Pääsivulle


 

Hannu Yli-Karjanmaa 15.2.2006

kirjoitus saatavana word-dokumenttina tästä

 

Arvio Juha-Antero Puistolan ja Janne Herralan kirjasta Terrorismi Euroopassa

 

Kirjoittajista Puistola toimii opettajana Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksella ja Herrala puolestaan Merisotakoulussa. Kirjoittajat toteavat tehneensä perusteoksen, joka selvittää terrorismia eurooppalaisesta näkökulmasta.

 

Aiheen käsittely on hieman monipuolisempaa kuin Toby Archerin raportissa ”Kansainvälinen terrorismi ja Suomi”, jota olen arvioinut aikaisemmin.[1] Kirjassa käsitellään terrorismin historiaa monipuolisemmin ja tuodaan esiin myös muut kuin islamistiset terroristijärjestöt. Kirjoittajat myös ujosti viittaavat valtioiden tukeen islamistijärjestöille, kuten CIA:n tukeen Muslimiveljeskunnalle tai Israelin hajota ja hallitse –taktiikkaan, joka sai sen vähintään sietämään Ahmad Jassinin järjestöä, josta kehittyi Hamas. Tämän pidemmälle Puistola ja Herrala eivät kriittisyydessään valtiollisia toimijoita kohtaan mene.

 

Kirjassa maalataan terrorismista siloiteltu kuva. Tällaisena valtiot haluavat esittää terrorismin ilmiön. Valtiot eivät halua puhuttavan likaisesta sodankäynnistä tai salaisista ja laittomista operaatioista, joita kaikki suurvallat jossain määrin harrastavat. Paha halutaan ulkoistaa ”toisiin”, kuten vasemmistolaisiin tai islamisteihin. Puistola ja Herrala ovat kirjassaan pystyttäneet terrorismin kulissit, joihin kansalaisten halutaan uskovan.

 

Todellisuudessa tilanne on aivan toisenlainen. Suurvaltojen tiedustelupalvelut ja asevoimat ovat keskeisiä toimijoita terrorismin maailmassa yhdessä mitä erilaisimpien ryhmien kanssa. Toimintatapoina ovat solutus ja manipulointi ja tarvittavien toimintaedellytysten luominen ryhmille, joiden toimintaa halutaan edistää. Hyvin valaiseva esimerkki tästä on Italian kylmän sodan aikainen terrorismi. Kehoitankin Puistolaa ja Herralaa tutustumaan tri Daniele Ganserin väitöskirjaan perustuvaan kirjaan NATO'S SECRET ARMIES: Operation Gladio and Terrorism in Western Europe.

 

Luottavainen ja täysin kritiikitön asenne suurvaltoja kohtaan on terrorismitutkimuksen yleinen heikkous. Valtioiden nähdään aidosti taistelevan terrorismia vastaan ja kansainvälinen terrorismi puolestaan nähdään niiden kaikkialle lonkeronsa levittävänä ovelana vastapelurina. Kirja käsittelee terrorismin teemaa hyvin yleisellä tasolla. Tämä on ymmärrettävää, sillä syntyvä kuva ei kestä lähempää tarkastelua. Käsittelen seuraavassa eräitä kirjan esiin nostamia teemoja.

 

 

Verkkoterrorismi

 

Käsitteen oikeutus on hieman kyseenalainen, sillä verkossa toimien on melko vaikea surmata ja pelotella vakavasti siviiliväestöä. Luokittelisin verkkoterrorismin alle niputetut asiat verkkosodankäynniksi ja –rikollisuudeksi. Kyseessä on monesti myös vakoilu ja erilaiset informaatio-operaatiot. Kuten kaikessa sodankäynnissä, niin myös verkkosodankäynnissä etulyöntiasemassa ovat suurvallat, joilla on ylivoimaiset resurssit toimintaansa. Esim Venäjä on toteuttanut lukuisia laajoja verkkohyökkäyksiä tšetšeenien internetsivustoja vastaan ja onnistunut tavoitteissaan väliaikaisesti.

 

On olemassa selvä pyrkimys mustamaalata Internetiä. Sen sanotaan olevan terroristien väline ja siellä leviävät lapsiporno ja virukset. Internet on kuitenkin myös viimeinen kanava, jossa sananvapaus toteutuu ja omistukseltaan keskittyneen ja kaupallisia ja poliittisia intressejä kunnioittavan valtamedian hyljeksimiä asioita voidaan julkaista. Monet pitävät tätä Internetin ikävimpänä piirteenä. Länsimaiset yritykset ovat olleet rakentamassa Kiinaan Internetin kontrolloimisen mahdollistavaa teknologiaa, joka ”terrorismin uhkan” takia tekee tuloaan pikkuhiljaa myös Yhdysvaltoihin ja muualle maailmaan. Esim. internetkahviloita on alettu jo Euroopassakin demonisoida.

 

 

Punaiset prikaatit

 

Kirjassa käydään läpi Punaisten prikaatien (BR) toimintaa Italiassa. BR:n toimintaan liittyy paljon mielenkiintoisia piirteitä ja järjestön toimintaa olisi syytä tarkastella pintaa syvemmältä. Kirjassa mainitaan PLO:n toimittaneen aseita BR:lle. Venetsialaisen poliisituomarin Carlo Mastellonin mukaan Italian sotilaallinen tiedustelupalvelu (SISMI) ja CIA olivat mukana BR:n ja PLO:n asetoimitusten järjestämisessä. Mastellonin tutkimusten mukaan keskeinen henkilö oli SISMI:n Beirutiin sijoitettu eversti Stefani Giovannoni, joka myöhemmin osallistui rikostutkijoiden harhauttamiseen Bolognan tuhoisan rautatieaseman pommituksen yhteydessä. Samalla tavalla aseita toimitettiin myös ETA:lle, IRA:lle ja RAF:lle.[2]

 

Kun torinolaiset tuomarit lähettivät kaksi poliisiupseeria Beirutiin tutkimaan PLO:n ja BR:n aseyhteistyötä eversti Giovannoni sai vihiä asiasta Beirutin suurlähetystöön tulleiden sähkeiden nojalla, välitti tiedon PLO:lle ja onnistui sabotoimaan yrityksen tutkia asiaa.

 

Asetoimitusten taustalta löytyy SISMI:n johtaja Giuseppe Santovito, joka oli salaisen vapaamuurarilooshin P2 (Propaganda Due) jäsen. Hän perusti salaisen sotilastiedusteluyksikön SISMI:n sisälle huhti-lokakuun 1979 ajaksi, jolloin asetoimituksia tapahtui. Yksikköön kuuluivat mm. mainittu eversti Giovannoni ja everstiluutnantti Silvio Di Napoli.

 

Di Napoli sai syytteen asetoimitusten auttamisesta. Kuulusteluissa hän kertoi että tiedusteluoperaation tulokset välitettiin liittolaismaille ja vetosi valtiosalaisuuden säilyttämisen periaatteeseen. Italian pääministeri tuki mainittua näkökohtaa, mikä pakotti tuomari Mastellonin luopumaan syytteistä.

 

PLO:n asetoimitukset saattavat pinnallisessa tarkastelussa näyttää huolestuttavalta terroristijärjestöjen verkostoitumiselta, mutta lähempi tarkastelu osoittaa valtiollisten tiedustelupalvelujen roolin tapahtumien manipuloijina.

 

Kun kristillisdemokraatti pääministeri Aldo Moro Yhdysvaltojen suoranaisista uhkauksista huolimatta otti askelia sovinnon tekemiseksi Italian kommunistipuolueen kanssa, hänet kidnapattiin BR:n toimesta. Hallitus kieltäytyi neuvotteluista kaappaajien kanssa ja CIA eväsi kaiken tukensa pyrkimyksille löytää paikka, missä Aldo Moroa pidettiin. Tilanne johti Moron murhaan.

 

Puistola ja Herrala unohtavat kirjassaan mainita Italian oikeistoterrorismin. Oikeistoterroristit toimivat Italian sotilastiedustelun sisällä toimivan huippusalaisen Gladio-järjestön laskuun. Gladio oli sodan jälkeen maahan perustettu salainen stay behind –armeija, jonka avulla oli tarkoitus taistella mahdollista Neuvostoliiton miehitystä vastaan. Vastaavat salaiset armeijat perustettiin kaikkialle Länsi-Eurooppaan.[3]

 

Useissa maissa, kuten Italiassa, näitä salaisia armeijoita alettiin käyttää äärivasemmiston nimissä suoritettaviin terroritekoihin. Tarkoitus oli padota kommunistien vaikutusvallan kasvu ja mahdollisuudet päästä hallitukseen. Myös Punaisten prikaatien toiminta ja muu äärivasemmiston terrori oli omiaan auttamaan tässä päämäärässä, mutta on epäselvää missä määrin se oli Italian ja Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen manipuloimaa.

 

Politiikasta käytettiin nimitystä ”jännitteen strategia” ja hyvä käytännön esimerkki on terrori-isku Peteanon kylän lähellä 31.5.1972. Siellä autossa räjähti pommi, joka surmasi 3 karabinieeriä ja haavoitti vakavasti yhtä. Nimetön puhelinsoitto ilmoitti syylliseksi Punaisen prikaatin ja vasemmistoon kohdistettiin normaalit laajat pidätykset. Vasta 12 vuotta myöhemmin 1984 nuori tuomari Felice Casson avasi jutun uudelleen ja se onnistuttiin selvittämään. Tapauksen alkuperäinen tutkinta oli väärennetty ja paljastui, että terrori-iskun todellisen toteuttajatahon, äärioikeistolaisen järjestön Ordino Nuovon jäsen ja poliisin räjähdeasiantuntija Marco Morin oli antanut väärän asiantuntijalausunnon iskussa käytetystä räjähdysaineesta.

 

Italian sotilaallinen tiedustelupalvelu SID (Servizio Informazioni Difesa, myöhemmin SISMI) oli tehnyt läheistä yhteistyötä Ordino Nuovon kanssa Peteanon iskun toteuttamiseksi. Komentoketjun alin henkilö, pommin asettaja Vincenzo Vinciguerra kyettiin nimeämään ja hän tunnusti. Vinciguerran mukaan laaja koneisto, johon kuului karabinieeri, sisäministeriö, tullilaitos ja sotilas- ja siviilipuolen tiedustelupalvelut kaikki osallistuivat tapauksen peittelyyn ja olivat hyväksyneet teon ideologiset perustelut.

 

Vinciguerra kiteytti ”jännitteen strategian” logiikan seuraavasti: "Täytyi hyökätä siviilien kimppuun, kansan, naisten, lasten, viattomien ihmisten, ihmisten jotka eivät olleet kytkeytyneet poliittiseen peliin. Syy oli varsin yksinkertainen: oli tarkoitus pakottaa ihmiset, Italian kansa, kääntymään valtion puoleen ja pyytämään suurempaa turvallisuutta. Tämä oli logiikka kaikkien rankaisematta jääneiden joukkomurhien ja pommi-iskujen taustalla, sillä valtio ei voi tuomita itseään ja julistaa itseään syylliseksi siihen mitä on tapahtunut".

 

Italian terrorismia ei voida käsitellä valtiollisista toimijoista erillisenä ilmiönä. Terrorin keskeisiä organisoijia, manipuloijia ja suojelijoita olivat Yhdysvallat, Britannia, Nato ja Italian oma hallitus sotilastiedustelunsa ja salaisten järjestöjen kuten Gladio ja P2 avulla.

 

 

Libyan tuki terroristeille

 

Kirjassa mainitaan ohimennen Libyan tukeneen IRA:sta irronnutta ryhmää. Tasapuolisuuden nimissä olisi hyvä kertoa, että myös Libyaan on kohdistunut terrorismia ja se on lavastettu syylliseksi ainakin kolmeen terroritekoon Yhdysvaltojen, Britannian ja Israelin toimesta. Mainitut terroriteot ovat poliisikonstaapeli Yvonne Fletcherin ampuminen Libyan lähetystön edustalla Lontoossa 1984[4], La Belle –diskon pommi-isku Länsi-Berliinissä 1986[5] ja Lockerbien lentokoneattentaatti 1988.[6]

 

Britannian salainen sota Libyaa vastaan jatkui 90-luvulla ja siihen käytettiin Osama bin Ladenia ja hänen libyalaisista Afganistan-veteraaneista koostuvaa ryhmäänsä Jama al-Islamija al-Muqatila, joka piti päämajaansa Lontoossa. Britannia rahoitti al-Qaidaa ainakin 100 000 punnalla ja ryhmä pani toimeen murhayrityksen Gaddafia vastaan 1996 mikä epäonnistui ja johti sivullisten kuolemaan. Libya lähetti lopulta 1998 ensimmäisen pidätysmääräyksen Interpoliin bin Ladenista. Britannian sponsoroima siviiliuhreja vaatinut terrori Libyassa sai turvallisuuspalvelu MI5:stä eronneen David Shaylerin tulemaan julkisuuteen ja paljastamaan asian. [7]

 

 

Pohjois-Irlanti

 

Kirjassa annetaan Pohjois-Irlannin konfliktista Britannian viranomaisten kannalta erittäin siloiteltu kuva. Todellisuudessa Britannian turvallisuuselinten Pohjois-Irlannissa käymä sota on ollut todella likaista. On paljastunut, että eri organisaatioiden soluttamat agentit ovat toimineet molemmilla puolin rintamaa provokaattorin roolissa ilmeisenä tarkoituksenaan myös rauhanprosessin sabotoiminen[8].

 

Agentit ovat osallistuneet kaikkeen terroristien toimiin usein myös Irlannin tasavallan puolella. Agentit opastivat mm. IRA:ta valmistamaan salamalaitteiden komponenteista tienvarsipommien laukaisumekanismeja. Myös viimeistä huutoa oleva infrapunateknologia välitettiin terroristeille. Mielenkiintoista kyllä, sama teknologia on viime aikoina löytänyt tiensä myös Irakin vastarintataistelijoiden käyttöön.[9] Britannian sotilastiedustelun huippusalaisen yksikkö FRU (Force Research Unit) oli eräs soluttajista. FRU:n toiminta on ollut pitkään myös Scotland Yardin tutkinnan kohteena, sillä yksikkö on toimittanut tarkkoja tietoja murhattaviksi haluamistaan tasavaltalaisista lojalistien aseryhmille.

 

On epäselvää miten perinpohjaisesti Britannia onnistui soluttamaan IRA:n, mutta viimeaikaiset paljastukset antavat aiheen epäillä, että solutus on ollut hyvin laajaa ja mahdollistanut Pohjois-Irlannin konfliktin ohjailun. On paljastunut mm. että IRA:n vastavakoilun johtajana oli toiminut John Joe Magee, Britannian kuninkaallisen laivaston Special Boat Squadronin jäsen (laivaston vastine SAS:lle).

 

Myös Omaghin tuhoisan pommi-iskun tehnyt Real-IRA:n ryhmä oli turvallisuuspalvelun soluttama, eikä etukäteen tiedettyä iskua estetty[10]. SAS (Special Air Service) on ollut myös aktiivinen ja sen epäillään osallistuneen terroritekoihin mm. Irlannin tasavallan puolella Dublinissa ja Monaghanissa 1974[11].

 

 

Afganistan

 

Kirjassa spekuloidaan Neuvostoliiton suorittaman Afganistanin miehityksen syillä. Ilmeisin syy, eli Yhdysvaltojen suorittama manipulointi jää kuitenkin käsittelemättä. Presidentti Carterin aikainen turvallisuupoliittinen neuvonantaja Zbigniew Brzezinski on kertonut miten hänen aloitteestaan Afganistania alettiin destabilisoida kesällä 1979 tavoitteena houkutella Neuvostoliitto miehittämään maa. Suunnitelma onnistui täydellisesti ja Neuvostoliitto sai ”oman Vietnaminsa”.[12]

 

Kirjassa aivan oikein todetaan al-Qaidan tarkoittaneen tietokantaa vapaaehtoistaistelijoista, joita tiedustelupalvelut värväsivät Afganistaniin taistelemaan neuvostojoukkoja vastaan. Kyseessä olivat Yhdysvaltojen ja Britannian sijaistaistelijat. Monia näistä miehistä koulutettiin myös Yhdysvalloissa.

 

Neuvostoliiton poistuttua Afganistanista maa ajautui sekasortoiseen sisällissotaan. Taleban nähtiin tuossa tilanteessa vakauttavana voimana ja se sai tukea Pakistanin lisäksi myös Yhdysvalloilta. Kaspian meren öljy oli alkanut kiinnostaa suuresti amerikkalaisia yhtiöitä kuten Unocalia. Putkihankkeita pantiin vireille Azerbaizhanista Georgian kautta Turkin Ceyhaniin ohittaen Venäjän putkiverkoston ja toisaalta Kaspian meren itäpuolelta Afganistanin läpi Intiaan ja Pakistaniin. Neuvotteluissa ilmeni ongelmia ja argentiinalainen öljy-yhtiö Bridas onnistui tekemään sopimuksen Talebanin kanssa. Yhdysvallat alkoi informoida alueen maita tulevasta ennen lumen tuloa alkavasta sodasta jo heinäkuussa 2001.[13]

 

 

Algeria

 

Kirjoittajat eivät Algerian tapahtumia käsitellessään ota lainkaan huomioon tietoja, joiden mukaan silmittömästä väkivallasta 90-luvulla syytetty radikaali islamistijärjestö GIA (Armed Islamic Group) oli Algerian sotilastiedustelun soluttama ja sen johtaja Djamel Zitouni oli sotilastiedustelun värväämä agentti.Suurin GIA:n tiliin laitetuista joukkomurhista oli tosin Algerian erikoisjoukkojen false flag –operaatioita ja ne kohdistuivat usein islamistien kannattajiin pääkaupungin liepeillä. Lukuisat Algeriasta paenneet entiset upseerit ja mm. maan pääministerinä vuosina 1984-88 toiminut Abdel Hameed Al Ibrahimi ovat kertoneet tapahtumista yhtäpitävästi.[14]

 

 

Balkan

 

Kirjoittajat toteavat, että osassa arabimaailmaa katsotaan Naton toiminta Balkanilla yritykseksi pyyhkäistä muslimit Euroopasta. Tämä väite vaatisi ehdottomasti selventämistä, sillä Nato toimi Balkanilla Serbiaa vastaan. CIA aseisti yhteistyössä Iranin kanssa Bosnian muslimeja[15]. Kosovossa islamistitaistelijoiden (al-Qaida) ja Yhdysvaltojen yhteistyö tiivistyi ja Yhdysvaltojen tuella syntyi KLA. Vapaaehtoisia värvättiin mm. Britanniassa, jossa Kosovon operaation tarpeeseen Britannian tiedustelu perusti järjestön Al-Mujahiroon[16].

 

 

Huumeet ja terrorismi

 

On kovin tarkoitushakuista syyttää ainoastaan terroristijärjestöjä huumeiden levittämisestä. Huumeet ovat merkittävä väline myös ”terrorismin vastaisen sodan” keskeisille suurvalloille. Britannian käymät oopiumisodat Kiinaa vastaan ovat tunnettu historiallinen esimerkki. Huumeet ovat olleet paitsi ase, niin myöskin tärkeä keino rahoittaa salaisia ja laittomia operaatioita. 50-luvulla Maon kommunistiarmeija sai voiton Kiinassa ja Chiang Kai-Shekin armeijan jäänteet pakenivat Formosan saarelle. Pienempi osa siirtyi Burmaan, jossa CIA pyrki huoltamaan ja aseistamaan sitä. Toimintaa rahoitettiin huumeiden salakuljetuksella Yhdysvaltoihin ja huumeviljelmistään tunnettu ”Kultainen kolmio” (Golden Triangle) sai alkunsa. Vietnamin sodan aikana huumebisnes kasvoi edelleen Laosin operaatioihin liittyen.[17]

 

Samaa rahoitusmallia CIA on sittemmin soveltanut menestyksellä latinalaisessa Amerikassa ja Afganistanissa. Contra-sissejä rahoitettiin paitsi salaisilla asekaupoilla Iranin kanssa, niin myös huumekaupalla[18], sillä Yhdysvaltojen kongressi asetti toistuvasti esteitä lailliselle tuelle. Afganistanissa oopiumin viljelystä tuli sotapäälliköille ja maaseudun väestölle merkittävä tulonlähde. Vasta Taleban-hallinto ryhtyi radikaaleihin toimiin oopiumin viljelyn hillitsemiseksi ja vuonna 2001 Afganistanissa korjattu sato tulikin pääosin Pohjoisen liiton hallinnoimilta alueilta maan pohjoisosista. Yhdysvaltojen suorittaman maan miehityksen seurauksena oopiumin viljely on jälleen lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun ja vuosi toisensa perään sato on lyönyt aikaisemmat ennätykset. ”Vapautuksen” seurauksena Afganistan tuottaa jälleen pääosan maailman heroiinista. Mahtaako olla sattumaa, että Yhdysvaltojen suorittaman Irakin miehityksen ensimmäisiä seurauksia oli ennen tuntemattoman huumausaineiden kaupan ilmaantuminen Bagdadin katukuvaan. Sama ilmiö on ollut havaittavissa myös Kosovossa.

 

 

Kidnappausbisnes

 

Kirjassa todetaan: ”[kidnappauksiin liittyvä] rikollisuus on seurausta alueiden taloudellisista ja kulttuurillisista piirteistä”. Tulkinta on osatotuus. Suomalaisille tuli tutuksi filippiiniläisen Abu Sayaf –järjestön kidnappausbisnes. Kuitenkin Helsingin Sanomien ja Boston Globen tutkimusten perusteella on käynyt ilmi, että liiketoiminta nautti hallituksen viranomaisten ja armeijan suojelusta[19]. Ilmiötä tuskin voidaan selittää pelkällä korruptiolla, sillä sitkeästi kytevät kriisit ”separatistien” kanssa ovat omiaan lisäämään asevoimien vaikutusvaltaa ja rahoitusta yhteiskunnassa.

 

Tšetšeniassa vuosien 1994-96 sota varmasti lisäsi alttiutta rikolliseen liiketoimintaan, mutta myös Venäjä teki sen ruokkimiseksi kaikkensa. Sodan päättyessä esim. Venäjä ei suostunut normaaliin sotavankien vaihtoon, vaan vangitut oli lunastettava vapaaksi rahalla.  Vuosina 1996-1999 kidnappauksia ruokittiin maksamalla auliisti lunnaita. Osa kidnappauksista oli selvästi luonteeltaan poliittisia ja ne kohdistuivat ulkomaalaisiin. Ilmeinen tarkoitus oli eristää Tšetšenia ulkomaailmasta ja tehdä mustamaalaavaa propagandaa. Korkean profiilin kidnappauksiin ja veritekoihin syyllistyneet olivat Venäjän palveluksessa tai tekivät yhteistyötä heidän kanssaan. Hyviä esimerkkejä ovat Adam Denijev ja Arbi Barajev[20].

 

Kidnappausbisnes ei Tšetšeniassa ole millään muotoa ollut ainoastaan etnisten tšetšeenien harjoittamaa. Varsinkin nykyisen sodan alettua 1999 Venäjän armeija ja sisäministeriön OMON-joukot ovat sekaantuneet hyvin laajamittaiseen kidnappausbisnekseen, jota tehdään ”terrorismin vastaisen taistelun” nimissä. Ns. puhdistusoperaatioissa, joita kylissä tehdään ja myös tiesuluilla lähinnä mieshenkilöitä vangitaan mielivaltaisin perustein. Vangittujen pahoinpitely aloitetaan nopeasti vangitsemisen jälkeen ja sukulaisilla on muutamia päiviä aikaa lunastaa omaisensa vapaiksi erityisten välimiesten kautta. Jos vangittu ehtii sillä välin kuolla, niin sen jälkeen sukulaisille tarjotaan mahdollisuutta ostaa ruumis, sillä muslimit pitävät hyvin tärkeänä vainajien asianmukaista hautaamista.

 

Balkanilla puolestaan Yhdysvaltojen asevoimien alihankkija DynCorp on jäänyt kiinni ihmiskaupasta. Yhtiö ei ole joutunut kärsimään seurauksia rikollisista toimistaan.[21]

 

 

Terrorismin rahoitus

 

Rikollisen liiketoiminnan (talousrikollisuus, huumekauppa, asekauppa, terrorismi, ihmiskauppa jne) keskeinen edellytys on rahanpesu ja suojaisten veroparatiisien olemassaolo. Syyskuun 11:nnen jälkeen puhuttiin siitä, että varmaankin nyt Yhdysvallat suostuu toimenpiteisiin näitä pimeän rahan turvapaikkoja vastaan. Olemme saaneet pettyä, mitään ei ole tehty. Herääkin kysymys: miksi veroparatiiseja on olemassa? Miksi niitä ei eliminoida? Tuskin rehellinen liiketoiminta niitä tarvitsee. Miksi suuren luokan rikollisuutta ja terrorismia suojellaan?

 

 

Pään irtileikkausvideot

 

Toukokuussa 2004 tuli julkisuuteen ensimmäinen pään irtileikkausvideo Irakista. Videota edelsi alkava kohu Yhdysvaltojen hallinnoiman Abu Ghraibin vankilan laajamittaisesta kidutuksesta ja vankien nöyryyttämisestä. Videolla amerikkalaiselta Nicholas Bergiltä leikattiin pää irti. Videolla esiintyvien miesten oletettiin olevan Irakin vastarintataistelijoita ja al-Qaidaan liitetyn Abu Musab al-Zarqawin miehiä. Video aiheutti ainakin hetkeksi huomion siirtymisen pois Yhdysvaltojen suorittamasta vankien kiduttamisesta ja omalta osaltaan perusteli ”terrorismin vastaisen taistelun” tarpeellisuutta, koska terroristit ovat vielä amerikkalaisiakin raaempia vankiensa kohtelussa.

 

Video kiinnitti lukuisien riippumattomien tutkijoiden huomion ja näyttää siltä, että kyseessä olikin amerikkalaisten oma psykologinen operaatio. Videolla esiintyvä mies on puettu amerikkalaisten mm. Guantanamosta tuttuun oranssiin vankihaalariin ja hän istuu samanlaisella muovituolilla, joita Abu Ghraibin vankilasta otetuissa kuvissa nähdään. Ensimmäisessä otoksessa vanki antaa henkilötietojaan, kuin kuulustelussa. Myöhemmin paljastui, että amerikkalaiset olivat itse pidättäneet Nicholas Bergin Irakissa ja pitäneet kaksi viikkoa vangittuna. Myöhemmässä otoksessa Bergiltä leikataan pää irti, mutta huomiota kiinnittää se, ettei se aiheuta minkäänlaista verenvuotoa. Myöhemmin vastaavia videoita on nähty lisää ja ne ovat olleet huomattavasti paremmin tehtyjä.[22]

 

 

Terroristien koulutus

 

Kirjoittajat ihmettelevät syyskuun 11:nnen itsemurhaterroristien lentokoulusta. Laskeutumisen harjoittelu ei julkaistujen tietojen mukaan kiinnostanut oppilaita. Eikö myös se ole ihmeellistä, miten lennonopettajien mukaan lähes täysin lentotaidottomat oppilaat selviytyivät tehtävästään? Tällainen oppilas oli mm. Hani Hanjour, jonka sanottiin ohjanneen American Airlinesin lennon 77 Pentagoniin lähes mahdottoman spiraalilaskeutumisen päätteeksi, joka sai lennonjohtaja Daniele O’Brianin toteamaan, että kyseessä täytyy olla hävittäjäkone. Kirjoittajia ei myöskään ihmetytä se ilmeinen paradoksi, että useat kaappareiksi nimetyistä ilmaantuivat jo kahden viikon sisällä elossa eri puolilta arabimaailmaa[23].

 

Kirjan lähdeluettelosta ei löydy ensimmäistäkään syyskuun 11:nnen terrori-iskuja käsittelevää teosta tai virallista raporttia. Kirjoittajat viittaavat iskuihin ikäänkuin olisi päivänselvää mitä tapahtui ja kenen toimesta. Vakavasti otettavian asiantuntijoiden on perehdyttävä myös ns. viralliseen totuuteen kriittisesti suhtautuvaan tutkimukseen. Keanin komission raportti on kyseenalaistettu mm. prof. David Ray Griffinin kirjassa The 9/11 Commission Report: Omissions and Distortions (Olive Branch Press, 2004).  

 

Virallista selvitystyötä ei ole vielä kyetty edes viemään loppuun. WTC:n rakennustuhoja FEMA:n epäonnistumisen jälkeen tietokonesimulaatioiden avulla tutkimaan asetettu NIST ei käsitellyt tornien osalta itse sortumaa, ainoastaan lentokoneiden törmäykset ja siitä aiheutuneet tulipalot. NIST ei ole saanut lainkaan aikaan selitystä 47 kerroksisen WTC-7:n luhistumiselle ja raportin julkaisua on lykätty näillä näkymin kuluvan vuoden lopulle. Kyseisen rakennuksen vapaan putoamisen nopeudella tapahtuneen luhistumisen (6,5 sek!) selittäminen ilman räjähdysaineitten käyttöä onkin ilmeisen mahdoton tehtävä.

 

Varteenotettavat asiantuntijat ovat kyseenalaistaneet NIST:n tutkimuksen. Tästä esimerkkinä fysiikan professori Steven E. Jones, jonka vertaisarvioitu artikkeli ”Why Indeed Did the WTC Buildings Collapse?” löytyy osoitteesta: http://www.physics.byu.edu/research/energy/htm7.html

 

On myös huomattava, että Yhdysvallat on sotaa käyvä maa. Historia opettaa, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Tukeutuminen kritiikittä Yhdysvaltojen viranomaisten tarjoamaan versioon syyskuun 11:nnen terrori-iskuista ei ole perusteltua.

 

 

Naiset terroristeina

 

Kirjassa esitellään erilaisia tapoja, millä naisia on käytetty terroritekoihin. Eräs esitelty tapa on naisen käyttäminen kohdehenkilön johdattamiseen tilanteeseen, jossa tämä on voitu siepata tai murhata. Kyseessä on ns. hunajaloukku (honey trap), jota kaikki tiedustelupalvelut ovat käyttäneet. Tunnettu esimerkki on Israelin ydinsalaisuudet paljastaneen Mordechai Vanunun houkuttelu naispuolisen agentin avulla Lontoosta Italiaan, josta Mossad hänet kaappasi ja kuljetti pikaveneellä Israeliin.

 

Naiset varmaankin ovat yhtä päteviä terroristeina kuin miehetkin, mutta kaikki naisterroristit eivät välttämättä ole aitoja. Jordanian 2005 hotelli-iskun suhteen on oltava varsin skeptinen, sillä valokuvista päätellen nopeasti pommin räjähdettyä julkisuuteen tulleet tiedot välikattoon sijoitetuista räjähteistä tuntuisivat pitävän paikkansa, sillä kattorakenteet selvästi näyttivät revenneen alaspäin. Uhrit olivat pääosin palestiinalaisia, mukana korkea-arvoisia palestiinalaishallinnon sotilastiedustelun upseereita. Lisäksi hotelli oli palestiinalaisten omistama. [24]

 

Tšetšeniassa naispuolinen terrorismi tuli otsikoihin Moskovan teatterikaappauksen (2002) myötä. Kuitenkin riippumattomien journalistien keräämät tiedot kehottavat skeptisyyteen, sillä ainakin kolmen kaappaukseen osallistuneen naisen on raportoitu joutuneen hieman aikaisemmin joko venäläisten sotilaitten vangitsemiksi tai olleen vankilassa juuri ennen tapahtumia. Mustien leskien ilmiön aitoudesta on myös vaikea saada riippumatonta vahvistusta. Ilmiö voi yhtä hyvin olla ainakin osittain Venäjän turvallisuuspalvelun luoma propagandaoperaatio. Tähän viittaa mm. Zara Murtazalievan tapaus, jossa Venäjän viranomaiset häikäilemättömästi lavastivat Moskovaan muuttaneen nuoren tšetšeenitytön terroristiksi ja tuomitsivat 9 vuoden vankeusrangaistukseen[25].

 

 

Biologinen terrorismi

 

Kirjassa käsittellään ohimennen Yhdysvalloissa syyskuun 11:nnen iskujen jälkimainingissa tapahtunutta pernaruttokirjeiden tapausta. On mielenkiintoista, ettei tapaus herätä kirjoittajissa mitään kysymyksiä. Kuka bakteeria levitti ja miksei syyllisiä ole kyetty löytämään?

 

Kirjeissä luki kuin rautalangasta vääntäen: ”kuolema Amerikalle, kuolema Israelille, Allah on suuri”. Tutkimukset paljastivat pian, että bakteeri oli peräisin Yhdysvaltojen asevoimien Fort Detrickin bioaselaboratoriosta[26]. Tämän havainnon jälkeen tutkimukset eivät enää edistyneet, vaikka potentiaalisten syyllisten lukumäärä rajoittui muutamiin kymmeniin. Todettakoon, että Yhdysvallat ei hyväksy kansainvälisiä tarkastuksia bioaselaitoksiinsa.

 

Risiini puolestaan on lähinnä propagandan tarkoituksiin luotu kehitelmä. Ranskassa ja Britanniassa on pidätetty muslimeja ja heitä on syytetty risiiniterrorismista, mutta todisteita ei ole löytynyt ja ”risiini” on osoittautunut tavalliseksi kotitalouskemikaaliksi. Näyttäviä otsikoita on kylläkin saatu aikaan ja yleensä uutisointi on parin päivän viiveellä kaikunut takaisin Venäjältä, missä FSB on pidättänyt ”risiiniterroristin”, joka on presidentti Mashadovin avustaja jolla on yhteyksiä Georgian Pankisin laaksoon tms. Risiini ei ole käyttökelpoinen ase kuin korkeintaan yksittäisen ihmisen murhaamiseen, jos valittu uhri saadaan syömään sitä. Tähänkin tarkoitukseen on huomattavasti käytännöllisempiä aineita.

 

 

Ydinterrorismi

 

On järjetön ajatus, että terroristit rakentaisivat ydinaseen Internetistä saamiensa ohjeiden perusteella. Pikemminkin tämän hetken ongelma on siinä, että suurvalta toisensa perään muuttaa ydinasedoktriiniaan. Ydinaseiden käyttökynnystä halutaan alentaa. Ainakin Yhdysvallat, Venäjä ja Ranska ovat ilmoittaneet vastaavansa mahdollisesti ydinasein, mikäli näitä maita vastaan tehdään ydinterrori-isku. Tällaiseksi maat tulkitsevat esim. iskun ydinlaitosta vastaan. Venäjän propagandassa ja Hollywood-elokuvissa ”tšetšeeniterroristit” ovat kiinnostuneet ydinmateriaalista, mutta reaalimaailmassa voidaan kysyä mitä järkeä tšetšeeneillä olisi houkutella Venäjä käyttämään ydinaseita itseään vastaan?

 

Likainen pommi on myös huuhaata. Se on erittäin epäkäytännöllinen ase ja sillä ei ole muuta roolia, kuin terrorismihysterian lietsomisessa. Toisaalta eräänlaisia likaisia pommeja käytetään erittäin laajalti maailmalla. Köyhdytetystä uraanista tehtyjä ammuksia on käytetty Yhdysvaltojen toimesta Persian lahden sodassa, entisen Jugoslavian alueella, Afganistanissa ja nykyisin Irakissa. Uraaniammus muodostaa aerosolia osuessaan kohteeseen ja leviää tehokkaasti ympäristöön aiheuttaen vakavia terveydellisiä haittoja. Puhdistaminen on äärimmäisen vaikeaa. Pitäisikö uraaniammusten käyttöä kutsua ydinterrorismiksi?

 

 

Taistelu terrorismia vastaan

 

”Bring me the head of Bin Laden”, sitaatti CIA:n apulaisjohtajalta syyskuussa 2001. Näin alkaa kirjan kolmas osa, jonka teemana on taistelu terrorismia vastaan. On olemassa paljon viitteitä siitä, ettei Yhdysvallat ollut todellisuudessa lainkaan kiinnostunut saamaan kiinni bin Ladenia. Pakistanin ilmavoimien kuljetuskoneiden annettiin evakuoida saarretusta Kunduzista Al-Qaidan korkea päällystö (airlift of evil). Tuhannen auton saattueen annettiin poistua Kabulista ja edelleen Tora Borassa annettiin n. 600:n al-Qaidan taistelijan vetäytyä Pakistanin puolelle.

 

Monet amerikkalaisviranomaiset presidenttiä myöten ovat sittemmin kertoneet, ettei bin Laden ole tärkeä. Asevoimien komentaja Richard Myers on sanonut, ettei päämäärä koskaan ollut saada bin Ladenia kiinni ("the goal has never been to get bin Laden")[27]. Eräs toinen amerikkalaisviranomainen selitti Daily Mirrorille (16.11.2001): "casting our objectives too narrowly" risked "a premature collapse of the international effort if by some lucky chance Mr. bin Laden was captured.”

 

Bin Ladenien suhde Yhdysvaltoihin ja Bushin sukuun on paljon kysymyksiä herättävä. Kun Osama Bin Ladenin syyksi laitettu pommi-isku Saudi-Arabian Dharanissa tapahtui Yhdysvaltain ilmavoimien varuskuntaa vastaan 1996, niin perheyhtiö Saudi Bin Laden Group sai urakan jälleenrakennuksesta.

 

 

Laiton maahantulo

 

Kirjassa käsitellään terroristien liikkumista maasta toiseen ja mainitaan heidän esim. liikkuvan pahaa aavistamattomien rekkamiesten kyydissä. Paradoksaalista ehkä, mutta todellisilla terroristeilla ei ole koskaan ollut vaikeuksia liikkua maasta toiseen. He eivät tule pahaa aavistamattomien rekkamiesten kyydissä, vaan he saavat etuoikeutetun viisumimenettelyn. Hyvä esimerkki ovat vuoden -93 WTC-iskusta syytetyt miehet. Avainhenkilöt olivat Afganistanin sodan veteraaneja ja saivat Green Cardin Yhdysvaltoihin. Sokea sheikki Omar Abdel-Rahman sai vapaasti matkustella maahan ja ulos maasta, vaikka hänellä oli kytkentä Egyptin presidentin Anvar Sadatin murhaan ja Egyptin viranomaiset varoittivat miehestä. Presidentti Hosni Mubarak vahvisti kesällä 1993, että sheikki on arvokas CIA:n kumppani (asset). [28]

 

Vastaavia esimerkkejä on runsaasti. Yhdysvaltojen Saudi-Arabian Jeddan konsulaatin viisumiosaston entinen päällikkö J. Michael Springman on valittanut, että 1980-luvulla hän sai toistuvasti kokea, miten CIA jyräsi hänen ylitseen, kun hän eväsi viisumeita arabimiehiltä, joita hän epäili terroristeiksi. Kun hän valitti asiasta eri liittovaltion viranomaisille, niin hänen käskettiin olla hiljaa asiasta. Useat syyskuun 11:nnen terroristeiksi nimetyistä saivat Yhdysvaltain viisuminsa juuri Jeddan konsulaatista.[29]

 

 

Lontoon ja Madridin iskut

 

Lontoon iskuihin liittyy paljon mielenkiintoisia piirteitä, kuten se että iskuissa sanottiin ensin käytetyn sotilasräjähteitä. Iskuilla sanottiin ensin olevan myös ulkopuolinen pääsuunnittelija, joksi nimettiin Haroon Rashid Aswat. Kun John Loftus ja muut tiedusteluasiantuntijat Yhdysvalloissa paljastivat Aswatin olevan pitkäaikainen MI6:n agentti, niin tarinaa muutettiin siten, ettei iskuilla ollutkaan erillistä suunnittelijaa.

 

Varsin hätkähdyttävä yhteensattuma oli myös Visor Consultants -yhtön johtajan Peter Powerin kertomus Britannian televisiossa (ITV News 7.7.), jonka mukaan hän veti eräälle nimeämättömälle yhtiölle terrorismin vastaista harjoitusta Lontoossa, jonka terroriskenaario toteutui lähes pilkulleen samalla hetkellä myös todellisuudessa. [30]

 

Madridissa puolestaan havaittiin, että iskuihin sekaantuneet Rafa Zuher ja Jose Emilio Suarez Trashorras olivat poliisin vasikoita. Viimeksi mainitun sanottiin toimittaneet iskussa käytetyt räjähteet. Hänen vaimonsa hallusta löytyi Espanjan kansalliskaartin pommiyksikön johtajan Juan Jesús Sánchez Manzanon yksityinen puhelinnumero. [31]

 

 

Terrorismin vastainen taistelu

 

Kirjan parhainta antia on terrorismin vastaisen taistelun menetelmien kuvaus. Lainsäädännön muutokset ja uusi kansalaisten seurantaan kehitetty tekniikka on koettu myös uhkaksi kansalaisvapauksille, minkä kirja toteaa. Maailmamme alkaa päivä päivältä muistuttaa enemmän George Orwellin romaania 1984. Yhdysvalloissa on havaittavissa, että lentokieltolistoja käytetään poliittiseen vainoamiseen. Tästä on kirjoittanut mm. ansioitunut Vietnamin sodan veteraani Craig Roberts, joka on joutunut listoille hallitusta arvostelevien kirjoitustensa vuoksi.

 

 

YLÖS

 

 

 

Viitteet:


[1] Kirjoitus on esillä osoitteessa http://11syyskuu.net/terrorismi/1.htm
word-dokumenttina:
http://11syyskuu.net/terrorismi/1.doc

[2] Tämän ja viiden seuraavan kappaleen tiedot perustuvat kirjaan: Philip Willan: Puppetmasters, The Political Use of Terrorism in Italy, Authors Choice Press, 1991

[3] Tämän ja viiden seuraavan kappaleen tiedot perustuvat kirjaan: Daniele Ganser: NATO'S SECRET ARMIES: Operation Gladio and Terrorism in Western Europe, Frank Cass, 2005

[4] http://www.deepblacklies.co.uk/target_libya.htm

http://www.deepblacklies.co.uk/terminal_velocity.htm

Fulcrum TV: Murder in St James’. An investigation into the suspicious circumstances surrounding the shooting of WPC Yvonne Fletcher during the Libyan Embassy siege in 1984. Lähetetty 10.4.1996, Channel 4 Dispatches.

Fulcrum TV: Dispatches: Murder in St James’s II. New evidence is presented in this continued investigation into the suspicious circumstances surrounding the shooting of WPC Yvonne Fletcher during the Libyan Embassy siege in 1984. Channel 4, lähetetty 29.5.1997. http://www.fulcrumtv.com/fulcrum%20progs%20old.htm

[5] Victor Ostrovsky, Claire Hoy: By Way of Deception, Wilshire Press Inc. 2002
German TV exposes CIA, Mossad links to Berlin disco bombing,
http://www.wsws.org/news/1998/aug1998/bomb1-a27.shtml


[6] Marcello Mega: Former police chief says Lockerbie evidence faked, The Scotsman, 29.8.2005 http://news.scotsman.com/scotland.cfm?id=1857922005

Allan Francovich: The Maltese Double Cross, 1994, dokumenttielokuva.

[7] Brisard & Dasquié: Forbidden Truth: U.S.-Taliban Secret Oil Diplomacy, Saudi Arabia and the Failed Hunt for bin Laden, Nation Books, 2002 http://www.guardian.co.uk/shayler/article/0,2763,837332,00.html

[8] Neil Mackay: The army asked me to make bombs for the IRA, told me I had the Prime Minister's blessing ... then tried to kill me, Sunday Herald, 23.6.2002 http://www.sundayherald.com/25646

Neil Mackay: IRA torturer was in the Royal Marines, Top republican terrorist exposed in court documents as a special forces soldier, Sunday Herald,15.12.2002  http://www.sundayherald.com/29997

Rosie Cowan: Ulster spies to 'blow MI5 cover', The Guardian, 6.7.2002 http://www.guardian.co.uk/military/story/0,11816,750427,00.html

[9] Greg Harkin, Francis Elliott, Raymond Whitaker: Revealed: IRA bombs killed eight British soldiers in Iraq. Terror devices used by the IRA in a vicious murder campaign in Ulster blew up British servicemen as the world blamed Iran, The Independent, 16.10.2005 http://news.independent.co.uk/uk/ulster/article320004.ece

Neil Mackay: Rogue British agents name MI5 bosses in video expose. Abandoned double agents spill Ulster Dirty War secrets, Sunday Herald, 30.6.2002 http://www.sundayherald.com/25876

[10] http://www.sundayherald.com/17827 (kopio: http://www.prisonplanet.com/news_alert_mi5terror_4.html)

[11] http://www.fantompowa.net/Flame/dirty_war_in_ireland.htm


[12] Interview of Zbigniew Brzezinski Le Nouvel Observateur (France), Jan 15-21, 1998, p. 76*

ks. esim. http://www.informationwar.org/articlesofinterest/us_provoked_the_soviet-union_invading_afghanistan.htm

[13] Brisard & Dasquié: Forbidden Truth: U.S.-Taliban Secret Oil Diplomacy, Saudi Arabia and the Failed Hunt for bin Laden, Nation Books, 2002

[14] Nafeez Mossaddeq Ahmed: The War on Truth, Olive Branch Press, 2005

[15] http://www.senate.gov/~rpc/releases/1997/iran.htm

[16] Videotallenne FOX News –kanavan tekemästä terrorismiasiantuntija John Loftusin haastattelusta: http://11syyskuu.net/video/aswat.wmv
käsikirjoitus:
http://www.globalresearch.ca/index.php?context=viewArticle&code=20050801&articleId=783

United States Senate Republican Policy Committee: The Kosovo Liberation Army: Does Clinton Policy Support Group with Terror, Drug Ties? From 'Terrorists' to 'Partners' 31.3.1999 http://www.fas.org/irp/world/para/docs/fr033199.htm

[17] Joseph J. Trento: Prelude to Terror, the Rogue CIA and the Legacy of America’s Private Intelligence Network, Carroll and Graf Publishers, 2005

[18] Ks. esim. National Security Archive Electronic Briefing Book No. 2 The Contras, Cocaine, and Covert Operations, http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB2/nsaebb2.htm

[19] Pekka Mykkänen: Greed and ruthlessness of Philippines Army elements may be a security hazard for U.S. troops, Helsingin Sanomat, 1.2.2002 http://www2.hs.fi/english/archive/news.asp?id=20020201IE9

[20] Sanobar Shermatova, Moscow Tragedy: More Questions Than Answers, IWPR, 31.10.2002
http://iwpr.gn.apc.org/?s=f&o=159398&apc_state=henicrs2002

[21] http://www.globaloutlook.ca/10P10.htm

[22] Ritt Goldstein: Berg beheading: No way, say medical experts, Asia Times online, 22.5.2004 http://www.atimes.com/atimes/Middle_East/FE22Ak03.html

"I certainly would need to be convinced it [the decapitation video] was authentic," Dr John Simpson, executive director for surgical affairs at the Royal Australasian College of Surgeons, said from New Zealand. Echoing Dr Simpson's criticism, when this journalist asked forensic death expert Jon Nordby, PhD and fellow of the American Board of Medicolegal Death Investigators, whether he believed the Berg decapitation video had been "staged", Nordby replied: "Yes, I think that's the best explanation of it." http://killtown.blogspot.com/2006/01/nick-berg-decapitation-staged.html

[23] Hijack 'suspects' alive and well, http://news.bbc.co.uk/2/hi/world/middle_east/1559151.stm

[24] Fintan Dunne: Jordan Hotels Blitz Was An Inside Job, Breakfornews, 11.11.2005 http://www.breakfornews.com/articles/AmmanInsideJob.htm

[25] Civic Assistance -komitean raportti Zara Murtazalievan tapauksesta
http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/zara.htm

[26] Scott Shane: Baltimore Sun, Anthrax matches Army spores. Bioterror: Organisms made at a military laboratory in Utah are genetically identical to those mailed to members of Congress. 12.12.2001 http://www.ph.ucla.edu/epi/bioter/anthraxmatchesarmyspores.html

[27] White House, 13.3.2002, DOD, 6.4.2002

[28] Nafeez Mossaddeq Ahmed: The War on Truth, sivu 36

[29] J. Michael Springmann: Policing the Borders: Old Fears, New Realities, 5.2.2003 http://www.globalresearch.ca/articles/SPR302A.html

[30] Tallenne Peter Powerin esiintymisestä ITV News 7.7.2005: http://11syyskuu.net/video/london_terror_games.wmv

mp3-tiedosto: http://11syyskuu.net/terrorismi/070705londonterrorexercise.mp3

[31] Edward Owen: Bomb squad link in Spanish blasts, The Times http://avantgo.thetimes.co.uk/services/avantgo/article/0,,1150429,00.html
BBC: Spain suspects 'were informants'.  The Spanish interior ministry says it is investigating reports that two suspects in the 11 March Madrid train bombings were police informants. 29.4.2004
http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/3670627.stm