Pääsivu - Venäjä-valikko


18.9.2003 The Moscow Times, sivu 3. Robin Munro

Kirja näkee Kremlin kädenjäljen toisessa Tshetshenian sodassa

Tshetsheniasta tehty toinen kirja esittää todisteita joiden mukaan Kremlin manipuloinnit, ei tshetsheeniterrorismi, olivat toisen tasavaltaa käytävän sodan alun taustalla 1999.

"Der Krieg im Schatten" - "Sota varjoissa" - julkaistiin 17.9. Saksassa, juuri kun sota alkaa viidennen vuotensa. Kirjan on toimittanut Florian Hassel, Frankfurter Rundschaun moskovan kirjeenvaihtaja, ja siinä on kirjoituksia saksalaisilta, venäläisiltä, tshetshenialaisilta, brittiläisiltä ja amerikkalaisilta kirjoittajilta, jotka valottavat verisen konfliktin eri aspekteja.

Hasselin mukaan totuus on sodan ensimmäinen uhri.

"Toisen Tshetshenian sodan historia ja sen esinäytös on katettu valheilla: kapinallisten valheilla, mutta ennen kaikkea Kremlin valheilla, Venäjän armeijan ja salaisten palvelujen valheilla. Ne ovat valehdelleet ja jatkavat valehtelemista sellaisessa mittakaavassa, että sitä on länsimaisten ihmisten vaikea ymmärtää."

Kun virallinen syy sodalle on, että se oli reaktio jatkuvalle terrorismille ja kapinallisjohtaja Shamil Basajevin hyökkäykselle Dagestaniin elokuussa 1999, kirja esittää todisteita siitä että sota alkoi samanlaisista syistä kuin ensimmäinenkin: Kreml tarvitsi "pienen voittoisan sodan", tässä tapauksessa auttaakseen Vladimir Putinin valintaa presidentiksi.

Hassel kertoo tavanneensa lokakuussa 1999 viisi dagestanilaista poliisia, jotka olivat hetken taistelleet Basajevin joukkoja vastaan vuorilla. "Basajevin hyökkäys Dagestaniin oli ilmeisesti järjestetty Moskovassa", sanoi yksi poliiseista - Elgar - joka seurasi tshetsheenien vetäytymistä Botlikhista syyskuun 11. "Basajev ja hänen väkensä menivät takaisin mukavasti täydessä päivänvalossa noin sadalla autolla ja kuorma-autolla ja monet jalkaisin. He käyttivät päätietä Tshetsheniaan, eivätkä taisteluhelikopterimme tulittaneet heitä. Saimme kiireelliset käskyt, ettei ampua saa. Tshetsheeneillä oli jopa aikaa tehdä hiljaisesti videonauhoitus vetäytymisestään."

Tshetsheniassa useat ihmiset antoivat erikseen samanlaisia kuvauksia, miten Basajevin saattue saapui heidän kaupunkiinsa Mesketiin. "Syyskuun 11. noin 1000 miestä ilman mitään kiirettä tulivat tietä moskeijan takana", mesketiläinen viljelijä Ali Abdulajev kertoi Hasselille. "Basajev oli saattueen keulassa. Siellä oli tshetsheenejä, venäläisiä, arabeja, tadzikkeja, uzbekkeja ja afrikkalaisia. Kolonnaa saattoivat venäläiset helikopterit. Ne eivät hyökänneet Basajevin ja hänen miestensä kimppuun, vaan näyttivät saattavan heitä. Sen sijaan päivää myöhemmin venäläiset alkoivat pommittaa meitä."

Tomas Avenarius, Süddeutsche Zeitungin Moskovan kirjeenvaihtaja, kirjoittaa myös miten tshetsheenit ihmettelivät Venäjän armeijan hyväntahtoista asennetta kapinallisia kohtaan. Averius kirjoittaa, perustuen käyntiinsä Serzhen-Jurtin tshetsheenikylässä helmikuun alussa 2000, että kylän ulkopuolella sijaitseva Hattabin johtama kapinallisten koulutusleiri oli jatkanut toimintaansa kuukausia sodan alkamisen jälkeen, ilman että sitä vastaan olisi hyökätty. Serzhen-Jurtin kylän talot sitävastoin olivat olleet pommitusten kohteena elokuun 1999 lopulta lähtien ja monia siviilejä oli kuollut. Kapinalliset lähtivät kaikkien aseittensa ja maastoautojensa kanssa vasta vuoden 2000 alussa.

Kirja tutkii myös kerrostaloräjäytyksiä v. 1999, joissa kuoli satoja ihmisiä Moskovassa ja muualla ja jotka ajoivat yleisen mielipiteen vakaasti sodan kannalle. Siteeraten duumaedustaja Sergei Kovaljovin komission materiaalia pommiräjähdyksistä ja kiistanalaista tapausta jossa rjazanilaisen kerrostalon kellarista löydettiin valkoista jauhetta sisältäviä säkkejä, kirja tukee väitteitä joiden mukaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB oli räjäytysten takana.

FSB sanoo, että pommittajat asettivat räjähdesäkit korkeiden rakennusten kellareihin ja käyttivät ajastimia niiden laukaisuun. Achemez Gochijajev, pommittajien väitetty johtaja, kuitenkin sanoi vuokranneensa varastohuoneet lapsuuden ystävänsä pyynnöstä, joka olikin FSB-upseeri. Gochijajev sanoi ymmärtäneensä vasta ensimmäisten räjähdysten jälkeen, että kellareita käytettiin räjähteitten varastoimiseen.

Komissio pisti lakimies Mihail Trepashinin - entisen FSB-upseerin - asialle ja hän sanoi löytäneensä kuka oli se FSB-upseeri joka oli harhaanjohtanut Gochijajevia, Hassel kirjoittaa.

Kaksi muuta epäiltyä lähetti kirjeen komissiolle, joka oli päivätty 28.7.2002, jossa he kertoivat auttaneensa iskujen toteuttamisessa, mutta että olivat tehneet niin koska heille oli kerrottu kohteitten olevan armeijan tai turvallisuuspalvelun rakennuksia, eikä siviilien asuintaloja.

Siitä huolimatta, että oli ilmennyt tällainen mahdollisuus selvittää pommi-iskujen olosuhteita, tutkijat törmäsivät virallisiin rajoitteisiin joka askeleella, Hassel kertoo. Komission jäsenen Sergei Jushenkon murhan yksi epäilty motiivi on komission työn vastustaminen.

Kirjan muita lukuja ovat kirjoittaneet Tageszeitungin kirjeenvaihtaja Klaus-Helge Donath, ihmisoikeusjuristi Miriam Kosmehl, tshetsheenijournalisti Musa Muradov, Los Angeles Timesin kirjeenvaihtaja Maura Reynold, venäläinen filosofi ja kulttuurikriitikko Mihail Ryklin, Jens Siegert Heinrich Böll-säätiöstä ja Thomas de Waal, joka on toinen kirjoittaja teokselle: "Chechnya: Calamity in the Caucasus."


Tässä toinen esimerkki syytöksistä Venäjää kohtaan Dagestanin episodissa
Russia Reform Monitor No. 1080, September 29, 2003
American Foreign Policy Council, Washington, DC
http://www.afpc.org
September 28:

Väitteet Venäjän syyllisyydestä Tshetshenian sodan syttymisessä saavat pontta
Entinen Venäjän erikoisoperaatioryhmän johtaja, joka oli aktiivinen Dagestanissa kesällä 1999, on kertonut Time Europe -lehdelle, että hänellä oli kirjaimellisesti Shamil Basajev tähtäimessään, mutta häntä käskettiin olemaan ampumatta. Myötäillen muita viimeaikaisia silminnäkijäkertomuksia, sotilas kertoi katselleensa Basajevin kapinallisten vetäymistä Dagestanista Tshetsheniaan Venäjän omien taisteluhelikopterien saattamana. "Pomot Moskovassa" halusivat pitää Basajevin hengissä ja sodan Tshetsheniassa jatkuvan ikuisesti, sillä sikäläisellä öljyllä tehdään miljoonia, asekaupalla tehdään miljoonia ja miljoonia kavalletaan jälleenrakennukseen osoitetuista varoista", sotilas kertoi lehdelle.

YLÄLAITAAN


SHAMIL BASAJEV , eräitä tietoja kiistanalaisesta tshetsheenikomentajasta

Shamil Basajev
Entinen kommunisti, joka siirtyi sotilasuralle -90 luvun alussa Tshetshenian itsenäistyttyä. Johti Venäjän sotilastiedustelun organisoimaa "Pohjois-Kaukasin vapaaehtoispataljoonaa" Abhasian sodassa Georgiaa vastaan vuosina 1992-93. Sai Venäjän sotilastiedustelun GRU:n koulutuksen yhdessä muiden tshetsheenivapaaehtoisten kanssa. Käväisi keväällä -94 Afganistanin Hostin maakunnassa noin 70 miehensä kanssa saamassa koulutusta sissisotaan. Koulutuksen järjesti ilmeisesti Pakistanin sotilastiedustelu ISI tai joku afganistanilainen sotapäällikkö, on esitetty myös arvioita, että taustavaikuttajana olisi jopa ollut GRU. Osallistui pikaisesti sotaan Armeniaa vastaan azerien puolella. Näytteli merkittävää roolia ensimmäisessä Tshetshenian sodassa. Hävisi presidentinvaalit selvin luvuin Aslan Mashadoville 1997. Toimittuaan pääministerinä siirtyi oppositioon 1998. Kapinoi avoimesti Tshetshenian hallitusta vastaan ja ryhtyi elokuussa 1999 sotaretkeen Dagestanin puolelle. Dagestanin tapahtumien keskeinen hahmo oli Nadir Hadzilajev, dagestanilainen islamisti, joka oli ilmeisesti Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n agentti. Eräiden tietojen mukaan Dagestanin tapahtumista sovittiin heinäkuussa -99 Boris Berezovskin huvilalla Ranskan Rivieralla Basajevin, Kremlin henkilöstöpäällikkö Voloshinin ja sotilastiedustelu GRU:n kanssa. Tunnettu yhteyksistään Berezovskiin.

Basajevia epäillään Tshetsheniassa laajalti Venäjän agentiksi. Hänen toimensa monesti tukevat Venäjän propagandasodan pyrkimyksiä. Eräänä esimerkkinä Lääkärit ilma rajoja-järjestön Tshetshenia-operaation johtajan Kenny Gluckin kidnappaus vuoden 2001 alussa, jota laajalti epäiltiin FSB:n operaatioksi, kunnes Basajev kuukauden kuluttua julkaisi Movladi Udugovin Kavkaz-Center sivuilla kirjeen, jossa otti tapauksen vastuulleen. Kenny Gluck ei suostu ottamaan kantaa aiheeseen. Vastaavia tapauksia on muitakin, esim Groznin nukkehallinnon rakennuksia vastaan tehty pommi-isku 27.12.2002, josta Basajev jälkikäteen ilmoitti vastuunsa. Hän jopa ilmoitti henkilökohtaisesti painaneensa radiolaukaisimen nappia! Edelleen Basajev ilmoittautui lokakuun 2002 teatterikaappauksen suunnittelijaksi. Tämä johti vakavaan välirikkoon presidentti Mashadovin kanssa.

On olemassa viitteitä siitä, että Basajevilla on rahoittajia Saudi-Arabiassa. Eräs lähde mainitsee Yhdysvallat näiden rahavirtojen todellisena alkuperänä. Väitteelle ei kuitenkaan löydy todisteita. Tietty logiikka niissä kylläkin on. Tshetshenian sota mainitaan myös PNAC:n (Project for the New American Century) strategiapaperissa Rebuilding America's Defenses. Sota on Yhdysvalloille strategisessa mielessä tärkeä. On muistettava kuitenkin, että myös Shamil Basajevin - kuten koko Tshetshenian vastarintaliikkeen - rahoitus tulee pääasiallisesti venäläisistä lähteistä ja mahdollisesti pienessä määrin tshetsheenidiasporalta Turkista ja Jordaniasta.

Oli totuus Basajevista mikä hyvänsä, hän ainakaan ei tue tempauksillaan Tshetshenian nationalistisen itsenäisyysliikkeen taistelua. Basajev yhdessä muiden islamistien kanssa näyttää tukevan Venäjän propagandasotaa tshetsheenien mustamaalaamiseksi. Muita pahamaineisia islamisteja ovat:

Edesmennyt Arbi Barajev, jonka nauttima suojelu venäläisten taholta ja selkeä yhteys Venäjän turvallisuuspalveluun ovat tunnettuja. Tutkiva journalisti Sanobar Shermatova on raportoinut mm salaisista tapaamisista Voloshinin kanssa Moskovassa sodan aikana. Barajev oli kidnappaajien kuningas, joka teki suuren omaisuuden ihmiskaupalla sotien välisenä aikana. Kuoli epämääräisissä olosuhteissa kesäkuussa 2001 ilmeisesti tshetsheeneistä koostuneen GRU-osaston käsissä. Lisätietoja

Ahmadov veljekset, joiden komennossa Urus-Martanin kaupunki muuttui "wahhabiittien pesäksi" vuosina 1998-99.Ahmadovit nauttivat samoin venäläisten suojelua.

Ahmed Kadyrov, edusti enemmänkin traditionaalista sufismia, mutta hänet on katsottu kiihkomieliseksi, sillä hän julisti pyhän sodan venäläisiä vastaan ensimmäisen sodan aikana. Toimi Tshetshenian uskonnollisena johtajana ja paljastui KGB-agentiksi. Siirtyi venäläisten puolelle nykyisen sodan alussa.

Adam Denijev, pääasiassa Moskovasta käsin toiminut GRU-upseeri joka palveli aikoinaan mm Irakissa. IRP:n (Islamic Renesans Party) perustajajäseniä. Puolue oli KGB:n luoma vastavoima nousevalle nationalismille Neuvostoliiton islamilaisilla alueilla. Denijevilla oli oma kiihkomielinen "Adamalla"-islamistijärjestönsä ja hän piti itseään jonkinlaisena profeettana. Denievin katsotaan toimineen tärkeässä roolissa itsenäistyneen Tshetshenian destabilisoinnissa vuosina 1996-99. Denievin ensimmäinen merkittävä operaatio oli kuuden Punaisen Ristin sairaanhoitajan murha loppusyksystä 1996. Siitä lähtien Denievin nimi on liitetty erityisesti länsimaalaisten kidnappauksiin Tshetsheniassa. Myös Andrei Babitskia pidettiin vangittuna maaliskuussa 2000 Denievin sukulaisten luona Avturin kylässä. Ilmaantui Kadyrovin nukkehallinnon palvelukseen kesällä 2000 ja kuoli myöhemmin pommiattentaatissa Avturin kylässä.

YLÄLAITAAN