PÄÄSIVULLE - Syyskuun 11. ja Suomi


T. Kuosma:

MATKALLA POLIISIVALTIOON ?

11.9.2001-ISKUJEN JA 'TERRORISMIN' VAIKUTUKSISTA SUOMEN LAINSÄÄDÄNTÖÖN

Johdanto

”Good evening. Today, our fellow citizens, our way of life, our very freedom
came under attack in a series of deliberate and deadly terrorist acts. The
victims were in airplanes, or in their offices; secretaries, businessmen and
women, military and federal workers; moms and dads, friends and neighbors.
Thousands of lives were suddenly ended by evil, despicable acts of terror.

The pictures of airplanes flying into buildings, fires burning, huge
structures collapsing, have filled us with disbelief, terrible sadness, and
a quiet, unyielding anger. These acts of mass murder were intended to
frighten our nation into chaos and retreat. But they have failed; our
country is strong.
A great people has been moved to defend a great nation. Terrorist attacks
can shake the foundations of our biggest buildings, but they cannot touch
the foundation of America. These acts shattered steel, but they cannot dent
the steel of American resolve. (...)
The search is underway for those who are behind these evil acts. I've
directed the full resources of our intelligence and law enforcement
communities to find those responsible and to bring them to justice. We will
make no distinction between the terrorists who committed these acts and
those who harbor them.
I appreciate so very much the members of Congress who have joined me in
strongly condemning these attacks. And on behalf of the American people, I
thank the many world leaders who have called to offer their condolences and
assistance.
America and our friends and allies join with all those who want peace and
security in the world, and we stand together to win the war against
terrorism. (...)”
(ote presidentti Bushin puheesta kansakunnalle 11.9.01 kello 8:30 P.M. EDT)



Tässä kirjoituksessa pyritään selvittämään, mitä vaikutuksia
11.9.2001-iskuilla ja niin kutsutulla terrorismilla on ollut Suomen
lainsäädäntöön. Tarkastelu kattaa ne yleissopimukset ja lait, jotka ovat
tulleet voimaan 11.9.2001 jälkeen.


'11.9.2001-iskuilla' tarkoitetaan tässä yhteydessä Yhdysvalloissa (New
Yorkissa ja Washington D.C.:ssä) 11.9.01 suoritettuja rikoksia, jotka
kohdistettiin World Trade Centerin (WTC) rakennuksia ja Pentagonia sekä
niissä olevia ihmisiä vastaan.
'Terrorismilla' viitataan lähtökohtaisesti siihen terrorismi-käsitteeseen,
joka ilmenee Euroopan unionin neuvoston 13.6.2002 tekemästä terrorismin
torjumista koskevasta puitepäätöksestä. Sanotussa puitepäätöksessä
'terrorismi' määritellään ”rikollisuudeksi, jonka tarkoituksena on pelotella
vakavasti väestöä, pakottaa aiheettomasti viranomaiset tai kansainvälinen
järjestö johonkin tekoon tai pidättymään jostakin teosta taikka horjuttaa
vakavasti jonkin maan tai kansainvälisen järjestön poliittisia,
perustuslaillisia, taloudellisia tai sosiaalisia perusrakenteita tai tuhota
ne”.

Bushin hallinnon esittämä versio 11.9.2001-iskuista (jäljempänä:
virallisluonteinen versio) on karkeasti ottaen seuraava: Osama bin Ladenin
johtaman terroristijärjestön Al-Qaidan terroristisolut (muslimifanaatikot)
harjoittelivat Yhdysvalloissa vuosikausia lentämistä, kunnes he –
paperiveitset aseinaan - 11.9.2001 kaappasivat neljä matkustajalentokonetta.
Terroristit ohjasivat kaapatut matkustajalentokoneet WTC.n kahta
pilvenpiirtäjää (WTC-1 ja WTC-2) ja Pentagonia päin. Neljännessä koneessa
urheat matkustajat kukistivat kaappariterroristit tietoisina varmasta
kuolemastaan. WTC:n kaksoistorneissa lentokoneet aiheuttivat voimakkaita
tulipaloja, jotka pehmensivät teräsrakenteet aiheuttaen kaksoistornien
sortumisen. Tulipalo levisi myös kolmanteen rakennukseen (WTC-7) aiheuttaen
myös sen sortumisen. Terrori-iskujen onnistumista on perusteltu
seuraavankaltaisilla syillä: iskujen ennalta arvaamattomuus,
etukäteisvaroitusten ylimalkaisuus, turvallisuusviranomaisten laiminlyönnit,
huolimattomuus, byrokraattisuus ja puutteellisuudet eri organisaatioiden
välisessä yhteistyössä.

Virallisluonteisen version täsmällisemmäksi kuvaukseksi voidaan viitata
Yhdysvaltain kongressin ja presidentin asettaman kansallisen komission
raporttiin (The 9/11 Commission Report on Terrorist Attacks Upon the United
States). Komission raportti antaa ymmärtää muun muassa, että 11.9.01
kaapattiin neljä matkustajalentokonetta. Kysymyksessä olivat lennot American
Airlines (AA) 11 ja 77 sekä United Airlines (UA) 93 ja 175.
Matkustajalentokoneista kahden väitetään törmänneen WTC-kaksoistorneihin.
Raportti väittää, että Boeing 767 AA:n lennolla n:o 11 törmäsi WTC:n
pohjoistorniin kello 8:46:40. Raportin mukaan toinen Boeing 767 (lento UA
175) törmäsi puolestaan WTC:n etelätorniin kello 9:03:11. Boeing 757 (lento
AA 77) törmäsi raportin mukaan Pentagoniin kello 9:37:46. Raportti väittää
edelleen, että lento toinen Boeing 757 (lento UA 93) murskautui maahan
Shanksvillessä (Pennsylvania) vähän kello 10:02:23 jälkeen. Raportissa
väitetään, että kaikki matkustajakoneissa olleet ihmiset (so. matkustajat,
henkilökunta ja terroristikaapparit) saivat kysymyksessä olevissa
törmäyksissä surmansa.

Komission raportin mukaan siis (muun muassa) kaikki terroristikaapparit,
joita oli yhteensä 19, saivat surmansa. Kuitenkin monet lähteet puhuvat sen
puolesta, että ainakin yhdeksän (9) kaappareiksi väitettyä on ollut
11.9.2001 jälkeen hengissä (ks. esim. Michael C. Ruppert: Crossing the
Rubicon [2004] ja siinä mainitut viitteet; Ruppert viittaa mm. eräisiin
BBC:n ja Guardianin julkistamiin uutisiin). Mainittu seikka on vain yksi
niistä syistä, joiden vuoksi 11.9.2001-iskuja koskevaa virallisluonteista
versiota on alettu epäillä. Virallisluonteisen version epäilijöihin Suomessa
kuuluu muun muassa Hannu Yli-Karjanmaa, joka ylläpitää asiaa koskevaa
internetsivustoa SYYSKUUN 11. JA TERRORISMIN VASTAINEN SOTA ( 11.syyskuu.org
). Hän kuuluu myös 11.9.-toimintaryhmään, jonka tarkoituksena on tuoda julki
kriittisen tutkimuksen havaintoja ja tuloksia 11.9.2001-iskuista ja
valheesta, jolle 'terrorismin vastainen sota' perustuu.

Hannu Yli-Karjanmaan (HYK) mukaan hänen internetsivustonsa esittelee
kriittisen tutkimuksen ja journalismin tuloksia Yhdysvalloissa vuonna 2001
tapahtuneista terrori-iskuista ja voimavarojen mukaan muistakin
terroriteoista ja niihin liittyvistä maailmanpoliittisista tapahtumista.
”Syy, miksi olen tehnyt nämä sivut on se, että valtamedia ei suostu
esittämään kriittisiä kysymyksiä asioista, joita maailmalla tapahtuu, vaan
tyytyy toistelemaan poliittisesti korrekteja tulkintoja ja suurvaltojen
virallisia tiedotteita. Lähes kaikki tästä 'virallisesta linjasta' poikkeava
materiaali sivuutetaan. Tällainen tilanne ei ole demokraattisessa
yhteiskunnassa hyväksyttävä. On tärkeää valottaa asioita monista kulmista ja
antaa ihmisille mahdollisuus muodostaa mielipiteensä monipuolisen aineiston
pohjalta” (HYK: Lukijalle. saunalahti.fi/wtc2001/lukijalle.htm). ”Erityisen
pettynyt olen maailmanpolitiikan tutkijoihin, jotka säännöllisesti
viittaavat syyskuun 11. terrori-iskuihin ja puhuvat Al-Qaidasta ikään kuin
ne olisi nostettu kaiken kriittisen tarkastelun yläpuolelle. Mitkä ovat
lähteet, missä lähdekritiikki? Vai kuuluuko tutkijan työhön todellakin
poliittisten suhdanteitten haistelu ja kaikille tuttujen myyttien
toistaminen?” (ibid.)
Yhdysvaltojen nykyinen hallitus, presidentti George W. Bushin hallinto, on
julistanut jatkuvan sodan 'terrorismia' vastaan. Alustava tarkastelu
osoittaa, että myös Suomessa eduskunta ja virkamiehistö on silmiin pistävän
suuressa mittakaavassa valjastettu yhä kasvavan terrorismilainsäädännön
säätämiseen. Niin kutsuttujen terroritekojen ehkäiseminen ja niihin
mahdollisesti syyllistyneiden rankaiseminen kuuluvat tietysti itsenäisen ja
täysivaltaisen valtion toimivaltaan. Toisaalta on syytä olla huolestunut
ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien samoin kuin oikeusvaltion
perusperiaatteiden täysimääräisestä säilyttämisestä. Erityisen vakavaa on,
mikäli paljastuu, että Yhdysvaltojen, maailman ainoan supervallan, julistama
jatkuva sota terrorismia vastaan, perustuu valheeseen tai petokseen, niin
kuin monet 11.9.2001-iskuja koskevan virallisluonteisen version kriitikot
ajattelevat.


ylös

Terrorismia koskevan suomalaisen lainsäädännön lyhyt historia
Rikoslain muuttamisesta annettu laki (17/2003)

Niin kutsuttujen terrorismirikosten kriminalisointi Suomessa toteutettiin
24.1.2003 annetulla lailla rikoslain muuttamisesta (17/2003). Laki tuli
voimaan 1.2.2003. Sanotulla lailla rikoslakiin lisättiin uusi 34 a luku,
jonka nimikkeenä on ”Terrorismirikoksista”. Lain syntyhistoria on
seuravanlainen.

Euroopan unionin komissio teki 19.9.2001 Euroopan unionista tehdyn
sopimuksen 29 artiklan, 31 artiklan e-kohdan ja 34 artiklan 2 kohdan
b-alakohdan nojalla ehdotuksen puitepäätökseksi terrorismin torjumisesta.
Neuvosto saavutti poliittisen yhteisymmärryksen puitepäätösehdotuksesta
6.12.2001. Euroopan parlamentti hyväksyi ehdotuksen 6.2.2002. Lopullisesti
puitepäätös
hyväksyttiin 13.6.2002. Puitepäätöksen pääsisältönä on terrorismirikosten
määritelmä ja
terrorismirikoksiin liittyvä kriminalisointivelvoite. Terrorismi
määritellään ”rikollisuudeksi, jonka tarkoituksena on pelotella vakavasti
väestöä, pakottaa aiheettomasti viranomaiset tai kansainvälinen järjestö
johonkin tekoon tai pidättymään jostakin teosta taikka horjuttaa vakavasti
jonkin maan tai
kansainvälisen järjestön poliittisia, perustuslaillisia, taloudellisia tai
sosiaalisia perusrakenteita tai tuhota ne”. Jäsenvaltioiden tuli toteuttaa
puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet vuoden 2002 loppuun
mennessä. Puitepäätökset velvoittavat jäsenvaltioita saavutettavaan
tulokseen nähden mutta jättävät kansallisten viranomaisten valittavaksi
muodon ja keinot (sopimus Euroopan unionista, 34 artiklan 2 kappaleen
b-kohta).

Euroopan unionin mainittu puitepäätös johti Suomessa hallituksen esitykseen
terrorismia koskeviksi rikoslain ja pakkokeinolain säännöksiksi (HE 188/2002
vp). Hallituksen esityksen lähtökohtana oli, ettei kriminalisointeja uloteta
”juuri sen pidemmälle kuin mitä puitepäätös ja muut Suomen kansainväliset
sitoumukset edellyttävät”. Esityksessä ehdotettiin lisättäväksi rikoslakiin
uusi terrorismirikoksia koskeva luku. Luvun oli määrä sisältää säännökset
”terroristisessa tarkoituksessa
tehdyistä rikoksista, niiden valmistelusta, terroristiryhmän johtamisesta,
terroristiryhmän toimintaan osallistumisesta, terrorismin rahoittamisesta
sekä rikoksen terroristisen tarkoituksen, terroristiryhmän ja kansainvälisen
järjestön määritelmät”. Rikoslakiin ehdotettiin myös lisättäväksi
biologisten aseiden kiellon rikkomista koskeva rangaistussäännös. Säännöksen
oli tarkoitus olla osittain samankaltainen kuin kemiallisen aseen kiellon
rikkomista koskeva rangaistussäännös. Aluksen kaappausta koskevaa säännöstä
ehdotettiin tarkistettavaksi siten, että se kattaisi myös
raideliikennekulkuneuvot ja joukkoliikenteessä olevat moottorikulkuneuvot
sekä että kaappaus olisi
mahdollista toteuttaa myös muulla oikeudettomalla keinolla kuin väkivaltaa
käyttäen tai sillä uhaten. Törkeän vahingonteon yritys esitettiin
säädettäväksi rangaistavaksi teoksi. Lisäksi esitettiin ”lähinnä teknisiä
muutoksia eräisiin muihin rikoslain ja pakkokeinolain pykäliin”. Terrorismin
rahoituksen vastaisen yleissopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä
rikoslakiin oli jo aikaisemmin lisätty terrorismin rahoittamista koskeva
rangaistussäännös, rikoslain 34 luvun 9 b § (559/2002). Tuo säännös
esitettiin nyt (HE 188/2002 vp), eräin tarkistuksin, siirrettäväksi
rikoslain terrorismirikoksia koskevaan lukuun. Esityksessä otettttin
huomioon tarpeellisilta osin myös
Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta
1373 aiheutuvat velvoitteet.

Hallituksen esitys 188/2002 vp johti rikoslain muuttamisesta annetun lain
(17/2003) antamiseen 24.1.2003. Laki tuli voimaan 1.2.2003. Sanotulla lailla
rikoslakiin lisättiin uusi 34 a luku, jonka nimikkeenä on
”Terrorismirikoksista”. Luku sisältää kahdeksan pykälää. Samalla lailla
(17/2003) rikoslain (Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa koskevan) 1 luvun 7
§:ään lisättiin uusi 3 momentti, jonka mukaan ”Suomen lakia sovelletaan
tekopaikan laista riippumatta myös Suomen ulkopuolella tehtyyn 34 a luvussa
tarkoitettuun rikokseen”.

Rikoslain muuttamisesta annetun lain (17/2003) 34 a luvun 1 § sisältää
säännökset 'terroristisessa tarkoituksessa tehdyistä rikoksista'. Saman
luvun 2 §:ssä säädetään 'terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen
valmistelusta'. Mainitun luvun 3 § sisältää puolestaan 'terroristiryhmän
johtamista' koskevat säännökset. Sanotun luvun 4 §:ssä on säännökset
'terroristiryhmän toiminnan edistämisestä'. Saman luvun 5 § sisältää
'terrorisimin rahoittamista' koskevat säännökset. Mainitun luvun 6 § on
'määritelmä'-pykälä. Siinä määritellään 'terroristisen tarkoituksen',
'terroristiryhmän' ja 'kansainvälisen järjestön' käsitteet. Mainitun luvun 7
§:ssä ovat 'syyteoikeutta' koskevat säännökset ja 8 §:ssä 'oikeushenkilön
rangaistusvastuuta' koskevat säännökset.

Rikoslain 34 a lukua on sittemmin muutettu 26.9.2003 annetulla lailla
rikoslain 34 a luvun 1 ja 4 §:n muuttamisesta (832/2003). Laki on tullut
voimaan 1.10.2003.

Suomessa ei ollut - ennen rikoslain muuttamisesta annetun lain (17/2003)
voimaantuloa (1.2.2003) nimenomaista terrorismia koskevaa rikoslain tai muun
lain säännöstä. Monet terroritekoina arvioitavat teot olivat aikaisemmin
(siis ennen 1.2.2003) Suomen oikeuden mukaan rangaistavia rikoslain
(39/1889) muiden voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Rikollisjärjestön
toimintaan osallistumista oli ehdotettu rangaistavaksi hallituksen
esityksessä 183/1999 vp. Tuo esitys oli eduskunnan käsiteltävänä hallitusken
esitystä 188/2002 vp annettaessa. Rikoksen tekeminen vakavia rikoksia varten
järjestäytyneen ryhmän jäsenenä oli kuitenkin jo tuolloin rangaistuksen
koventamisperuste rikoslain 6 luvun 2 §:n 2 kohdan mukaan.

Euroopan unionin neuvoston puitepäätöksen 1 artiklassa luetellaan teot,
jotka terrorismitarkoitusta
koskevan rangaistavuuden lisäedellytyksen täyttyessä katsottaisiin
terrorismirikoksiksi. Teot ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, jotka ilman
terroristista tarkoitustakin olivat jo ennen rikoslain muuttamisesta annetun
lain (17/2003) säätämistä Suomen rikoslain mukaan rangaistavia.

ylös

Euroopan unionin neuvoston puitepäätös terrorismin torjumisesta

Lainsäädäntötoimenpiteiden tarve terrorismin torjumiseksi oli todettu muun
muassa neuvoston ja komission vuonna 1998 hyväksymässä Wienin
toimintasuunnitelmassa (EYVL C 19, 23.1.1999, s. 1—15), joka käsittelee
Amsterdamin sopimuksen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen
perustuvan alueen toteuttamista koskevien määräysten täytäntöönpanoa.
Toimintasuunnitelman kohdassa 46 terrorismi mainitaan yhtenä rikostyyppinä,
jota koskeville määritelmille ja josta tuomittaville rangaistuksille tulisi
laatia yhteiset vähimmäissäännöt. Myös Euroopan
unionista annetun sopimuksen 29 artiklassa terrorismi mainitaan
nimenomaisesti yhtenä rikollisuuden muotona, jota ehkäisemällä ja torjumalla
saavutetaan artiklassa mainittu unionin tavoite antaa kansalaisille suojaa
vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella. Tämän lisäksi
Euroopan unionin komission 23.5.2001 julkaisemassa tulostaulussa (KOM(2001)
278 lopullinen), jonka avulla seurataan ja suunnitellaan oikeus- ja
sisäasioiden yhteistyön kehittämistä, jäsenvaltioiden yhteistä terrorismin
määritelmää sekä terrorismirikoksia
koskevia syytetoimia ja yhteisiä seuraamuksia koskevan ehdotuksen
esittäminen ajoitettiin vuoden 2001 kolmannelle neljännekselle.

Euroopan unionin komissio teki ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi
terrorismin torjumisesta 19.9.2001 (EYVL C 332 E, 27.11.2001, s. 300—304).
Asiasta laadittiin U-kirjelmä eduskunnalle (U 64/2001 vp).
Perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta antoivat kirjelmästä lausuntonsa
(PeVL 41/2001 vp, LaVL 20/2001 vp). Puitepäätös hyväksyttiin poliittisesti
oikeus- ja sisäasiainneuvoston kokouksessa 6.12.2001 (14845/1/01 DROIPEN 103
CATS 49 REV 1). Euroopan parlamentti hyväksyi ehdotuksen puitepäätökseksi
6.2.2002. Lopullisesti puitepäätös hyväksyttiin oikeus- ja
sisäasiainneuvoston kokouksessa 13.6.2002. Puitepäätös on julkaistu Euroopan
yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL L 164, 22.6.2002, s. 3—7).

Puitepäätöksen 1 artiklan 1 kappaleessa määritellään terrorismirikokset.
Artiklan mukaan kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat
toimenpiteet, jotta terrorismirikoksiksi katsottaisiin artiklassa luetellut
kansallisessa laissa rikoksiksi määritellyt tahalliset teot, jotka
luonteensa tai
asiayhteytensä vuoksi voivat aiheuttaa vakavaa haittaa jollekin maalle tai
kansainväliselle järjestölle. Terrorismirikoksen määritelmä on artiklan
mukaan kaksiosainen. Ensinnäkin se sisältää yksityiskohtaisen rikosluettelon
rikoksista, jotka tulisi katsoa terrorismirikoksiksi terrorismin
määritelmän täyttyessä. Toisaalta se sisältää yleisen terrorismirikoksen
määritelmän: rikosluettelon sisältämistä rikoksista tulee rangaista
terrorismirikoksina, kun tekijä tekee ne tarkoituksenaan pelotella vakavasti
väestöä, pakottaa aiheettomasti viranomaiset tai kansainvälinen järjestö
johonkin tekoon tai pidättymään jostakin teosta taikka horjuttaa vakavasti
jonkin maan tai kansainvälisen järjestön poliittisia, perustuslaillisia,
taloudellisia tai sosiaalisia perusrakenteita tai tuhota ne. Näiden
edellytysten mukaisesti terrorismirikokset rajoittuvat enimmäkseen
törkeisiin rikoksiin ja rikosten törkeisiin tekomuotoihin.

Terrorismirikoksiksi tulisi artiklan a-kohdan mukaan katsoa ihmishenkeen
kohdistuvat rikokset, jotka voivat aiheuttaa kuoleman. Artiklan b-kohdan
mukaan terrorismirikoksiksi tulisi katsoa henkilön ruumiillista
koskemattomuutta loukkaavat törkeät rikokset. Artiklan c-kohdan mukaan
terrorismirikoksiksi tulisi katsoa ihmisryöstö tai panttivangin ottaminen.
Artiklan d-kohdan mukaan terrorismirikoksiksi tulisi katsoa suurien tuhojen,
jotka voivat saattaa vaaraan ihmishenkiä tai aiheuttaa huomattavia
taloudellisia menetyksiä, aiheuttaminen hallinnollisille tai julkisille
laitoksille, liikennejärjestelmille, infrastruktuureille atk-järjestelmät
mukaan luettuina, mannerjalustalla sijaitsevalle kiinteälle lautalle,
julkisille paikoille tai yksityiselle omaisuudelle.
Artiklan e-kohdan mukaan terrorismirikoksiksi tulisi katsoa ilma-alusten ja
alusten tai muiden joukkoliikenne- tai tavarankuljetusvälineiden
haltuunotto. Artiklan f-kohdan mukaan terrorismirikoksiksi tulisi katsoa
aseiden, räjähteiden, atomiaseiden sekä biologisten ja kemiallisten aseiden
valmistus, hallussapito, hankinta, kuljetus, toimitus tai käyttö sekä
biologisten ja kemiallisten aseiden osalta tutkimus ja kehittäminen.
Artiklan g-kohdan mukaan terrorismirikoksiksi tulisi katsoa vaarallisten
aineiden vapauttaminen taikka tulipalojen, tulvien tai räjähdysten
aiheuttaminen siten, että ihmishenkiä saatetaan vaaraan. Artiklan h-kohdan
mukaan
terrorismirikoksiksi tulisi katsoa veden- tai sähkövoiman jakelun tai muun
perusluonnonvaran toimittamisen häirintä tai keskeytys siten, että
ihmishenkiä saatetaan vaaraan. Artiklan i-kohdan mukaan terrorismirikokseksi
tulisi katsoa jollakin a—h-kohdassa mainitulla teolla uhkaaminen.

Puitepäätöksen 1 artiklan 2 kappaleen mukaan puitepäätöksellä ei muuteta
velvollisuutta kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa
taattuja perusoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita.

Puitepäätöksen 2 artiklassa säädetään terroristiryhmään liittyvistä
terrorismirikoksista. Artiklan 1 kappaleessa määritellään terroristiryhmä,
jolla tarkoitetaan rakenteeltaan jäsentynyttä, tietyksi ajaksi perustettua,
useamman kuin kahden henkilön yhteenliittymää, joka toimii yhdessä
terrorismirikosten tekemiseksi. Ilmauksella rakenteeltaan jäsentynyt
tarkoitetaan kappaleen mukaan yhteenliittymää, joka ei ole muodostunut
sattumalta rikosten tekemiseksi välittömästi ja jonka jäsenillä ei ole
välttämättä muodollisesti määriteltyjä tehtäviä, jonka kokoonpano ei
välttämättä pysy jatkuvasti samana tai jonka rakenne ei välttämättä ole
pitkälle kehitetty. Artiklan 2 kappaleen mukaan kunkin jäsenvaltion on
toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että terroristiryhmän
johtaminen sekä terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, mukaan lukien
tietojen tai
aineellisten välineiden antaminen sille tai sen toiminnan rahoittaminen
jollakin tavalla tietoisena siitä, että osallistuminen edistää ryhmän
rikollista toimintaa, ovat rangaistavia tekoja.

Puitepäätöksen 3 artiklassa säädetään terroritoimintaan liittyvistä
rikoksista. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat
toimenpiteet, jotta tietyt artiklassa mainitut teot katsottaisiin
terrorismiin liittyviksi rikoksiksi. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on
säädettävä terrorismiin liittyvinä rikoksina rangaistavaksi ryöstö tai
kiristys jonkin 1 artiklassa luetellun teon
tekemiseksi tai väärien hallintoasiakirjojen laatiminen jonkin 1 artiklan
a—h-kohdassa sekä 2 artiklan 2 kappaleen b-kohdassa luetellun teon
tekemiseksi. Puitepäätöksen 4 artikla edellyttää jäsenvaltioiden toteuttavan
tarvittavat toimenpiteet, jotta 1 artiklan 1 kappaleessa ja 2 tai 3
artiklassa
tarkoitettuihin rikoksiin yllyttämisestä tai avunannosta niihin tehdään
rangaistavia tekoja. Lisäksi artiklan 2 kappale edellyttää, että 1 artiklan
1 kappaleessa ja 3 artiklassa tarkoitetun rikoksen yrityksestä tehdään
rangaistava teko, lukuun ottamatta 1 artiklan 1 kappaleen f-kohdassa
säädetyn hallussapidon ja 1 artiklan 1 kappaleen i-kohdassa tarkoitetun
rikoksen osalta.

Puitepäätöksen 5 artiklassa säädetään seuraamuksista. Artiklan 1 kappaleen
mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta 1—4
artiklassa tarkoitetuista teoista voidaan langettaa tehokkaita,
oikeasuhtaisia ja varoittavia rangaistusseuraamuksia, joista voi seurata
rikoksentekijän
luovuttaminen. Artikla sisältää myös joidenkin rikosten osalta
vankeusrangaistusten enimmäismäärien vähimmäisvaatimuksia. Artiklan 2
kappaleen mukaan 1 artiklan 1 kappaleessa ja 4 artiklassa tarkoitetuista
rikoksista tulee voida rangaista terrorismiin liittyvissä tapauksissa
ankarammin kuin vastaavista rikoksista, joihin ei sisälly
terrorismitarkoitusta, paitsi jos säädetty rangaistus on jo kansallisen
lainsäädännön mukainen enimmäisrangaistus. Artiklan 3 kappaleen mukaan
terroristiryhmän johtamisen enimmäisrangaistuksen tulee olla vähintään 15
vuotta vankeutta ja terroristiryhmän toimintaan osallistumisen osalta
vähintään kahdeksan vuotta. Jos terroristiryhmän johtaminen koskee vain
terrorismirikoksella uhkaamista 1 artiklan 1 kappaleen i-kohdan mukaisesti,
enimmäisrangaistuksen tulee olla vähintään kahdeksan vuotta.
Puitepäätöksen 6 artiklassa säädetään erityisistä olosuhteista, joiden
perusteella jäsenvaltiot voivat alentaa rangaistuksia, jos rikoksen tekijä
sanoutuu irti terroritoiminnastaan ja antaa hallinto- tai
oikeusviranomaisille tietoja, joita nämä eivät olisi voineet muutoin saada
ja joiden avulla
viranomaiset voivat estää rikoksen vaikutukset tai lieventää niitä,
tunnistaa tai tuoda oikeuden eteen muut rikoksentekijät, löytää todisteita
tai estää uusia 1—4 artiklassa tarkoitettuja rikoksia. Artikla ei edellytä
jäsenvaltioiden ryhtyvän lainsäädäntötoimiin. Puitepäätöksen 7 artiklassa
säädetään oikeushenkilön vastuusta. Artiklan 1 kappaleen mukaan
jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen,
että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen 1—4 artiklassa tarkoitetusta
rikoksesta, kun rikoksen on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai
oikeushenkilön toimielimen jäsenenä toimien henkilö, jonka johtava asema
oikeushenkilössä perustuu valtaan edustaa oikeushenkilöä, valtuuksiin tehdä
päätöksiä oikeushenkilön puolesta tai
valtuuksiin harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä. Artiklan 2 kappaleen
mukaan oikeushenkilö on lisäksi voitava saattaa vastuuseen, jos 1
kappaleessa tarkoitettu henkilö on laiminlyönyt ohjaus- tai
valvontatehtävänsä siten, että oikeushenkilön alaisuudessa toimiva on voinut
syyllistyä 1—4 artiklassa tarkoitettuun rikokseen oikeushenkilön hyväksi.
Artiklassa 8 säädetään lisäksi oikeushenkilöihin kohdistuvista
seuraamuksista.

Puitepäätöksen 9 artiklassa säädetään tuomiovallasta ja syytteeseenpanosta.
Jäsenvaltioiden on ulotettava tuomiovaltansa 1—4 artiklassa tarkoitettuihin
rikoksiin, kun rikos on tehty kokonaan tai osittain sen alueella, sen lipun
alla purjehtivalla aluksella tai siinä rekisteröidyssä ilma-aluksessa,
rikoksen tekijä on sen kansalainen tai siellä asuva, rikos on tehty sen
alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön lukuun tai rikos on tehty sen
instituutioita tai väestöä vastaan taikka Euroopan unionin instituutiota tai
elintä vastaan, jonka kotipaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella. Artiklan
3 kappale sisältää luovuta tai tuomitse -periaatteen, jonka mukaan
jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen
tuomiovaltansa 1—4 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin kieltäytyessään
luovuttamasta tällaisesta rikoksesta epäiltyä tai tuomittua toiseen
jäsenvaltioon tai kolmanteen valtioon. Artiklan 4 kappaleen mukaan
jäsenvaltioiden on varmistettava, että sen tuomiovaltaan kuuluvat myös
tapaukset, joissa 2 ja 4 artiklassa tarkoitettu rikos on tehty kokonaan tai
osittain sen alueella riippumatta siitä, missä terroristiryhmä pääasiassa
sijaitsee tai missä se harjoittaa rikollista toimintaansa. Artiklan 5
kappaleen mukaan artikla ei estä käyttämästä
rikosoikeudellista tuomiovaltaa, joka perustuu jäsenvaltion kansalliseen
lainsäädäntöön.

Puitepäätöksen 10 artiklassa on määräyksiä uhrien suojelusta ja
auttamisesta. Artiklan 1 kappaleen mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava,
että puitepäätöksessä tarkoitettu tutkinta tai syytteeseenpano ei edellytä
rikoksen kohteena olevan henkilön ilmoitusta tai syytettä ainakaan silloin,
jos teot on suoritettu jäsenvaltion alueella. Vakiintuneen tulkinnan mukaan
tämänkaltaiset määräykset puitepäätöksissä eivät merkitse, että
puitepäätöksessä tarkoitettujen rikosten tulisi aina olla virallisen
syytteen alaisia.

Puitepäätöksen 11 artiklan mukaan jäsenvaltioiden oli toteutettava
puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet vuoden 2002 loppuun
mennessä. Lisäksi samassa määräajassa jäsenvaltioiden tuli toimittaa
neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle kirjallisena
puitepäätökseen liittyvät lainsäädäntömuutokset. Neuvoston oli määrä
arvioida vuoden 2003 loppuun mennessä, olivatko jäsenvaltiot toteuttaneet
tarvittavat toimenpiteet puitepäätöksen toteuttamiseksi.

ylös

YK:n terrorismin rahoituksen vastainen yleissopimus

YK:n piirissä on laadittu useita terrorisminvastaisia yleissopimuksia,
joista viimeisin on terrorismin rahoituksen vastainen kansainvälinen
yleissopimus. Se hyväksyttiin New Yorkissa 9.12.1999. Yleissopimus on tullut
Suomen osalta voimaan 28.7.2002 Tasavallan presidentin asetuksella
(74/2002). Yleissopimuksen pääsisältönä on terrorismin rahoittamisen
kriminalisoiminen. Sopimuksessa määrätään rangaistavaksi laiton ja
tahallinen varojen luovuttaminen tai kerääminen siinä tarkoituksessa tai
siitä tietoisena, että varat käytetään sopimuksessa määriteltyjen
terrorististen rikosten tekemiseen. Sopimus edellyttää terrorismin
rahoittamisen kriminalisointia.
Sopimuksen voimaansaattamisesta annettiin hallituksen esitys maaliskuussa
2002 (HE 43/2002 vp). Eduskunta hyväksyi sopimuksen ja siihen liittyneet
lainsäädäntömuutokset kesäkuussa 2002. Rikoslakiin lisättiin terrorismin
rahoittamista koskeva 34 luvun 9 b § (559/2002). Lisäksi oikeushenkilön
rangaistusvastuu ulotettiin koskemaan terrorismin rahoittamista lukuun
lisätyllä
13 §:llä.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1373 (28.9.2001)

YK:n turvallisuusneuvosto antoi 28.9.2001 päätöslauselman 1373 (2001).
Päätöslauselma on tehty Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 7 luvun
mukaisesti, erityisesti 39 ja 41 artiklan
nojalla. Päätöslauselma sisältää sekä suosituksenluonteisia että valtioita
velvoittavia kohtia.
Päätöslauselman 1 ponsikappaleen b-kohta velvoittaa terrorismin
rahoittamisen kriminalisointiin. Kappaleen c-kohdasta aiheutuu lisäksi
velvollisuus jäädyttää terrorismista epäiltyjen varat. Terrorismin
rahoittamista koskevat lainsäädäntöuudistukset on toteutettu YK:n
terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen voimaansaattamisen
yhteydessä.

Euroopan unionissa päätöslauselman aiheuttamat varoihin kohdistuvat
velvoitteet toteutettiin 27 päivänä joulukuuta 2001 annetulla neuvoston
asetuksella (N:o 2580/2001, EYVL L 344, 28.12.2001, s. 70—75) tiettyihin
henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista
toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi. Asetuksen johdosta Suomessa
muutettiin keväällä 2002 eräiden Suomelle Yhdistyneiden kansakuntien ja
Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annettua
lakia sekä säännöstelyrikosta koskevaa rikoslain 46 luvun 1 §:n säännöstä
(364—365/2002).

Päätöslauselman 2 ponsikappaleen a-kohdan mukaan kaikkien valtioidentulee
pidättyä kaikesta aktiivisesta ja passiivisesta tuesta yhteisöille ja
henkilöille, jotka ovat mukana terroriteoissa, mukaan luettuna
terroristiryhmien jäsenten värväyksen tukahduttaminen ja terroristeille
tapahtuvan aseiden toimittamisen estäminen. Päätöslauselman 6 ponsikappaleen
nojalla asetetun komitean antaman raportointiohjeen tulkinnan mukaan 2
ponsikappaleesta saattaa myös
aiheutua velvollisuus kriminalisoida terroristiryhmän jäsenten värväys sekä
ryhmän aseistaminen.

Terrorismia koskevat yleissopimukset, joihin Suomi on liittynyt ja jotka
ovat tulleet Suomen osalta voimaan 11.9.2001 jälkeen
- Terrorististen pommi-iskujen torjumista koskeva kansainvälinen
yleissopimus (tehty New Yorkissa 15.12.1997) (tullut voimaan Suomen osalta
27.6.2002 Tasavallan presidentin asetuksella 60/2002)
- Terrorismin rahoituksen torjumista koskeva kansainvälinen yleissopimus
(tehty New Yorkissa 9.12.1999) (tullut voimaan Suomen osalta 28.7.2002
Tasavallan Presidentin asetuksella 74/2002)
[yleissopimukset etsitty FINLEXin internetsivuilta hakusanalla 'terrori*';
tähän otettu vain ne yleissopimukset, jotka expressis verbis käsittelevät
'terrorismia']

Terrorismia koskevat (suomalaiset) lait, jotka ovat tulleet voimaan tai
joita on muutettu 11.9.2001 jälkeen

- 30.12.2003/1286 Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen
ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä

- 31.1.1998/68 Laki rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä

- 30.4.1987/450 Pakkokeinolaki

- 19.12.1889/39 Rikoslaki

ylös

[lait etsitty FINLEXin internetsivuilta hakusanalla 'terrori*']
* * *
Laki rikoslain muuttamisesta (17/2003)
34 a luku
Terrorismirikoksista
1 §
Terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset
Joka terroristisessa tarkoituksessa siten, että teko on omiaan aiheuttamaan
vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle tai kansainväliselle järjestölle, tekee
1) laittoman uhkauksen tai perättömän vaarailmoituksen, on tuomittava
vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi,
2) tahallisen vaaran aiheuttamisen, tahallisen räjähderikoksen tai rikoksen
teräaselakia (108/1977) vastaan, on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi
kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi,
3) törkeän varkauden tai törkeän moottorikulkuneuvon käyttövarkauden, jonka
kohteena on joukkoliikenteeseen tai tavarankuljetukseen soveltuva
moottorikulkuneuvo, tuhotyön, liikennetuhotyön, terveyden vaarantamisen,
törkeän vahingonteon, törkeän ampuma-aserikoksen tai puolustustarvikkeiden
maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetussa laissa (242/1990)
tarkoitetun maastavientirikoksen, on tuomittava vankeuteen vähintään
neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi,
4) kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen
tai tahallisen törkeän ympäristön turmelemisen, joka on tehty 48 luvun 1 §:n
1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on tuomittava vankeuteen
vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi,
5) törkeän pahoinpitelyn, ihmisryöstön, panttivangin ottamisen, törkeän
tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen tai
kaappauksen, on tuomittava vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään
kahdeksitoista vuodeksi,
6) surman, on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään
kahdeksitoista vuodeksi, tai
7) tapon, on tuomittava vankeuteen vähintään kahdeksaksi vuodeksi tai
elinkaudeksi.
Joka terroristisessa tarkoituksessa tekee murhan, on tuomittava vankeuteen
elinkaudeksi.
Yritys on rangaistava.
2 §
Terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu
Joka tehdäkseen 1 §:n 1 momentin 2―7 kohdassa tai 2 momentissa
tarkoitetun rikoksen
1) sopii toisen kanssa tai laatii suunnitelman sellaisen rikoksen
tekemisestä,
2) valmistaa, pitää hallussaan, hankkii, kuljettaa, käyttää tai luovuttaa
räjähteen, kemiallisen tai biologisen aseen taikka toksiiniaseen,
ampuma-aseen taikka vaarallisen esineen tai aineen tai
3) hankkii ydinräjähteen valmistukseen tai kemiallisen tai biologisen aseen
taikka toksiiniaseen valmistukseen tarvittavia laitteita tai aineita taikka
siihen tarvittavan valmistuskaavan tai -piirustuksen,
on tuomittava terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta
sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
3 §
Terroristiryhmän johtaminen
Joka johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty 1 §:n 1 momentin
2―7 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitettu rikos tai sellaisen rikoksen
rangaistava yritys taikka 2 §:ssä tarkoitettu rikos, on tuomittava
terroristiryhmän johtamisesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään
kahdeksitoista vuodeksi.
Joka johtaa terroristiryhmää, jonka toiminnassa on tehty vain 1 §:n 1
momentin 1 kohdassa tarkoitettu rikos, on tuomittava terroristiryhmän
johtamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi
vuodeksi.
Joka tuomitaan terroristiryhmän johtamisesta, on tuomittava myös tekemästään
tai hänen johdollaan terroristiryhmän toiminnassa tehdystä 1 §:ssä
tarkoitetusta rikoksesta tai sellaisen rikoksen rangaistavasta yrityksestä
taikka 2 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta.
4 §
Terroristiryhmän toiminnan edistäminen
Joka edistääkseen tai tietoisena siitä, että hänen toimintansa edistää
terroristiryhmän 1 tai 2 §:ssä tarkoitettua rikollista toimintaa,
1) perustaa tai organisoi terroristiryhmän taikka värvää tai yrittää värvätä
väkeä terroristiryhmää varten,
2) varustaa tai yrittää varustaa terroristiryhmää räjähteillä, aseilla,
ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai
tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,
3) toimeenpanee, yrittää toimeenpanna tai antaa terroristiryhmälle
koulutusta rikollista toimintaa varten,
4) hankkii tai yrittää hankkia taikka luovuttaa terroristiryhmälle
toimitiloja tai muita sen tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita
ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeitä välineitä,
5) hankkii tai yrittää hankkia tiedon, jonka tuleminen terroristiryhmän
tietoon on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa valtiolle tai
kansainväliselle järjestölle, taikka välittää, luovuttaa tai ilmaisee
terroristiryhmälle sellaisen tiedon,
6) hoitaa terroristiryhmän tärkeitä taloudellisia asioita tai antaa ryhmän
toiminnan kannalta erittäin tärkeitä taloudellisia tai oikeudellisia neuvoja
tai
7) tekee 32 luvun 1 §:n 2 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun rikoksen,
on tuomittava, jos terroristiryhmän toiminnassa tehdään 1 §:ssä tarkoitettu
rikos tai sellaisen rikoksen rangaistava yritys taikka 2 §:ssä tarkoitettu
rikos, jollei teko ole 1 tai 2 §:n mukaan rangaistava tai siitä säädetä
muualla laissa yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, terroristiryhmän
toiminnan edistämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja
enintään kahdeksaksi vuodeksi.
Mitä edellä 6 kohdassa säädetään oikeudellisesta neuvonnasta, ei koske
rikoksen esitutkintaan tai tuomioistuinkäsittelyyn taikka rangaistuksen
täytäntöönpanoon liittyvää oikeudellisen avustajan tai asiamiehen tehtävien
hoitamista.
5 §
Terrorismin rahoittaminen
Joka suoraan tai välillisesti antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai
tietoisena siitä, että niillä rahoitetaan
1) panttivangin ottamista tai kaappausta,
2) sellaista tuhotyötä, törkeää tuhotyötä tai yleisvaarallisen rikoksen
valmistelua, jota on pidettävä terrorististen pommi-iskujen torjumista
koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (SopS 60/2002) tarkoitettuna
rikoksena,
3) sellaista tuhotyötä, liikennetuhotyötä, törkeää tuhotyötä tai
yleisvaarallisen rikoksen valmistelua, jota on pidettävä siviili-ilmailun
turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevassa
yleissopimuksessa (SopS 56/1973), kansainväliseen siviili-ilmailuun
käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen
ehkäisemistä koskevassa lisäpöytäkirjassa (SopS 43/1998), merenkulun
turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevassa
yleissopimuksessa (SopS 11/1999) tai mannerjalustalla sijaitsevien
kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen
ehkäisemistä koskevassa pöytäkirjassa (SopS 44/2000) tarkoitettuna
rikoksena,
4) sellaista ydinräjähderikosta, terveyden vaarantamista, törkeää terveyden
vaarantamista, ydinenergian käyttörikosta tai muuta ydinaineeseen
kohdistuvaa tai ydinainetta välineenä käyttäen tehtyä rangaistavaksi
säädettyä tekoa, jota on pidettävä ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista
toimista tehdyssä yleissopimuksessa (SopS 72/1989) tarkoitettuna rikoksena,
tai
5) murhaa, tappoa, surmaa, törkeää pahoinpitelyä, vapaudenriistoa, törkeää
vapaudenriistoa, ihmisryöstöä, panttivangin ottamista tai törkeää
julkisrauhan rikkomista tai niillä uhkaamista, kun teko kohdistuu henkilöön,
jota tarkoitetaan kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä vastaan,
mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten ehkäisemistä
ja rankaisemista koskevassa yleissopimuksessa (SopS 63/1978),
on tuomittava terrorismin rahoittamisesta vankeuteen vähintään neljäksi
kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi.
Terrorismin rahoittamisesta tuomitaan myös se, joka suoraan tai välillisesti
antaa tai kerää varoja rahoittaakseen tai tietoisena siitä, että niillä
rahoitetaan 1 §:ssä tarkoitettuja rikoksia.
Yritys on rangaistava.
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta, jos teko on rangaistava
1 momentin 1―5 kohdassa tarkoitettuna rikoksena tai sellaisen
yrityksenä tai osallisuutena sellaiseen rikokseen taikka 1 tai 2 §:n mukaan
tai siitä säädetään muualla laissa ankarampi rangaistus.
6 §
Määritelmät
Rikoksentekijällä on terroristinen tarkoitus, jos hänen tarkoituksenaan on:
1) aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa;
2) pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen
taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään
jotakin;
3) oikeudettomasti kumota jonkin valtion valtiosääntö tai muuttaa sitä tai
horjuttaa vakavasti valtion oikeusjärjestystä taikka aiheuttaa erityisen
suurta vahinkoa valtiontaloudelle tai valtion yhteiskunnallisille
perusrakenteille; tai
4) aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle
tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille.
Terroristiryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn
ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii
yhteistuumin tehdäkseen 1 §:ssä tarkoitettuja rikoksia.
Kansainvälisellä järjestöllä tarkoitetaan hallitustenvälistä tai
merkityksensä ja kansainvälisesti tunnustetun asemansa perusteella siihen
rinnastettavaa järjestöä.
7 §
Syyteoikeus
Syytteen nostamisesta tässä luvussa tarkoitetuista rikoksista päättää
valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on
ajettava syytettä.
8 §
Oikeushenkilön rangaistusvastuu
Tässä luvussa mainittuihin rikoksiin sovelletaan, mitä oikeushenkilön
rangaistusvastuusta säädetään.
Mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään, sovelletaan myös tämän
luvun 1 §:ssä tai 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitun rikoksen tekemiseksi
tehtyyn ryöstöön, törkeään ryöstöön, kiristykseen ja törkeään kiristykseen
sekä tämän luvun 1 §:n 1 momentin 2―7 kohdassa tai 2 momentissa, 2 §:n
1 momentin 3 kohdassa taikka 4 tai 5 §:ssä mainitun rikoksen tekemiseksi
tehtyyn väärennykseen tai törkeään väärennykseen.

ylös