PÄÄSIVU

Tapio Kuosma:

ARVOITUS 11.9.2001


Kirjaesittely


Eric Laurent: GÅTORNA KRING DEN 11 SEPTEMBER.

(Översättning från franska av Ingvar Rydberg. Alhambra. Falun 2005)

(Eric Laurent on vuonna 1947 syntynyt ranskalainen reportteri ja kirjailija, joka on erikoistunut kansainväliseen politiikkaan. Laurent on julkaissut lukuisia tietokirjoja, joista tuorein on kuluvana vuonna julkaistu 'La face cachée du pétrole'.)

Eric Laurentin 'Gåtorna kring de 11 september' kartoittaa nimensä mukaisesti 11.9.2001-tapahtumiin liittyviä arvoituksia. Laurent ei väitä tietävänsä vastauksia eikä hänellä ole ratkaisua arvoituksiin. Laurent toteaakin, että '11. syyskuuta' on "kokoelma valheita, joita arvoituksellisuus ympäröi". Kirja on joka tapauksessa varsin kiinnostava. Kirjassa on lukuisa määrä mielenkiintoisia ja valaisevia yksityiskohtia. Samalla kirja tarjoaa ensiluokkaisen opastuksen todellisen reportterin ja tutkivan journalistin kiehtovaan ja salaperäiseen maailmaan. (Tässä kirjaesittelyssä käydään lyhyesti läpi eräitä Laurentin käsittelemiä arvoituksia. Ne auttavat osaltaan saamaan jonkinlaisen otteen 11.9.2001-tapahtumista, ainakin eräänlaisen sormituntuman. - Kyseiset arvoitukset ovat tavallaan indisioita sen käsityksen tueksi, ettei Bushin hallinnon edustama versio 11.9.2001-iskuista ole totuudenmukainen.)


Tarkoitus ei ole koskaan ollut ottaa kiinni bin Ladenia

Syyskuun 11:nnen (2001) tapahtumien ja merkityksen ymmärtämisen lähtökohdat löytyvät Bushin 'sodanjulistuksesta' eli hänen puheestaan 'kongressin ja Amerikan kansan yhteisistunnolle' (Joint Session of Congress and the American People) 20.9.2001. Bushin mukaan syyskuun 11. päivänä "vapauden viholliset suorittivat sotatoimen" Yhdysvaltoja vastaan. ("On September the 11th, enemies of freedom committed an act of war against our country." [ks. Tapio Kuosma: 11.9.2001 : MITÄ TAPAHTUI TODELLA. Livres 'Belles-Lettres'. Helsinki 2005, s. 47]). Bushin mukaan hyökkääjä oli al-Qaida. ("Who attacked our country? The evidence we have gathered all points to a collection of loosely affiliated terrorist organizations known as al Qaeda." [ibid.]) Al-Qaidan terroristien Bush väitti edustavan islamilaisen ekstremismin äärimuotoa. ("Terrorists practice a fringe form of Islamic extremism." [ibid.]) Al-Qaidan johtajaksi Bush nimesi henkilön nimeltä Osama bin Laden ("This group and its leader - - a person named Osma bin Laden..." [ibid.]).

Bush nimesi mainitussa puheessaan USA:n viholliset seuraavaan tapaan: "Meidän vihollisemme on radikaali terroristien verkko [verkosto] ja jokainen niitä [terroristeja] tukeva hallitus." Bush jatkoi: "Meidän sotamme terroria vastaan alkaa al-Qaidan kanssa mutta se ei pääty siihen." ("Our war on terror begins with al Qaeda, but it does not end there." [Kuosma, m.t., s. 48])

Moni muistanee presidentti Bushin uhonneen hieman myöhemmin, että hänen 11.9.2001-'sotatoimen' suorittajien (= 'islamilaisen ekstremismin äärimuotoa edustavan al-Qaidan terroristit') johtajaksi nimeämänsä Osama bin Laden otetaan kiinni elävänä tai kuolleena. (On 9/17/01, President Bush issued perhaps his sternest warning to Osama bin Laden yet: "I want justice. And there's an old poster out West, that I recall, that said, "Wanted, Dead or Alive." - "I want justice," he said after a meeting at the Pentagon, where 188 people were killed last Tuesday when an airliner crashed into the building. "And there's an old poster out West that says, 'Wanted: Dead or Alive.' " http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2001/09/18/wbush18.xml) Bushin into on kuitenkin myöhemmin merkittävästi ja paradoksaalisesti laantunut. ("I don't know where bin Laden is. I have no idea and really don't care. It's not that important. It's not our priority."
- G.W. Bush, 3/13/02 - "I am truly not that concerned about him." - G.W. Bush, responding to a question about bin Laden's whereabouts, 3/13/02 [The New American, 4/8/02])

Se tosiseikka, että USA:n armeija, tiedustelujärjestöt tai lainkäyttöviranomaiset eivät ole 'saaneet' kiinni al-Qaidan johtajaksi väitettyä Osama bin Ladenia 'elävänä tai kuolleena' samoin kuin Bushin toteamus, jonka mukaan hän ei ole Osama bin Ladenin olinpaikasta kiinnostunut, puhuvat Bushin sodanjulistuksen perusteiden ja Bushin hallinnon edustaman 'virallisen version' uskottavuutta vastaan. Monet muutkin seikat tukevat käsitystä, jonka mukaan Osama bin Laden ei ollut syypää 11.9.2001-iskuihin. Tätä päätelmää näyttää osaltaan vahvistavan puolustushaarojen komentajien neuvoston puheenjohtajan, kenraali Richard Myersin lausuma CNN:lle 5.4.2002 puolustusministeri Donald Rumsfeldin läsnäollessa: "Tarkoitus ei ole koskaan ollut ottaa kiinni [Osama] bin Ladenia." ("Målet har aldrig varit att fånga Bin Laden" [Eric Laurent: GÅTORNA KRING DEN 11 SEPTEMBER, s. 39]). (Ilmavoimien kenraali Myers, joka on 30.9.2005 siirtynyt eläkkeelle, toimi 11.9.2001-iskujen tapahtuessa puolustushaarojen komentajien neuvoston [Joint Chiefs of Staff] varapuheenjohtajana. Myers nimitettiin puolustushaarojen komentajien neuvoston puheenjohtajaksi 1.10.2001 lukien.) Laurent ei näytäkään uskovan, että Osama bin Laden olisi kyennyt johtamaan 11.9.2001-iskujen kaltaisia sofistikoituja operaatioita piilopaikastaan Tora-Boran vuoristossa (Afganistan). (Itse asiassa 11.9.2001 jälkeiset tapahtumat osoittavat, että Bushin hallinnon tavoitteeksi oli jo kauan ennen sanottua päivämäärää asetettu yhtäältä Afganistanin valtaaminen ja miehittäminen sekä toisaalta Saddam Husseinin syrjäyttäminen ja Irakin miehittäminen. Kysymys oli öljystä, rahasta ja vallasta samoin kuin USA:n imperiumin levittämisestä kautta koko maailman. Keinona tavoitteiden saavuttamiseksi oli 'sota terroria vastaan'. Siihen päästiin 11.9.2001-iskuja tekosyynä käyttäen. 11.9.2001-iskut olivat 'terrorin vastaisen sodan' conditio sine qua non (välttämätön ehto).


Kaikkien aikojen pahin petos

Syyskuun 19. päivänä 2003 FBI:n tiedottaja Ed Cogswell luki lyhyen tiedotteen, jota USA:n media tuskin noteerasi. Hän ilmoitti, että tutkimus levottomuutta herättäneistä finanssikeinotteluista, jotka olivat edeltäneet 11.9.2001-tragediaa, oli juuri lopetettu. Kaksi vuotta kestäneet tutkimukset eivät Cogswellin mukaan olleet tuottaneet todisteita siitä, että keinottelijat olisivat tienneet jotakin attentaattien valmisteluista. Virallisen version mukaan spekulantit olivat olleet rikkaita riskikeinottelijoita eli siis pelureita, jotka olivat toimineet ilman ennakkotietoa pelkässä kurssien putoamisen toivossa. Cogswell ei ilmoittanut keinotteluvarojen suuruutta eikä asianomaisten asiakkaiden nimiä. FBI:n 'tiedottamisessa' oli itse asiassa kysymys valtavien keinotteluoperaatioiden jälkien salaamisesta. ("Det var ett diskret försök att utplåna spåren av operationer utan motstycke" [Laurent, m.t., s. 41].)

Eric Laurent tapasi 24.11.2003 Lontoon Cityssä yhden finanssimaailman arvostetuimman firman varapuheenjohtajan, jonka Laurent oli tuntenut yli viisi vuotta. Varapuheenjohtaja edellytti, ettei hänen henkilöllisyyttään paljasteta. Perustelu oli odotettu: "Yksi plussa tässä ammatissa on, että puuttuu muisti." Varapuheenjohtaja oli sen jälkeen esittänyt kantanaan, että niissä finanssikeinotteluissa, jotka olivat edeltäneet 11.9.2001-iskuja, oli kysymys 'pahimmasta milloinkaan suoritetusta sisäpiiririkoksesta' ("det värsta insiderbrott som någonsin har begåtts").

Mainitun varapuheenjohtajan (erään finanssimaailman arvostetuimman firman varapuheenjohtaja) asiantuntijan arvio on osaltaan vahva indisio sille käsitykselle, että varsin monet finanssipiirien (pörssimaailma, suurpankit, suuryhtiöt, suurkeinottelijat ja -sijoittajat ymv. spekulantit) olivat tietoisia 11.9.2001-terrori-iskuista ennen niiden suorittamista.


'Musta tiistai' ja markkinat

Eric Laurentin mukaan ensimmäinen vakava erittely 'kaikkien aikojen pahimmasta petoksesta' eli 'pahimmasta inside-rikoksesta' (= 11.9.2001-iskuihin liittyvät finanssikeinottelut) on suoritettu Mossadia lähellä olevan israelilaisen tutkimusinstituutin Herzliyan toimesta ("Herzliyas Institut för internationell politik och terrorbekämpning"). Laurent sai käsiinsä sanotun instituutin raportin puolustusministeriössä työskentelevältä israelilaiselta ystävältään. Analyysi "ei jätä mitään epäilyä siteistä spekulanttien ja niiden välillä, jotka suunnittelivat kaapattujen koneiden lennättämisen World Trade Centeriin ja Pentagoniin" (m.t., s. 44).

Lokakuun 2. päivänä 2001 Wall Street Journal paljasti, että turvallisuuspalvelut olivat panneet merkille epänormaalin suuria amerikkalaisten viisivuotisten valtionobligaatioiden ostoja juuri ennen attentaatteja. Kyseiset transaktiot kohosivat arvoltaan viiteen miljardiin dollariin. Mainitun lehden mukaan "nämä viisivuotiset obligaatiot ovat paras investointi yleisen kriisin sattuessa, erityisesti, jos kriisi iskee Yhdysvaltoihin" (m.t., s. 48).

Finanssispekulaatioita tutkiessaan Laurent törmäsi jälleen yhteen huomiota herättävään seikkaan: Attentaatteja edeltäneinä tunteina ja vieläpä sen jälkeen, kun koneet olivat iskeytyneet rakennuksiin, kaksoistorneissa olevat tietokoneet rekisteröivät "epänormaalin suuren määrän transaktioita yli 100 miljoonan dollarin arvosta". Tuon arvion on esittänyt alan asiantuntija Richard Wagner (Reuters Report 16.12.2001) (m.t., s. 49). Operaatioita, jotka oli aloitettu syyskuun 10:nnen ja 11:nnen välisenä yönä, lisättiin aamun sarastaessa ja jatkettiin vielä, kun palavat tornit olivat romahtamassa. Rikollisten spekulaatioiden (jollaisiksi niitä luonnehti eräs finanssiasiantuntija)tarkoitus oli selvä: suorittaa täydellinen rikos, koska tornien tuhoaminen eliminoisi kaikki jäljet (m.t., s. 50).

Kaksoistornien tuho ei tuhonnut aivan kaikkea materiaalia. Laurent kertoo, miten rakennusten raunioista löydettiin tulen tai veden pahasti vaurioittamia kovalevyjä ("hårddiskar"). Useat luottokorttifirmat samoin kuin finanssi- ja telekommunikaatioyhtiöt yhdistivät voimansa noiden kovalevyjen tutkimiseksi samalla tavalla kuin lentokoneiden mustia laatikoita tutkitaan. Tutkimustehtävä annettiin pienelle saksalaiselle yhtiölle Convarille. Sanottu yhtiö käyttää laseriin perustuvaa vallankumouksellista tekniikkaa, jonka väitetään mahdollistaneen niiden 32 tietokoneen tiedostojen rekonstruoinnin, jotka löydettiin tuhoutuneista kaksoistorneista.

Convarin johtajan Peter Henschelin mukaan voidaan otaksua, että "tieto hyökkäyksistä on kulkenut asioista perillä oleville, jotka ovat käyttäneet tietoa lähettääkseen toimeksiannon finanssitransaktioista" (m.t., s. 50). Valitettavasti kaikki tiedot, joita Convar on saanut tutkimuksissaan esiin, on leimattu salaisiksi. "Mitään ei ole vuotanut ulos" (m.t., s. 51). (Reijo Yli-Karjanmaan 23.5.2006 välittämän tiedon mukaan Convar ei enää olisi saksalaisessa omistuksessa, vaan se olisi siirtynyt erään yhdysvaltalaisfirman omistukseen.)

Arvio edellä esitetystä: On vahvoja indisioita sen käsityksen puolesta, että 11.9.2001-iskuihin liittyi suurimittaista finanssikeinottelua, ehkäpä historian suurin finanssipetos. Tuota finanssikeinottelua harjoitettiin mitä ilmeisimmin myös WTC:n kaksoistorneissa vielä 10.9.2001 ja jopa 11.9.2001 senkin jälkeen, kun koneet (tai lentävät laitteet) olivat iskeytyneet kaksoistorneihin !

On indisioita siitä, että WTC:n kaksoistornien tuhoamisella pyrittiin ainakin salaamaan 'historian suurin finanssikeinottelurikos'. Ehkäpä kaksoistornien tuholla ja erityisesti WTC-7:n tuholla tavoiteltiin muitakin päämääriä?


FBI:n John O'Neillin tapaus

Kaikkien aikojen suurinta finanssipetosta tutki siis pieni saksalainen yhtiö Convar, joka oli viisitoista vuotta työskennellyt Saksan poliisin ja Yhdysvaltojen armeijan laskuun. Yhtiö on harjoittanut läheistä yhteistyötä FBI:n kanssa, ja juuri FBI on 'sulkenut kannen' niin pian kuin mahdollista. Eric Laurent kysyy, onko kysymys epäpätevyydestä ja vastaa itse: "Sitä en juuri usko" (m.t., s. 51). Laurent aavistaakin taustalla paljon huolestuttavamman syyn: epäilyttävän suhtautumisen terroriuhkaan al-Qaidan taholta ennen ja jälkeen attentaattien. Laurent ajattelee erityisesti John O'Neillin tapausta. O'Neill oli FBI:n New Yorkin toimiston terrorismin torjunnasta vastaavan yksikön päällikkö ja ensimmäinen, joka sai selville, miten Osama bin Ladenin verkko itse asiassa toimi.

Laurentin kuvauksen mukaan O'Neill oli toisinaan sympaattinen, toisinaan arrogantti. Joka tapauksessa tuo massiivinen mies säteili uskomatonta energiaa. Jotkut kadehtivat häntä, toiset inhosivat. Ketään O'Neill ei jättänyt kylmäksi. Hän oli toiminut terrorismin vastaisen tutkinnan keskiössä jo vuodesta 1993 alkaen eli WTC:hen kohdistetusta ensimmäisestä attentaatista lähtien. Laurentin mukaan O'Neill koki työnsä ristiretkeksi, koska hän oli vakuuttunut terroriuhan suuresta mittakaavasta. O'Neillin sanoma Laurentille oli seuraava: "Niillä on kyky ja riittävän hyvinrakennettu infrastruktuuri iskeäkseen USA:ta vastaan, jos ne niin haluavat." Laurent tunsi O'Neillin hyvin, sillä miehet tapasivat aina, kun Laurent kävi USA:ssa.

Laurent näyttä arvostaneen O'Neilliä suuresti. Laurent rinnasti O'Neillin monessa suhteessa italialaiseen anti-mafiatuomariin Giovanni Falconeen, joka kuuluu Laurentin eniten ihailemiin miehiin. (Falcone oli lahjomaton tutkintatuomari, jonka määrätietoinen ja älykäs toiminta johti aikanaan mafian vallan tilapäiseen murenemiseen. Falcone joutui kuitenkin viranomaisten ja poliitikkojen pettämäksi ja lopulta mafian murhaamaksi. - Falconen mafian vastaisesta kamppailusta on tehty elokuva. - Falcone on julkaissut mafiaa ja omaa työtään koskevan kirjan, joka on myös suomennettu: Giovanni Falcone: Cosa nostra : tuomari ja kunnian miehet [toim. Marcelle Padovani; italian kielestä suomentanut työryhmä: Pirjo Jormanainen et al.; Artemisia, 1995].) Erään kerran Laurent sanoikin O'Neillille: "Te yritätte tehdä al-Qaidan kanssa sen, minkä Falcone onnistui tekemään mafian osalta." O'Neill vaikutti kuitenkin vaivautuneelta. "Meidän työmme on ehkä samankaltaista, mutta en usko, että voitte verrata meitä. Falcone työskenteli vihamielisessä ympäristössä ja vaaransi henkensä joka päivä. Niin ei ole minun kanssani." Ja juuri tuon seikan Laurent kyseenalaisti. Silloin O'Neill vastasi vuorosanoilla Shakespearen Julius Caesarista: "Pelkuri kuolee useita kertoja päivässä, rohkea vain kerran." Tiedämme jo, että Giovanni Falcone oli erittäin rohkea mies. Mutta rohkea oli myös John O'Neill.

On epäselvää, ehtikö O'Neill milloinkaan ymmärtää vastassaan olevien voimien suuruutta ja vaikutusta. Joka tapauksessa hänen terrorismin vastainen työnsä joutui vastatuuleen heti, kun Bush oli tullut valtaan. Selvät ohjeet kielsivät O'Neilliä vastedes tutkimasta bin Ladenin suvun ja Saudi-Arabian sekaantumista terrorismin rahoittamiseen. Sisäisten intrigien ja petollisen lehdistökampanjan uhrina O'Neill antoi lopulta periksi ja erosi FBI:stä ottaakseen vastuulleen WTC:n turvallisuuspäällikön tehtävät. O'Neill aloitti uuden työnsä 10. päivänä syyskuuta 2001. Hän vietti saman päivän iltaa kahden ystävänsä seurassa eräissä newyorkilaisissa baareissa ja palasi kotiin aamuyöllä puoli kolmen maissa. Kello 8 aamulla (11.9.2001) O'Neill oli taas toimistossaan pohjoistornin 34. kerroksessa. Mies, joka oli ollut bin Ladenin jäljillä niin kauan, oli pettyneenä myöntänyt läheisilleen: "Kaikki vastaukset kysymyksiin bin Ladenista, al-Qaidan verkosta ja mahdollisuuksista päästä niihin käsiksi ovat Saudi-Arabiassa".


Miten John O'Neillin kävi? O'Neill sai surmansa rakennusromahduksen infernossa (m.t., s. 53).


John O'Neillin kuolema herättää kysymyksiä. Johdettiinko O'Neill ansaan? Keitä olivat ne kaksi ystävää, joiden kanssa O'Neill vietti viimeisen iltansa ja yönsä? Oliko tarkoitus vaientaa hankala ja paljon tietävä entinen FBI:n terrorismitutkija?

O'Neillin kohtalo palauttaa mieliin tapahtumia vuosilta 1977 ja 1978. Tuolloin sai surmansa ainakin seitsemän FBI:n virkailijaa varsin oudoissa oloissa. Yhteinen nimittäjä noilla virkailijoilla oli, paitsi sanottu liittohallituksen virasto työnantajana, myös ja nimenomaan John F. Kennedyn poliittista murhaa koskevat murhatutkimukset.

FBI:n arvoasteikossa kolmas mies Louis Nichols kuoli 'sydänkohtaukseen' kesäkuussa 1977 vähän ennen kuin hänen oli määrä antaa todistajanlausuntonsa edustajainhuoneen salamurhakomitean House Select Committee on Assassinations &ndash HSCA) edessä. Nichols oli FBI:n johtajan J. Edgar Hooverin henkilökohtainen yhdysmies Warrenin komissioon. (Louis Nichols oli mies, joka 'tiesi liikaa'.) Nichols oli ensimmäinen kuudesta vuonna 1977 kuolleesta FBI:n huippuvirkailijasta. Heidän kaikkien oli määrä esiintyä todistajina edustajainhuoneen salamurhakomiteassa (Craig Roberts &ndash John Armstrong: JFK; The Dead Witnesses. USA 1995, s. 142). - FBI:n agentti Alan Belmont, joka toimi Hooverin erityisavustajana Warrenin komissiossa, kuoli elokuussa 1977 "pitkään sairauteen" ("a long illness") (ks. Roberts &ndash Armstrong, m.t., s. 146-147). - FBI:n asiakirja-asiantuntija James C. Cadigan, joka antoi todistajanlausuntonsa Warrenin komission edessä, kuoli elokuussa 1977 kaaduttuaan (tai pudottuaan) kotonaan ("a fall in his home") (ks. m.t., s. 147-148). -

FBI:n sormenjälkiasiantuntija Donald Kaylor kuoli lokakuussa 1977 "kohtalokkaaseen sydänkohtaukseen" (m.t., s. 150). - FBI:n oikeuslääketieteellisen laboratorion johtaja J. M. English kuoli niin ikään lokakuussa 1977 &ndash sydänkohtaukseen ("of a heart attack") (m.t., s. 150). - FBI:n agentti Regis Kennedy ilmestyi &ndash poikkeuksellisesti &ndash edustajainhuoneen salamurhakomitean eteen ja kuoli vähän sen jälkeen (vuonna 1978). Kuolinsyy on tuntematon ("Cause of death: Unknown") (k.s. m.t., s. 151-152). - FBI:n huippusalaisen vastavakoiluyksikön päällikkö William Sullivan kuoli metsästysretkellä saamaansa ampumahaavaan New Hampshiressä 16.7.1978. Sullivania väitetään ammutun erehdyksessä 'hirvenä'. ("He was supposedly 'mistaken for a deer'" [m.t., s. 156].) Sellainen erehdys tuntuu oudolta, koska Sullivanilla oli metsästysretkellä yllään kirkkaan oranssin väristä vaatetusta ("He was wearing bright orange" [ibid.].)


Abu Zubayda ja oudot kuolemantapaukset

Bushin hallinto pitää saudiarabialaista Abu Zubaydaa al-Qaidan korkea-arvoisena jäsenenä ja Osama bin Ladenin läheisenä liittolaisena. FBI-miesten tukemat pakistanilaiset erikoisjoukot ottivat Abu Zubaydan kiinni 28.3.2002 Faisalabadin Faisal Cityssä (Länsi-Pakistan) kaksikerroksiseen asuinrakennukseen tekemässään rynnäkössä (Laurent, m.t., s. 113-114). Abu Zubayda vietiin sotilaskoneella Afganistaniin, jossa hän joutui kuulusteltavaksi CIA:n Bagramin sotilastukikohdassa käyttämään Hotel Californiaksi nimettyyn kuulustelukeskukseen. Abu Zubayda harhautettiin uskomaan, että hänet oli viety saudiarabialaiseen sotilassairaalaan. Sen jälkeen, kun Abu Zubaydaan oli pistetty injektiolla penthotalsodium-nukutusainetta, kaksi saudiarabialaisiin univormuihin pukeutunutta yhdysvaltalaisarabia tuli kuulustelemaan häntä.

Nähdessään miehet Abu Zubayda hengähti syvään helpotuksesta. Hän oli pelännyt joutuvansa kidutetuksi ja sen jälkeen tapetuksi amerikkalaisten toimesta. Abu Zubayda ilmoitti spontaanisti erään saudiarabialaisen prinssin koti- ja matkapuhelinnumerot sanoen: "Soittakaa hänelle! Hän kertoo, mitä teidän on tehtävä." Kummankin numeron selvitettiin kuuluvan prinssi Ahmed ibn Salman ibn Abd al-Azizille, kilpa-ajotallin omistajalle, joka 13. syyskuuta 2001 oli lennätetty kotiin Kentuckysta, Yhdysvalloista (m.t., s. 115).

Abu Zubayda oli jatkokuulusteluissa paljastanut useita muitakin nimiä. Näitä olivat ainakin (1) Sultan Faisal ibn Saud (prinssi Ahmed ibn Salmanin serkku), (2) Fahd ibn Turki ibn Saoud al-Kabir, (3) Saudi-Arabian tiedustelupalvelun entinen päällikkö ja entisen kuningas Faisalin poika Turki ibn Faisal ja (4) Pakistanin armeijan ilmavoimien komentaja, marsalkka (Air Chief Marshal) Mushaf Ali Mir.

Abu Zubaydan mukaan prinssi Ahmed ja marsalkka Mir tiesivät, että hyökkäys Yhdysvaltojen maaperällä oli suunniteltu tapahtuvaksi 11.9.2001. He eivät hänen mukaansa kuitenkaan voineet estää sitä tai varoittaa amerikkalaisia, koska he eivät tienneet attentaatin luonnetta eikä sitä, missä attentaatti tapahtuisi. Abu Zubayda paljasti myös olleensa läsnä, kun Osama bin Laden oli vuonna 1996 sopinut tuolloin Pakistanin turvallisuuspalvelussa ISI:ssä työskennelleen Mirin kanssa siitä, että ISI antaisi Osama bin Ladenille ja al-Qaidalle aseita, varusteita ja suojaa. Abu Zubayda väitti olleensa mukana Pakistanissa ja Afganistanissa monissa Osama bin Ladenin ja Saudi-Arabian turvallisuuspalvelun päällikön, prinssi Turkin välisissä tapaamisissa (m.t., s. 116). Abu Zubayda edusti al-Qaidaa eräässä prinssi Turkin ja Talibanin edustajien välisessä tapaamisessa Kandaharissa kesällä 1998. (Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että islamilainen Taliban-liike [arabian kielen sana 'Taliban' on suomennettavissa ilmaisulla 'Islamin oppilaat'] hallitsi Afganistanissa vuosina 1996-2001 ja että Arabiemiraatit, Pakistan ja Saudi-Arabia tunnustivat Taliban-hallituksen Afganistanin lailliseksi hallitukseksi. Talibanin johtajana toimi Mullah Mohammed Omar.)

Saudiarabit olivat Abu Zubaydan mukaan vakuuttaneet auttavansa Talibania ja luvanneet, etteivät he koskaan vaadi Osama bin Ladenin luovuttamista niin kauan kuin al-Qaida harjoittaa toimintaansa Saudi-Arabian rajojen ulkopuolella. Abu Zubayda kertoi edelleen, että rahat al-Qaidalle siirrettiin useiden välikäsien kautta ja että noita välikäsiä olivat muun muassa kuningasperheen jäsenet.

Washingtonissa Abu Zubaydan ilmoittamat tiedot kiistettiin väärinä ja pahantahtoisina. Saudi-Arabian taholta ei annettu ainuttakaan kommenttia. Mutta ainoastaan neljä kuukautta paljastusten jälkeen kolme Abu Zubaydan mainitsemaa prinssiä oli kuollut selittämättömästi vain muutaman päivän välein (m.t., s. 117). Kilpa-ajotallin omistaja, prinssi Ahmed ibn Salman (43 vuotta) kuoli sydänkohtaukseen sairaalavuoteessaan oleskellessaan riadilaisessa sairaalassa vaarattoman leikkauksen jälkeen (ibid.). Päivää myöhemmin sai surmansa Sultan ibn Faisal ibn Turki (41 vuotta) liikenneonnettomuudessa Jeddan ja Riadin välillä matkalla serkkunsa hautajaisiin (ibid.). Viikkoa myöhemmin löydettiin kuolleena prinssi Fahd ibn Turki ibn Saoud al-Kabir (25 vuotta) läheltä Ramahia, 77 kilometriä Riadista koilliseen. Hovin virallisen kommunikean mukaan prinssi oli matkallaan kuumimpaan kesäaikaan "menehtynyt janoon" (ibid.). Ainoastaan Saudi-Arabian turvallisuuspalvelun entinen päällikkö, prinssi Turki (joka oli ollut neljännesvuosisadan Osama bin Ladenin kummisetä ja suojelija) välttyi vastaavalta kuolemalta. Hänetkin tosin erotettiin kruununprinssi Abdallahin toimesta kymmenen päivää 11.9.-tapahtumien jälkeen. (Prinssi Turki on toiminut vuodesta 2002 lukien maansa suurlähettiläänä Lontoossa) (m.t., s. 118).

Seitsemän kuukautta saudiarabiprinssien ennenaikaisen poismenon jälkeen kuolema korjasi jälleen satoa: Helmikuun 20. päivänä 2003 sai surmansa edellä mainittu marsalkka Ali Mir Fokker-lentokoneen maahansyöksyssä luoteis-Pakistanissa. Ali Mirin mukana kuolivat hänen vaimonsa ja viisitoista muuta ihmistä ("femton av hans närmaste"). Ilma oli kirkas, näkyvyys täydellinen ja lentokone oli juuri tarkastettu. Mitään virallista tutkintaa ei suoritettu (m.t., s. 118).

(Prinssi Ahmedin kuolema sattui muuten täsmälleen vuosi sen jälkeen, kun hänen vanhemman veljensä elämä oli päättynyt yhtä selittämättömästi. Prinssi Fahd ibn Sultan oli nimittäin kuollut 25.7.2001 sydänkohtaukseen [Laurent, m.t., s. 119].)

 

Israel-connection

Virallisesti Israel ei ole koskaan vakoillut suurta amerikkalaista liittolaistaan. Jokin aika sitten on saatu tietoja kahdesta selvityksestä, jotka osoittavat päinvastaiseen suuntaan. Yksi selvityksistä on kongressin revisioviraston (General Accountability Office - GAO) raportti ja toinen selvityksistä on puolestaan sotilastiedustelupalvelun DIA:n raportti. Selvityksissä varoitetaan siitä sotilaallisesta ja taloudellisesta vakoilusta, jota Israel harjoittaa USA:ssa (Laurent, m.t., s. 155). GAO:n raportissa, jossa Israelista käytetään nimitystä 'maa A', todetaan seuraavaa: "Amerikkalaisen tiedusteluelimen mukaan A-maan hallitus on sellaisten USA:n vastaisten vakoiluoperaatioiden takana, jotka ovat aggressiivisimpia, mitä mikään ystävällismielinen maa harjoittaa" (ibid.). Yhtenä vakoilun mahdollistavana tekijänä Laurent viittaa Amdocs-nimiseen israelilaiseen telekommunikaatioyhtiöön, jolla on sopimus 25 suurimman amerikkalaisen puhelinyhtiön kanssa. Käytännöllisesti katsoen jokaisen USA:ssa tapahtuvan puhelinsoiton käsittelee Amdocs (ibid.).

Israelin harjoittamasta vakoilusta USA:ssa on useita esimerkkejä, todisteita ja indisioita.

Juuri ennen 11.9.2001-tapahtumia otettiin kiinni tai vangittiin 140 nuorta israelilaista vakoilusta (Laurent, m.t., s. 156). Syyskuun 11. päivän jälkeen pidätettiin lisäksi 60 israelilaista samasta syystä (ibid.). Maaliskuun 5. päivänä 2001 Le Monde julkaisi Intelligence On Linen päätoimittajan Guillaume Dasquién lausunnon, jonka mukaan hänellä oleva luottamuksellinen raportti vahvisti israelilaisen vakoojaverkon olemassaolon ("en konfidentiell rapport som bekräftar existensen av ett israeliskt spionagenät" [Laurent, m.t., s. 156].). Le Monden mukaan kysymyksessä oli satakunta israelilaista agenttia, joista eräät ilmoittivat olevansa taideopiskelijoita, kun taas muut olivat sidoksissa israelilaisiin teknologiayrityksiin (ibid.). Kaikki agentit otettiin viranomaisten toimesta säilöön ja kuulusteltiin. Heistä tusinan verran "kuuluu istuvan vankilassa edelleen" (ibid.) [Eric Laurentin kirjan johdantojakso on päivätty 3.9.2004.].

Mainittujen israelilaisten agenttien yhtenä tehtävänä kuuluu olleen al-Qaidan terroristien jäljittäminen Yhdysvaltojen maaperällä liittohallituksen viranomaisia varoittamatta (Laurent, m.t., s. 156). Onkin väitetty, että Israel ei ollut antanut USA:lle kaikkia hankkimiaan tietoja 11.9.2001-attentaattien valmisteluista (ibid.). Monilla niistä 'taideopiskelijoista', joita on epäilty luvattomasta toiminnasta, on ollut sotilastausta tiedustelupalvelussa tai huipputeknologisissa yksiköissä (ibid.). Useilla on ollut yhteyksiä israelilaisiin high-tech-yrityksiin Amdocks, Nice ja Retalix. Eräälle kiinniotetulle 'naisopiskelijalle' asetetun 10.000 dollarin takuusumman maksoi Amdocksissa työskennellyt israelilainen (ibid.).

Yksi FBI:n raportti on paljastanut seuraavaa: "Ne syyskuun 11:nnen arabiterroristit ja epäillyt solut Phoenixissä, Arizonassa ja Miamissa ja Floridan Hollywoodissa, sattuivat joulukuusta 2000 huhtikuuhun 2001 saakka oleskelemaan israelilaisten vakoiluryhmien läheisyydessä" (Laurent, m.t., s. 159). Saksalaisen viikkolehden Die Zeitin mukaan Mossad-agentit olivat erityisen kiinnostuneita Mohammed Attasta ja hänen tärkeimmästä kumppanistaan Marwan al-Shehristä. Molemmat olivat asuneet Hampurissa enenn kuin he asettuivat Floridan Hollywoodiin. Yksi Mossad-ryhmä oleskeli juuri silloin siinä kaupungissa. Mossad-ryhmän päällikkö Haman Serfati oli vuokrannut useita huoneistoja. Yksi oli 701 Streetin ja 21 Avenuen risteyksessä, aivan lähellä molempien oletettujen terroristien asuntoa (ibid.). Atta asui 3389 Sheridan Streetillä samassa kaupungissa. Monet israelilaiset asuivat hänen läheisyydessään numerossa 4220. Nuo israelilaisagentit olivat muun muassa keksineet, että Atta ja Marwan al-Shehri ottivat lentotunteja (ibid.).

Israelin USA:n-suurlähettiläs Danny Ayalon kiisti, että Mossad-agentit olivat mainitussa yhteydessä operoineet Yhdysvalloissa. "Mutta ne miehet, jotka jäljittivät noita kahta epäiltyä, olivat tuskin mitään tavallisia opiskelijoita. He olivat äskettäin saaneet opetusta elektronisessa kuuntelussa ja räjähdysaineiden käsittelyssä Israelin erityisjoukoissa. Erään DEA:n suorittaman tutkimuksen mukaan 'he [ko. agentit] operoivat useissa soluissa, neljästä kuuteen kussakin solussa'" (ibid.).

Laurent väittää tietävänsä, että Mossad oli elokuussa 2001 varoittanut amerikkalaisia kolleegojaan uhkaavasta hyökkäyksestä ja ilmoittanut jopa joidenkin terroristien nimet. Mutta tuon varoituksen mukaan operaatio oli määrä suorittaa Amerikan alueen ulkopuolella ("utanför amerikanskt terrotorium") (Laurent, m.t., s. 160).

(Eric Laurent ei ole yksin väitteessään siinä, että USA:ssa 11.9.2001 jälkeen israelilaisten taideopiskelijoiden toiminta nähtiin uudessa valossa. FBI alkoi tutkia arabikaappaajien jälkiä ja huomasi monella heistä olevan asuinpaikkoja Floridassa. Tutkinnoissa saatiin selville, että osalla israelilaisista taideopiskelijoista oli osoite samalla alueella kaappaajien kanssa. Eräs kommentaattori sanoikin, että ne olivat vain jaardien päässä toisistaan. - Carl Cameron Fox News:stä oli ensimmäinen reportteri, joka julkisti tämän uutisen neliosaisessa sarjassa joulukuussa 2001, ja jonka jälkeen hänet vedettiin pois Foxista. Sarjassaan Cameron kertoi useita esimerkkejä Israelin vakoilusta Amerikassa. Ensimmäisessä raportissa Cameron keskittyi Israelin valvontaan koskien arabikaappaajia. Cameron raportoi: "Ei ole viittausta siihen, että israelilaiset olisivat vastuussa 9/11 -hyökkäyksistä, mutta tutkijat epäilevät israelilaisten mahdollisesti keränneen tietoja hyökkäyksen etenemisestä ja olleen jakamatta tietoja muille." Cameron pohjusti raporttinsa tiedoilla, joita hän sai FBI:ltä, DEA:lta ja INS:ltä. Raportissa eräs tutkija myönsi, että israelilaisten ja arabikaappaajien välillä oli siteitä. - Myös Alan Simpsonilla näyttäisi olevan julkaisemattomia osia Carl Cameronin raportista, joka koskee israelilaisten suorittamaa arabikaapparivalvontaa: FBI:n selvityksen mukaan arabiterroristit ja epäillyt solut asuivat samalla alueella kuin israelilaiset solut Irvingissä Texasissa, Floridan Hollywoodissa sekä Floridan Miamissa joulukuusta 2000 toukokuuhun 2001. Irvingin tapauksessa israelilaissolu käytti vuokrapostilokeroa ostoskeskuksessa yhden korttelin päässä arabiepäiltyjen asunnosta. Hollywoodissa terroristit, mukaan lukien egyptiläinen pääkaappaaja Mohammed Atta, jonka väitetään ohjanneen American Airlinesin lennon 11 World Trade Centerin pohjoistorniin, käyttivät vuokrapostilokeroa, joka oli kahden korttelin päässä israelilaisen 'taideopiskelija'-piirin johtajan asunnosta. - Tämä ei ole ainoa tapaus, jossa israelilaisten on huomattu oleilevan samoilla alueilla kuin saudisolut. DEA:n raportin mukaan toinen israelilaisryhmä, joka toimi Floridan Hollywoodista käsin, ja jota johti Hanan Serfaty, asui osoitteessa 4220 Sheridan St., #303, Hollywood, Florida 33021 (Emerald Greens Apartments), kun taas saudikaapparit Khalid Al Midhar, Abdulaziz al Omari, Walid Al Shehri, ja Yhdistyneiden arabiemiraattien kansalainen Marwan al Shehri, toimivat osoitteessa 3389 Sheridan St. #256, Hollywood, Florida 33021-3608. Toinen Serfatyn asunto osoitteessa 701 S. 21st Ave., Hollywood sijaitsi lähellä Attan ja Al Shehrin koteja, mukaan lukien asunto Jackson Streetillä, vain muutaman korttelin päässä, sekä Bimini Motel Apartments, asunto 8, osoitteessa 1600 North Ocean Drive. - Syyskuun 7. päivänä 2001 Atta ja Al Shehri viettivät useita tunteja Shuckums Oyster Bar and Grillissä osoitteessa 1814 Harrison St., vain kortteleiden päässä Serfatyn 21st Ave. -osoitteessa olleesta asunnosta. Miamilainen israelilaisyksikkö, jota johti Legum Yochai, toimi osoitteesta 13753 SW 90th Ave., Miami, kun taas kaappaaja Al Shehri asui lähellä Horizons Apartmentsissa, osoitteessa 8025 SW 107th Ave. On vain vähän epäilyksiä siitä, että Israelin tiedustelupalvelu ei olisi tiennyt, mitä Atta ja muut tekivät viikkoja ennen 11.9.2001-iskuja.)

Eric Laurentin todistuksen mukaan Fox poisti maaliskuussa 2002 Carl Cameronin Israelin vakoilusta USA:ssa tekemät neljä reportaasia omasta on-line-arkistostaan merkinnöin "This story no lpnger exists" (Laurent, m.t., s. 160-161). (Mainittakoon, että Fox News on suuri ja kuuluisa mediaketju, jonka omistaa Bushin suvun ystävä Rupert Murdoch.)

Israelilainen päivälehti Haaretz tiesi kertoa 23.3.2004 seuraavaa: Sähköpostiservereihin erikoistuneen israelilaisen Odigo-nimisen yrityksen "kahta työntekijää varoitettiin kaksi tuntia ennen kuin kaksoistorneihin iskettiin siitä, mitä tuleman piti" (m.t., s. 161). Misha Macover, yhtiön puheenjohtaja, vahvisti, että kahta virkailijaa oli varoitettu. He ilmoittivat vastuuhenkilöille, jotka ottivat heti yhteyttä Israelin tiedustelupalveluun, joka edelleen valisti asiasta FBI:ta (ibid.). Odigon amerikkalainen varapuheenjohtaja Alex Diamantis selitti, että viestiä "voisi kuvata uhaksi, varoitukseksi" (ibid.). Odigon amerikkalainen toimisto sijaitsi neljön korttelin päässä World Trade Centeristä.

Eräs New Jerseyssä asuva nainen, joka 11.9.2001 seurasi WTC-draamaa kiikarilla, pani merkille kolme nuorta miestä, jotka olivat polvillaan erään valkoisen minubussin katolla. He ottivat valokuvia toisistaan taustana palavat tornit. Naisen mukaan miehet "näyttivät onnellisilta eivät lainkaan shokeeratuilta" (m.t., s. 162). Nainen piti sitä kummallisena. Hän kirjoitti ajoneuvon numeron muistiin ja soitti poliisille. Minibussi, joka oli Urban Moving -nimisen muuttofirman nimissä, löydettiin kello 16 New Jerseyssä sijaitsevan stadionin lähistöltä. Poliisit piirittivät auton ja löysivät viisi miestä, joiden ikä vaihteli 22-27 vuoteen. Yhdellä heistä oli sukkiin kätkettynä 4.700 dollaria. Eräällä toisella oli kaksi ulkomaanpassia. Ajoneuvosta löytyi myös laatikollinen purkinavaajia ("En låda med boxöppnare") (ibid.). Ajoneuvon kuljettaja Sivan Kurzberg ilmoitti poliiseille: "Me olemme israelilaisia. Me emme ole teidän ongelmanne. Teidän ongelmanne ovat samat kuin meidän. Palestiinalaiset ovat ongelma" (ibid.).

Eräs Urban Movingin työntekijä kertoi lehtimiehille, että hänen kolleegansa olivat nauraneet saadessaan tietää 11.9.-hyökkäyksistä. "Minä olin kyynelissä", mies sanoi. "Mutta nuo tyypit pilailivat ja se suututti minua. He sanoivat: 'Nyt Amerikka tietää, mitä me olemme läpikäymässä'" (m.t., s. 163).

Tutkimus paljasti, että monet minibussin israelilaiset työskentelivät Mossadille. Tutkijat epäilivät, että Urban Moving toimi peiteyrityksenä kuuntelu- ja valvontaoperaatioille, joiden kohteina olivat Hamasille ja islamilaiselle Jihadille rahaa keräävät radikaalit islamilaiset verkot (ibid.). FBI:n päätelmäksi on kerrottu, että kyseiset viisi israelilaista vakoilivat paikallisia arabeja ja että heidät vapautettiin sen vuoksi, ettei heillä ollut mitään tekemistä 11.9.-tapahtumien kanssa (ibid.).

 

Osama bin Laden on kiistänyt syyllisyytensä 11.9.2001-iskuihin

Eric Laurent tekee kirjassaan selväksi sen tosiseikan, joka Osama bin Ladenia koskevassa länsimaisessa tiedonvälityksessä ja keskustelussa usein 'unohdetaan' tai sivuutetaan: Osama bin Laden on ainakin kolme eri kertaa kiistänyt syyllisyytensä 11.9.2001-iskuihin (ks. Laurent, m.t., s. 231-232). Syyskuun 28. päivänä 2001 pakistanilainen lehti Ummat julkaisi ensimmäisen Osama bin Ladenin kanssa tehdyn haastattelun 11.9.2001-attentaattien jälkeen. Haastattelu sisälsi dementoinnin Osama bin Ladenin taholta: "Minä olen jo sanonut, että minulla ei ole mitään tekemistä syyskuun 11:nnen hyökkäysten kanssa. Muslimina yritän välttää valehtelemista. Minulla ei ole ollut tekemistä näiden hyökkäysten kanssa, enkä katso, että naisten, lasten ja muiden ihmisten murhaaminen on kunnioitettavaa toimintaa. Islam kieltää jyrkästi vahingoittamasta naisia, lapsia ja muita viattomia. Sellainen menettely on kiellettyä. Mutta käynnissä olevassa taistelussa USA kohtelee huonosti lapsia, naisia ja tavallisia ihmisiä, jotka kuuluvat muihin uskontoihin ja erityisesti muslimeja. Se, mitä on tapahtunut Pakistanissa viimeisten yhdentoista kuukauden aikana, riittää hyvin Jumalan vihan langettamiseen Yhdysvaltojen ja Israelin ylle" (m.t., s. 231).

Syyskuun 16. päivänä 2001 uutistoimisto Afghan-Islamic Press sai niin ikään Osama bin Ladenin dementoinnin. AFP:n mukaan lausunto oli lähetetty AIP:n kirjeenvaihtajalle Osama bin Ladenin kumppanin Abd al-Samadin toimesta. Teksti kuului seuraavasti: "Yhdysvallat osoittaa meitä. Mutta minä haluan päättäväisesti kertoa, että minä en ole sitä tehnyt." Tämä oli Laurentin mukaan itse asiassa Osama bin Ladenin antama ensimmäinen virallinen dementointi asiassa (m.t., s. 232). Osama bin Laden jatkoi: "Minä elän Afganistanissa ja tottelen 'uskovien johtajaa' Omaria. Hän ei salli minun harjoittaa sellaista toimintaa" (ibid.).

Marraskuun 7. päivänä 2001 Osama bin Laden otti vastaan 36-vuotiaan pakistanilaisen journalistin Hamid Mirin. Seuraavana aamuna Osama bin Laden totesi Hamid Mirille: "Minulla ei ole mitään tekemistä USA-hyökkäysten kanssa" (ibid.).

 

Päätelmiä

Eric Laurentin kiinnostava kirja ei tarjoa ratkaisua arvoitukseen nimeltä 11.9.2001. "Kun minä nyt päätän tämän kirjan, 11. syyskuuta näyttäytyy minulle mustana jäätyneenä tähtenä, tai kätkettynä mantereena, jota olen vähäisessä määrin yrittänyt kaivaa esiin" (Laurent, m.t., s. 241). Syyskuun 11. muistuttaa Laurentin mukaan laajaa labyrinttiä, jossa näennäinen totuus näyttää itse peittävän komplisoitua todellisuutta. "Kysymys tulee varmasti pitkän ajan kiehtomaan tutkijoita ja historioitsijoita" (ibid.). Laurentia näyttävät askarruttavan erityisesti seuraavat kysymykset: Mikä oli Saudi-Arabian täsmällinen myötävaikutus, Saudi-Arabian, joka on virallisesti USA:n liittolainen mutta todellisuudessa lännen vihollinen? Sama kysymys koskee myös Pakistania, ainoaa muslimivaltaa, joka omistaa ydinaseita. Mikä oli Osama bin Ladenin täsmällinen rooli, sen maailman etsityimmän miehen rooli, jonka Bushin hallinto näyttää tänään täysin unohtaneen?

Laurent on löytänyt historiasta mutkikkuudessaan ja salaperäisyydessään yhden aikaisemman vertailukohdan: presidentti Kennedyn murhan. "Näyttää siltä, että näissä molemmissa tragedioissa on tehty kaikki mahdollinen totuuden selvittämisen estämiseksi" (m.t., s. 242). "Amerikan presidentin murha 1963 säilyy arvoituksena, jota valheet ympäröivät, 11. syyskuuta kokoelmana valheita, joita arvoituksellisuus ympäröi" (ibid.).

* * *

YLÖS