyden tulisi hidastua. On huomattava,
että putoava massa joutuu ensin rikkomaan täysin terveet rakenteet,
irrottamaan osat toisistaan, jonka jälkeen sen on vielä saatettava
ne liikkeelle levosta, jotta havaittuun lyhyeen sortumisaikaan
päästäisiin.
Tri Kurttila kommentoi WTC:n sortuman ongelmia
29.5.2007 lähettämässään sähköpostissa:
Professori Arvo
Ylinen on kirjoittanut oppikirjassaan Kimmo- ja lujuusoppi
(WSOY 1948) suoran sauvan puristuskokeesta seuraavaa (sivu 73):
"Puristuskoe johtaa koekappaleen murtumiseen ainoastaan silloin, kun
kysymyksessä ovat sellaiset hauraat aineet kuin esimerkiksi
valurauta tai betoni. Sitkeillä aineilla sen sijaan jatkuu
myötäminen koekappaleen murtumatta kunnes se on litistynyt ohueksi
kakuksi." Tämä tarkoittaa sitä, että rakenneteräksestä valmistettua
pystypilaria ei saa murtumaan yläpuolisen kuorman tai iskun
johdosta. Se vain litistyy (tai nurjahtaa, jos se on liian hoikka).
Litistyminen tarkoittaa sitä, että periksi antavan pilarin
lujuuskerroin (tässä n) säilyy koko ajan niin, ettei romahdus voi
käytännössä kiihtyä lainkaan. Romahdus pikemminkin pysähtyy
litistymisen aiheuttaman pilarin poikkipinta-alan kasvusta johtuvan
lujittumisen seurauksena. Videolta voidaan mitata, että
pohjoistornin romahdus alkaa kiihtyvyydellä noin 5 m/s2 eikä 0 m/s2.
Edellä mainitusta syystä näin suuri kiihtyvyys ei voi olla
mahdollista ilman pilareiden pilkkomista esimerkiksi räjäytysten
avulla.
Jokaisen joka väittää tornien sortuman olleen
pelkästään painovoimainen tapahtuma tulee todistaa se mahdolliseksi
liikemäärätarkastelun avulla. Toissijainen järkeily, kuten ”ei
torneja olisi kyetty panostamaan salaa” ei riitä. WTC:n
suunnitteluun aikoinaan osallistunut Leslie Robertson totesi
radio-ohjelmassa prof. Steven Jonesille räjähdyspurkuhypoteesin
mahdottomuudesta: ”Minä kehotan sinua koettamaan, mene
toimistorakennukseen reppu täynnä panoksia ja asenna niitä
rakenteisiin ja oleta, että ne saavat jäädä sinne. Mieletön ajatus.”[109]
Robertsonin ajatus on todellakin mieletön. Tietenkään kukaan ei ole
ehdottanut, että ulkopuoliset olisivat asentaneet torneihin
räjähteitä, päinvastoin. Tornien leasing-sopimuksen haltija oli
sisäpiiriläinen, ja turvallisuudesta vastanneella yhtiöllä Securacom
oli kytkentöjä Bushin sukuun ja kuwaitilaisiin sijoittajiin (ks.
kirjassa sivu 42). Tosin panostajat
olisivat voineet olla ketä tahansa hissiremontoijia tai
huoltomiehiä. Asian tutkiminen kuuluisi liittovaltion poliisille,
eikä se selviä spekuloinnilla.
Luonnonlakeja ei voida ohittaa, ellemme
avoimesti sitten myönnä, että ihmeitä tapahtuu. Tri Frank Legge on
koettanut havainnollistaa lyhyen sortumisajan ongelmaa maalaisjärjen
avulla ymmärrettävään muotoon. Alla oleva kuva on peräisin Leggen
artikkelista 9/11 – The Twin Towers and Common Sense[110].
Kuvassa vasen tilanne havainnollistaa sitä, mitä NIST selittää
tapahtuneen, eli pilvenpiirtäjän yläosa putosi alaosan päälle
ruhjoen sen maan tasalle. Leggen tekemä kiihtyvyystarkastelu WTC-1:n
huipun putoamisliikkeestä antaa tulokseksi, että sen putoaminen
maahan asti veisi 10,5 sekuntia[111].
FEMAn käyttämä seisminen ajoitus tosin antaa WTC-1:n sortumalle
ainoastaan 8 sekunnin keston[112].
Kuvassa oikealla nähtävä tilanne eli nostokurjen kannattelema
pilvenpiirtäjän huippu puolestaan havainnollistaa tilannetta, jossa
kyseisen huipun annetaan pudota vapaasti maahan. Huipulta kuluisi
putoamiseen tyhjössä 9,2 sekuntia. Voidaanko pitää uskottavana, että
huippu putoaa täysin ehjän pilvenpiirtäjän läpi vain 1,3 sekuntia
hitaammin kuin tyhjössä? Kuvan vasemmanpuoleinen tilanne on jo
sinällään epärealistinen. Jos pilvenpiirtäjän kantavat rakenteet
tulipalokerroksissa todella kuumuuden vaikutuksista pehmenivät, niin
ne eivät suinkaan olisi mahdollistaneet vapaata putoamista vaan
pikemminkin hitaan vajoamisen, joka olisi nopeasti kohdannut viileät
ja terveet alapuoliset rakenteet. Tällöin kiihtyvän putoamisliikkeen
pitäisi luonnollisesti olla sula mahdottomuus.
Kuva: http://stopthelie.com
Kun esine, tässä tapauksessa WTC:n huippu,
alkaa pudota, sen potentiaalienergia muuttuu liike-energiaksi. Jos
esine putoaa maahan asti vapaan putoamisen kiihtyvyydellä ja
nopeudella, se tarkoittaa, että kaikki potentiaalienergia muuttui
liike-energiaksi, kunnes esine törmäsi maahan. Jos esineen reitillä
on esteitä, esimerkiksi rakenteita, jotka esineen on rikottava, niin
tällöin osa liike-energiasta kuluu rakenteiden rikkomiseen muuttuen
lämmöksi. Putoamisliikkeen kiihtyvyys tällöin pienenee ja vastuksen
suuruudesta riippuen saattaa helposti muuttua hidastuvuudeksi. Jos
rakennus sortuu vapaan putoamisen nopeudella loppuun saakka, on se
varma merkki siitä, ettei potentiaalienergiaa käytetty lainkaan
rakenteiden rikkomiseen, vaan ne rikottiin lisäämällä systeemiin
energiaa ulkopuolelta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että
rakenteet rikottiin sortuman alta räjähtein tai vastaavin keinoin.
Sortumien samankaltaisuus ja symmetrisyys
Vaikka rakenteelliset vauriot ja tulipalot olivat kaikkea muuta
kuin symmetrisesti jakautuneet rakennuksen pystyakselin suhteen,
niin siitä huolimatta aiheutunut sortuma oli symmetrinen jopa
kakkostornin tapauksessa, jossa huippu ensin kallistui 22 astetta.
Kallistuminenhan tarkoittaa sitä, että kuormitus yhdellä sivulla
kasvaa ja vastakkaisella sivulla pienenee. Tällaisen tilanteen
syntyessä on erittäin todennäköistä, että kallistuminen vain pahenee
ja aiheuttaa lopulta huipun keikahtamisen kokonaan yli. Se että näin
ei käynyt, osoittaa että rakenteet kallistuvan ja vajoavan huipun
alla olivat jo menettäneet kantokykynsä eivätkä vastustaneet
sortumaa.
Sortumat etenivät siten symmetrisesti
suurimman mahdollisen vastuksen reittiä. Tämä on ongelmallista
painovoimaiselle sortumalle, sillä vaikka ulkosivun pilariston
voitaisiin kuvitella kuoriutuvan ulospäin kerrosten tarjoaman tuen
pettäessä, niin huomattavan suuren osan pohjapinta-alasta käsittänyt
keskirunko olisi ollut edelleen pystyssä ja tarjonnut kovan
vastuksen sortumalle ja helposti aiheuttanut huipun keikahtamisen
sivulle. Keskirunko ja sen 47 järeää pilaria eivät tarvinneet
kerroslaattojen tukea. Ne oli liitetty toisiinsa vahvoilla
vaakasuuntaisilla ja diagonaalisilla palkeilla.
Teräspalkistojen sinkoutuminen sivuille ja
yläviistoon
Painavia teräspalkistoja sinkoutui etenevästä sortumakohdasta
vaakasuoraan sivuille ja yläviistoon jopa noin 45 asteen kulmassa.
Palkit jättivät jälkeensä voimakkaan vaaleanharmaan savuvanan.
Teräspalkistojen sinkoutuminen etenevästä sortumakohdasta kaikkiin
suuntiin, myös noin 45 asteen kulmassa yläviistoon on yksi tornien
sortumisen tunnuspiirre[113].
Koko ulkosivun pilaristo lensi tällä tavoin ympäri WTC:n tonttia.
Painavat elementit sinkoutuivat jopa yli sadan metrin päähän
sivuille päätyen törröttämään mm. World Financial Centerin seinään
sekä Winter Gardenin päälle. Sortuneiden tornien pohjapinta-alalle
ei syntynyt minkäänlaista kekoa teräsromusta. Ulkoseinien rippeet
jäivät takakenossa törröttämään pystyyn joitain kerroksia ala-aulaa
korkeampina eikä niiden keskellä ei ole havaittavissa juuri
minkäänlaista kumpua, joka nousisi katutasosta ylemmäs. Tämä
materiaalin sinkoutuminen pitkin tonttia ei lainkaan muistuta
painovoimaisia sortumia, joita on tapahtunut maanjäristysten
yhteydessä.
Betonin ja sisustusmateriaalien
pulverisoituminen ja pölypilven laajeneminen
Rakennusten sisältämä betoni ja sisustusmateriaalit
pulverisoituivat lähes kauttaaltaan hienoksi pölyksi. Tämä tiedetään
lukuisten raunioilla työskennelleitten ihmisten lausunnoista.
Rauniot eivät sisältäneet muuta kuin teräsromua,
alumiinivuorauselementtejä ja harmaanruskeaa pölyä. Toimistojen
sisustuksista ei ollut jäljellä juuri mitään pieniä kappaleita
lukuun ottamatta, ja ihmisuhrit olivat lähinnä tiskirättiä
muistuttavia riekaleita. Jostain syystä paperi ei tuhoutunut ja
kadut olivatkin täynnä tuulen kuljettamia papereita pölyn lisäksi.
Ainakin 1 152 ihmisuhria katosi täysin jäljettömiin. Muun muassa New
Yorkin osavaltion kuvernööri George Pataki totesi uutisfilmillä
raunioiden luona, ettei siellä ole lainkaan betonia, sillä se
pulverisoitui ja pölyä oli koko Etelä-Manhattanin alueella usean
tuuman vahvuisena kerroksena[114].
Laajalle alueelle levinnyt pöly muodostui isoksi ongelmaksi.
Ympäristövirasto EPA (Environmental Protection Agency) joutui
julistamaan Valkoisen talon painostuksesta (kansalliseen
turvallisuuteen vedoten ja jotta Wall Street saatiin avattua) ilman
turvalliseksi hengittää jo 16.9.[115].
EPA:n lehdistötiedotteen hyväksyi Condoleezza Ricen toimisto[116].
Pölyä on tutkittu paljon.
Paul J. Lioy
et al
[117]
toteaa artikkelissaan sortumien aiheuttaneen ennen näkemättömän
korkean rakennusmateriaalien pulverisoitumisasteen. Pölyä levisi
ympäristöön valtavia määriä, 700 m:n päässä autojen päällä oli 10–15
cm:n pölykerroksia. Etelä-Manhattanilla rakennusten sisälläkin
kerrostumat saattoivat olla 1–3 cm. Pölyn hiukkaskoko vaihteli
seuraavasti: alle 2,5 μm (n. 1 %), 10-53 μm (n. 40 %) yli 53 μm (n.
50 %). Noin puolet massasta oli sementtiä ja hiiltä, lasivillaa oli
noin 40 %, selluloosaa reilu 9 % ja asbestia 0,8–3 %. Eri
näytteenottopaikat antoivat hieman eri lukemia.
Keväällä 2006 havaittiin Ground Zeron vieressä sijainneen
41-kerroksisen Deutsche Bankin rakennuksen katolta ja
ilmanvaihtokanavista ihmisten jäänteitä
[118]. Kyseessä oli yli 600
WTC:n uhrien luunsirua, kooltaan alle senttimetrin luokkaa. Miten
ihmeessä luunsirut olivat muodostuneet ja miten ne olivat joutuneet
läheisen pilvenpiirtäjän katolle? Painovoimaisen sortuman puitteissa
tätä on ilmeisen vaikeaa selittää. Deutsche Bankin rakennuksesta on
muodostunut muutenkin ongelma, sillä se on niin pahasti saastunut
pölystä, että se pitäisi purkaa. Purkamisen pelätään puolestaan
saastuttavan lähialueita lisää.
Sortumien yhteydessä pöly muodosti pyroklastista virtaa
muistuttavat pilvet, jotka laajenivat nopeasti tilavuudeltaan
moninkertaisiksi rakennusten alkuperäiseen tilavuuteen nähden.
Ilmiöön kiinnitti ensin huomiota insinööri Jeff King syyskuussa 2002
julkaistussa artikkelissaan Scientific Anomalies of the WTC
Collapse
[119], jossa hän toteaa
WTC:n pölypilvien muistuttaneen pyroklastisia virtoja, joita
luonnossa tavataan ainoastaan tulivuorenpurkausten yhteydessä, kun
esimerkiksi hyvin kuuma vuorenseinä romahtaa ja muodostaa ilman
kanssa sakean seoksen ,joka lähtee laajenemaan ja vyörymään alas
vuorenrinnettä sekoittumatta juurikaan ympäröivään ilmaan. Vaikka
tulivuorenpurkausten yhteydessä havaitut pyroklastiset virrat ovat
yleensä tappavan kuumia, voi samantapainen ympäristöään
huomattavasti kuumempi mutta kuitenkin suhteellisen viileä
(esimerkiksi alle 100 ºC) ja sankka pölypilvi käyttäytyä samaan
tapaan.
Eräs tapa arvioida teoriaa painovoimaisesta sortumasta on
energiatarkastelu. Määritetään tornien potentiaalienergia ja
sortuman aikana energiaa kuluttaneet ilmiöt ja katsotaan,
vastaavatko nämä toisiaan. Ensimmäinen tämän suuntainen yritys oli
amerikkalaisen ohjelmistokehittelijän ja tutkijan Jim Hoffmanin
vuonna 2003 julkaistu artikkeli The North Tower Dust Cloud[120].
Hoffman määritti FEMA:n raportista löytyneen ilmakuvan perusteella
sortuman aikaansaaman pölypilven tilavuuden käyttäen vertailukohtana
kuvassa näkyviä rakennuksia. Vaikka kuva oli otettu vasta noin 15
sekuntia pohjoistornin sortuman jälkeen, niin jo siinä edelleen
hyvin terävärajainen pilvi oli yli viisi kertaa suurempi kuin tornin
tilavuus. On huomattava, että kuvanottohetken jälkeen pilvi jatkoi
laajenemista mm. Hudson-joen päälle ja sen lopullinen koko on ollut
luultavasti moninkertainen Hoffmanin käyttämään tilavuuteen
verrattuna. Hoffman vähensi tilavuutta lisää arvioiden ympäröivän
ilman sekoittumisen osuudeksi kolmanneksen. Lopputuloksena oli, että
rakennuksen sisältä peräisin oleva pölyn ja sen kantajakaasun seos
oli laajentunut 3,14-kertaiseksi.
Syitä tähän ilmiöön voivat olla lämpölaajeneminen, rakennuksessa
(sprinklerisysteemissä, ihmisissä, betonissa) olleen veden
höyrystyminen ja kiinteiden aineiden muuttuminen kaasumaisiksi
(räjähdysaineet). Koska ei ole mahdollista tietää, missä suhteessa
nämä eri ilmiöt vaikuttivat lopputulokseen, niin jo kaikkein vähiten
energiaa vaativa selitysmalli eli rakennuksissa olevan veden
höyrystyminen olisi vaatinut yli 10 kertaa enemmän energiaa kuin
tornin potentiaalienergia. Lisäksi pelkän tornin sisältämän betonin
pulverisointi olisi kuluttanut potentiaalienergian
kokonaisuudessaan, vaikka mekaaninen jauhautuminen ei kykenekään
ilmiötä selittämään.
Isäni, eläkkeellä oleva fysiikan opettaja Reijo
Yli-Karjanmaa tarttui samaan aiheeseen kuin Hoffman. Artikkelissaan
Pohjoistornin sortumisen energiatarkastelua[121]
Reijo Yli-Karjanmaa tarkastelee hieman laajemmin energiaa vaatineita
ilmiöitä. Hän toteaa, ettei monia näistä kuten teräsrakenteiden
rikkomista kyetä laskemaan. Potentiaalienergia ei kykene selittämään
betonin ja sisustusmateriaalin muuttumista lähes kauttaaltaan 70–300
mikronin pölyksi. Kyseessä on ilmiö, jota ei havaita näin laajassa
mitassa edes räjähdepurkamisten yhteydessä. WTC-tornin kuvitellussa
painovoimaisessa hajoamisessa rakennusmateriaalien keskimääräinen
lämpötilan nousu on vain 2–3 astetta, kun potentiaalienergia muuttuu
lämmöksi. Päätelmissään Reijo Yli-Karjanmaa kirjoittaa:
Laskettua (osin
arvioitua) energian tarvetta kertyi ainakin 200 000 kWh
(pulverisointi + pölypilven laajentumistyö). Lisäksi energiaa
tarvittiin teräsrakenteiden rikkomiseen ja pölypilven sisäenergian
lisäämiseen. Nämä tuntemattoman suuruiset energiaerät voivat olla
jopa moninkertaisia laskettuun verrattuna. Potentiaalienergiaa oli
käytössä selvästi vähemmän kuin 50 000 kWh. Laskujen ja pohdinnan
perusteella voidaan päätellä, että hajottamiseen käytetty
rakennuksen potentiaalienergia kattaa määrällisesti
kokonaisenergiantarpeesta vain pienen osan eikä laadullisestikaan
sovellu kaikkien havaittujen ilmiöiden aikaansaamiseen….
Rakennuksien sortumiset eivät ole yliluonnollisia tapahtumia.
Luonnollinen selitys WTC-tornien sortumiselle on, että tornit
tuhottiin hallituilla räjäyttämisillä. Tässä "räjäytys" on
käsitettävä niin, että käytössä saattoivat olla perinteiset siviili-
tai sotilasräjähteet tai uudet vielä salaiset aseet.
Kuumat rauniot ja sula metalli
Syntyneet rauniot olivat erittäin kuumat; NASA ja US Geological
Survey suorittivat viisi päivää sortumien jälkeen 16.9.2001
lämpökuvauksia ja totesivat, että kolmen pilvenpiirtäjän kohdilla
oli raunioiden pinnassa jopa 740 ºC:n lämpötiloja.[122]
Jatkuvasta veden ruiskuttamisesta huolimatta punahehkuiset kuumat
alueet vaikeuttivat raivaustöitä[123].
Tämä on erikoista, sillä kuten NIST:n tutkimuksesta muistetaan, ei
ole todisteita teräspalkistojen saavuttaneen tulipalokerroksissa yli
250 ºC:n lämpötiloja.
WTC:n raunioista sen alapuolelta löytyi
sulanutta terästä kuukausi tornien sortumisen jälkeen. Peter Tully,
Tully Construction of Flushing -yhtiön johtaja, kertoi toimittaja
Christopher Bollynille nähneensä raunioiden alla "kirjaimellisesti
sulanutta terästä". Mark Loizeaux, Controlled Demolition Inc.
-yhtiön johtaja, kertoi samoin Bollynille: "Kyllä, kuumia alueita
sulanutta terästä kellarissa." Nämä erittäin kuumat alueet
löydettiin "kahden tornin hissikuilujen pohjalta seitsemännestä
maanalaisesta kerroksesta", Loizeaux sanoi. Hänen mukaansa sulanutta
terästä oli löydetty myös WTC-7:n alapuolelta. Palomiehet ovat
kuvailleet rauniokasaa suureksi masuuniksi tai verranneet
olosuhteita tulivuoreen ja sen laavavirtoihin[124].
Rauniot jatkoivat savuamistaan kuukausia. Vasta
19.12. kuvernööri George Pataki kertoi raunioiden alla kyteneitten
tulipalojen tulleen sammutetuiksi muutamia kuumia alueita lukuun
ottamatta.[125]
Utahin osavaltiossa sijaitsevan Brigham Young -yliopiston fysiikan
professori Steven E. Jones kiinnostui WTC:n sortumasta kuultuaan
eräässä tilaisuudessa, ettei virallinen teoria painovoimaisesta
sortumasta ehkä pidäkään paikkaansa. Jones
kirjoitti artikkelin Why Indeed Did the WTC Buildings Completely
Collapse?
[126]
Artikkelissaan Jones kirjaa runsaasti
havaintoja sulaneesta metallista, joka useimmissa tapauksissa on
selvästi joko rakenneterästä tai rautaa. The Structural Engineer
-lehdessä (3.9.2002) tri Keith Eaton kertoi näkemistään valokuvista,
joissa sula metalli oli yhä hehkuvan kuumaa useita viikkoja
myöhemmin. Greg Fuchek puolestaan kertoi, miten ensimmäisten
viikkojen aikana saattoi raunioista nostetun palkin toinen pää
tiputtaa sulaa metallia. Sarah Atlas (New
Jersey’s Task Force One Urban Search and Rescue) kertoi, miten sula
metalli virtasi raunioissa. Valokuvissa punahehkuisena
esiintyvä metalli ei voi olla alumiinia, sillä se säilyttää hopeisen
ulkonäkönsä vielä sulanakin. Laaja yksimielisyys vallitsee siitä,
ettei tulipalo voi sulattaa rakenneterästä, joten raunioissa
havaittu sula teräs ja ylipäätään kuukausia erittäin kuumat rauniot
ovat hyvin tärkeä johtolanka selvitettäessä rakennusten tuhoutumisen
syytä. Nämä ilmiöt viittaavat erittäin suureen ulkopuolisen energian
vapautumiseen sortumien aikana.
Professori Jones ryhmineen[127]
löysi lisää todisteita erittäin korkeista sortumien aikaisista
lämpötiloista Etelä-Manhattanille levinneen pölyn tutkimuksista.
Pölyn joukosta on nimittäin löydetty hyvin pieniä (1 μm–1,5 mm)
metallihelmiä. Suurin osa näistä oli voittopuolisesti rautaa, mutta
joukossa oli myös molybdeenipitoisia ja silikaattihelmiä. EPA:lle
pölyä tutkinut RJ Lee Group totesi raportissaan erilaisten metallien
– erityisesti raudan ja lyijyn – sulaneen tapahtuman aikana ja
muodostaneen pintajännityksen johdosta pallomaisia partikkeleita.
Lisäksi raportissa todettiin metallien höyrystyneen. Esimerkiksi
lyijyä oli höyrystynyt, minkä jälkeen se oli hapettunut ja
tiivistynyt muodostaen pinnoitteita mm. lasivillakuiduille. Lyijyn
kiehumispiste on 1 740 ºC. USGS:ltä tiedonvapauslain nojalla saatu
ennen julkaisematon materiaali osoitti pölystä löydetyn myös
molybdeenipitoisia helmiä. Molybdeenin sulamispiste on 2 623 ºC
.[128]
National Science Foundationin rahoituksella
WTC:n tuhoa tutkinut Berkeleyn yliopiston professori ja
maanjäristyksissä tuhoutuneiden rakennusten ekspertti Abolhassan
Astaneh-Asl oli vielä 16.10.2001 tehdyssä radiohaastattelussa hyvin
kiinnostunut selvittämään sortumaan liittyneitä outoja ilmiöitä,
kuten osittaista teräksen höyrystymistä[129],
joka havaittiin WTC-7:n alla. Teräspalkit olivat muuttuneet
paperinohuiksi ja osa materiaalista oli höyrystynyt. Hän kertoo
löytäneensä myös keskirunkoon kuuluneen pilarin, johon ilmeisesti
lentokoneen vahvin osa, sen moottori, oli osunut. Hän kehui pilarin
vahvuutta, sillä vaikka moottorin osuma oli irrottanut pilarista
suuren osan (40 %), niin pilari oli edelleen jäänyt pystyyn tukemaan
rakennusta. Astaneh-Asl myös ylisti tornien suunnittelua ja
rakentamisen laatua. Hän ei ollut kyennyt löytämään yhtään ainoata
pettänyttä hitsaussaumaa. Poikkeuksellisesti WTC:n hitsaussaumat
olikin testattu ultraäänellä rakennusvaiheessa. Normaalisti näin
menetellään vain erikoiskohteissa, kuten ydinvoimaloissa.[130]
Astaneh-Asl ei ilmeisesti jatkanut tutkimuksiaan loppuun, sillä hän
ilmoittaa Berkeleyn yliopiston sivuillaan alustavan raportin
valmistuvan syyskuussa 2002. Tätä kirjoitettaessa syyskuussa 2007
raporttia ei ole julkaistu ja Astaneh-Asl on tyhjentänyt sivunsa
lähes kaikesta muustakin WTC:hen liittyvästä materiaalista.
Astaneh-Aslin viittaamaa
teräksen höyrystymistä on analysoitu hieman enemmän artikkelissa
An Initial Microstructural Analysis of A36 Steel from WTC Building 7
(JOM, 12/2001)[131],
jossa Worcesterin polyteknisen instituutin professorit Jonathan
Barnett, Ronald R. Biederman ja Richard D. Sisson Jr. analysoivat
WTC-7:n alta löytynyttä reikäistä juustoa muistuttanutta terästä.
Teräs oli kuumentunut vähintään 1 000 ºC:seen, se oli hapettunut
nopeasti ja rikin läsnä ollessa sulanut rakeittensa välistä kuten
sepän ahjossa, jossa rikkipitoisen hiilen avulla alennetaan teräksen
sulamispistettä[132].
The New York Times kutsui tätä löydöstä ”ehkä [WTC-]
tutkimusten syvimmäksi mysteeriksi”. Tutkijoilla ei ollut tarjota
mitään järkevää selitystä ilmiölle, joka selvästi on jälleen yksi
vihje rakennusten sortumisen aiheuttajasta. Prof. Biederman
spekuloi, että ”syy rikin läsnäoloon ja teräksen pettämiseen saattaa
olla niinkin yksinkertainen ja toisaalta pelottava kuin happosateet”[133].
RJ Lee Groupin raportista löytyy maininta
samoista reikäistä juustoa muistuttaneista teräksistä, ja sen
sanotaan johtuneen kiehumisesta ja höyrystymisestä. Samoin huokoiset
alumiinisilikaattipartikkelit ilmensivät raportin mukaan kiehumista
ja höyrystymistä (kiehumispiste noin 2 760 ºC)[134].
Korkeiden, jopa yli 2 000 ºC lämpötilojen esiintyminen WTC:n
rakennusten sortumien aikana on kiistaton todiste erittäin suuresta
energian vapautumisesta, jota ei alkuunkaan voida selittää
tulipaloilla ja rakennusten potentiaalienergialla.
Ajoneuvojen räjähtely ja syttyminen tuleen
WTC:n lähistöllä
Mahdollisesti satoja ajoneuvoja räjähti ja/tai syttyi tuleen
WTC:n tuhoutuessa. Näin tapahtui myös autoille, jotka olivat satojen
metrien etäisyydellä esimerkiksi World Financial Centerin
pohjoispuolella sijainneella pysäköintialueella. EMT (Emergency
Medical Technician) Patricia Ondrovic on kertonut, miten ensimmäisen
pilvenpiirtäjän sortuessa pysäköidyt autot alkoivat räjähdellä
WTC-6:n ja 7:n välisellä Vesey Streetillä. Kun hän juoksi pakoon,
autoista lensi osia ja hän sai iskun irti lentäneestä auton ovesta.
Myös katuun avautui halkeama. Tämä tapahtui jo ennen kuin sortuman
aiheuttama pölypilvi saavutti hänet. Ondrovic näki myös räjähdyksiä
Veseyn varrella sijainneessa rakennuksessa, joka ilmeisesti oli
WTC-6. Hänen haalarinsa ja hiuksensa syttyivät tuleen.[135]
WTC-syndrooma
Kalifornian Davisin yliopiston DELTA-tutkimusryhmä[136]
saapui paikalle Yhdysvaltojen energiaministeriön toimeksiannosta.
Ryhmän erikoisalaa olivat ilman mukana kulkeutuvien hiukkasten
analysointi. Lokakuun 1. ryhmä sai käynnistettyä
näytteenottolaitteensa erään kerrostalon katolle maili koilliseen
Ground Zerolta[137].
Ryhmän johtajan tri Thomas Cahillin mukaan Ground Zerolta tuleva
saaste muistutti jätteenpolttolaitoksen päästöjä. Hiukkassaasteen
koostumus oli kuitenkin täysin epätavallinen. Yli yhden mikrometrin
hiukkaset olivat enimmäkseen betonia, kipsiä ja lasia nokea
muistuttavalla pinnoitteella, sekä metalleja. Kokofraktio 0,24 μm >
Dp > 0,09 μm sisälsi rikkihappoa, orgaanisia yhdisteitä, myös
PAH-yhdisteitä ja niiden johdannaisia ja lasia muistuttavia
piiyhdisteitä[138].
Ultrahienojen hiukkasten huippupitoisuus oli 58 mikrogrammaa
ilmakuutiossa. Karkeampia 5–12 μm:n hiukkasia oli jatkuvasti suuria
pitoisuuksia. Cahillin mukaan hiukkasia ei olisi pitänyt enää olla
ilmassa, sillä näytteidenottoajanjaksoa edeltävinä kolmena viikkona
oli satanut paljon. Hiukkasten jatkuva olemassaolo ilmassa osoitti,
että niitä myös syntyi jatkuvasti Ground Zerolla, joka savusi vielä
joulukuussakin.
Näytteissä havaittiin ennätysmäisen suuria pitoisuuksia
ultrahienoja metallihiukkasia, rautaa, titaania, vanadiinia,
nikkeliä, kuparia ja sinkkiä. Tri Cahillin mukaan Ground Zeron
raunio oli kuin valtava kemiantehdas, joka syöksi ilmaan myrkyllisiä
yhdisteitä kaikesta siitä, mitä rakennukset olivat sisältäneet.
Olosuhteet raunioilla työskennelleillä ja lähiseudun asukkailla
olivat Cahillin mukaan ”brutaalit” ja olisivat edellyttäneet
kunnollisten hengityssuojainten käyttöä. Tilannetta pahensivat
EPA:n vakuuttelut, että ilman hengittämiseen ei liity riskejä. EPA:n
oma tarkastusjohtaja Nikki Tinsley totesi raportissaan virastonsa
lisänneen Valkoisen talon painostuksesta omiin lausuntoihinsa
yleisölle vakuuttelut ilman haitattomuudesta ja poistaneen kaikki
varoitukset.[139]
Vaikka itse tornien sortuma tappoi noin 3 000 ihmistä, niin
saattaa olla, että WTC:n pöly ja raunioiden savu tai jokin muu
altistuminen[140]
tulee vielä tappamaan moninkertaisen määrän ihmisiä. Lukemattomat
ihmiset ovat jo kuolleet, ja ainakin 70 % pelastustöihin
osallistuneista on sairastunut kroonisesti. Kymmenien tuhansien
ihmisten altistuminen Ground Zeron pölylle, höyryille ja
mahdollisesti muille tekijöille on aiheuttamassa
kansanterveydellisen katastrofin. Puhutaan jo WTC-syndroomasta.
Eloonjääneiden ja ruumiiden etsinnöissä käytetyille koirille
kehittyi nopeasti harvinaisia syöpiä, ja niiden kuolleisuus oli
normaalia suurempi.[141]
Mount Sinai Medical Center järjesti
Ground Zeron työntekijöille terveydentilan seurantaohjelman[142].
Liittovaltion palveluksessa olevat rajattiin sen ulkopuolelle, sillä
heille perustettiin oma seurantaohjelmansa. Liittovaltion ohjelma
perustettiin vuonna 2003, mutta se lakkautettiin jo samana vuonna ja
vain 600 ihmistä ehti olla sen piirissä[143].
Mount Sinai oli vuonna 2006 tutkinut 16 000 altistuneen henkilön
terveydentilan arviolta 40 000 altistuneen kokonaismäärästä. Monet
pelkäävät testeihin menemistä, sillä jos heidät havaitaan
työkyvyttömiksi, he saattavat menettää työpaikkansa ja joutua
taloudelliseen ahdinkoon
[144]. Seurantaohjelman
toisen johtajan tri Robin Herbertin mukaan kolmannen aallon
sairaudet ovat alkaneet iskeä tarkkailtaviin henkilöihin. Ensin
tulivat hengitysvaikeudet, sitten krooniset hengityselinsairaudet ja
nyt erikoiset, harvinaislaatuiset syövät, kuten erilaiset
verisyövät, lymfoomat ja myeloomat.[145]
Syöpien nopea kehittyminen suhteellisen nuorilla henkilöillä on
poikkeuksellista. Village Voice vertasi marraskuussa 2006
havaittuja nopeasti kehittyneitä verisyöpiä Hiroshiman ja Nagasakin
uhreissa havaittuihin vastaaviin oireisiin.[146]
Kesällä 2007 tiedettiin ainakin 128 palomiehen sairastuneen syöpään,
joukossa myös miehillä suhteellisen harvinaisia
kilpirauhassyöpätapauksia[147].
Vuonna 2002 perustettiin New York Rescue Workers Detoxification
Project eli pelastustyöntekijöiden myrkkyjenpoisto-ohjelma, jossa
eri keinoin pyritään poistamaan altistuneitten kehosta myrkyllisiä
aineita. Ground Zerolla työskennelleillä on havaittu hyvin erikoisia
oireita. Eräs ohjelman käyttämä hoitomuoto oli potilaitten
hikoiluttaminen saunassa. Toksikologi tri James Dahlgren kertoi:
“Eräs mies oli saunassa ja hän kosketti pyyhkeellä ihoaan ja pyyhe
muuttui siniseksi… Hänen hikensä oli todella sinistä, kirkkaan
sinistä. Leikkasimme värjäytyneen kohdan pyyhkeestä ja lähetimme
laboratorioon ja tulokset osoittivat erittäin suuria
mangaanipitoisuuksia ja eräitä muitakin metalleja.” Tri Dahlgren on
todennut, että rakenneteräksessä on seostettuna mangaania ja että
pilvenpiirtäjien sortuminen synnytti mangaanihöyryä ja -pölyä.
Pitkällä aikavälillä mangaani aiheuttaa taudin, joka on oireiltaan
samankaltainen Parkinsonin taudin kanssa.[148]
Downtown Medical -klinikan johtaja Jim Woodworth on kuvaillut lisää
potilaista erittyneitä myrkkyjä: ”Miehet ovat kertoneet minulle
heidän ulosteensa olleen vihreää tai sinistä tai haisseen savulta.
Joillain erittyi saunassa mustaa tahnaa ihohuokosista. Heidän
hikensä värjäsi pyyhkeitä purppuranväriseksi, siniseksi, oranssiksi,
keltaiseksi tai mustaksi.”
[149]
Ohjelman löydökset ovat erittäin mielenkiintoisia, sillä ne
osoittavat myös WTC:n rakenneteräksen jossain määrin muuttuneen
tuntemattomalla mekanismilla ultrahienoksi pölyksi. Mekanismi
saattaisi olla höyrystyminen, mihin viittaavia havaintoja
teräspalkeista tehtiinkin. Teräksen kiehumispiste on noin 2 900 °C.
Tulipaloilla ei kyetä selittämään edes teräksen sulamista, joka
tapahtuu noin 1 500 °C lämpötilassa.
Noin 800 pelastustyöntekijää nosti ryhmäkanteen syyskuussa 2004
ympäristönsuojeluvirasto EPA:aa, muita viranomaistahoja ja WTC:n
leasing-sopimuksen haltijaa vastaan väittäen jo 57 ihmisen kuolleen
myrkyille altistumisen vuoksi.[150]
Jo aiemmin kanne oli nostettu EPA:n silloista johtajaa Christie Todd
Whitmania ja muita viraston johtohenkilöitä vastaan[151].
Monet WTC:llä sairastuneet ovat kokeneet jääneensä heitteille
tuhoutuneen terveytensä kanssa. Viranomaiset eivät ole maksaneet
korvauksia työkyvyn menettämisestä ja ovat jopa vaatineet valittajia
todistamaan sen, että he ylipäätään ovat työskennelleet Ground
Zerolla.
Miten
WTC:n tornit tuhottiin?
Jos virallinen teoria rakennevaurioiden ja
tulen yhteisvaikutuksen aiheuttamasta totaalisesta sortumisesta
olisi totta, merkitsisi se uuden vallankumouksellisen rakennusten
purkumenetelmän löytymistä. Teräsrakenteinen korkea rakennus
voitaisiin purkaa hallitusti katkaisemalla joitain kantavia
pilareita yläkerroksissa sattumanvaraisesti ja sytyttämällä nuo
kerrokset tuleen. Purkajat voivat sen jälkeen poistua ruokatunnille
ja 1–1,5 tunnin perästä rakennus tulisi siististi ja symmetrisesti
alas teräspilaristojen pilkkoutuessa sopivan pituisiksi rekkaan
lastaamista ajatellen. Kyseessä olisi merkittävä työn ja
materiaalien säästö, sillä perinteisesti räjähdepurettuna suuri
rakennus edellyttää viikkojen tutkimukset ja panostustyöt ja
tuhansittain yksittäisiä katkaisupanoksia.[152]
Lentokoneitten törmäyksillä ja seuranneilla
lyhytkestoisilla ja suhteellisen lievillä tulipaloilla ei ollut
mitään merkitystä sortuman aiheuttajina. Tulipalot olisivat
sammuneet iltapäivän kuluessa, sillä ne osoittivat jo ennen sortumia
hiipumisen merkkejä savun muuttuessa yhä tummemmaksi, mikä on merkki
epätäydellisestä palamisesta. Pilvenpiirtäjän tiukkojen
palokuormamääräysten vuoksi toimistotilat todella paloivat loppuun
nopeasti, NISTin mukaan kukin tulessa ollut alue paloi loppuun noin
15–20 minuutissa[153].
Näin ollen heikoimpienkin teräsosien, kuten välipohjia
kannatelleitten tukiristikoitten, kuumentaminen kriittiseen
lämpötilaan on hyvin vaikeaa olosuhteissa, joissa tuli alkaa hiipua
jo vartin kuluttua.
Kun lisäksi huomioidaan, ettei WTC:n kolmen
pilvenpiirtäjän lisäksi tunneta muita tapauksia, joissa tuli olisi
aikaansaanut totaalisen teräsrunkoisen korkean rakennuksen sortuman,
on sortumien syytä etsittävä sieltä, missä samankaltaisia
ennakkotapauksia on runsaasti eli räjähdepurkujen alueelta.
Normaalisti rakennuksen purkuräjäytys sisältää
useita vaiheita. Ensin rakennuksen sisältä poistetaan väliseiniä ja
muita rakenteita, jotka hidastavat sortumista ja tekevät sortumasta
vaikeasti hallittavan, vaikkeivät ne olekaan varsinaisia kantavia
rakenteita. Panostus suunnitellaan ja panokset asetetaan. Kun kaikki
on valmista, tehdään ensin esiräjäytyksiä, joissa vahvimpia kantavia
rakenteita tuhotaan. Sen jälkeen rakennuksen varsinainen putoaminen
laukaistaan katkaisemalla keskellä rakennusta sijaitsevat pilarit
alaosastaan. Hieman myöhemmin katkaistaan alaosastaan muutkin
pilarit ja sitten laukaistaan eri kerroksissa sijaitsevat panokset,
jolloin rakennus osittain myös omalla potentiaalienergiallaan
pilkkoutuu sopiviksi kappaleiksi ja hallittu ja turvallinen
imploosio saavutetaan. Keskiosan saattaminen putoamisliikkeeseen
ensin saa aikaan keskiakselin suhteen symmetrisen sortuman.
Keskusta vetää ulkosivuja sisäänpäin ja romu pysyy suunnilleen
rakennuksen oman pohjapinta-alan sisällä[154].
Jack Loizeaux, Controlled Demolition Inc. -yhtiön perustaja on
kuvaillut ammattiylpeydellä työtään: ”Voimme hajottaa rakennuksen
miljooniksi pirstaleiksi ja tuoda sen omaan kellariinsa taidolla ja
kellon koneiston tarkkuudella.”[155]
WTC:n tapauksessa havaitaan lukuisia
räjähdepurkamisen tunnusmerkkejä, kuten nopea romahdusaika ja
runsaaseen ulkopuolisen energian käyttöön viittaava pölypilven
laajeneminen sekä silminnäkijälausunnot räjähdyksistä ennen sortumaa
ja sen aikana. Kaksoistornien osalta räjähdepurkaminen ei ollut
tavanomaista laatua eikä energian käytössä säästelty, mihin viittaa
betonin suuri pulverisoitumisaste, sula teräs ja kuumat rauniot.
Normaali räjähdepurku katkaisee rakenteet ensin rakennuksen tyveltä,
jotta putoavan rakennuksen potentiaalienergia saataisiin käyttöön
rakennuksen tuhoamisessa. WTC:n kahden pilvenpiirtäjän tapauksessa
tuhoutuminen alkoi suhteellisen ylhäältä edeten alaspäin, mitä
räjähdepurkamisissa ei normaalisti tapahdu. Hollantilainen
räjähdepurkuexpertti Danny Jowenko toteaa hollantilaisella
TV-dokumentilla, ettei kaksoistornien tuho voi olla räjähdepurku,
koska se tehdään aina tyvestä lähtien, sillä rakennuksen
potentiaalienergia näyttelee tuhoamisessa merkittävää roolia
tarjoten karkeasti ottaen puolet tarvittavasta energiasta.
Muutkin ovat käyttäneet tätä hullunkurista
argumenttia. Sen esittäjiltä on unohtunut, että painovoimainen
sortuma saa, ei ainoastaan puolet vaan kaiken tarvittavan
energian rakennuksen potentiaalienergiasta, se ei yksinkertaisesti
voi alkaa ylhäältä, jolloin vain pieni osa rakennuksen
potentiaalienergiasta osallistuu tuhoamistyöhön. Lentokoneitten
törmäyksiin liittyen usein kuulee väitteitä, että mitä alemmas
tornissa isku kohdistuu, sitä varmemmin rakennus sortuu. Väite ei
pidä paikkaansa. Päinvastoin, torneissa jokainen kohta on mitoitettu
kantamaan yläpuolinen paino tietyn varmuuskertoimen mukaan. Tämä
tarkoittaa sitä, että pystypilarit muuttuvat alaspäin mentäessä
seinämiltään vahvemmiksi. WTC:n pilarien seinämävahvuus oli tyvellä
10 cm ja huipulla vain 6 mm. Näin ollen mitä alemmas kone iskee,
sitä vaikeampi sen on vahingoittaa rakenteita ja sitä suurempi on
pilareiden varmuuskerroin, sillä ne on mitoitettu kestämään myös
suurten tuulikuormien aiheuttama taivutusmomentti. Siksi ehjiksi
jääneitten pilarien kyky ottaa vastaan kasvanut kuorma on
merkittävästi suurempi kuin ylempänä tornissa, ja näin
painovoimainen sortuma ei pilvenpiirtäjässä voisi alkaa myöskään
tyveltä.
Tornien betonin ja sisustusmateriaalien
pulverisoituminen on ilmiö, jota ei kyetä selittämään edes
tavanomaisella räjähdepurulla. Eräät paloturvallisuusalan julkaisut
ovat yrittäneet selittää ilmiötä tulipaloissa esiintyvällä betonin
räjähdyksenomaisella sirpaloitumisella, jossa betonin huokosissa
esiintyvä höyryksi muuttuva vapaa vesi erityisesti kovabetonissa
aiheuttaa sirpaleiden lentämistä betonin pinnasta. WTC:n tulipalot
eivät riitä selittämään 110 kerroslaatan ja muitten rakenteitten
pulverisoitumista hienoksi pölyksi. Enemmänkin tämä viittaa betoniin
kemiallisesti sitoutuneen veden väkivaltaiseen poistumiseen, mikä
muuttaa betonin takaisin sementtijauheeksi. Tämä voidaan saada
aikaan esimerkiksi hyvin äkillisellä voimakkaalla kuumentamisella.
Betonia voidaan toki pulverisoida perinteisin
räjähtein. Betoniin kohdistuva räjähdysperäinen shokkiaalto
aiheuttaa betonin puristuslujuuden ylityksen, jolloin betoni
hauraana materiaalina muuttuu pulveriksi. Räjähteet kykenevät tähän
paikallisesti, mutta kerroslaattojen pulverisointia ei näin kyetä
selittämään. Tornien tuhossa voidaan siksi olettaa käytetyn
tavanomaisten räjähteiden apuna jotain normaalia vahvempaa
menetelmää. WTC:n terästen ja pölyn analysointi olisi avainasemassa,
jotta tuhoamisen tekniikka saataisiin luotettavasti selvitettyä.
Usein esitetty räjähdyspurkuhypoteesin
vastainen argumentti on se, ettei uskota tornien huomaamattoman
panostamisen olleen mahdollista. Fiduciary Trustin (WTC-2)
tiedostonhallinnassa työskennellyt Scott Forbes on kertonut
pinnoille laskeutuvaa pölyä aiheuttaneesta remontoinnista torneissa
kesän 2001 aikana ja poikkeuksellisesta kahden vuorokauden
sähkökatkosta ja ”tietoliikennekaapelien uusimisesta” terrori-iskuja
edeltäneenä viikonloppuna. Sanotaan myös uuden leasing-sopimuksen
haltijan Larry Silversteinin uusineen turvallisuudesta vastannutta
henkilöstöä.
WTC:n 1993 pommi-iskun jälkeen
turvallisuusjärjestelyjä parannettiin. Vuonna 1996 Securacom sai 8,3
miljoonan dollarin sopimuksen sähköisten turvallisuusjärjestelmien
uusimisesta. Yhtiön johtokunnassa istui presidentti Bushin veli
Marvin[156].
Hän erosi vuonna 2000. Securacom on mielenkiintoinen yhtiö, sillä
WTC:n lisäksi se vastasi turvallisuudesta joiltain osin myös
Washingtonin Dullesin lentokentällä, josta terrori-iskuihin
osalliseksi väitetty lento 77 nousi ilmaan. Samoin yhtiö oli
1990-luvulla työskennellyt United Airlinesille. Securacomin suurin
rahoittaja oli Kuwait-American Corporation, joka oli Persianlahden
sodasta lähtien ollut läheisissä liikesuhteissa Bushin suvun kanssa.[157]
Torneissa toimi myös muita turvallisuusyhtiöitä, kuten ABM
Industries Incorporated[158].
Myös erilaiset rakennuksissa tehdyt remontit
ovat kenties mahdollistaneet panostustyöt. Christopher Bollyn on
kertonut kuukausia jatkuneesta hissikuiluremontista, jonka
yhteydessä aseistautuneet vartijat vahtivat tiettyjä suljettuja
hissikuiluja. Urakoitsijoiden jäljitys ei enää vuosia myöhemmin
onnistunut, sillä yhtiöt olivat menneet nurin[159].
Toisaalta on muistettava, että tornien tuhoamisen teknologia ei ole
tiedossa. Se ei näytä olleen perinteinen räjähdepurku vaan ehkä
pikemminkin yhdistelmä erilaisia mahdollisesti hyvinkin
uudenaikaisia ja salaisia menetelmiä. Tämä tekee sen selittämisestä
hyvin vaikean.
Kaksoistornien sortumisesta oli myös
etukäteistietoa. New Yorkin pormestari Rudy Giuliani kertoi ABC:n
Peter Jenningsille saaneensa komentopaikkaansa osoitteeseen 75
Barclay Street tiedon, että tornit tulevat sortumaan, ja ensimmäinen
sortuma tapahtui ennen kuin he ehtivät poistua rakennuksesta[160].
WTC-7:n 23. kerroksessa sijainneessa OEM:n (Office of Emergency
Management) komentokeskuksessa kerrottiin useille palolaitoksen
miehille etukäteen että tornit tulevat sortumaan. Lääkintämies
Richard Zarrillo kertoi vieneensä viestin palolaitoksen
johtokeskukseen World Financial Center 3:n luona: ”Kuunnelkaa, olin
juuri OEM:ssä, ja viesti jonka sain sieltä, oli se että tornit
tulevat sortumaan, meidän täytyy saada miehemme ulos. Sillä hetkellä
se ukkosta muistuttava jyrinä kuului ja silloin ensimmäinen torni
alkoi sortua.”[161]
Miten OEM saattoi tietää etukäteen tornien
sortumasta? Ennakkotapauksia ei ollut. No olihan OEM tosin
osallistunut New Yorkissa edellisessä toukokuussa pidettyyn RED Ex
-harjoitukseen, jossa valmentauduttiin mm. rakennusten sortumisiin.
Antoiko se ehkä jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä syyskuun
11:ntenä tulisi tapahtumaan?
Kaksoistornien varjoon on jäänyt huomattavasti selkeämpi
perinteiseen tyyliin suoritettu räjähdepurkutapaus, 47-kerroksinen
World Trade Center 7, joka sijaitsi eri korttelissa Wesey Streetin
takana 110 m päässä WTC-1:stä ja jonka kiinteistösijoittaja Larry
Silverstein oli rakennuttanut 1980-luvulla. Rakennuksessa sijaitsi
suuri määrä eri liittovaltion virastoja ja yrityksiä, muun muassa
CIA:n salainen toimisto, jonka tehtäviin kuului erityisesti
venäläisten YK-diplomaatteina esiintyvien vakoilijoiden vastainen
toiminta. CIA:n toimisto toimi erään toisen liittovaltion viraston
peitteen alla. Rakennuksessa oli myös Salaisen palvelun suurin
kenttätoimisto, noin 200 työntekijää. New Yorkin pormestarin
erikoisrakenteinen komentobunkkeri (OEM, Office of Emergency
Management) oli rakennuksen 23. kerroksessa, ja alakerroksissa
olivat WTC-kompleksin varavoimajärjestelmät polttoainesäiliöineen.
Muita vuokralaisia olivat IRS (Internal Revenue Service,
liittovaltion verohallinto), puolustusministeriö, SEC (Securities &
Exchange Commission), Salomon Smith Barney ja eräitä muita
yrityksiä.[162]
WTC-7 evakuoitiin hieman ennen WTC-2:n sortumaa. Rakennuksen
evakuointi määrättiin, koska pelättiin kolmannen lentokoneen pian
iskevän siihen[163].
Ei ole varmuutta siitä, tyhjennettiinkö OEM:n komentokeskusta vielä
tuolloinkaan. Rakennuksen aula toimi pelastustoimen keskuksena aina
WTC-2:n sortumiseen saakka.[164]
Virallisesti WTC-7:n luhistumisen klo 17.20 iltapäivällä
väitetään tapahtuneen tulipalon vaikutuksesta. Kuitenkin FEMA toteaa
raportissaan: "Sitä millaisia WTC-7:n tulipalot olivat ja miten ne
aiheuttivat rakennuksen romahtamisen ei tällä hetkellä tiedetä – –
Parhaankin hypoteesin todennäköisyys on alhainen."[165]
Raportti
siis toteaa, että tulipalo aiheutti rakennuksen sortumisen, mutta ei
ole tiedossa, minkälainen tulipalo ja miten se
aiheutti sortumisen, ja että parhaan selityksen todennäköisyys on
alhainen. ”Vapaaehtoisinsinöörien” tekemä FEMA-raportti edustaa näin
ollen nollatutkimusta.
NIST:n tutkijat puolestaan eivät tätä kirjoitettaessa (kesäkuussa
2008) ole saaneet aikaan rakennus 7:stä muuta kuin työhypoteesin,
jonka mukaan rakennus 7:n sortuminen oli ”klassinen jatkuva
sortuma”. Maaliskuussa 2006 tutkimusta johtava S.
Shyam Sunder tiivisti WTC 7 -tutkimuksen tilanteen näin: ”NIST:llä
on joitain alustavia hypoteeseja WTC 7:stä. Tutkimme rakenteen
sisäistä vaakasuoraa liikettä idästä länteen 5.–7. kerroksissa."
Sitten tohtori Sunder piti tauon. "Mutta totta puhuakseni en todella
tiedä. Meillä on ollut vaikeuksia saada otetta rakennuksesta numero
7."[166]
NIST on sittemmin antanut rakennuksen sortumisen selittämisen
alikonsultin tehtäväksi. Kyseinen yritys on mm.
puolustusministeriölle työskennellyt ARA (Applied
Research Associates, Inc.). Toimeksiannossa annetaan määritelmä:
”Yksityiskohtaiset kerroksia koskevat analyysit määrittelevät
todennäköiset mallit kerrosten 8–46 pettämiselle yhden tai useamman
kantavan pilarin pettämisen takia.”
[167] Jostain syystä ei
haluta, että 8. kerroksen alapuolisia tapahtumia tarkastellaan. Myös
mahdollisten rakennuksessa tapahtuneiden räjähdysten vaikutuksen
sortuman laukaisevina tekijöinä sanottiin olevan tutkinnan kohteena.
Tämän voi olettaa liittyvän rakennuksessa sijainneisiin
diesel-generaattorien polttoainesäiliöihin.
Luhistuminen on tallennettu lukuisille videonauhoille, sillä sitä
osattiin odottaa. Se tapahtuu täysin tasaisesti koko suuren
rakennuksen osalta, rakennus vain "putoaa" yhtäkkiä. Se on aivan
ilmeinen räjäyttämällä tehty kontrolloitu purku. Miten voisi olla
mahdollista, että kantavat teräspilarit rakennuksen alakerroksissa
koko rakennuksen alalta pettäisivät yhtäaikaisesti tulipalon
vaikutuksesta eivätkä sortuman alettua lainkaan hidastaisi
rakennuksen putoamista? WTC-7:n raunioiden raivaus oli alistettu
CIA:lle valtiolliseen turvallisuuteen vedoten, eikä FEMA:n
tutkijoilla ollut asiaa raunioille[168].
WTC-7:n kantavien teräsrakenteiden todettiin joiltain kohdin
höyrystyneen erittäin korkean lämpötilan johdosta, kuten edellä tuli
jo esiin.
WTC-7:n tulipaloista on varsin ristiriitaisia tietoja. Joissain
sen kerroksissa todella nähtiin liekkejä, mutta vain erittäin
suppeilla alueilla. Myös sen WTC-kompleksin puoleisen seinämän
nähtiin savuavan. Näin ollen, vaikka selitys tulipalon aiheuttamasta
sortumisesta olisi totta, niin siinä tapauksessa rakennuksen olisi
pitänyt kaatua eikä luhistua suoraan alaspäin oman pohjapinta-alansa
sisälle. Eräs pelastustyöntekijä kertoi: ”Kuulimme ukkosta
muistuttavan äänen, ja kun käännyimme, rakennuksen läpi näytti
kulkevan shokkiaalto, joka heitti ikkunat ulos. Se oli järkyttävää.
Noin sekuntia myöhemmin alin kerros painui sisään ja loput
rakennuksesta seurasi perässä.”
[169] Kaikkiaan 42
pääasiassa palomiesten lausuntoa on kerätty mediasta, ja niistä käy
ilmi, miten WTC-7:n ympäristö eristettiin ja sen jälkeen odoteltiin
sortumista[170].
Media jopa raportoi puoli tuntia etukäteen rakennuksen sortuneen.
BBC Worldin tasan klo 17.00 New Yorkin aikaa alkaneessa
uutislähetyksessä kirjeenvaihtaja Jane Standley raportoi Salomon
Brothers -rakennuksen eli WTC-7:n sortuneen ja filmillä hänen
takanaan rakennus näkyy selvästi pystyssä. Muutamaa minuuttia ennen
kuin rakennus todellisuudessa sortui kuvayhteys New Yorkiin alkoi
yllättäen pätkiä ja se menetettiin pian kokonaan. BBC:n
uutispäällikkö Richard Porter selitti tapauksen olleen virhe ja
johtuneen todennäköisesti uutistoimistojen välittämästä
virheellisestä tiedosta, sillä kaikkiaan kolme BBC:n kanavaa teki
saman virheen eli ne kertoivat WTC-7:n sortuneen puoli tuntia ennen
kuin se todellisuudessa tapahtui. Porter myös selitti BBC:n
kadottaneen kaikki sen päivän arkistonauhansa. Kun asiaa
tiedusteltiin kirjeenvaihtaja Jane Standleyltä puhelimitse keväällä
2007, hän toisteli ainoastaan olevansa ”hyvin kiireinen, hyvin
kiireinen” ja löi luurin korvaan. Myös CNN raportoi rakennuksen
sortumisen etuajassa vaikkakin varauksella ”on sortunut tai
sortumassa”.[171]
Miten rakennuksen saatettiin etukäteen tietää sortuvan?
Rakennuksen omistaja Larry Silversteinin on kertonut PBS:n
dokumenttifilmillä America Rebuilds[172],
että hän teki yhdessä palolaitoksen kanssa päätöksen WTC-7:n
ottamisesta alas:
Muistan
saaneeni palolaitoksen komentajalta puhelun, jossa hän sanoi, ettei
ollut varma, pystyvätkö he pitämään tulen aisoissa. Sanoin, että
olemme menettäneet jo niin paljon ihmishenkiä, että ehkä on
järkevintä ”vetää” se (pull it)[173].
He tekivät päätöksen ”vetää” ja me katselimme, miten rakennus
romahti.
47-kerroksisen WTC-7:n hävitys tehtiin erittäin taitavasti oman
pohjapinta-alansa sisälle ahtaaseen Verizon-rakennuksen ja
postitalon väliin. Rakennuksen seinät kaatuivat sisäänpäin
aiheuttaen siistin romukasan. Tällainen sortuma saadaan aikaan
tuhoamalla ensin rakennuksen keskiosan kantava runko, jolloin se
vetää sisäänpäin ulkoseinät. WTC-7:n sortuma alkoi katolla olleitten
teknisten rakennusten putoamisella muun rakennuksen sisälle.
Kyseessä oli todellinen imploosio, jonka hallitsevat vain muutamat
purkuyritykset maailmassa sekä luonnollisesti armeija.
WTC-7:n sortumaa
on Suomessa analysoinut TkT Heikki Kurttila[174].
Rakennuksen ulkokehän havaittu sortumisaika on 6,5 s.[175]
Rakennuksen huipulta pudotetulla omenalla kuluisi tyhjössä aikaa
saavuttaa maan pinta 6 s ja ilmanvastus huomioon ottaen 7 s. Tämän
perushavainnon avulla Kurttila määritti WTC-7:n rakenteiden
lujuuskertoimeksi 0,16, kun normaalitilanteessa rakennuksen
seisoessa pystyssä kerroin on 1. Varmuuskerroin on terveellä
pilvenpiirtäjällä luonnollisesti huomattavasti suurempi, sillä
rakennus on suunniteltu kestämään maanjäristyksiä ja hirmumyrskyjä.
Sortumisen aikana rakenteet eivät siten vastustaneet sortumaa kuin
nimeksi. Juuri tällainen on tilanne, kun rakennuksia puretaan
räjähtein. Kurttila toteaa johtopäätöksenään: ”Romahduksen suuri
nopeus ja lujuuskertoimen pienuus viittaavat vahvasti räjäyttämällä
tapahtuvaan rakennuksen purkamismenetelmään.”
Jos tornitalon rakenteet pettävät, on hyvin
epätodennäköistä, että se alkaisi rakennuksen tyveltä, kuten
WTC-7:ssä väitetään tapahtuneen. Tri Kurttila on perustellut tätä
mahdottomuutta seuraavasti:
Tulipalotapauksessa
voisi olettaa, että rakennuksen romahdus alkaisi kaikkein
heikoimmasta kohdasta. Seiskatornin romahdus alkoi kuitenkin
rakennuksen tyvestä. Mutta tyviosa on rakennuksen kaikkein lujin ja
tulipalotapauksessa myös kaikkein viilein kohta. Normaalin
insinööritaidon mukaan kantavat rakenteet mitoitetaan niin, että
kaikkialla on sama varmuuskerroin. Rakennuksen paino on tyvessä
suurempi kuin huipussa, joten tyvessä kantavan rakenteen pitää olla
järeämpi kuin huipussa jotta yhteinen varmuuskerroin
saavutettaisiin. Korkeat rakennukset mitoitetaan kestämään
myrskytuulen voima. Tuuli aiheuttaa rakennukseen taivutusmomentin,
joka tyvessä on kaikkien suurin. Tuulen aiheuttama taivutusmomentti
kasvaa paraabelinomaisesti huipusta tyveen. Yhteinen varmuuskerroin
koskeekin pahimpia tuuliolosuhteita. Normaalilla tuulella tyven
varmuuskerroin yläpuoliseen kuormaan nähden on ylivertaisesti
suurempi kuin muulla rakenteella. NISTillä tulee olemaan kova
(ellei mahdoton) työ selittää, kuinka seiskatornin romahdus voi
alkaa kaikkein lujimmasta kohdasta.
[176]
Hollantilaisen TV-dokumentin Zembla investigates 9/11 theories
(2006) tekijät näyttivät räjähdepurkuekspertti Danny Jowenkolle
videoita WTC-7:n sortumisesta. Jowenko totesi heti, että kyseessä on
varmuudella taidokas räjähdepurku. Kun toimittaja kertoi, että se
tapahtui 11.9. noin 7 tuntia kaksoistornien sortumisen jälkeen
Jowenko ei tahtonut ensin sitä uskoa. Lopulta hän totesi, että
”sitten heidän on täytynyt tehdä kovasti töitä”. Hän arvioi
panostukseen tarvitun 30–40 huippuammattilaista. Kun toimittaja
kertoi rakennuksessa olleen tulipaloja ennen romahdusta, Jowenko
meni sanattomaksi eikä osannut antaa enää mitään selitystä.
Toimittaja kävi hänen kanssaan läpi FEMA:n selitysyritykset, mutta
Jowenkon mielipide ei muuttunut, kyseessä oli ilman epäilyksen
häivää huippuammattilaisten suorittama räjähdepurku.[177]
Jowenko oli helmikuussa 2007 edelleen samalla kannalla, kun asiaa
tiedusteltiin häneltä puhelimitse[178].
Danny Jowenko kuoli 16.7.2011, kun hänen autonsa suistui tieltä päin
puuta hänen ollessaan palaamassa kirkosta kotiin[179].
Hugo Bachmann, sveitsiläinen rakennussuunnittelun ja -tekniikan
emeritusprofessori, totesi Tages-Anzeiger-lehdessä:
"Mielestäni on hyvin todennäköistä, että rakennus 7 purettiin
ammattimaisesti räjähtein." Myös Jörg Schneider, niin ikään
rakennussuunnittelun ja rakennustekniikan emeritusprofessori, katsoo
samassa lehdessä, että "suurella todennäköisyydellä rakennus 7
purettiin räjähteillä".[180]
WTC-7 epäilemättä kärsi vaurioita WTC-1:n sortuman seurauksena,
mutta on huomattava, että sen ja ykkösen välissä olleet WTC-6 ja -5
jäivät raskaan romuryöpyn alle ja paloivat erittäin vakavasti mutta
eivät sortuneet. Samasta romulaskeumasta kärsivät myös useat muut
WTC-kompleksin reunoilla sijainneet korkeat rakennukset, kuten
Deutsche Bankin rakennus, Millenium Hilton -hotelli, Verizon
Building ja postitalo. Jostain syystä ainoastaan Larry Silversteinin
hallussa olleet ja terrori-iskua vastaan vakuutetut pilvenpiirtäjät
tuhoutuivat.
[1]
Tämän kirjan kirjoittaja ei ota kantaa siihen, mitä WTC:n
torneihin iskeytyi vai iskeytyikö mitään. Viittauksen
lentokoneisiin tukeutuvat yleiseen käsitykseen
tapahtuneesta, vaikka tapahtumien todellinen luonne on
saattanut olla myös täysin toisenlainen.
[3]
Gedeon & Jules Naudet, James Hanlon: 9/11 The Filmmakers’
Commemorative DVD Edition, Golgfish Pictures Inc, 2002
Naudet-veljesten elokuvaa kohtaan tunnetaan monista syistä
myös epäluuloa ja sitä pidetään etukäteen järjestettynä.
[5]
Silminnäkijöitten kertomuksia näistä räjähdyksistä ennen
tornien sortumia ja sortumien alussa on tallennettu
TV-kanavien lähetyksistä mm. dokumenttifilmiin 911 Revisited,
jonka voi katsoa esimerkiksi osoitteessa
www.911revisited.com
[9]
Battalion Chief John Joyce dokumenttielokuvassa Improbable
Collapse (Connect the Dots LLC, 2006). Joyce on yhdessä Bill
Bowenin kanssa kirjoittanut aiheesta kirjan Radio Silence
F.D.N.Y., The Betrayal of New York's Bravest, Chesapeak
Books, 2006
[11]
"The building was designed to have a
fully loaded Boeing 707 crash into it. That was the largest
plane at the time. I believe that the building probably
could sustain MULTIPLE IMPACTS OF JETLINERS because this
structure is like the mosquito netting on your screen
door,…this intense grid,... and the jet plane is just a
pencil puncturing that screen netting. IT REALLY DOES
NOTHING TO THE SCREEN NETTING." DeMartinin Discoveryn
dokumenttifilmillä nähtävä 25.1.2001 annettu lausunto on
nähtävissä Internetissä mm. osoitteessa
http://11syyskuu.net/video/707.wmv
[30]
Ground Zero tarkoittaa paikkaa, jossa on räjäytetty ydinase.
Syyskuun 11:nnen jälkeen nimitystä on laajennettu
muunkinlaisiin katastrofeihin.
[38]
World Trade Centerin raunioita ja sen korttelia alettiin
kutsua nimellä Ground Zero. Ennen 9/11-tapahtumia nimitys
viittasi paikkoihin, missä on räjäytetty ydinlataus.
Sittemmin nimitystä on käytetty laajemmin pommi-iskun,
räjähdyksen, luonnonkatastrofin tai muun onnettomuuden
tapahtumapaikoista, raunioista tai tuhoalueista.
[39]
Tutkimuskäyttöön oli säästetty 236 teräskappaletta.
[44]
WTC-1 paloi 13.2.1975 11. kerroksessa ja tuli levisi
kaapelikuilujen kautta kerroksiin 9-19, 125 palomiestä
osallistui sammutukseen, joista 28 sai vammoja. Palon
aiheuttamat vahingot olivat yli 2 miljoonaa $. The 1975
World Trade Center Fire
http://whatreallyhappened.com/WRHARTICLES/wtc_1975_fire.html ,
sivu sisältää otteita The New York Timesin artikkelista
15.2.1975
[50]
Kevin Ryanin tarkka asema yhtiössä oli ”Site Manager at
Environmental Health Laboratories (EHL), South Bend,
Indiana”. EHL oli Underwriters Laboratories -yhtiön osasto.
Ryan on koulutukseltaan kemisti ja johti yhtiön
vesitutkimusosastoa.
[60]
NIST :n raportin tärkeimmät osat ovat 1-5, tulipalot ja
niiden lämpötilat, 1-6, selitys miksi rakennukset sortuivat,
ja 1-7, joka käsittelee WTC -7:ää mutta jota ei ole viety
loppuun. Sittemmin myös WTC-7 -raportti saatiin valmiiksi
marraskuussa 2008
http://www.nist.gov/customcf/get_pdf.cfm?pub_id=861610
[61]
Engineering News-Record 1964
[75]
Greg Szymanski: "NY Fireman Lou Cacchioli Upset that 9/11
Commission 'Tried to Twist My Words,’" Arctic Beacon.com,
19.7.2005.
[76]
Dean E. Murphy, September 11: An Oral History, Doubleday,
2002
[77]
Susan Hagen, Mary Carouba: Women at Ground Zero: Stories of
Courage and Compassion, Alpha Books, 2002, sivut 65-66, 68.
[79]
Alicia Shepard, Cathy Trost, Newseum, Running Toward Danger:
Stories Behind the Breaking News of 9/11, Rowman &
Littlefield, 2002, sivu 87
[80]
Judith Sylvester, Suzanne Huffman: Women Journalists at
Ground Zero Rowman & Littlefield, 2002, sivu 19.
[94]
Imploosio on purkuammattilaisten tapa sortaa räjähtein
ahtaassa välissä oleva korkea rakennus itsensä sisään siten,
ettei se vahingoita ympäristön rakennuksia. Tyypillisesti
tämä tehdään tuhoamalla rakennuksen keskiosan kantavat
rakenteet hieman ennen ulkosivua, jolloin rakennuksen
keskiosa vetää ulkosivut syntyvän romukasan päälle. Vain
muutama yritys maailmassa hallitsee korkeitten rakennusten
imploosion. WTC-1:ssä havaitaan imploosion tunnusmerkkinä
keskellä kattoa sijainneen telemaston putoaminen rakennuksen
sisään hieman ennen kattolinjan putoamista. Kaksoistornien
tuhoutuminen ei ollut kuitenkaan puhdas imploosio siinä
mielessä, että rakennuksen romu levisi laajalle alueelle
pitkin tonttia. Vain WTC-7:n purku oli tyylipuhdas imploosio.
Lisätietoja imploosiosta www.implosionworld.com
[104]
Greg Szymanski: NY Fireman Lou Cacchioli Upset That 9/11
Commission 'Tried To Twist My Words;' A True Hero, He Vows
To Stick To The Truth, Something Lacking In The 9/11
Investigation, Arctic Beacon, 19.7.2005,
http://www.arcticbeacon.com/19-Jul-2005.html
[105]
Greg Szymanski: WTC Basement Blast And Injured Burn Victim
Blows 'Official 9/11 Story' Sky High; Eye Witness Testimony
Is Conclusive That North Tower Collapsed From Controlled
Demolition, Arctic Beacon, 24.6.2005,
http://www.arcticbeacon.com/24-Jun-2005.html
[117]
Paul J. Lioy,1,2 Clifford P. Weisel,1,2
James R. Millette,3 Steven Eisenreich,1,4
Daniel Vallero,5 John Offenberg,4
Brian Buckley,1 Barbara Turpin,1,4
Mianhua Zhong,6 Mitchell D. Cohen,6
Colette Prophete,6 Ill Yang,1 Robert
Stiles,1 Glen Chee,6 Willie Johnson,1
Robert Porcja,1,4 Shahnaz Alimokhtari,1
Robert C. Hale,7 Charles Weschler,1
and Lung Chi Chen:
Characterization of the Dust/Smoke
Aerosol that Settled East of the World Trade Center (WTC) in
Lower Manhattan after the Collapse of the WTC 11 September
2001, Environmental
Health Perspectives Volume 110, Number 7, July 2002
http://www.ehponline.org/members/2002/110p703-714lioy/EHP110p703PDF.PDF
[128]
Steven E. Jones, Jeffrey Farrer, Gregory S. Jenkins, Frank
Legge, James Gourley, Kevin Ryan,
Daniel
Farnsworth, Crockett Grabbe: Extremely high temperatures
during the World Trade Center destruction, Journal of 911
Studies, tammikuu 2008,
http://journalof911studies.com/articles/WTCHighTemp.pdf;
WTC Dust Signature Report, Composition and Morphology, RJ
Lee Group Inc, joulukuu 2003,
http://www.nyenvirolaw.org/WTC/130%20Liberty%20Street/Mike%20Davis%20LMDC%20130%20Liberty%20Documents/Signature%20of%20WTC%20dust/WTC%20Dust%20Signature.Composition%20and%20Morphology.Final.pdf
[129]
Teräksen höyrystymisen lämpötila on n. 2 900 ºC, joka on
varsin kaukana n. 1 000 ºC lämpötiloista, joihin
tulipaloissa maksimissaan päästään. Parkkihallien
palokokeissa on havaittu palosuojaamattoman teräksen
lämpötilojen jäävän alle 360 ºC:n ja NIST joutui toteamaan
ettei ole näyttöä WTC:n ulkopilarien saavuttaneen
tulipalokerroksissa paria poikkeusta lukuunottamatta 250 ºC
korkeampaa lämpötilaa.
[134]
Steven E. Jones, Jeffrey Farrer, Gregory S. Jenkins, Frank
Legge, James Gourley, Kevin Ryan,
Daniel
Farnsworth, Crockett Grabbe: Extremely high temperatures
during the World Trade Center destruction, Journal of 911
Studies, tammikuu 2008,
http://journalof911studies.com/articles/WTCHighTemp.pdf
;
WTC Dust Signature Report, Composition and Morphology, RJ
Lee Group Inc, joulukuu 2003,
http://www.nyenvirolaw.org/WTC/130%20Liberty%20Street/Mike%20Davis%20LMDC%20130%20Liberty%20Documents/Signature%20of%20WTC%20dust/WTC%20Dust%20Signature.Composition%20and%20Morphology.Final.pdf
[136]
DELTA = The Detection and Evaluation of Long-range Transport
of Aerosols
[140]
Monet oireista, kuten nopeasti kehittyneet syövät viittaavat
eräiden asiantuntijoiden mukaan altistumiseen
radioaktiiviselle säteilyllä.
[152]
Ajatuksen esitti tiettävästi ensimmäisenä Eric Hufschmid
dokumenttivideollaan Painful Deceptions, 2003
[153]
NIST, 2005; s. 179, Griffin, Scott (toim), 2007, luku:
Steven E. Jones:Why Indeed Did the WTC Buildings Collapse?
sivu 51
[155]
Dokumenttifilmillä 911 Mysteries
[159]
Sähköpostitse Christopher Bollynilta saatu tieto
[160]
Filmileike on katseltavissa Internetissä ja se löytyy mm
dokumenttifilmiltä 911 Mysteries
[169]
1010 WINS NYC News Radio (09/11/01), ääninauha on
kuultavissa esimerkiksi dokumenttifilmillä 911 Mysteries
[172]
"America Rebuilds", PBS Home Video, 2002, ISBN
0-7806-4006-3
[173]
Verbin pull merkitys tässä yhteydessä on
kiistanalainen. Silversteinin lausunnon asiayhteys viittaa
lyhennökseen ilmaisusta pull down, ottaa alas, mikä
käytännössä tarkoittaisi räjähdepurkua. Yhdysvaltojen
ulkoministeriö on selittänyt Silversteinin tarkoittaneen
palomiesten osaston vetämistä pois rakennuksesta (
http://usinfo.state.gov/media/Archive/2005/Sep/16-241966.html
). Selitys on kielellisesti epäuskottava ja ontuu sikälikin,
että rakennus 7:n tulipaloja ei missään vaiheessa edes
yritetty sammuttaa.
[175]
Sortuma kokonaisuudessaan oli pidempi jos huomioidaan
kattorakennusten putoaminen muun rakennuksen sisään. Tällä
ei kuitenkaan ole merkitystä lujuuskertoimia laskettaessa.
[176]
Tri Kurttila esitti tämän allekirjoittaneelle sähköpostitse.
|