PÄÄSIVULLE

Oheinen artikkeli on julkaistu Kulttuurivihkojen numerossa 1/2005
Numero on, kuten kansikuvastakin näkyy, 9/11-teemanumero ja sisältää lisäksi Elias Krohnin tekemän 9/11-toimintaryhmän jäsenten Jorma Anttilan ja Heikki Kurttilan haastattelun, lyhyemmän jutun elokuvatapahtumastamme sekä Olli Tammilehdon artikkelin "
Kohti barbarian aikaa?"

 


Uudet barbaarit

Ihmisiä on tullut rajoilta ja he sanovat,
ettei barbaareita ole enää jäljellä.

Mitä meistä nyt tulee, ilman barbaareja?

He olivat eräänlainen ratkaisu, nuo ihmiset.

(Konstantinos Kavafis, ”In Expectation of the Barbarians”, käännös Hannu Yli-Karjanmaa)

And some people have come from the borders who say

that there are no barbarians left any more.
And without the barbarians now, what's to come of us?

They were a sort of solution, those people.

 

Vallanpitäjät tarvitsevat terrorismia

Hannu Yli-Karjanmaa

 

Kansoja hallitaan pelolla, kuten on aina hallittu. Tehokkaampaa kuin suora väkivallalla uhkaaminen on maan ulkopuolelta tulevan uhan käyttäminen pelotteena. Se yhdistää kansan poliittisten johtajien tueksi. Tänä päivänä välttämätön hallitsemisen väline niin länsimaiden kuin Venäjänkin vallanpitäjille on terrorismin uhan ylläpitäminen.

Kun yhteiskunnasta katoaa ulkoinen tai sisäinen uhka, seuraukset ovat laajakantoisia. Ajatellaanpa vaikka ihmismassoja, jotka olivat hajottamassa Berliinin muuria. Ihmiset olivat yhtäkkiä menettäneet pelkonsa ja kunnioituksensa esivaltaa kohtaan ja ryhtyneet purkamaan sitä kohtaan tuntemaansa vihaa hakkaamalla palasiksi sen symboliksi koettua muuria. Vallassa olevan eliitin näkökulmasta näky oli pelottava, myös muurin länsipuolella. Se herätti pelon, että ihmiset menettäisivät kunnioituksensa kaikkiin vallanpitäjiin.

Kun ihmiset menettävät pelkonsa, he käyvät arvaamattomiksi. Heitä on ennen pitkää mahdotonta hallita. He alkavat toteuttaa omia ajatuksiaan, jotka mahdollisesti eivät ole lainkaan samansuuntaisia eliitin ajatusten kanssa. Tästä syystä missään yhteiskunnassa ei ole suotavaa, että pelon elementti katoaa. Ihmisten hallitsemiseksi tarvitaan pelkoa ja uhkia.

Paljon käytetty hallitsemisen menetelmä on suoran väkivallan uhan kohdistaminen kansalaisiin valtion väkivaltakoneistojen avulla. Tässä menetelmässä on vakavana haittana se, että se herättää vastarintaa ja kapinamielialaa. Hienostuneempi menetelmä on tarjota ihmisille uhka, jonka muodostaa toinen valtio (tai ryhmä valtioita), tai maan sisäinen etninen, aatteellinen tai uskonnollinen ryhmä. Tällainen uhka saa kansalaiset ryhmittymään valtiojohdon taakse vapaaehtoisesti. Uhka voi olla todellinen tai kuviteltu.

 

Sodan korvaaminen on vaikeaa

Maan ulkopuolelta tulevan uhan käyttö on ilmiönä ikivanha. Tarkastellaanpa sitä aivan lähihistoriasta. Toisen maailmansodan loppuminen aiheutti suuria sopeutumisvaikeuksia sotatalouteen siirtyneissä ja tottuneissa yhteiskunnissa. Kylmä sota ja sen ansiosta jatkunut asevarustelu helpottivat kuitenkin tilannetta. Esimerkiksi Korean sodalla oli positiivinen vaikutus talouteen.

Yhdysvalloissa alettiin kuitenkin John F. Kennedyn presidenttikaudella ajatella mahdollisuutta siirtyä pysyvän rauhan kauteen. Kuuban ohjuskriisin laukeamisella saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Pentagon asetti salaisen tutkimusryhmän selvittämään, mitä yhteiskunnallisia vaikutuksia olisi siirtymisellä pysyvän rauhan kauteen. Syntynyt loppuraportti vuoti lopulta julkisuuteen ja julkaistiin kirjana Report From Iron Mountain – On the Possibility and Desirability of Peace (1). Raportin autenttisuus tietenkin kiistettiin, mutta ainakin kaksi henkilöä on vakuuttanut sen olevan aito: tutkimusryhmän jäsen, taloustieteilijä John Kenneth Galbraith ja 1960-luvulla Pentagonissa työskennellyt eversti Donn de GrandPré.

Raportti analysoi yksityiskohtaisesti rauhan kauteen siirtymisen sosiologisia, taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia. Tulokset olivat musertavia: jos sodasta tai sen uhasta luovutaan, on pakko keksiä sille korvikkeita. Seuraavassa joitakin pääkohtia:

• Talous: yleiseen hyvinvointiin tähtäävät ohjelmat, massiivinen avaruustutkimus, ritualisoitu asetarkastustoiminta.

• Politiikka: kaikkialla läsnäolevat, rajoittamattoman vallan omaavat kansainväliset poliisivoimat, ulkoavaruudesta tulevan uhan vakiinnuttaminen, ympäristön saastuminen, fiktiiviset uudet viholliset.

• Sosiologia: modernin orjuuden käyttöönotto, ympäristön saastumisen kiihdyttäminen, uudet uskonnot ja mytologiat, sosiaalisesti orientoituneet veriset urheilulajit.

On mielenkiintoista huomata, että monet näistä ovat nyky-yhteiskunnassa esiintyviä ilmiöitä!

Valitettavasti korvikkeet ovat aina vain korvikkeita, niinpä Yhdysvallat päätti aloittaa sodan Vietnamissa.

Myös Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten vastakkainasettelu Neuvostoliiton kanssa oli pitkälti toivottu tilanne. Näin voi päätellä siitä, että länsimaiset pankit rahoittivat Neuvostoliittoa ja myös sen aseteollisuus oli länsimaisten (pääosin amerikkalaisten) yhtiöitten rakentama. Amerikkalainen konservatiivinen teknologiatutkija, edesmennyt Anthony C. Sutton on tehnyt elämäntyönsä tutkimalla kongressin vientilupa-asiakirjoista Yhdysvaltojen vaiettua teknologiavientiä Neuvostoliittoon. Tuo vienti jatkui koko Neuvostoliiton olemassaolon ajan. Aiheeseen kajoaminen maksoi Suttonille hänen yliopistovirkansa, minkä jälkeen hän joutui elättämään itsensä vapaana kirjailijana. Suttonin kirja The Best Enemy Money Can Buy on imuroitavissa osoitteesta http://www.reformed-theology.org/html/books/best_enemy/index.html.

Kylmän sodan loppuminen toi ongelmia myös Venäjälle, Neuvostoliiton seuraajavaltiolle, joka on joutunut kamppailemaan sisäistä hajoamisprosessia vastaan alusta lähtien. Venäjä on monikansallisena imperiumina jo sinällään vaikeasti hallittava. Nopeasti heikkenevä taloustilanne ja kolossaaliset virheet, joita Neuvostoliiton hajoamista seuranneina hulluina vuosina tehtiin muun muassa valtion omaisuuden yksityistämisessä, lisäsivät edelleen ongelmia. Tehokkain ja helpoin tapa reagoida tilanteeseen oli hankkia kansakunnalle uusi vihollinen, joka saisi hajaannuksen kourissa olevan imperiumin jälleen hyväksymään keskusvallan lujemman otteen alueista ja saisi kansalaiset suorastaan vaatimaan kovia ja diktatorisia toimenpiteitä valtion johdolta. ”Uuden Stalinin” kaipuu onkin ollut venäläisten keskuudessa voimakasta.

 

Uusi vihollinen: terrorismi

1990-luvun alku toi siis tilanteen, jossa uusi vihollinen oli pakko keksiä. Venäjä teki oman valintansa hyökkäämällä itsenäiseksi julistautuneen Tshetshenian kimppuun 1994. Siitä lähtien kaikki on viitannut siihen, ettei Tshetshenian sota saa mistään hinnasta loppua. Pelkkä sota ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan terroritekoja eri  puolilla Venäjää. Ne ovat kansalaisille huomattavasti tehokkaampi pelote. Hyöty vallanpitäjille on sekä sisä- että ulkopoliittinen ja mahdollistaa totalitarismin rakentamisen ilman kansalaisten vastustusta tai jopa kansalaisten vaatimuksesta. Tutkija Arto Luukkasen termi tälle politiikalle on sekurokratia (2).

Samaan lääkkeeseen on turvauduttu myös lännessä. Yhdysvalloissa terrorin politiikka varsinaisesti aloitettiin World Trade Centerin vuoden 1993 pommilla . Pommihanketta johti silloin FBI:n vasikka, entinen egyptiläinen upseeri Amad Salem, joka kiusallisesti otti nauhalle (FBI:n antamilla laitteilla) myös kaikki keskustelunsa FBI-agenttien kanssa (3). Bill Clinton yritti tämän ensimmäisen WTC-pommin avulla saada läpi Anti-Terrorism and Effective Death Penalty Act -lakiaan (4), mutta tämä ei vielä onnistunut. Tarvittiin liittovaltion Alfred P. Murrah -toimistorakennuksen räjäyttäminen Oklahoma Cityssä keväällä 1995 ennen kuin kongressi hyväksyi lain. Suomalaisessa mediassa Oklahoma Cityn räjäytyksestä kerrotut tiedot edustavat virallista linjaa ja ovat täysin virheellisiä. Pätevän ja riippumattoman raportin tapauksesta on tehnyt Yhdysvaltojen ilmavoimien räjähdysaineasiantuntija, prikaatinkenraali evp Benton K. Partin (5). Partinin raportista vaietaan, koska sen perusteella ei ole mahdollista osoittaa syylliseksi äärioikeistolaista Timothy McVeighiä.

Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden päätöksellä vuonna 2001 Yhdysvaltojen presidentiksi nousseen George W. Bushin kausi alkoi haparoivasti. Hänen avustajillaan oli kuitenkin visio. Turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Condoleezza Ricen Houstonissa maaliskuussa 2000 pitämää puhetta siteerataan usein. Ricen sanotaan lausuneen: ”Tarvitsemme yhteisen vihollisen yhdistämään meidät.” (6). En ole kyennyt löytämään varmaa lähdettä tälle sitaatille, mutta joka tapauksessa se kuvaa täsmällisesti sittemmin toteutunutta politiikkaa. Erityisen hyvin se kuvaa Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteita, jotka olivat Bushin kauden ensimetreillä varsin vaikeassa vaiheessa. Kaikki muuttui Bushin ja Putinin tavattua Sloveniassa kesäkuussa 2001, jolloin yhteinen sävel löytyi. Se oli mitä todennäköisimmin suunnitelma yhteisesta vihollisesta, joksi oli valittu islamilainen terrorismi.

Tämä suunnitelma on laajalti hyväksytty, ja Euroopan unioni toteuttaa mielellään samaa terrorismilla pelottelun politiikkaa kuin Yhdysvallat ja Venäjä. Tämän politiikan virrassa ajelehtii myös ilmeisiä ajopuita, kuten Suomi, jonka naiiveilla päättäjillä ei ilmeisesti ole harmainta aavistusta siitä missä mennään. Suomi ottaa käyttöön samoja poliisivaltioon tähtääviä uudistuksia kuin muutkin. Valmistellaan armeijan käyttämistä maan sisäisessä konfliktissa, varustetaan valmiusprikaatia ja nopean toiminnan joukkoja ”kriisinhallintaan”, valmistellaan kaapattujen matkustajakoneitten alasampumisen mahdollistavaa lainsäädäntöä, otetaan käyttöön biotunnisteet, muutetaan perustuslakia ihmisluovutusten mahdollistamiseksi Yhdysvaltoihin ja nii n edelleen. Suomi on ”uuden maailmanjärjestyksen” mallioppilas.

 

Onko uhka todellinen?

Kaikkien näitten hankkeitten perusteena on uusi terrorismin uhka ja uusi vihollinen: maailmanlaajuinen terrorismin verkosto ”Al-Qaida”. Missään ei kuitenkaan ole esitetty mitään todisteita ”Al-Qaidan” olemassaolosta. Osama bin Laden tietenkin on olemassa tai on ainakin ollut olemassa. Hänellä oli kuitenkin ainakin vielä 1990-luvun puolivälissä yhteistyösuhde Britannian tiedustelupalvelu MI6:een. Virallisen tarinan mukaan tuo läntisten tiedustelujärjestöjen palkkasoturi katkaisi heti Persianlahden sodan jälkeen välinsä Yhdysvaltoihin, koska amerikkalaiset joukot eivät poistuneet Saudi-Arabiasta. Tuntuu oudolta, että bin Laden olisi käynyt pyhää sotaa Yhdysvaltoja vastaan ja samalla jatkanut yhteistyötä Yhdysvaltojen tärkeimmän liittolaisen Britannian kanssa. Tuo yhteistyöhän tapahtui aikana, jolloin bin Laden oleskeli Sudanissa ja se liittyi suunnitelmaan murhata Libyan johtaja Muammar Gaddafi. Tapahtumat Libyassa saivat Gaddafin lopulta vuonna 1998 lähettämään Interpoliin pidätysmääräyksen bin Ladenista, mitä Britannia vastusti. Mikään asiatodiste ei kiistä sitä mahdollisuutta, että bin Laden voisi olla edelleen läntisten tiedustelupalvelujen palveluksessa (7).

On myös muistettava, ettei ole esitetty mitään todisteita bin Ladenin tai edes lentokonekaappareiksi nimettyjen 19 arabin osallisuudesta syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin. Pian terrori-iskujen jälkeen paljastui, että useat nimetyistä kaappareista olivat elossa. FBI:n johtaja Robert Mueller myönsikin CNN:lle syyskuussa 2002: ”(there is) no legal proof to prove the identities of the suicidal hijackers.” (8)

Terrorismilla pelottelu nojaa, paitsi muutamiin tapahtuneisiin näyttäviin terrori-iskuihin, myös jatkuviin vääriin hälytyksiin ja ”estettyihin” terroritekoihin, median sensaatiohakuiseen ja kritiikittömään raportointiin niistä sekä usein pidettäviin terrorismin vastaisiin sotaharjoituksiin, joista erityisesti Yhdysvalloissa on tullut arkipäivää. Vain hyvin harvat kyseenalaistavat tämän uhkakuvan aitouden. Eräs esimerkki harvinaislaatuisesta kyseenalaistamisesta on BBC:n kolmiosainen dokumenttisarja The Power of Nightmares (9).

Mikä saa älykkäätkin ihmiset ottamaan todesta jatkuvan pelottelun? Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen tv:ssä Riikka Uosukaisen keskusteluohjelmassa A-Talk esimerkiksi Dan Steinbock korosti, että terrorismin uhka on otettava vakavasti. Hän kertoi, että New Yorkissa (missä hän asuu) on usein hälytyksiä ja raskaasti aseistetut sotilaat tulevat silloin kaupungille. Syynä ovat ”biokemialliset ryhmät”, jollaisia Steinbockin mukaan on New Yorkissa. Steinbock on hyvin älykkään tuntuinen ihminen, mutta siitä huolimatta pelottelu on mennyt täydellisesti perille.

Ilmeisesti älykkyys ja korkea koulutus eivät lainkaan auta ihmistä suojautumaan pelottelulta, pikemminkin päinvastoin. Pelottelu kohdistuu tunne-elämän alueelle, ja ihmiset tiedostavat yleensä varsin vähän omista tunteistaan. Tiedostamattomiin pelkoihin iskeminen on siksi erittäin tuloksellista. Älykkäinkin ihminen on täysin puolustuskyvytön sellaista psykologista sodankäyntiä ja manipulointia vastaan. Mikäli ihminen on lisäksi korkeassa virassa tai muuten sellaisessa asemassa, että hän samaistuu eliittiin, ei kriittiselle asenteelle tuota samaa eliittiä kohtaan ole edes tilaa ihmisen tietoisuudessa.

 

Kohti diktatuuria?

Mihin tämä kehitys johtaa? Asiasta voi ehkä saada käsityksen lukemalla George Orwellin kirjan 1984 (10). Suunnitelma näyttää olevan ylikansallinen ja liittyvän ilmiöön nimeltä ”globalisaatio”. Tämä on ilmeisesti toinen nimitys ”uudelle maailmanjärjestykselle” (New World Order), jonka George Herbert Walker Bush lanseerasi puheessaan 11.9.1991, päivälleen 10 vuotta ennen syyskuun 11:nnen terrori-iskuja. Terrori-iskujen jälkeen tuota termiä ovat käyttäneet muun muassa Gary Hart (Council on Foreign Relations, CFR), Dan Quayle (CFR, Bilderberg) (11) ja neokonservatiivinen ideologi William Kristol.

Kun tarkastellaan kolmea merkittävää terrori-iskua Yhdysvalloissa (WTC 1993, Oklahoma City 1995 ja 11.9.2001), huomataan uhrien määrän joka kerta karkeasti ottaen kymmenkertaistuneen. Jos tämä kehitys jatkuu, seuraavalla kerralla uhrien määrä lasketaan kymmenissätuhansissa. Kun otetaan huomioon viranomaisten ennustukset seuraavan iskun luonteesta, sen voidaan olettaa tapahtuvan joukkotuhoasein merkittävissä Yhdysvaltojen kaupungeissa ja johtavan poikkeustilan julistamiseen, perustuslain kumoamiseen ja siirtymiseen presidentin diktatuuriin. On muuten outo yhteensattuma, että eräitä 9/11-uhrien omaisia edustava lakimies Stanley Hilton teki aikoinaan Chigagon yliopistossa opinnäytetyönsä aiheesta, miten Yhdysvallat siirtyisi ”uuden Pearl Harborin” avulla presidentin diktatuuriin. (12)

Yhdysvaltojen perustajiin kuulunut Benjamin Franklin (1706-1790) on todennut: ”mikä tahansa yhteiskunta, joka luovuttaa pois vapautta saadakseen turvallisuutta, ei ansaitse kumpaakaan ja menettää molemmat” (13). Tämän vähittäisen kehityksen kääntäminen ja avoimen demokraattisen yhteiskunnan puolustaminen on jokaisen yksittäisen ihmisen vastuulla.

 

Tämä kirjoitus syntyi Alhazur Erbijevin kirjoituksen innoittamana (Chechenpress 5.11.2004). Erbijevin kirjoitus käsittelee ongelmaa, joka kohtasi länsimaita kommunismin romahtamisen seurauksena.

YLÖS

Viitteet

(1) Huomautus: raportin on myös uskottavasti todisteltu olevan pelkkä poliittinen satiiri. Edward Griffin kirjoittaa kirjassaan The Creature from Jekyll Island (American Media, neljäs painos 2002) aitouden kysymyksestä: "In the final analysis, it makes little difference. The important point is that The Report... whether written as a think tank study or a political satire, explains the reality that surrounds us. Regardless of it's origin, the concepts presented in it are now being implemented in almost every detail. All one has to do is hold the report Report in one hand and the daily newspaper in the other to realize that every major trend in American life isconforming to the blueprint.
Valitettavasti maininta tästä jäi ilmeisesti lyhentämisen yhteydessä pois lehdessä julkaistusta jutusta.

http://www.museumofhoaxes.com/iron.html

(2) http://www.helsinki.fi/historia/yhdistys/vanhat/julk/arviot/luukkane.html

(3) http://www.whatreallyhappened.com/wtcbomb.html
http://www.serendipity.li/wot/adam.htm
http://pdr.autono.net/WhoBombedWTC.html
http://pdr.autono.net/kunstler_wtc.html

(4) http://teacher.deathpenaltyinfo.msu.edu/c/about/history/history-9.htm

(5) http://www.geocities.com/Heartland/7006/okc-bombreport.html Prikaatinkenraali evp Benton K. Partinin raportti
http://www.geocities.com/Heartland/7006/OKC-index.html
http://www.constitution.org/ocbpt/ocbpt.htm Kirja: The Oklahoma City Bombing and the Politics of Terror, David Hoffman 1998
http://www.whatreallyhappened.com/RANCHO/POLITICS/OK/ok.html Oklahoma City -kooste

(6) http://bushblog.us/?q=node/view/1371&PHPSESSID=701550f4041aad95076fed333d75ddae

(7) http://members5.boardhost.com/medialens/msg/121683.html
http://www.informationclearinghouse.info/article5943.htm
http://www.propagandamatrix.com/shayler_gate.html
http://cryptome.org/shayler-gaddafi.htm
http://www.saunalahti.fi/wtc2001/osama.htm

(8) http://www.prisonplanet.com/fbi_denies_mix_up_of_911_terrorists.htm

(9) http://news.bbc.co.uk/1/hi/programmes/3951615.stm

(10) http://www.online-literature.com/orwell/1984/

(11) http://www.informationclearinghouse.info/new-world_order_video_index.htm

(12) http://letsroll911.org/ipw-web/bulletin/bb/viewtopic.php?t=2361

(13) http://www.brainyquote.com/quotes/authors/b/benjamin_franklin.html